varjot pitenevät
odotan
auringon laskua
puiston vanha puu pudotaa
sateen viimeisen pisaran
penkkini kaiteelle
käteni viereen
se väreinä heijastaa
viimeisen valon
varjot pitenevät
odotan
aurinko laskee
on minun vuoroni
pian
rakkaani
tulen
odotan
auringon laskua
puiston vanha puu pudotaa
sateen viimeisen pisaran
penkkini kaiteelle
käteni viereen
se väreinä heijastaa
viimeisen valon
varjot pitenevät
odotan
aurinko laskee
on minun vuoroni
pian
rakkaani
tulen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Henkevä ja raikas on runosi, kuin sateen jälkeen tuoksuva maa! Lukuelämys, taas!
Mene, rakkaasi odottaa.
Kiitos taas jälleen
Pidät kynääni hengissä
Nähdä yks pisara ja
siinä valot , varjot värein.
"aurinko laskee"
"on minun vuoroni"
"pian"
"rakkaani"
"tulen"
Oii koskee, sanoo niin paljon, kiitos.Liisa
Älä enää milloinkaan sano minulle olevasi kateel-
linen ! Sinun runosi ovat ihan omaa luokkaansa,
ne runot olet Sinä.
Tämäkin runosi, niin äärettömän kaunis tunnelma
" ennen auringon laskua "
Nautinnollista, kuten aina.