Eli kaverini rakentaa ja siellä silloin tällöin olen apuna ollut. Muutaman kerran olen havahtunut johonkin epänormaaliin. Viimeksi tänään, toiset jo sieltä lähtivät ja ollessani ulkona tupakalla ovi vedettiin kiinni. Se oli siis auki niin että lukon kieli oli karmia vasten ja siitä se sulkeutui. Voi toki johtua alipaineesta sisällä. Ja sisälle mentyäni menin pesuhuoneeseen, kodinhoitohuoneen lattialla oli kertakäyttöinen muivimuki, pesuhuoneeseen päästyäni kuului ääni, mihin havahduin, kun muovimukia vedettiin pitkin lattiaa ja kun menin takaisin oli muki toisessa huoneessa, eteisessä. Myös säkki pinon päältä oli tavaraa tippunut jossa eniten ihmetytti lattiakaivon rengas joka oli pyörinyt pitkän matkaa, mikä ei sinänsä ole ihmeellistä, mutta se että se oli ylittänyt kolme paksua sähköjohtoa mennessään pisti miettimään. En tiedä tapaukselle voi löytyä luonnollinenkin selitys. Aiemmin, myös silloin olin yksin, istuin kahvilla ja havahduin kun jatkojohto mikä menee alakerrasta yläkertään heilui hervottomasti. Ollut teipattuna portaiden kaiteeseen ja siitä silloin irtosi. Tämäkin saattoi vaan irrota ilman mitään yliluonnollista selitystä. Ja kolmas kokemus samalla tontilla oli kun olin ulkona tupakalla ja pudotin tupakan sormistani, mitä lie ajattelin, ja kun kumarruin nostamaan tupakkaa maasta kuulin läheltäni aivan selvän miehen naurun. Se oli siis ihan lähellä vaikka silloinkaan tontilla ei muita ollut. En tiedä mutta itseäni ihmetyttää nuo tapahtumat mitä sielä on ollut.
Kummitteluako???
En tiedä...
61210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuli mieleen palstalla aiemmin esittämäni tapaus, jolle en selitystä ole löytänyt. Kun olen tuttujen kanssa luottamuksellisesti asiasta puhunut, olen saanut käsityksen, etteivät tällaiset ilmiöt aivan ainutkertaisia ole, niistä ei vain moni julkisesti viitsi puhua:
Kyseessä 50-luvun omakotitalo. Kellarikerrokseen vievä väliovi. Oven salpa tuon ajan mallia, läpimenevä akseli, joka yhdisti kiinteästi toisiinsa kummankin puolen kääntökahvat (ei siis nuppeja), niiden alapuolella avainpesä, johon sopivalla avaimella oven sai tarvittaessa lukittua. Tapahtuma-aikaan talo toimi enää kesäasuntona, ja olin syksyllä panemassa paikkoja talvikuntoon. Suljin kellarissa vesijohdon pääsulun, ja olin sulkemassa mainittua ovea.
Se tapahtuu siten, että kahva käännetään alas, ovi vedetään kiinni, ja annetaan kahvan nousta jousen voimasta ylös, jonka jälkeen avainta kiertämällä ovi lukittuu. Toimenpiteen olen suorittanut satoja kertoja aikaisemmin, mutta nytpä kahvan alaspainovaiheessa siihen kohdistui voimakas vastakkaissuuntainen vääntö, ikään kuin toisella puolella ovea olisi haluttu estää lukitseminen. Hämmästyin, en pelästynyt. Suoritin oven lukituksen uudelleen, jolloin se onnistui normaalisti. Tiesin varmasti, että talossa ei ole ketään muuta, mutta kuitenkin avasin oven uudelleen ja kurkistin alas vievään rappukäytävään, eihän siellä ketään ollut. Ei ollut tarpeen suorittaa tarkastusta koko kellariosassa, koska rappujen alapäässä on toinen ovi joka suljetaan rappujen puolelta haa´lla, joka oli kiinni. Toistin avaamisen ja sulkemisen vielä 3... 4 kertaa, jolloin mitään epätavallista ei ilmennyt. En sentään ryhtynyt purkamaan lukkoa, koska tiesin jousivoiman niin heikoksi, ettei se alkuunkaan vastannut "kummitusvoimaa". Tätä outoa ilmiötä ei koskaan ollut aikaisemmin tapahtunut, eikä se toistunut myöhemminkään niiden n. 10 v:n aikana, jonka talo oli vielä perheen omistuksessa ennen myyntiä.
Olen jälkeenpäin miettinyt olisiko kyse jostakin yliluonnollisesta viestistä. Ainoaksi selitykseksi jäi se, että olisiko velivainaa tervehtinyt, hän kuoli liikenneonnettomuudessa n. kuukausi aiemmin.
Sen verran omituinen tapaus oli, että jälkeenpäinkin silloin tällöin "koeavailin" ovea (kun kukaan ei ollut näkemässä) mutta mitään erikoista ei koskaan enään ilmennyt.
kaikenlaisia salpoja jousia yms. sisällä jotka voi irrota, mennä väärään asentoon ja kun lukkoa räplätään loksahtavat taas paikalleen. Itselle käynyt näin, purin sen ja havaitsin piilevän vian.
Muuten yliluonollisiin ilmiöihin olen itsekkin törmännyt, esine liikkui kenenkään siihen koskematta toiseen paikkaan, melkein silmien edessä.
juuri tätä lukon mekaanista vikaa miettinyt, mutta se vääntö tuntui jotenkin "pehmeästi" voimistuvalta ja sitten samalla tavalla perään antavalla, jotenkin tuli lihasvoiman käyttö mieleen. Ja sitten se, että ennen tapausta lukko on moitteitta toiminut n. 30 vuotta ja sen jälkeen edelleen 10 vuotta (ennen talon myyntiä). ilman että sitä on korjailtu. Aistiharhakin kävi mielessä, mutta kun niitä ei sitä ennen eikä sen jälkeen ole ilmennyt, niin ei sekään oikein luonteva syy ole. Eihän näistä asioista koskaan voi kuitenkaan 100 prosenttisen varma olla.
Eikö muuten tuollainen mainitsemasi esineen itsekseen liikkuminen ole melko karmaiseva kokemus. Liittytkö siihen paikan tai esineen historiaan jotakin erikoista?
Ihan tyypillistä. Vanhassa talossa edellinen asukas kummittelee. kuvailee samanlaista vanhaa taloa jossa asuin kellarinovineen ja alaovineen. Kun teimme parhaillaan isoa sisäremonttia ennen muuttoa, kuului kun ulko-ovi avattiin ja sisälle saapasteli "joku", selvästikin mies jolla on jalassa raskaat saappaat. Melkein juostiin katsomaan kuka tuli ja ehdimme nähdä kun kellariin menevä väliovi oli juuri auennut (avattu) ja paukahti nopeasti kiinni silmien edessä siten että kahva selvästi liikkui kuin käden vääntämänä. Kellarista ei olisi voinut pois päästä mitenkään eikä pimeässäkään lymyillä kauaa, eikä ilmavirrasta äänet varmasti tulleet, ulkonakin oli tyyntä.
Myöhemminkin jo asuessamme luulimme kellarissa olevan varkaita jotka aukoivat jostain syystä mm pannuhuoneen ovea keskellä yötä. Menin sinne jonkun käteen sopivan kapulan kanssa katsomaan muutaman kerran. Ei koskaan mitään eikä ketään vaikka selvästi siellä joku liikkui niin että ovet paukkuivat. Metallinen palo-ovi tuskin voi lukosta aueta itsekseen paukkumaan. Useimmiten silloin oli täysikuu ja olen muuallakin huomannut että kaunis täysikuu, kuutamoyö, on otollista aikaa tällaisille ilmiöille siellä missä kummittelee.
Kerran poika tuli koulusta ja oli yksin pihassa. Oli takuuvarmasti kolkkoa kuulla selviä halonhakkauksen ääniä kellarista, vaikka lähistöllä eikä talossa ollut oikeasti ristinsielua. Askeleiden ääniä kuului silloin tällöin yläkerrasta ja poika joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, sydän pamppaillen joutui askeleiden ääniä kuitenkin kuuntelemaan joskus kotoväkeä kotiin odotellessa. Siinä talossa on näitä juttuja ollut selkeästi useita. Eikä taatusti kukaan niitä havainnut henkilö kiistä sitä että siellä kummitteli.
Siinä talossa asuikin entisten asukkaiden sukulainen, joka tapasi kävellä kylänraittia pitkin lämmittämään taloa puilla. Kunnes eräällä reissulla talolle tulomatkalla sai sydänkohtauksen ja kuoli. Oletus tietenkin on että tämä vanha herra käy siellä edelleenkin silloin tällöin, vahtimassa lämmitystä..
tuollaiset ilmiöt jatkuessaan ole stressaavia. Voiko niihin tottua? Itse olen eläkeiässä ja kokemuksia on tasan kahdesta selittämättömästä havainnosta (toinen tuo ovenkahvajuttu).
Vuosikymmenienkin jälkeen askarruttavat, eivät toki stressaa.
Muttei nyt vähään aikaan ole tarvinnut.. Asuinpaikan tapahtumista ja kokonaistilanteesta riippuen kyllä toisinaan on ollut niin etenkin paikoissa joissa on väkeä kuollut ikävissä merkeissä.
Pidän aika selkeästi sitäkin faktaa mielessäni, ettei kaikkien kohdalle osu tällaista elämän aikana. Toisilla ei mielestään ollenkaan, jotkut puolestaan havaitsevat kaiken henkimaailman liikenteen jos sitä on olemassa. Itse lukeudun osittain jälkimmäiseen kastiin koska en sulje silmiäni näiltä ilmiöiltä ja näen myös unia, joissa on kuolleita ihmisiä. Joskus näin unia ihmisistä, joita tapaan lähitulevaisuudessa ensimmäistä kertaa sekä unia näistä asuntojen "hengistä", eli näin ketä he ovat tai ketä missäkin "liikkuu". Tällä herkkyydellä minulle tulee etukäteen uniin myös jos joku sukulainen tai muu kuolee. Niin on käynyt useita kertoja, mutta tiedonsaantia ei voi kontrolloida.
En pelännyt talon kummitusta enää enkä muitakaan vastaavuuksia niin paljon kun hyväksyin että se kuuluu sen paikan elämään toisinaan. Kummituksen elämisen ääniä yksinään kuunnellut poika ei ajattele asiaa, uskoo varmasti kuulleensa silti kummituksen ääniä, se on varmaa. Mutta onneksi asiat unohtuvat eivätkä haittaa.
Henkien läsnäolo on ennen eläneiden ihmisten kaltaista heidän silloisen persoonansa ja ajatustensa mukaan, mutta toimivat kuoltuaan erilaisella periaatteella; ajatus- ja tunne-energioillaan eli mentaalikehon kautta joka sirpaleisena toimii meitä eläviä aika lähellä olevassa ulottuvuudessa.
Voi kuulostaa kummalliselta, mutta pyrin pelkkään totuuteen. Eihän sellaisia kokemuksia muuten kestäisi, ellei niitä osaisi mitenkään "järjellä" selittää. Toisin sanoen mitään pelättävää ei ole, vähän sama kuin joku entinen asukki vierailisi vaan paikalla vähän erilaiseen tyyliin. Voihan hänet havaittuaan jotenkin kommunikoida hänelle vaikka ystävällisesti puhutella, vaikka niin että 'kyllä me tämä talo saadaan kuntoon ja pidetään siitä hyvää huolta, älä huoli'.