hormonikorvaushoitoa aloittaa?Kun siitä on kaikenlaista tutkimusta ollut ja auttaako se todella?
uskaltaako
onko kokemusta?
131763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja ne ovat niin vaikeita ettei ilman pärjää, niin kyllä uskaltaa ja kannattaakin. Hormonikorvaushoito auttaa todellakin, mutta ei sitä kannata käyttää joihinkin lieviin hikoilupuuskiin tms. Muutaman vuoden hormonikorvaushoito ei lisää esimerkiksi rintasyöpäriskiä mainittavasti. Pahoissa oireissa hyödyt on varmasti suuremmat kuin haitat.
Suurin syöpävaaraa lisäävä tekijä on eläminen tarpeeksi pitkään. Syövät lisääntyvät, koska ihmisten elinikä kasvaa ja se kasvaa mm. siitä syystä, että syöpä ja muut vakavat sairaudet pystytään hoitamaan.
Näissä hormonaalisissa syöpäriskeissä on lisäksi suo siellä, vetelä täällä. Lapsettomuus lisää yhden syövän vaaraa, monilapsisuus toisen. Lisäksi syövät kulkevat aika lailla suvuittain.
Rintasyövän (joka kai tässä on se suurin peikko) todennäköisyyttä lisäävät myös ainakin
- ylipaino
- varhainen kuukautisten alkaminen
- myöhäinen kuukautisten loppuminen
- tupakointi (pätee mihin tahansa syöpälajiin).
Syöpävaara alkaa kasvaa vasta pitkäaikaisessa käytössä. Muutaman vuoden ajan voi korvaushoitoa käyttää käsittääkseni melko turvallisesti.
Täytyy muistaa, että viime vuosina olleissa tutkimuksissa esiintyneet syöpätapaukset olisivat voineet syntyä JOKA TAPAUKSESSA, käytettiin hormonikorvaushoitoa tai ei. Missään ei ole pystytty todistamaan, että syöpä olisi tullut pelkästään korvaushoidosta. Esimerkiksi siinä paljon puhutussa amerikkalaistutkimuksessa tutkitut olivat huomattavan paljon vanhempia kuin suomalaiset korvaushoidon käyttäjät, suuri osa heistä oli huomattavan ylipainoisia ja monet joko entisiä tai nykyisiä tupakoitsijoita.
rintasyövän riskeistä kun lukee pilleri pakkauksen mukana olevasta paperista, niin ei todellakaan tiedä aloittaako syödä vai kestää ja manata päivästä toiseen.ohjeissa kun sanotaan tähän tyyliin,henkilöt jotka ei syö hormoneita ja sairastuvat rintasyöpään,niin syöpä on agressiivisempi kuin naisilla jotka saavat korvaushoitoa niin se taas leviää herkemmin imusolmukkeisiin ja kasvain on kookkaampi.tätä lukiessani pakkausselosteesta niin ei oikein tiedä kumpi on parempi syödä vai ei syödä.
Niinpä, suo siellä, vetelä täällä.
Jokaisen on se omalta kohdaltaan päätettävä, kärsiikö vaivansa ilman lääkkeitä - jolloin ei mitenkään automaattisesti säästy syövältä - vai pitää lääkkeillä vaivansa poissa. Pitkäaikainen hormonihoito lisää hiukan rintasyövän riskiä, mutta rintasyöpä - tai mikä muu syöpä tahansa - voi tulla JOKA TAPAUKSESSA. Syöpä on nykyisin useimmiten hoidettavissa - omaan tuttavapiiriini kuuluu monia 40-50-vuotiaana syövän sairastaneita, jotka ovat taudistaan selvinneet.
On hyvä, että lääkepakkauksissa kerrotaan kaikki pienetkin riskit, mutta joskus tulee sellainen olo, että niillä lappusilla pelotellaan ihmisiä ihan turhaankin. Jos jonkin sivuvaikutuksen todennäköisyys on yksi 100 000:sta, kannattaako sitä mainitakaan? Olisiko syynä joidenkin maiden lainsäädäntö, lääketehtaat eivät joudu oikeudelliseen vastuuseen, jos mahdollinen sivuvaikutus on mainittu pakkausselosteessa?
Syövän synty on vielä osittain mysteeri - sitä todistaa mm. se, että netissä on useitakin eri laskureita, joilla voi itse laskea diabetes- tai sydäntautiriskinsä, mutta syöpäriskille en laskuria löytänyt. Muuttuvia tekijöitä on liian monia, että riskiä pystyisi arvioimaan. Ainoat varmat tekijät taitavat olla perimä ja tupakointi (mutta eivät nekään niin, että tupakoitsija tai syöpäsukuun syntynyt saa aina syövän).
Tota olen monasti ihmetellyt: ihan niinkuin mainostavat sillä, että jos syöpä tuleekin, niin ei hätää, se paranee kyllä, kun se on tullut hormonikorvaushoidosta! Ihan niinkuin se syöpä sitten olis joku pikku juttu. Kerran lehdessä oli haastattelu naisesta, jolla oli ollut hormonikorvaushoito ja sitten syöpä. Hän sanoi, ettei hän sittenkään kadu hormonikorvaushoitoaan. Jotenkin musta vaan tuntuu, että jos hän tosissaan sais valita uudestaan, niin tuskin valitsisi korvaushoitoa.
Ottamatta asiaan kantaa millään tavalla, tarkistaisin yhden jutun. Millä keinoin todettiin, että juuri ja ainoastaan hormonit olivat aihettaneet sairauden? Oliko tämä pelkkä mielipide vai jotenkin lääketieteellisesti todistettu fakta?
Kukaan ei tosissaan MAINOSTA sellaista, että hälläväliä syövällä. Ihan haluatkin ymmärtää asian väärin. Jos ihan pysyttäisiin asialinjalla.
Farmaseuttiystäväni kerran selitti noita varoituksia (koskee kaikkia lääkkeitä9. Jos yksikin saa jonkun vaivan, se täytyy ilmoittaa tuoteselosteessa. Lukekaapa vaikka Progynovan seloste: sen mukaan vain hullu popsisi moisia. Listä haitoista/mahdollisista tai mahdottomista on käsivarren mittainen.
Lääkärin kanssahan pitää riskit käydä läpi: oma terveys, suvun sairaudet yms. Ei pelkästään lukemalla selosteita ja vetämällä äkkinäisiä johtopäätöksiä.
Reipasta menoa vv-vaivoista kärsiville kuitenkin :)
Kun puhutaan syövästä hormonikorvaushoitojen yhteydessä, niin aina muistetaan kertoa, että jos syöpä tulee hormonikorvaushoidosta, niin siihen ei kuole. Rivien välissä lukee silloin, että ilman hormonikorvaushoitoa saatuun syöpään voi kuollakin. Ja edelleen muistetaan ihan joka kerta kertoa, että hormonikorvaushoidosta johtuva syöpä huomataan ajoissa, koska silloin käydään kontrolleissa. Rivien välistä ymmärtää, että muuten se syöpä voiskin jäädä huomaamatta, joten onpahan hyvä olla korvaushoito. Näin koko syöpäriski on käännetty ympäri! Tämä on hormonikorvaushoidosta johtuvan syövän taitavaa vähättelyä ja ihmettelen sitä aina.
Tavallaan tuokin on vähättelyä. kun puhutaan, että kun joku korvaushoidolla ollut on saanut syövän, niin mistä sen tietää, tuliko se kuitenkaan lainkaan hormonikorvaushoidosta. Tämän artikkelin haastateltu koki itse, että se oli tullut korvaushoidosta. Ja varmaan olikin, koska se oli sitä sorttia, mikä parani!
Myös se on hormonikorvaushoidoista mahdollisesti aiheutuvan syövän vähättelyä, että tuoteselosteiden varoitukset laitetaan lääkefirmojen korvausvaatimuspelon piikkiin, jotta niistäkään ei tarvitsisi välittää.
ei mulla ainakaan auttanu kokeilin pillereitä ja laastaria,onko teillä muuten univaikeuksia,je herräättekö siihen että sydän hakkaa ku lampaan saparo,ja yöllä on kuuma ja aamulla kylmä,oon kokeillu homeopatiaa,ei oo vielä auttanu.
Vähättelyä tai ei, tosiasia on, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin kuolee joko syöpään tai sydänkohtaukseen. Maailma on täynnä vaaroja, ja jos kaikki mahdolliset riskit ottaisi huomioon, ei voisi elää ollenkaan. Ainakin minä olen tullut siihen tulokseen, että rajansa on varovaisuudellakin.
Jokainen punnitsee riskit omalta kohdaltaan. Minä mieluummin otan sen pienen lisääntyneen rintasyöpäriskin kuin olen työkyvytön vv-vaivojen vuoksi. Siitäkin huolimatta, että minulla on ennestään monta riskitekijää: aikaisin alkaneet kuukautiset, synnyttämättömyys, myöhäiset vaihdevuodet ja 16 vuotta kestänyt runsas tupakointi.
ennen kuin turvautuu lääkemömmöihin.
On käsittämätöntä millaista lisäainepaskaa keskivertosuomalainen syö! Ihme että yleensä ollaan hengissä, mutta joka kolmashan tilastojen mukaan saa syövän.
Kannattaa ottaa lukulasit mukaan ja vähän tutkiskella, millaisia kymmenittäin E-sitä ja E-tätä sisältäviä ns. ruokia sitä on ostoskoppaansa mättämässä!
mutta olin tulla hulluksi näiden hikoilujen, valvomisten ym. takia. Kokeilin luontaistuotteet, masis-lääkkeet (vaihdevuosiin). Pakko oli aloittaa Estrogel-hoito. Nyt on tilanne on rauhoittunut huomattavasti, kun vielä nukkuis koko yön. En haluis
unilääkkeitä käyttää, mut kun aina on väsynyt olo eikä uni tule, niin aina silloin tällöin haluan nukkua. Kyllä toivottavasti sinullekin löytyy se paras vaihtoehto, tsemppiä.
Äitini kuoli 42-vuotiaan rintasyöpään 1975. Tosin syöpä oli 5 vuotta poissa ja löytyi sitten keuhkoista kun mitään ei voinut enää tehdä. Tuskin hän tänä päivänä olisi kuollut. Hän ei saanut mitään jälkihoitoja, vaan rinta ja imurauhaset kainalosta leikattiin. Hän teki vielä sen jälkeen lapsen ja sairastui sitten uudestaan.
Itse hain nyt estrogeeni-laastarit. En vaan jaksa tätä mielialan laskua ja saamattomuutta. Sydän lyö kuin lampaansaparo. Minulle tehtiin perusteellinen Mammografia puoli vuotta sitten. Siinä ei löytynyt mitään, ei edes kystoja. Kainalotkin ultrattiin. Äitini sai syövän 34-vuotiaana. Minä olen jo 50 kohta ja tuskin olen perinyt äitini syöpägeenejä niin paljoa. Ennemminkin olen perinyt sydän- ja verisuonisairaudet isältäni. Minulla on RR-lääkkeet ja kolestrolia hoidan ruokavaliolla ja luontaistuotteilla.
Kerroin gynekologille kaikki tämän ja hän kirjoitti silti hormoneja. En ole ikänään käyttänyt ehkäisypillereitä ja nekin lisäävät syöpäriskiä. Ajatteleekohan sitä kukaan?
Samoin ruoka on ihan kamalaa nykyisin, suojakaasuun pakattua, E-koodeja täynnä. Mitä ihmeen ruokaa se on? Itse ostan lihan pakkaamattomana, kasvikset tuoreina jne.
tutkimuksissa on puhuttu myös verenhyytymäriskistä hormonien yhteydessä. Tutkimuksen naiset olivat vaan kärsineet jo kauan vaihdevuosioireita. Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta, että korvaushoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian vaihdevuosien jälkeen kun verisuonisairauksia ei ole vielä kerennyt kehittymään.
Itselläni nousi verenpainekin kun vaihdevuodet alkoivat viime syksynä. Sain siihenkin lääkityksen. Ajattelin aiemmin, että selviän ilman hormoneja mutta nyt on toinen ääni kellossa. Työkyky on kärsinyt ja koko elämä on menossa alaspäin kuin lehmän häntä.
Kyllä se elämänlaatu on tärkeintä!
tunne on yksi kamalimpia olotiloja näissä vaihtarioireissa. Niin vähän puhutaan ja kiinnitetään huomiota näihin henkisiin oloihin. Kun fyysiseen epämukavuuteen liittyy vielä paha olo. Minusta seksiin tms. liittyvät ongelmat ovat toisarvoisia verrattuna henkiseen pahaan oloon ja toivottomuuteen, omien kykyjen äkilliseen kadottamisen pelkoon. Auttanevatko estrogeeni hoidot tällaiseen?