Olen luonut nahkani,
kääntänyt sen,
kasvattanut karvat,
piikit.
Enkä pidä kuvajaisestani.
Jos tätä sanotaan elämäksi,
aikuiseksi kasvamiseksi,
kokemukseksi.
En tahdo sitä.
Olen löytänyt ruman puolen itsestäni.
Pedon kasvot,
katkeruuden,
vihan.
On minussa vielä jotain hyvää.
Jossain?
Uskothan?
Vaikka huusin sinulle,
ärisin,
murisin syyttä suotta.
Minulla on vain varpaat täynnä piikkejä
ja puukko selässä.
kääntänyt sen,
kasvattanut karvat,
piikit.
Enkä pidä kuvajaisestani.
Jos tätä sanotaan elämäksi,
aikuiseksi kasvamiseksi,
kokemukseksi.
En tahdo sitä.
Olen löytänyt ruman puolen itsestäni.
Pedon kasvot,
katkeruuden,
vihan.
On minussa vielä jotain hyvää.
Jossain?
Uskothan?
Vaikka huusin sinulle,
ärisin,
murisin syyttä suotta.
Minulla on vain varpaat täynnä piikkejä
ja puukko selässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja jestas sentään !
Tuot harvoin runojasi mutta sitten kun tuot,
ne jyrää - niin nytkin.
Helkkarin tuttuja tuntoja, ja itse en olisi pys-
tynyt luomaan runoa niistä kuten Sinä.
Melkein voi tuntea sen puukon sisällä lukiessa.
Thanks.
Aivan mahtava runo!
Oon liki sanaton tämmösestä... enkä muuta osaa sanoakaan!
Runosi tarjoaa.
Kiitos
Tuli tällainen purkaus. Sori, ettei ole totuttua hempeilyä.
Ei vain löydy paljoa niitä kauniita paikkoja enää mistä kirjoittaa...kaikki tuntuu olevan hiukan katkera sointuisia..öhöm..Eikä ole sellaista hyvä kenenkään lukea :)
Hissukseen, mutta ollaan täällä. Kesää odotellen.. kiitos kommenteista :)