Mitenkäs teillä...?

Hei, ei kannata menettää toivoa! Minulla ja miehelläni meni reilu vuosi ennen kuin tärppäsi.. n. 1v6kk. Itse kerkesin käydä jo tutkimuksissa ja mieheltäni otettiin spermanäyte. Aikakin oli jo varattuna naisten klinikalle.. mutta sitten pienokainen päätti, että josko olisi aika ja testi näytti plussaa.

Itsellä pyöri ihan samat ajatukset päässä kuin sinullakin. Mutta sen opin, ettei toivoa kannata heittää hukkaan. Vaikka välillä oli vaikeaa, niin kunhan itse pysyy päättäväisin mielin! "Me saadaan se vauva!"
Toivon kovasti, että pian teilläkin testi näyttää kahta viivaa ja saatte iloisia uutisia. Tsemppiä kovasti yritykseen ja odotukseen!

Me jätettiin ehkäisy pois viime vuoden maaliskuussa, eikä vieläkään ole minkäänlaista tärppiä käynnyt:( Mullakin on samanlaisia ajatuksia, että mitä jos meille ei lasta suodakkaan. Mieheni on sitä mieltä että lapsi tulee kun on sen aika, eikä vielä kannata alkaa lapsettomuutta murehtimaan. Pariin kuukauteen jos ei mitään vielä tapahdu, niin sitten lähdemme lääkärin vastaanotolle selvittelemään asiaa. Plussa tuulia kaikille tasapuolisesti:)

Me vasta aloitettiin, mutta mun kolmella ystävällä kesti vähän yli vuoden. Että on varmaan vielä ihan normaalia. Mutta jos huolestuttaa niin ehkä tuo vuosi on jo sellainen aika, että voisi käydä lääkärissä juttelemassa asiasta.

Vuosi tuli juuri täyteen ja lekurissa olen jo käynyt. Saapi nähdä tuleeko vastausta vai jääkö selittämättömäksi tämä...

Meillä myös aika alussa tämä yritys mutta olen jo kerennyt ajattelee kaikki mahdollisuudet ja varautunut pahimpaan... Ikääkin on jo 30 . Jotenkin tuntuu siltä, että jos emme onnistukaan saamaan yhteistä lasta, niin kuinka ihmeessä pysytyisin jatkamaan suhteessamme. Miehellä kun on jo entuudestaan omia lapsia. Tekis entistä kipeempää katella niitten touhuja... Kyllä se surullista ois, jos ei sitä IKIOMAA vaavia sais. No mutta, ei murehdita vielä:)