Miten te muut vanhemmat olette tehneet kun lapsenne on huostaanotettu tai sijoitettu,itse olen siinä tilanteessa, olen kahden lapsen yh ja toinen lapsista sijoitettiin kouluvaikeuksien,kasvatusongelmien takia entuudestaan tuttuun tukiperheeseen,jossa on viihtynyt paremmin kuin kotona minun luona,sossut sanoivat,että sijoitusta ei voitas enää jatkaa,eikä ole enää järkeä jatkaa sitä 3 kuukauden pätkissä,kun joutuu elämään epävarmuudessa,pitempiaikainen ratkaisu vois olla hyvä meidän kaikkien parhaaksi ja alkavat valmistella huostaanottoa,tää tukiperhe on samalla paikkakunnalla,olen saanut sen käsityksen sossun puheista,että olen vaan niin kykenemätön turvalliseksi äidiksi,vaikka en juo,en polta,olen sairastanut useita vuosia masennusta,siihen sain apua eron jälkeen,mutta terapiaan en ole päässyt,koska lääkärin mielestä se ei olisi mulle hyväksi!tosi lujille jouduin yksin lasten kanssa,olen toipunut nyt,oletteko muut vanhemmat pysyneet samalla paikkakunnalla?tuntuu,että vois olla viisainta muuttaa ja aloitta alusta,työtön olen ja ammatti pitäisi hankkia..
Hei kaikki!
biovanhemmat
10629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin todellista syytä ei sossuilla tunnu huostaanottoon löytyvän.
Tuo sossun heitto "kykenemätön turvalliseksi äidiksi" on juuri sen tasoinen arviointi, että herättää epäilyksiä, riittääkö sossun ammattitaito edes sellaisen antamiseen. Itse jaksan epäillä sitä vahvasti.
Olen aina kirjoittanut vastaavaan tilanteeseen, että jos jollain oikeasti on puutteita esim. päivärutiinien järjestämisessä ja rajojen laittamisessa, niin siihen riittää avuksi yleensä muutaman viikon ohjaus perhetukikeskuksessa tai käytännön ohjausta / opastusta kotiin. On nimittäin paljon halvempi vaihtoehto kuin huostaanotto!
Ja yksi tärkeä kysymys:
Millaisia kouluvaikeuksia lapsellasi on?
Onko hän ollut neurologisissa tutkimuksissa?
Olisikohan syytä epäillä mitään oppimisen ongelmia, esim. keskittymisvaikeutta?
Asia on nimittäin niin, että jos lapsi kärsii vaikkapa vain keskittymisongelmista tai mistä tahansa muusta oppimista vaikeuttavasta asiasta, eikä hän saa apua siihen, niin ihan varmasti ajan myötä alkaa tulla muitakin kouluongelmia. Vaatimukset koulussa alkavat olla lapsella kohtuuttomia, jolloin kuvaan astuu kaikenlainen häiriköinti tai muuta vastaavaa. Olen itse joutunut 3 v tukemaan lasta tuollaisessa tilanteessa ja lyhyesti sanottuna se on liikaa kenelle tahansa vanhemmalle.
joskus aikoinaan todettiin kuullun ymmärtämisen vaikeuksia,eskarin kävi pienryhmässä ja koulussa alkoi olla tulla 3 luokalla käytöshäiriöitä,ei kiinnostanut läksyjen teko,joka päivä taisteltiin läksyjen teosta,mieluiten vapaa aikana luuhasi kavereitten kanssa kylillä,ei totellut yhtään enää kotona,kova vauhti oli päällä,poikaa varmaan huoletti isänsä alkoholismi,mulla on ollu toistuvia masennuskausia lääkityksestä huolimatta,mut eihän ne lääkkeet poista ongelmaa.
Ja pojan ope oli ollut hyvin huolissaan pojasta ja päädyttiin sijoitukseen,pojan koulunkäynti alkoi sujua taas ja on sanonut itsekin,että ei täällä taida olla edes koulupsykologia,perheneuvolakäynnit vaan aloitettiin ja pojalle tehtiin tutkimuksia,ei mitään sairautta löytynyt,tarvitsee paljon tukea koulunkäynnissä ja rajoja...opettajastaan poika kertoi mulle eräänä päivänä,että ei siltä ei oikein uskalla kysyä mitään,kun se huutaa! viimeisimmäsä palaverissa ope oli kokoa ajan äänessä,meinasin jo karjasta,et eiks täällä mun mielipiteitä kuunnella ollenkaan!?koko ajan piti tukiperheen puolia,ettei vaan opella itsellään ole jotain ongelmia,ottaiskohan yhteyttä rehtoriin vai keneen? oon niin yksin tän asian kanssa,no ainut on hoitajani, mutta joka kans pitää sossun puolia,ei ole miestä,ei ketään tukemassa.
tarkoittaa tarkemmin tuo, kun sanot, että koulu alkoi sujua?
Siis mikä siellä koulussa meni paremmin sen jälkeen?
Kuullun ymmärtämisen vaikeudet eivät varmasti sijoituksella poistu! Mutta varmasti aiheuttaa lapselle suunnatonta ahdistusta, jos hän ei ymmärrä aina, mitä häneltä vaaditaan. Ei ymmärrä annettuja ohjeita. Ja miten iso osa opetuksesta tapahtuu suullisesti!
Mitähän hiivatin sairautta siellä perheneuvolassa haettiin? Jotain psykiatrista diagnoosiako yritettiin saada. Jos näin, niin hyvä, että ei saatu!
Minua kiinnostaa tosi kovasti tuo, että miten sijoitus vaikutti positiivisesti koulunkäyntiin?
Ja millaista apua lapsi saa koulussa nykyisin?
lapsi open huolen takia sais ope napin molempiin polviin
ei pelkästään open huolen takia,olihan meidän perheestä tullut aikasemminkin huolta sossuun,mutta pari kertaa oli eräs ilkeä naapuri tehnyt perättömän ilmoituksen ja sen asian oikaisin sossussa! Perhetyöntekijäkin kävi ja oli huolissaan pojasta,läksyjen teko ei sujunut kotona kunnolla,ei ollut halukas lukemaan kokeisiin,läksyjä jäi tekemättä,ei antanut minun auttaa,mutta tukiperheessä antaa perheen isän auttaa ja tarvitsee paljon apua sekä tukea. Ja nyt on tapahtunut koulussa edistystä opettajan mukaan,saa erityisopetusta koulussa,läksyt olleet tehtyinä ja poika ollut tasaisempi,rauhallisempi.
samaa mallia lapsellesikin?
Häirikkönuori kasvaa mutta itsepähän olet opettanut tavoille.
joskus vertaansa vailla!
Äiti sairastanut useita vuosia masennusta - johon ihan konkreettinen syy, avioero - mutta lääkäri toteaa, että terapia ei olisi hyväksi äidille! Eiköhän todellinen syy liene ollut, että kunnala ei ole ollut tarjota terapiaa, näin ainakin Helsingissä on ollut jo vuosien ajan.
Onneksi olet toipunut masennuksestasi!
Varmasti on syytä tutkia ensin lapsen tilanne, voisiko kouluongelmiin avun saaminen helpottaa myös tilannetta perheessä. Meillä ainakin kävi niin.
On nimittäin aika vaikeaa hankkia työ ja jaksaa sen ohella vielä kotonakin, kun lapsen ongelmat rasittavat koko perhettä. Siksi ottaisin sinuna yhteyttä koulupsykologiin ja arvelisin tutkimuksiin pääsyn mahdollisuutta sitä kautta. Ja nimenomaan neurologian puolelle, ei psykiatrian!
Yksityinen neurologian lääkäriasema olisi helpoin ratkaisu, mutta työttömänä on vaikea ehkä selviytyä kustannuksista, jos ei ole esim. isovanhempia auttamassa siinä asiassa. Kysy pankista, olisiko mahdollisuutta luotolliseen tiliin. Jos huostaanotto ehditään tekemään, on lapsen tutkimuksiin saaminen joskus melkein mahdotonta, paitsi jos lapsi on perheessä, jossa sijarit haluavat korotetun tuen takia lapsen vaikeahoitoisuudesta diagnoosin.
ja joka auttaisi myös selvittämään koko tilanteen pojankin tulevaisuuuden suhteen
(mikä tilanne on, jos poika on huostaanotettu
taikka jos tulisi kotiin).
Jaksamista Sinulle ja voimia.
nähnytkään mitään sosiaaliasiamiestä...
kuntien/kaupunkien nettisivuilta tai soittamalla viraston keskukseen, kyllä jo siinä kuuluu olla tuo tieto.
En itse usko sosiaaliasimieheen, ne on sossuja. Ei siinä mitään jos ovat ok, mutta tahtoo olla heissä sellaisia jotka ovat olleet kykenemättömiä ja yhteistyökyvyttömiä jo sossun virassaan. Sosiaaliasiamiehenä voi sitten odottaa vaikka mitä arvaamattomuutta.