musta tuntuu joskus et oon masentunu, mut toisalta tuntuuet tää on normaalia. oon yksinäinen, tuntuu ettei kukaan välitä musta, ei oo oikeita ystäviä. Ahdistaa vähä. En tykkää koulusta. syön pahaan olooni. itsemurha ollu mielessä mut en tee sitä, en halua. väsyttää aamusin.
hello
.............
9334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan normaalia?
Jos tunnet olevasi yksinäinen ja se ahdistaa niin ei se kuitenkaan pakosti ole masennusta.
Ja kyllä niitä kavereita tulee enemmän ja enemmän kunhan vaan tulee enemmän ikää.
Siis oikeesi viimeistään lukiossa tulee kavereita.
Se että et tykkää koulusta ei tee sinusta masentunutta.
Ei siitä aina voikkaan välttämättä pitää.
Älä syö pahaan oloos.
Yleensä siitä näkee että sulla on joitakin pullotettuha tunteita sisälläsi ja että avaat suusi mielummin ruualle kuin että puhuisit tunteistasi.
Jos jokin asia vaivaa niin siitä pitää puhua.
Ja itsemurhistahan puhutaan vähän liiankin usein mediassa niin ei siis ole mikään ihme jos se on käynyt mielessä.
Sitä ei kuitenkaan pidä ajatella sillä siitä ei ole mihinkään.
Aamu väsymys on yleistä ja kaikki eivät ole aamuvirkkuja.
Jotkut vain ovat väsyneempiä aamuisin kuin toiset.
Mä en usko että sulla masennusta mutta jos sä alat pohdiskella että onko sulla masennus niin sitten se vvoi myös tulla sulle.
Kaikkea hyvää sinulle
mulla ihan samat fiilikset. Joskus menee paremmin, joskus huonommin. Joskus tuntuu, että tää maailma on niin paha(se onkin) ja että ei mitään väliä mitä tekee, lehdetkin vaan tienaa sillä, että jotkut joutuu kärsimään. Ja rikollisia leimataan ja haukutaan. Kukaan ei ole toista parempi. Vaikka ei olisi tappanut ketään, ei se tarkoita että olsisi jotenkin parempi ihminen kuin se joka teki niin. Pahoja tekoja on monenlaisia(jopa paha ajattelu on sama asia).
No, asiaan. Mulla huono itsetunto, en enää tiiä miten saisin sen takaisin. Olen ollut vähän aikaa jo masentunut(joskus enemmän,joskus vähemmän) ja se ilmenee mulla väsymyksenä ja kiukkuisuutena. Enkä ole jaksanut enää vähään aikaan harrastaa liikuntaa, mutta ajattelin aloittaa sen taas, sillä se auttaa mua aina!
mullakaan ei ole paljoa kamuja. Koulussa on muutama, mutta ei yhtään "oikeaa" ystävää.
Koulu mulla menee hyvin. Tykkään koulusta ja tehä läksyjä vaikka en mikään hikke olekaan :)
Itse voin sanoa itsestäni lähes samaa. Joskus masentaa tosi pahasti ja joskus taas oon normaali. Ja yksinäinen minäkin, eikä minusta kyllä kukaan oikein välitä ja ystäviä ei ole. Ja kyllä - se ahdistaa. Paljonkin välillä, kun tuntuu, ettei saa henkeä. Mikäs koulussa mättää? Ihmiset? No - kullakin syynsä... Itse taas olen vähän toisin päin - joko syön normaalisti tai en ollenkaan. Ja itsemurha... ... on sitä harkittu täälläkin ja monesti, kahdesti meinattu toteuttaakin, mutta enpä ole tehnyt. ... Hmm.. aamuisin väsyttää? kuulostaa masennuksen oireilta - mikäli et nuku viittä tuntia yössä, kuten tämä yksi täällä, jonka päässä on liikaa ajatuksia ja liian vähän aikaa niiden vatvomiseen... Saatat olla masentunut - en tiedä. Itselleni ainakin terkkari sanoi, että en ole masentunut - olen vain nyt sellaisessa iässä, että masentaa (ja tämä on sitten ollut semmoiset yksitoista vuotta tämä ikä... ei kannata luottaa terkkariin tai sit mää oon ollu neljän, viiden vanhasta 15v) ja muuta.
Itsetuhoiset ajatukset käyvät usein masentuneilla mielessä - enkä nyt tarkoita pelkkää itsemurhaa.
Itse olen tuon masennuksen ja muiden siihen liittyvien tunteiden harmaan kirjon käynyt läpi - osaltani yhä elän siinä. Toinen jalka kynnyksen toisella ja toinen toisella puolella, olen melkein sisällä. Kaikki on niin kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Olen taistellut tieni voittoon, vaan en vielä maaliin asti.
---
Oletko satuttanut itseäsi tai ajatellut satuttavasi? Itketkö paljon? Onko unettomuutta/nukutko tavallista enemmän? Uuvutko, vaikka et tekisi juuri mitään? Onko painosi noussut/laskenut huomattavasti?
Itse aina leikin saksien kanssa suihkussa. Laitoin kädelle ja sahasin niillä edes takaisin. Joskus painoin lujempaa ja joskus en. Leikittelin itseni kanssa usein. Tänään sattuu ja ei kuitenkaan. Yhden ainoan kerran olen itseäni tarkoituksenomaisesti satuttanut - partaveitsen terällä leikkasin säärestäni melkoisen suikaleen ihoa pois. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kajosin itseeni.
Itkin pahimpina aikoina päivittäin, kun heräsin, aloin ensimmäiseksi itkemään ja usein jäin koulustakin sen takia pois.
Minulla esiintyi unettomuutta sekä sitten nukuin tavallista enemmän. Nukuin paljon, silloin kun jaksoin käydä koulua. Tulin koulusta -> nukkumaan, heräsin myöhään, kävin suihkussa ja menin takaisin nukkumaan. Hassuinta oli, että tunsin uupuvani aivan mitättömistä asioista. Viikonloppuisin kun en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN, olin silti aina iltaisin mielettömän uupunut ja väsynyt. Itkin itseni uneen.
Minulla oli tuo yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne päällä 24/7. Joskus harvoin kun jaksoin jonnekin kaverille mennä - edellyttäen, että joku jaksoi minua pyytää. Saatoin nauraa koko illan ja kotiin lähtiessä itkin. Usein oli olo, että pitäisi päästä pois. Puhuin itsemurhasta usein - kuka tahansa kanssani yrittikin jutella, kääntyi puheenaihe yleensä kuolemaan.
Masennus ja masentuneisuuden tunne eroavat siinä toisistaan, että masennus on päällä 24/7. Ei huvita, eikä jaksa tehdä mitään. Masentuneisuuden tunne kestää taas muutaman viikon ja on taas ohi, elämä hymyilee ja näin.
---
Jos tunnet olevasi masentunut, sinun olisi syytä jutella jonkun ammattiauttajan kanssa sen sijaan, että itkisit masennustasi täällä. Tilanne pahenee yllättävän nopeasti.
No uskoisin et voin olla lievästi masentunu, mut en ainakaan enempää ku jaksan tehä normaaleja asioita, painon muutoksia ei oo hirveesti (vaikka siis tekee mieli koko ajan syödä makeaa, mut vaikka syönki sitä usein en liho), nukun aika normaalisti, viikonloppusin on helppo nousta, mutko pitäis mennä kouluun ni sillon ei jaksais nousta, en oo satuttanu itteäni, on käyny mielessä, mut ei oo mitää järkeä. halusin enemmän huomiota koulussaki, oon niin yksinäinen ja ulkopuolinen siellä, ei oo ketään oikeeta ystävää, mut koulun ulkopuolella mulla on yks tosi hyvä ystävä. ei kukaan ees tunnu välittävän. joskus viikonloppusin ku oon yksin vaan ni tulee tunne et ei oikeesti jaksa... kaikki ei oo ikään hyvin, sen oon huomannu. en oo ikään ilonen oikeasti.
Nyt menet puhumaan jollekkin et saat apuu tuohon pahaan oloos. Voisin lyödä vetoo et todellakin saat maailman ihanimpia ystäviä kun vain menet juttelemaan ihmisille ja oot oma ittes.
Itsemurhaa älä tee, se ei ratkaise mitään vaan aiheuttaa turhaa tuskaa muille ihmisille.
Voisit vaikka yrittää ajatella positiivisesti asioita? Saattaa varmast olla aluks vaikeaa, mut mul ainakin kohentaa mielialaa kummasti. :D
mun elämässä ei oo mitään positiivista, paitsi yks ihminen mut ei muuta. ja kukaan ei ees kuuntele ikään mitä mulla on sanottavana. kukaan ei välitä. mitä järkeä sitte on elää. vaikea puhua omasta pahasta olosta ja tunteista muutenki.