Jos kävelee varjoisia kujia, saattaa vielä löytää aidon Catalinan. Hikisiä pieniä miehiä hiekan tahraamissa kauluspaidoissaan, vanhoja naisia selät mutkalle taittuneita kantamassa koreja täynnä pyykkejä, paljasjalkaisia poikia juoksemassa katuja ylös-alas ja sinä, kalpeaihoinen turisti yrittäen piiloutua tuohon väkeen, mutta 190 senttiäsi ja kultana hohtavat hiuksesi kuitenkin heistä ikuisesti erottaen.
Aurinko paistaa siellä suoraan kirkkaalta taivaalta, polttaa ihon ruskeaksi ja puhkoo silmät jos niitä ei pidä aina hieman sirrillään, multa ja lika kapuavat polvitaipeisiin asti, ohuet ja vääntyneet oliivipuut törröttävät mitä kummallisimmista paikoista, nousevat keltaisten ja punaiset ja vihreiden kivitalojen edestä. Laulua ja naurua sekä kohiseva jyly, joka voimistuu kun kävelee Santiagon tietä loppuun asti ja tulee aukealle, jossa härkä vuodattaa vertaan. Ohut mustatukkainen mies, sankari ilman viittaansa, seisoo keskellä, iskee lujasti vielä kerran ikiaikaisella miekallaan ja sinä yhdyt tuohon aaltona kohoavaan ja laskevaan huutoon.
Synkissä porttikongeissa, joista toivo on jo imetty pois, seisoo rivissä huoria värikkäät mekot hehkuen, odottaen ja peläten tulevaa. Sinä katsot hetken heidän punaisia huuliaan ja korvien takaa purkautuvia kiharoitaan, he tuijottavat vihaisesti halpaa kelloasi ja sandaaleitasi ja tietävät että he ovat sinulle vain lasi-ikkunan takaa pälyileviä koiria.
Illan laskeutuessa Catalinaan syttyvät tuhannet lamput, halpa punaviini aloittaa juoksunsa vihreästä pullostaan, kukot revitään höyhenistä laatikoista ja isketään toisiaan vasten. Parvi koiria kiertelemässä, odottaen kuolevan linnun rääkäisyä ja pääsevänsä iskemään hampaansa pehmeän valkoiseen lihaan, rotat juoksemassa piiloon nurkkien taakse ja äänet kadulla. Illalla naisetkin liikkuvat varjoistaan, kuoppaposkiset ja onnettomat olennot, istuvat miestensä syleissä ja laulavat valittavalla äänellä laulujaan siitä mitä oli ennen. Vanhat naiset kyhmyisine sormineen ojentamassa kolhiutuneita appelsiineja pienille lapsille, jotka kyyhöttävät heidän mustissa helmoissaan.
Ja sinä, turisti, katsot tätä kaikkea ja yrität ymmärtää sen, mikä ei ole sinun ymmärrettävissäsi.
-------
Jokainen rakentava kritiikki on mahdollisuus kehittyä. Minä luen jokaisen kommentin ja otan opikseni vaikken kaikkiin kommentteihin vastaisikaan
Aurinko paistaa siellä suoraan kirkkaalta taivaalta, polttaa ihon ruskeaksi ja puhkoo silmät jos niitä ei pidä aina hieman sirrillään, multa ja lika kapuavat polvitaipeisiin asti, ohuet ja vääntyneet oliivipuut törröttävät mitä kummallisimmista paikoista, nousevat keltaisten ja punaiset ja vihreiden kivitalojen edestä. Laulua ja naurua sekä kohiseva jyly, joka voimistuu kun kävelee Santiagon tietä loppuun asti ja tulee aukealle, jossa härkä vuodattaa vertaan. Ohut mustatukkainen mies, sankari ilman viittaansa, seisoo keskellä, iskee lujasti vielä kerran ikiaikaisella miekallaan ja sinä yhdyt tuohon aaltona kohoavaan ja laskevaan huutoon.
Synkissä porttikongeissa, joista toivo on jo imetty pois, seisoo rivissä huoria värikkäät mekot hehkuen, odottaen ja peläten tulevaa. Sinä katsot hetken heidän punaisia huuliaan ja korvien takaa purkautuvia kiharoitaan, he tuijottavat vihaisesti halpaa kelloasi ja sandaaleitasi ja tietävät että he ovat sinulle vain lasi-ikkunan takaa pälyileviä koiria.
Illan laskeutuessa Catalinaan syttyvät tuhannet lamput, halpa punaviini aloittaa juoksunsa vihreästä pullostaan, kukot revitään höyhenistä laatikoista ja isketään toisiaan vasten. Parvi koiria kiertelemässä, odottaen kuolevan linnun rääkäisyä ja pääsevänsä iskemään hampaansa pehmeän valkoiseen lihaan, rotat juoksemassa piiloon nurkkien taakse ja äänet kadulla. Illalla naisetkin liikkuvat varjoistaan, kuoppaposkiset ja onnettomat olennot, istuvat miestensä syleissä ja laulavat valittavalla äänellä laulujaan siitä mitä oli ennen. Vanhat naiset kyhmyisine sormineen ojentamassa kolhiutuneita appelsiineja pienille lapsille, jotka kyyhöttävät heidän mustissa helmoissaan.
Ja sinä, turisti, katsot tätä kaikkea ja yrität ymmärtää sen, mikä ei ole sinun ymmärrettävissäsi.
-------
Jokainen rakentava kritiikki on mahdollisuus kehittyä. Minä luen jokaisen kommentin ja otan opikseni vaikken kaikkiin kommentteihin vastaisikaan
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hahaa, jos nyt suututte huorittelusta, se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi vaan ihan vain sanaksi (prostituoidut itsekin käyttävät usein itsestään ja toisistaan sanaa huora). Jos yhtään lohduttaa olen kuvannut myös homoja, rekkislesboja sekä kaikkea raadollista lähtien mätänemisestä
kirjoittaako Ville Valo tänne? Miten Himillä menee? Huora-sana menettelee tässä yhteydessä, mutta koska et muuten käytä ronskia kieltä niin voisit korvata sen neutraalilla sanalla tai puhua muistakin ilmiöistä samaan tyyliin esim. lapsi=pentu, kakara, toukka, vanha nainen= akka, eukko jne.
hyvä juttu uppoaa kliseisiin ja kaameeseen selittelyyn.
Miten olisi:
"Aurinko paistaa suoraan kirkkaalta taivaalta, polttaa ihon ruskeaksi ja puhkoo silmät, multa ja lika polvitaipeissa, oliivipuut vääntelehtivät keltaisten ja punaisten ja vihreiden kivitalojen edessä."
Anteeksi nyt, mutta mitä tarkoitat selittelyllä? Ehkäpä se juuri on minun tapaani kirjoittaa, ei paljasta ja riisuttua.
toistamiseen ei pitäisi yrittää samasta aiheesta. Tämä teksti pomppaa pois näytöltä vain siksi että siinä mainitaan punatut huulet... ja liehuvat hameet. Mielestäni sanoit jo kaiken mitä asiasta oli sanottavaa.
Kirjoita seuraavaksi hevosista nummella tai jotain yhtä kaukana hämäriltä kujilta ja homeenhajusta
kuvausta. Ehkä jos haluaisit parantaa tätä pysähtyisit johonkin asiaan tai olisi joku vähän omaperäisempi mietelmä jossain kohden.
adjektiivi se oikea sanaluokka?
Siis se mikä minua tässä tekstissä häiritsee. Kun mikään ei vaan ole.
Esimerkkejä:
hikinen pieni mies
hiekan tahraama kauluspaita
mutkalle taittuneina
kalpeaihoinen turisti
kultana hohtava
jne
Summa summarum: liikaa selitystä. Mutta tunnelmaa osaat luoda.
Minua rassaa tällaisissa se, että ne eivät johda mihinkään. Kerrotaan, kuvataan, luodaan, touhutaan jotain - sitten se ei laukea (vrt. seksi).
OK, tuo on yksi genre, mutta ilmoitinkin vaan suurella jaloudella, että MINÄ en tykkää.
Novellissa tulisi olla kliimaksi, joka avaa koko jutun.
Hemingway teki tarinoita, jotka eivät johtaneet mihinkään. Mutta lukekaas vaikka O.Henryä, Mark Twainia, Graham Greeneä, jo laukee lopussa, niin, että herkempi sanoo iiihh...
Minä taas pidin tästä tekstistä. :)
Kuvaat loistavan hyvin tunnelmaa,
mutta vältä kuitenkin liikaa selittelyä.
Sain hyvin kaiken kertomasi mielikuviini,
ja pidin kovasti tavastasi kertoa asioita.
Eli siis tarkoitin tällä selittelyllä tyyliä:
punainen, karvainen, värikäs, loistavan hyvänmakuinen mutta silti niin kirpeä omena tuossa syksyisen karmivan maukkaan omenapuun pikkuruisella juurella.
Älä mene liiallisuuksiin!
Hyvin kuitenkin kirjoitat, todella hyvin!! :)
Tästä oli aistittavissa ehkä sellaista ajatuksen katkeamista kesken lauseen. Sanat eivät olleet aina toisiinsa verrattuna oikeissa sijamuodoissa. Ei kannata kirjoittaa liian pitkiä ja kiemuraisia lauseita ennen kuin hallitsee sanojen muodon.
"Parvi koiria kiertelemässä, odottaen kuolevan linnun rääkäisyä ja pääsevänsä iskemään hampaansa pehmeän valkoiseen lihaan, rotat juoksemassa piiloon nurkkien taakse ja äänet kadulla."
Tässä esimerkki tekstistäsi. Älä sullo kaikkea samaan lauseeseen, onhan se taiteellista toki kuvailla näin - mutta vain siinä tilanteessa, että sen osaa. Tuossa tulee myös esille se sanojen yhteensopimattomuus, tai lähinnä oikeastaan sanamuotojen vääränlainen yhdistely. Tarkkuutta!
Tunnelman sait kyllä kivasti vangittua tekstiisi, huorakappale oli paras osa.
Hyvin kirjoitettua kliseistä paskaa. Ja tylsää.