90-luvun keskivaiheilla äitini sairastui Alzheimerin sairauteen. Sitä ennen oli hänella ollut vuosikymmeniä diabetes, joka myöskin ruineerasi hänen vointiaan. Muistan kuinka emme enää voineet keskustella puhelimmessa enää pitkiin aikoihin ja kortteja ja kirjeita ei enää tullut. Täma oli jo vuonna 96-97. Hän kuoli nyt keväällä -03 ja nyt on sitten paljastunut kummalisuuksia äidin asioden hoitamisessa.
Äidillä oli huomattava omaisuus ehäkapä yli
2 milj. vanhaa markkaa ja hänen vuositulonsa oli 34.500 euroa netto. Vuotta ennen kuolemaansa hän oli lahjoittanut pois yli puolet omaisuudestaan nuorimmalle veljelleni ja sisarelleni. Olen pyytänyt lahjakirjoista kopioita mutta en saa selvää nimikirjoituksen oikeaksi todistajista. Nyt näyttävät että ovat alkaneet pelavan aikaa.
Asun täällä läntisessä naapurimaassa ja työesteiden takia en voi matkustella entiseen kotimaahani niin usein kuin haluaisin. Vanhin veljeni on juristi ja sukulaiset viittavat minut hänen puoleensa. Hän taas sanoi järjestävansä näitä asioita kun loma alkaa nyt heinäkuun alussa. Mutta kun loma sitten alkoi niin hän sanoi että hän katsoo niitä papereita sitten elokuun loppupuolella.
Olen pyytänyt myös kopioita pankkiasiosta ja sen semmoisista, asiosta, joita sisareni hoiti. Mutta täällä om ihan sammalla tavalla kummallisuuksia eikä soittopyyntööni ole tullut vastausta.
Asuntoon missä äitini asui jäi vielä tätini asumaan, joten sitäkäkään perintöä ei vaikuta jaettavan ennenkuin sitten tätini kuolee.
Haluaisin tädilleni vuokrasopimuksen, mutta sukuni suuttuu ajatuksestakin (?). Molemmat veljeni käyttävat asuntoa hotellinaan kun ovat matkoilla sinnepäin.
Äidin porsliinit, hopeat, korut ja taulut ovat jossain en tiedä missä, kun jokainen sanoo eritavalla. Yksi naapuri vain sanoi että aunto on kun kuorittu kaikista äidin esineistä. Serkkuni oli saanut erään tontin ja hänkään ei vastaa puhelimeen.
Julmalta täma tuntuu näin tunnepuolelta, että kun äiti oli niin vakavasti sairas ja suku putsasi omaisuuden, pankkitilitkin olivat myöskin nollilla. En tiedä sitten jos äitini kustansi myöskin tätini elämän vai maksoiko tämä omat laskunsa ja puolet vuokrasta. Olen ymmärtänyt kuitenkin että tädilläni ei ole varaa maksaa vuokraa, niin että jonkun se täytyy nyt maksaa.
Mutta mitään selkoa en näytä saavan mihinkään kysykykseeni.
Kummalliselta myöskin tuntui että molemmat veljeni ja tätini(joka siis asui äidin luona) eivät muka tieneet että äidillä oli Alzheimerin sairaus. Sisareni tiesi mutta ei ollut informoinut toisia. Kuinka äidinsairaus jäi näkemättä ja toteamatta kun kaikki symptoomit oli ihan vakavinta luokkaa. Ehkäpä he torjuivat tämän ikävän sairauden niin tehokkasti etteivät sitä huomanneet.
En olisi voinut kuvitella että lähisukulaiseni voisivat tehdä tällasta. Kuinka sitten äiti pystyi kirjottamaan nimikirjoituksensa ja ymmärtämään asiasisällön vuosi sitten kun hän ei pystynyt enää kortteihinkaan laittamaan puumerkkiään sitten 90-luvun lopun.
Tunnen enemmän surua tästä kaikeska kuin mitään muuta tunnetta ja jotenkin minua säälittää tällaiset ihmiset, jotka eivät voi pelata avoimin kortein. Jos jollakin on jotain hyviä neuvoja ja ohjeita niin otan niita vastaan ihan mielelläni.
Äidillä oli huomattava omaisuus ehäkapä yli
2 milj. vanhaa markkaa ja hänen vuositulonsa oli 34.500 euroa netto. Vuotta ennen kuolemaansa hän oli lahjoittanut pois yli puolet omaisuudestaan nuorimmalle veljelleni ja sisarelleni. Olen pyytänyt lahjakirjoista kopioita mutta en saa selvää nimikirjoituksen oikeaksi todistajista. Nyt näyttävät että ovat alkaneet pelavan aikaa.
Asun täällä läntisessä naapurimaassa ja työesteiden takia en voi matkustella entiseen kotimaahani niin usein kuin haluaisin. Vanhin veljeni on juristi ja sukulaiset viittavat minut hänen puoleensa. Hän taas sanoi järjestävansä näitä asioita kun loma alkaa nyt heinäkuun alussa. Mutta kun loma sitten alkoi niin hän sanoi että hän katsoo niitä papereita sitten elokuun loppupuolella.
Olen pyytänyt myös kopioita pankkiasiosta ja sen semmoisista, asiosta, joita sisareni hoiti. Mutta täällä om ihan sammalla tavalla kummallisuuksia eikä soittopyyntööni ole tullut vastausta.
Asuntoon missä äitini asui jäi vielä tätini asumaan, joten sitäkäkään perintöä ei vaikuta jaettavan ennenkuin sitten tätini kuolee.
Haluaisin tädilleni vuokrasopimuksen, mutta sukuni suuttuu ajatuksestakin (?). Molemmat veljeni käyttävat asuntoa hotellinaan kun ovat matkoilla sinnepäin.
Äidin porsliinit, hopeat, korut ja taulut ovat jossain en tiedä missä, kun jokainen sanoo eritavalla. Yksi naapuri vain sanoi että aunto on kun kuorittu kaikista äidin esineistä. Serkkuni oli saanut erään tontin ja hänkään ei vastaa puhelimeen.
Julmalta täma tuntuu näin tunnepuolelta, että kun äiti oli niin vakavasti sairas ja suku putsasi omaisuuden, pankkitilitkin olivat myöskin nollilla. En tiedä sitten jos äitini kustansi myöskin tätini elämän vai maksoiko tämä omat laskunsa ja puolet vuokrasta. Olen ymmärtänyt kuitenkin että tädilläni ei ole varaa maksaa vuokraa, niin että jonkun se täytyy nyt maksaa.
Mutta mitään selkoa en näytä saavan mihinkään kysykykseeni.
Kummalliselta myöskin tuntui että molemmat veljeni ja tätini(joka siis asui äidin luona) eivät muka tieneet että äidillä oli Alzheimerin sairaus. Sisareni tiesi mutta ei ollut informoinut toisia. Kuinka äidinsairaus jäi näkemättä ja toteamatta kun kaikki symptoomit oli ihan vakavinta luokkaa. Ehkäpä he torjuivat tämän ikävän sairauden niin tehokkasti etteivät sitä huomanneet.
En olisi voinut kuvitella että lähisukulaiseni voisivat tehdä tällasta. Kuinka sitten äiti pystyi kirjottamaan nimikirjoituksensa ja ymmärtämään asiasisällön vuosi sitten kun hän ei pystynyt enää kortteihinkaan laittamaan puumerkkiään sitten 90-luvun lopun.
Tunnen enemmän surua tästä kaikeska kuin mitään muuta tunnetta ja jotenkin minua säälittää tällaiset ihmiset, jotka eivät voi pelata avoimin kortein. Jos jollakin on jotain hyviä neuvoja ja ohjeita niin otan niita vastaan ihan mielelläni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..."kuulostaa" tutulta kun oma mummini heitti lusikan nurkkaan.Siihen loppui suru ja alkoi tappelu omaisuudesta.....tätä tää on.Suosittelen penkoamaan tuon homman alusta loppuun!
... poliisille vaan rupeat laatimaan. Vaikuttaa sen verran selkeältä rikolliselta toiminnalta.
Asia on siis näin vakava. Tuntuu erikoiselta että
60-vuotias juristiveljeni olisi sekaantunut tällaiseen.
Kuluttelen tässä aikaa kun erään ohjelman tallennus on kesken. Siksi voin vastata ohimennen, että kertomasi henkilöt ovat ilmeisimmin käyttäneet hyväksi henkilöä, joka ei ole oikeustoimikelpoinen. Tämän tietää myös kertomasi juristi, jos hän on yhtään tietoinen Suomen lainsäädännöstä. Suosittelen, että otat yhteyttä ulkopuoliseen juristiin. Se on tosin kallista, mutta jos varat ovat kertomasi suuruiset, asiaa ei kannata painaa villaisella. Kun asiassa on ilmeisesti toimittu oikeustoimilain vastaisesti, varat palautuvat "pesään".
Oma kokemus,,henkilö on niin kauan oikeustoimikelpoinen ja kaikki allekirjoitukset päteviä vaikka Alzheimer taudissa
Jollei häntä ole erikseen haettu ei oikeustoimikelpoiseksi.
Sairaalat ja lääkärit ei automaattisesti ketään julista ei oikeustoimi kelpoiseksi tai holhoukseen ilman erikseen anottua holhoustarpeen kartoitusta
silloin vaan lääkäri papereissa viitataan vajaakykyisyyteen ja se ei estä oikeustoimikelpoisuutta.
Näin asia toimii käytännössä jonka sain kuulla maistraatista Alzheimer äitini edunvalvojalta
kun suku hävitti Alzheimer äitini omaisuuden ettei edunvalvojalla ollut enää paljoa valvottavanaan vaan sanoi minulle että miksette hakeneet Alzheimer äitiänne ensin ei oikeustoimikelpoiseksi ja holhokseen sillä ei edunvalvonta ole sama kuin holhous ja äitinne allekirjoitukset ovat edelleenkin päteviä sillä häntä ei ole julistettu ei oikeustoimikelpoiseksi.
Todellisuudessa Alzheimer äidin dementia oli niin syvä että ollut jo kolme vuotta laitoshoidossa eikä ajoittain tunne edes minuakaan eikä aina ympäristöänsä niin on vielä oikeustoimikelpoinen kun ei ole haettu erikseen ei oikeustoimikelpoiseksi julistamista kun en edes tiennyt että sellainenkin on erikseen haettava.
-Tosin myöhemmin kyllä laitoksen lääkäri kirjoitti äitini holhoustarpeiseksi mutta sitä ennen suku oli jo salaa hakenut lahjakirjaan allekirjoituksen jolla Alheimer äitini omaisuus siirtyi rintaperillisten ohi ulkopuoliselle
lue mun edelliset stoorit.
-Tiedän että voi sitten kuolinpesästä hakea käräjäoikeuden päätöksellä lakisääteisiä rintaperillisen oikeuksia mutta miten salaa tyhjennetystä ja tyhjästä hakea kun suku kähmi kaiken edunvalvonnan anomusaikana ja myöhemmin ilmoitti maistraatin edunvalvojalle ja vetoamalla lahjoitettu ulkopuoliselle,lahjalupaus ja lahjakirjassa edunsaaja kolmannelle osapuolelle lahjoitettu ja ne on jo käytetty,
-Vaikka todellisuudessa salassa suunniteltu laskelmoitu puhallus suvun omaan etuun kolmannen kautta Maistraatin edunvalvonnan käsittelyaikana
sillä anomuksen käsittelyaika ei ole vielä virkaholhousta ja anomuksen käsittely kesti 8 kuukautta ja siinä ajassa ehtii paljon putsata
Surullista on että äiti melkeinpä turhaan varjeli omaisuuttaan ja teki aikoinaan kolmea työtä jakoi 20 vuotta Hesaria nousten joka aamu kello 3 päivät siivosi ja piti talonmiehentointa jne..
kun äiti dementoitui joutui laitokseen niin ahne suku hyökkäsi ja käänti sitte liiveihinsä kaiken.
Siinäpä palkka elämäntyöstä.
Kyllä suku on pahin että on kovat käräjät tiedossa
Pitäisi perustaa perinnössä petettyjen yhdistys
jossa voisi jakaa yhteisiä kokemuksia ja neuvoja siitä kuinka laki kiemurat on tekstiä vaan ja käytäntö on eri juttu sillä perintöjutut on pahoja kun niihin liittyy paljo tunnetta jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää ennenkuin se omalle kohdalle sattuu.
-
Olet varmaan tehnyt kaikki mitä tehtävissä on, mutta haluaisin kysyä niistä lahjakirjoista. Oletko vaatunut kopiot niistä ja mitkä on niitä nimikirjoituksen oikeaksi todistajia.
Minun kohdallani niin että en ole saanut selvää mitä ihmisiä ne aina ovat olleet. Nimikirjoitukset ovat niin epäselviä ettei niitä pysty tavaamaan. Sukuni sanoo ettei sillä ole mitään merkitystä!? Miksi niitä todistajia sitten siihen tarvitaan?
Minusta alkaa tuntua siltä ettei tästa sotkusta eläväna selviä. Sitten vielä tuo että veljeni on apulais kihlakunnantuomari, niin hän kai on siellä taka-alalla tienyt miten sotkut laillisesti keitetään.
Kun laki tulee näin kontra-intuitiiviseksi niin eiköhän olisi lainlaatijalla aika tehdä muutoksia. Laki ei saisi sotia liian paljon 'tavallista tervettä järkeä' vastaan, koska silloin sillä on varaana tulla elitististijen käsityöksi.
olen kyllä tehnyt kaikkeni mutta vasta liian myöhään koska luotin sukuuni ja omaan veljeeni jonka kanssa yhdessä viettänyt lapsuuden niin en olisi milloinkaan voinut uskoa että oma veli tekee itse lahjakirjan ja muilta salaa hakee allekirjoituksen siihen vanhuspsykiatrian osastolta Alzheimer äidiltä ja lahjakirjan edunsaajat ulkopuoliset jottei itse joudu vastuuseen ja sillä lahjakirjalla sai äitini taloyhtiöltä osakepaperit hallintaan joilla sitten alle 3-viikon möi äitini asunnon irtaimistoineen lahjakirjan edunsaajien hyväksi.
Asia on normaalijärjellä päivänselvä puhallus mutta juridisesti ei olekaan niin päivänslvä.
Koska Alzheimer äitiä ei oltu vielä julistettu ei oikeustoimikelpoiseksi niin hänen allekirjoitukset oli voimassa vaikka oli allekirjoitus lahjakirjaan haettu sairaalan dementia osastolta.
Siis näin on laki että henkilön allekirjoitukset voimassa jos ei ole ei oikeustoimikelpoiseksi julistettu sama juttu varmaa teilläkin siellä että
Alzheimer äitiänne ei oltu haettu ei oikeustoimikelpoiseksi niin silloin on lahjakirjan allekirjoitukset päteviä ja täytyy löytyä allekirjoitus tapahtuma ajalta todella pätevää lääketieteellistä näyttöä henkilön tilasta näin sanoi minulle poliisi ja oikeusaputoimisto.
Lahjakirja kopiot on minulla ja oikeusaputoimistossa ja maistraatin edunvalvonta osastolla ja siinä selvät allekirjoitukset ja lahjakirjan päiväys sillloin Alzheimer äiti oli holhouskartoituksessa vanhuspsykiatrian osastolla ja lahjakirjan todistajina vielä lahjakirjan edunsaajien avopuolisot jotka tietenkin mielellään todistaa puolisonsa lahjakirjat
Näin selvä näyttö puhalluksesta niin on edelleenkin ongelmia koska veljeni vetoaa maistraatin edunvalvonnalle LAHJALUPAUS säädöksestä että äitini olisi V-98 suullisesti todistajien läsnäollen antanut asunnostaan lahjalupauksen ja lahjoittanut täten kaikki pois
ulkopuoliselle ja kuullun todistajina tietenkin veljeni omaiset eli suku jotka mielellään todistaa kuulleensa lahjalupaus V-98 ja johon sitten perustui myöhemmin veljeni tekemä lahjakirja ja siihen haettu allekirjoitus Alzheimerr äidiltäni dementia sairaalasta
koska holhouskartoituksen jälkeen ei olisi ollut juridisesti pätevä allekirjoitus ja äiti julistettiin holhoustarpeiseksi kaksi viikkoa allekirjoituksen hakemisen jälkeen.
-Itse en koko lahjalupauksesta ole kuullut kuin vasta nyt kun asioita selvitellään ja lahjalupaus oli suullinen ei kirjallinen ja on sukuni höpö-juttuja mutta todistajien kuulema suullinen lahjalupaus ja siihen on vaikea saada näyttöä onko he kuullut vaiko luullut kuulevansa tai käsittänyt kuullun toisin eli kuullon ymmärtäminen
-Jos nyt lahjakirjan mitätöinti kaatuu suulliseen lahjalupaukseen kun näyttönä on vain kuulevaiset sukulaiset niin kyllä sitten on Suomen laissa jo mätää silloin voi kuka tahansa ymmärtäneensä kuulleen mitä vaan ja mikä mihinkin tilanteeseen sopii.
Sairaalan vanhuspsykiatrian osasto ei ota mitään vastuuta asiasta kun soitin sinne ja sanoin että Alzheimer äitini oli potilaana teidän dementia osastolla ja holhouskartoituksessa edunvalvonnan hakua varten ja sieltä osastoltanne tullaan hakemaan allekirjoitus lahjakirjaan jolla sitten myydään kaikki äidin irtain omaisuus.
Niin sairaalan vastaus oli uskomaton: Ei se ole meidän syymme jos veljenne myy äitinne asunnon...
Eli on täysin laillista hakea sairaalan dementia osastoilta allekirjoituksia vanhuksilta joita ei ole vielä julistettu ei oikeustoimikelpoiseksi
millaisiin papereihin vaan sillä ei sairaala ota vastuuta siitä mihinkä potilaat laittaa nimensä
Sinun tapauksesi vaikeampi koska minun tapaus on päivänselvä puhallus mutta kuitenkin vaikea.
eli pesä kähmintä selkokielellä:
-lahjakirja ulkopuoliselle,eli veljenpojille jolla pelattiin rintaperilliset ulos.
Ei tarvinnut jakaa pesää rintaperillisten kanssa ja kuitenkin äidin koko omaisuus jäi hänen perheensä sisään.
Tietenkin voi myöhemmin kuolinpesästä anoa käräjäokeuden kautta korvausta muttei sieltä mitään saa kun kaikki lahjavarat meni edunsaajien pankkivelan maksuihin ja lisävelan ottoon.
Että olisi vaan pitänyt aiemmin olla tarkempi lähisukulaisten kanssa ja vanha totuus ,,
Luottamus on hyvä mutta kontrolli parempi.
Joten tarkkailkaa sukulaisianne jos keskuudessanne on lähiomaisena Alzheimer potilas.
Hän on vapaata riistaa pesän kähmijöille ja asioita on jälkikäteen hyvin vaikea selvittää
Tämä sinun juttusi on jo hiukan pidemälle kehittynyt kuin minun. Minä olen ihan vasta-alkaja. Sain tiedot kaikesta tästa nyt kesäkuussa -03. Vai on laki sellaista! Leuka valahtaa polviin.
Mutta kyllä siinä voisi olla ehkä jotain mahdollisuuksia että psykiatri antaa lausunnon. Se pitää asianajajasi hoitaa. Minulle sanoi hoitohenkilökunta että he olivat testannet äidin muistin säännöllisesti. Siellä lukee papereissa että muisti oli ihan melkein nollilla.
Sitten kuulin että minun tätini joka asui äidin kanssa, niin oli kuulema oikein treenanut äitiä kirjoittaan nimikirjoitustaan.
Minun on kyllä hirveän vaikea uskoa että näin holtittomasti toimisi laki, mutta kai se niin on kun kerrot.
Minun järkeni sanoisi että jos sattumalta voittaisit tämän selvityksen niin veljesi saisi myydä ne omaisuutensa ja jakaa rahat kanssasi.
Eriasia taas on jos katsoo että se ei ole vaivannäköa vastaavaa touhua. Minunkin on toisaalta vaikea, tunnepohjaisesti ajatellen, ymmärtää että kasvinkumppanini ovat olleet niin ahneita että sokaistuneet moraaliselta puolelta.
Saa vain lohduttautua sillä että elämäni ei ole niistä rahoista kiinni ja että minulla on oma ekonomia kunnossa joka riittää ihan hyvään elämään.
Sitä mitä nyt olen ruvenut fundeeraamaan on että jos alkaa tulla kustannuksia, ikään kuin miinus perintöä. Jotenkin olen alkanut haistaamaan, että jotain laskuja on maksamatta noin 8000 euroa. Jos ne alkaa lähettää maksukuponkeja niin siihen ej kyllä varani kauan riitä.
Minulle selvisi jo lakiopintojen aikana tämä "porsaanreikä". Silloin oli professorilla jo pohdiskelun alla, että pitäisi näihin lahjakirjoihin vaatia notariaatin tai vastaavan vahvistus ennen kuin tulisivat päteviksi. Näin on monen muun maan lainsäädännössä.
Toisaalta tästäkin byrokratiasta monet sitten valittaisivat, että taas sitä holhotaan aikuisia ihmisiä, koska toki suurin osa lahjoituksista olisi ihan terveiden tekemiä.
"Mutta kyllä siinä voisi olla ehkä jotain mahdollisuuksia että psykiatri antaa lausunnon. Se pitää asianajajasi hoitaa. Minulle sanoi hoitohenkilökunta että he olivat testannet äidin muistin säännöllisesti. Siellä lukee papereissa että muisti oli ihan melkein nollilla."
Tämä ei valitettavasti ole niin yksinkertaista. Oikeuskäytännössä on (perustellusti) se käytäntä, että henkilön oikeustoimikelvottomuudesta on oltava vahva näyttö ennen kuin oikeustoimia julistetaan pätemättömäksi. Psykiatrin lausunto on hyvä, mutta vastapuoli hommaa yleensä oman lausuntonsa, joka voi olla toisenlainen. Psykiatria kun on tulkinnanvaraista ja nyt puhutaan jo kuolleesta henkilöstä, jota ei voi enää tutkia. Nuo muistin testiluvut ovat kyllä hyviä, jos ne ovat pysyvästi olleet alhaisia, se kertoo oikeustoimikelpoisuuteen edellyttävien kykyjen vakavasta puutteesta.
"Sitä mitä nyt olen ruvenut fundeeraamaan on että jos alkaa tulla kustannuksia, ikään kuin miinus perintöä. Jotenkin olen alkanut haistaamaan, että jotain laskuja on maksamatta noin 8000 euroa. Jos ne alkaa lähettää maksukuponkeja niin siihen ej kyllä varani kauan riitä."
Ei sinun tarvitse kenenkään toisen velkoja maksaa. Normaalitilanteessa perillinen ei ole vastuussa vainajan veloista.
...jättää asia taakseen ja keskittyä elämässään muihin mukavampiin touhuihin sekä hankkiutua eroon koko poppoosta. Ei vaikuta lakiasiaennusteet hyviltä. Uteliaisuuteni vain vaatii että saan tietää minne suuntan ja miten rahat ottivat tiensä. On sekin ilonaihe. ;) heheheh
Kummallista kuitenkin on se, että jos näin varmoilla seisotaan niin miksi sitä salaamaan. Jos kaikki on laillista ja niin kuin olla pitää niin mitä sitten. Paperit esiin vaan ja kaikki on selvää ja asia on pihvi.
Miksihän ne eivät tee tätä on ihmettelynaiheeni? Mitä ne voittavat tälla salamyhkäilyllä? Ja mikä olis niinkuin seuraava veto heidän suunnaltaan?
Tää tuntuu ihan hullulta touhulta jos se nyt sanoo mitään asiasta sinänsa.
"Miksihän ne eivät tee tätä on ihmettelynaiheeni? Mitä ne voittavat tälla salamyhkäilyllä?"
Ehkä omatunto kolkuttaa, jos kaikki toimet eivät ole moraalisesti ihan oikein. Siksi ei haluta herätellä sinun moraaliasi. Tai joskus jotkin ihmiset riitelevät periaatteesta (en tarkoita sinua), jolloin muut yrittävät salata tietoja, että ko. henkilö ei vaan saisi lisää vettä myllyynsä.
joopa joo tuttua tarinaa en näemmä olekaan ainut jolle on käynyt samoin kun suku kähmi kaiken Alzheimer äitini omaisuuden lahjakirjalla.
Näköjään aika yleistä sisarusten hiljainen Alzheimer äidin pesän kähmintä.
Vähä vaikea jälkikäteen on mitään osoittaa ja varat eivät tule palautumaan pesään itsestään milloinkään vaikka käräjäoikeuteen vie niin korvausvaateet on vaan lakitekstiä josta pesänselvittäjät ja asianajajat tienaa.
-linkki tosi tarinaani luethan jatko linkki myös
ja osio mitä poliisi sanoi kun tein rikosilmoitusta suvustani.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=123&conference=4500000000000082&posting=22000000000912024
-kerrothan miten kävi elokuun jälkeen juristiveljesi kanssa.
...hm...on näin päällepäin katsottuna ihan samassa asemassa kuin minä. Hänen osuutensa näyttää olevan pienentynyt ihan samassa mitassa eikä hän ole mihinkään paperiin nimeään pistänyt (varmuuden vuoksi ehkäpä). Hän ottaa asian ihan rauhallisesti vaikka tavallisesti hän on niin saita ja ahne rahalle. Jotain siellä kähmitään sen vain ymmärrän, mutta mitä sitä en tiedä vielä, mutta aika sen näyttää. Kerron sitten mitä tapahtui jos kiinostusta riittää.
Eikö oikeustoimikelpoisuudella ole mitään merkitystä tai sitten tiliotteilla ja veroilmoituksella? Varat eivät vain voin haihtua ilmaan. Täytyyhän niistä olla merkinnät jossain.
Minulta pyydettiin valtakirjaa nollatilien lopettamiseksi, mutten antanut. Haluan tiliotteet äidin tileistä koska verotoimisto ilmoitti minulle äidin todelliset tulot. Sellainen määrä rahaa ei voi hävitä itsestään ihan miten vain ihmiseltä, joka ei enää jaksa sitä itse kuluttaa.
Sitten on hyvä tutkia EU-lakia ja mitä siellä sanotaan, koskapa EU-laki on sen valtioiden lakien yläpuolella. Siis jos lainsäädökset ovat konfliktissa niin EUn laki voittaa. Oletko tutkinut tätä asiaa?
Jos epäilet, että vainajan varallisuutta on piilotettu jonnekin, voi pesänselvittäjän vaatiminen auttaa.
Voit vaatia myös siltä henkilöltä, jonka hallussa äitisi tiliotteet ovat, kopioita niistä. Jos kopioita ei ala kuulua, voit epäillä rikosta.
Voit vaatia kaikilta pesän osakkailta, että he antaisivat sinulle valtakirjan, jonka avulla hankit itse pankista uudet tiliotteet. Ellet saa valtakirjoja, voit epäollä rikosta.
Perunkirjoitustilaisuudessa voit vaatia asiakirjoja liitettäväksi perunkirjan liitteeksi. Voit vaatia kaikkia tiliotteita liitettäväksi perunkirjaan, jolloin saatat saada ne haltuusi.
Jos vainajan tulot ovat olleet menoja korkeammat ja säästöjä ei löydy mistään, on syytä epäillä rikosta.
Käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä on tässä tapauksessa yksi vaihtoehto. Kustannukset ovat kuitenkin korkeat. Pesänselvittäjä määrätään, kun vaadit sitä. Älä suostu perinnön sopimusjakoon.
Vaihtoehto on myös pyytää poliisia selvittämään, onko joku syyllistynyt kavallukseen.
Vaatikaa perunkirjoituksissa pöytään kaikki salamyhkäiset kauppakirjat, niistä käy ilmi millaisia salaperäisiä kauppoja on epärehelliset sisarkukset tehneet . Tiliotteet, ym, selvitys irtaimistoista joita rosvottu. Nämä oikaistaan sitten perunkirjoituksessa. Oikeus ja laki ja tasapuolisuus puuttuu peliin. Perunkirjoituksissa tasataan puntit. Muistakaa tämä.!