Koulujännitys ym.

Mulla oli ennen tosi paljon kamuja meijän luokalta, mutta n. vuosi sitten mun itsetunto laski suunnattomasti ja olen tullut hiljaisemmaksi jne. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen todella kateellinen yhdelle meidän luokkalaiselle tytölle. Se on niin täydellinen(pituun,ulkonäkö,koko,kaikki). Ainoa asia on vaan se että se juo ja polttaa ja sitä en tod. kadehdi. Miten voisin alkaa arvostaa itteäni ja päästä tästä kateudesta eroon? Tätä on jatkunut jo monta vuotta, mutta nyt se on pahentunut ja sen takia mun itsetunto laskee kun haluaisin niin kovasti olla sen näköinen. Toivon, että joku vastaa ja kertoo jos on samanlaisia kokemuksia (esim. se kouluju -ja kaverijuttu).

Itse olen kyllä vasta viidennellä mut oon kuullu et köksä olis ysillä vallinnaisaine..
Jokkut yläastelaiset on sanonu niin.

Ala-asteella tekeydyin sairaaksi koko ajan, koska olin koulukiusattu, enkä halunnut mennä kouluun ollenkaan. Ei sillä - useasti ei tarvinnutkaan esittää. Olen kipeä muutenkin tosi usein, koska en juurikaan ole ulkona enkä liiku, joten vastustuskykyäkään ei juuri ole. Ylä-asteella minulla on ollut sama juttu - jos olen ollut kipeä tai olen pelännyt koulussa jotain juttua, olen tekeytynyt kipeäksi (kuumemittari temppu toimii oikeasti) ja siten laistanut. Ja mistäs aineesta herää kysymys -> köksästä täälläkin. En siksi, etten osaisi ruokaa laittaa, mutta olen vähän syrjitty tyyppi, eikä kukaan oikein pidä minusta koulussani, joten kukaan ei myöskään ryhmässämme suostu syömään mitään mitä olen tehnyt ja muuta vastaavaa, miksi en sitten halua olla tunneillakaan aina... nyt on vähän helpottanut joten olen ollut, mutta ennen siellä puhuttiin kaikkea paskaa musta ihan vieressä ja kuiskittiin niin, että kuulin haukut, joten eipä paljon ollut haluja mennä... ja mä stressaan kaikesta 24/7. Tyyliin koulutyö tekemättä - itken päivän ennen ku nään open. ... tsemppiä...

Mul on yks tuttu joka ei voi sietää liikkaa vaan on ain pois. Must kannattaa vaa tarttuu härkää sarvist ja miettii et ootko muka oikeest muita huonompi laittamaa ruokaa? En usko! Luota ittees ja muista et epäonnistumiset kuuluu tähän elämää eikä niille voi mitään. Virheistä myös oppii ja voi olla et kun alat ajattelemaan et köksä on kivaa ja et opit uusii asioita ni lakkaat jännittämäst.

Mua alettiin kiusaamaan joskus neljännen alussa ja siitä asti on kouluun meneminen aina pelottanut. Tällä hetkellä mulla on lukio kesken.
En lintsannu muistaakseni koskaan ala-asteella, mutta yläasteella tuli lintsattua. Mulla oli just myös toi kotitalous kaikista pahinta ja menin tyhmä vielä kaverin painostuksen alaisena ottamaan sen valinnaiseks kasilla ja ysillä. Kun mulla tuli eka migreenikohtaus aloin käyttämään sitä jatkossa hyväkseni eli kun en halunnut kouluun valehtelin että päätä särkee älyttömästi ja on paha olla. Sitten vaan lukittauduin vessaan "oksentamaan". Pahimpia aikoja kai köksässä oli se kun mut laitettiin kolmen pojan kanssa samaan ryhmään ja ne vaan haukku mua, koska en osannu mitään.
Mulla oli koulussa vaan kolme ystävää, olin aika syrjäytyny enkä tullu oikeen toimeen muitten kanssa. Ysillä ystävät ei jaksanu, koska olin niin hiljanen ja masentunu. Olin varmaan noin kolme kuukautta ihan yksin koulussa kunnes sain sitten masennuksesta sairaslomaa ysin lopussa.
Kokeet oli mulle oikeestaan parasta mahdollista, koska sillon tiesi ettei tunnilla tehdä mitään yllättävää kuten ryhmätöitä tai joudu puhumaan.
Pelkäsin myös todella paljon ruotsin, saksan, enkun ja kemian tunteja, mutta en niistä lintsannu.

Kuulostaa tutulta. Mäkin olin paljon poissa viime vuonna kotitaloudesta, mut se taas oli lähinnä sen takia, että jännitin yhtä ihanaa poikaa niin paljon. Olin ollu aika hyvän aikaa poissa (melkein kokonaisen vuoden) koulumaailmasta sairastapauksen takia. Sit ku palasin kouluun, oli jotenkin ylimääränen olo siellä. Ei osannu olla samanlailla kun muut. Rennosti kävellä käytävillä. Se ei ollu oikein luonnollista enää. Kyllä siinä tuli huonoja numeroitakin kun en koulussa juurikaan ollu. Jokaisella viikol oli varmaan 2 päivää aina poissa, just sen jännityksen takia. En vaan tuntenu et sopeudun sinne. Nyt oon alkanu taas tottumaan siihen ihmisten massaan ympärillä, mikä sillon taas oli tosi ahdistavaa. Siihen lisätään vielä, ettei ollu itsetunto niihin aikoihin ihan huipussaan. Se on myös aika paljon just tän iän ansiota. Mielialat heittelee tosi paljon ja on välillä tosi hankaliakin aikoja. Kyllä se aina silti jossain vaiheessa muuttuu helpommaks.

Mulla on joo vähän samanlaista kun teillä. Mä oon seiskalla ja jännitän köksän tunteja. Mua ei se epäonnistuminen jännitä mut mua jännittää se ruuan laitto ja haju. Oon joutunu kerran tai pari lähtemään köksän tunneilta poiskin. Mä en uskalla oikeen syödä niitä köksän ruokiakaan kun on vähän ton syömisen kanssa ollu ongelmia. En oo ollu syömishäiriöinen tai mitään sellasta. En vaa pysty syömään yleensä mitään kun jännittää että ne tulis ulos ja silleen. Nyt oon ruvennu kans jännittää noita kokeitaki aika paljon. En tänäänkää pystyny mennä kouluun kun jännitti niin paljon kemian koe ja köksä. Mul on menny kaikki kokeet tosi hyvin aina, joten en oo ollu koskaan hirveen huono koulussa. Tätä on jatkunu jo aika kauan, joten toivoisin että nää jännitykset lähtis jo pois. Onko kellään samanlaisia jännityksia ja mitenköhän mä voisin päästä tästä pois?

kunhan ei tarvitse uusia luokkaa