Kiipesi ylös nurkka tää
ettei kulman taa jää.
Yhdessä on mukavaa
nurkantakana tukalaa.
Ihan korvissa soivat
runot ilon toivat.
Siispä lisää vain
nurkkaan tilaa sain.
Kirjoitus taito suotu
Nurkka kaikille tuotu.
Ihania on nurkkalaiset
niin miehet kuin naiset.
Kiitos jo tulevista
saammehan lukemista.
ettei kulman taa jää.
Yhdessä on mukavaa
nurkantakana tukalaa.
Ihan korvissa soivat
runot ilon toivat.
Siispä lisää vain
nurkkaan tilaa sain.
Kirjoitus taito suotu
Nurkka kaikille tuotu.
Ihania on nurkkalaiset
niin miehet kuin naiset.
Kiitos jo tulevista
saammehan lukemista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aamun pilvet
nuo kevyen kiharaiset,
suodattaa ensisäteet meille
hellien ja lämmittäen.
Järven pinta
Suomen sininen ja sula,
kuvastaa taivaan ja valon.
Jään katsomaan
Valkoinen joutsen
järviemme kaunotar, ylväs,
lipuu rauhallisesti saaren
suojassa kuin etsien jotain.
Pieni tuulen vire,
rikkoo veden pinnan,
tyyntyy taas ja peili eheytyy.
Ihailen, näky rauhoittaa.
Koivut hiirenkorvalla,
tuntuva kevään tuoksu.
Tikka jossain kaukana, rummuttaa,
se on kutsu puolisolle.
Tänään on lämmin päivä
kastelen varpaani rantavedessä.
se tuntuu kylmältä.
Lähden metsään tekemään havaintoja.
Runon teki
ojan puronen.
Se viestiä
keväästä
kertoili.
Tuuli maata
kuivailee.
Oksia puiden
soittelee.
Solisee pieni
puronen, siksi
tää runonen.
Onnea taas toivotan
kun runonurkkaan kirjoitan
mukava on kirjoitella
runomuotoon sovitella,
monta runon taitajaa
tiensä löytää runonurkkaan
runoa taas punomaan
tulkaa kaikki mukaan.
Joskus aina minäkin
runonurkkaan kiirehdin
kun sattuu sopiva aamuhetki
kun koneen luokse on minulla retki
kun askeleet lenkin jälkeen kirjastoon johtaa
kun sisälläin joku rytmi toisensa kohtaa
kun mieli on keväisen iloinen
kun olla voi onnellinen
terveydestä
ystävistä.
Silmät tahtoo nukkumaan,
mutt`tänne täytyy kurkistaa.
Ylös taas ketju kipaisi,
meidät tänne ohjasi.
Päivä taas iltaan ennätti,
vettä vaan tänään lennätti.
Koko päivän suihkuna satoi,
vettä tiet täyteen latoi.
Joskohan päivä parempi,
huomenaamulla aukenisi.
Luntakin tulla saattaisi,
niin sääkartta kertoili.
Hyvää yötä kaikki runoilijat,
koko päivän uurastajat.
Unet olkoot leppoisia,
hyvän mielen antavia.
runo mataa
otsaluiden takaa
tulleeko sieltä esiin
vai jääkö sinne pesiin
aukaistu on sille koneet
näppäimillä kohta homeet
odotanko vielä sitä
näenkö tässä sitä.
Kirjoittelin tänään jutun,
paikoilleen sen panettelin.
Vaan tulipa tuhma miesi,
hävitti jutun komian.
Tuostapa minä ajattelin,
voi poloinen poika ressu,
eikö muuta syödäksensä,
pannaksensa rinnan alle.
Tulin tänne kertomahan
sanani sanelemahan.
Kiva tässä kirjoitella,
sanoja näin soinnutella,
Mukavaa on muokkaella
säkeitä sepitellä.
Istun tässä aamun hetket
joskus päivällä pistäy'yn.
Hyvä en netti ystävänä,
tietolähteenä jalompi
uutiset ajantasalla.
Nytpä tästä lähtenenkin,
askareilleni omille,
imurille kättä annan,
villakoirille viritän,
ansan joka aina toimii
ohoh kultaista kotia..
Jospa miekin yrittäisin
laulujani lasketella
sanojani sepustella
runojani raapustella
pitkän päiväni ratoksi
harmaan arkeni riemuksi
Kalevalan kunniaksi
Miulla ei riemut rikastuta
ei ilolaulut ihastuta
vaan mie tässä yrittelen
itseäni ilahuttaa
häpinöilläin huvituttaa
jopa jo itseäin naurattaa
nytpä voinkin jo lopettaa
enää ei päiväkään ankea lie
uusiin puuhiin vie mummelin tie
Aivoni aattelevi,
silmät katselevi
ylkää oottelevi.
Jospa hyvän näkisin
kultaiseksi tahtoisin.
Kosimahan tohtisin
omaksi höylin ukon.
Sanoiksi tään pukisin
itseäni kehuskellen
sieväksi tekisin.
Kera kauniin hymyn
kainaloiseksi kanaseksi
tuliseksi kultaseksi.
Vara kuitenki kankahassa,
jossei riitä kultaseksi
kainaloiseksi kanaseksi.
aamulla varhain
pimeyttä kaikkialla
ylisumman kaiken tumman
näen Tulenlieskan' valon
tuli onko takas talon
vai emäntäkö sytyttänyt
leivinuuniin halon.
Karkauspäivä
Nyt naisväki kosimaan
Hamekangasta
tai rukkaset ainakin
tänään tarjouksessa
ei oo kosittu
kuka lienee hosinut
puolivallaton
elän loppu ikään oo
suren sitä ainaiseen.
Kosiskella voi
kokonaisen vuoden tään
Menneen kankaan nään
joutaisinko miehelään
minkä menin tekemään.
Halko siinä palaa
liekit nuolee puuta
Tyynyään muori halaa
kuvitellen muuta.
Vielä hiillos hehkuu
takan uumenissa.
oikaista pitää pehkuu
olkoon ukko unelmissa.
Kosia en uskaltanut
mitäs jos oiskin vastannut
mies tuo myöntävästi vaikka
ollut oiskin tiukka paikka
pakoon, pakoon karkasin
mennessäin vain parkasin
menköön vaikka 4 vuotta
sitten jos en pelkäis suotta.
eikö vaara vieläkään oo ohi
vaikei kukaan kosimaankan tohi
onko kaikki entisellään
eihän toista omaan tilaan
sehän voikin mennä siitä pilaan.
Pakoon pötkin minäkin
mennessäin vein kankaankin
turha vaiva yrittää
huumoria onhan tää
moni leikin ymmärtää
eikä leikki kesken jää.
Karkauspäivä niin harvoin on
voi siitä repiä nautinnon
miestä voi kiusata vähäsen
leikkinä ottaa hän kuitenkin sen
ainakin niin toivon minä
miten sen otat sitten sinä?
kiusoitella haluaa
meistä monikin
aihetta pilaamaan
hän tuskin aikoikaan
runoilee hän siltikin.
Kissojenko maaliskuu,
jostain ääni kantautuu.
Kissaherra pöyhistää
kurkkuansa röyhistää,
komeasti kiiltää turkki.
Takaa aidan kurkki
kissaneito kummissansa
oisko tässä ansa...
Oopperaan kolli ryhtyy
toiset siihen yhtyy.
Mahtava on äänen pauhu
tyttökisujen valtaa kauhu.
Liikaa on jo valittavaa
eihän tuosta selvää saa.
Nostaa neidot häntää
muualle ne jo säntää.
Reppuni täyteen ahdettu
ihania,kamalia paikkoja
joissa olen ollut
ihania, kamalia ihmisiä
joita olen tuntenut
ihania, kamalia muistoja
joita olen säilyttänyt
Ihanat ovat repussa päällimmäisinä
Vaikka reppuni on pullollaan
ei se ole raskas kuitenkaan
jos se tulee liian painavaksi
heitän ne kamalat pois
ja jatkan matkaa
taas kevein askelin.
Muuttolintusten tie
kotimaahan taas vie
tuttu pesä odottaa
kahta asujaa
vielä vähän aikaa
lintuin laulu alkaa
pesäpuun oksalta
voi viserrystä kuunnella
lintuparvi matkustaa
tuulen vire kuljettaa
pitkän matkan lentää saa
kun synnyinmaahan palajaa.
Kiviä hän rakasti
miksi
siksikö
kun itsekin oli niin kova
vertaisiaanko etsi?
Maaliskuu lunta
heittää.
Talvea jäljittelee,
ehkä suotta.
Syksy pitkäksi
venyi.
Lunta heittää
maaliskuu.
Pakkasta lupaa
ehkä nyt
poikanen talven.
Eilisen ilo , mistä sen löysin kun sade rummutti ikkunaa? Siitä sen löysin kun pisarat kuvioi ikkunan kokonaan, kuin kukkia,kuin kirjoitusta
jäin mietteissäin katselemaan, sateen sanomaa,
viestiä minulle, keneltä? Ehkäpä on joku, joka muistaa. - Tiedän,että on.-
Tanssivat lumihiutaleet nuo
ja talven tunnon tuo.
Verkkaiseen maahan putoo
keinuen harsopilven kutoo.
Lumihiutaleet maan peittää
hunnun talvisen heittää.
Maaliskuulla talven tapaa
kuukausi on vielä vapaa.
unestaniko heräsin
ja ajatukseni keräsin
talvi jatkaa tuloaan
lunta sataa sakeaan
nyt on hyvä talvisää
pakkanenkin yllättää
linnut vielä oottaa
ilmoja leudompaa
saapuu ne ihan suotta
matkalle oottamaan.
Muuttolintu tahtoisin olla
lentää vaik kuutamolla.
Se sadun hohdon tuo
ja ilon sydämeen suo.
Jospa todeks saan
nähdä kauniin toisen maan.
Monica kertoi paikasta sen
taimaahan viel lentelen.
Tuli tuisku, lumi lentää,
pakkanenkin nipistää.
Talven saimme kuitenkin,
vaikka kevät silmissä jo siintää.
Talvi ei kulje tavoittaan,
näin ennen vanhaan sanottiin.
Totta näyttää olevan,
se tulee aikaan sopivaan.
Hyvä näin, jospa kauniin kevään
kumminkin me saamme,
kun lumet maahan tähän aikaan,
alas lennähtääpi.
Kevät aurinko alkaa porottaa,
jo taittuu talven selkä.
Lumet sulaa, puroina vedet lirittää,
linnutkin laulujaan virittää.
Pidetään talvea, odotetaan kevättä
sieltä se tulee, ihmeitä tehden.
Kukkaset nostavat silmujaan,
puutkin jo hiirenkorvaan ehtii.
Aina se tulee,kevät ja kesä,
niin ne vaihtuvat vuodenajat.
Niin tekee myös ihmisen mieli,
lapsuus, nuoruus, nyt vanhuuteen ehti.