Olemme 4 kuukautta vanha uusioperhe, jossa on 6 lasta. Ymmärrän kyllä, jotta vanhemmat ovat käveleviä kopiokoneita, mutta joskus tulee raja vastaan. Ihmettelemme mieheni kanssa, miten joka ilta saa toistaa samat päivän selvät asiat ! Iltapalan jälkeen on selvää mennä hammaspesulle ja sitten nukkumaan. Joka ilta saa sanoa kaikista kolmesta vaiheesta jokaiselle erikseen, joten kerroin on melkoinen !! Ei sitä montaa iltaa jaksa hermoja menettämättä. Pidämme perhepalavereja aina tarpeen tullen, jossa käymme asioita läpi asiallisesti ja hyvillä mielin keskustellen koko poppoo. Silloin kaikki ymmärtää ja lupaa hoitaa asiansa omalta kohdalta kunnialla, mutta päivän kahden päästä kaikki unohtuu ja entinen show pääsee valloilleen..
Lapsien ikähaitari on 8-15 v., joten heillä pitäisi ymmärrystä asiaan olla enemmän, kuin päiväkoti-ikäisillä, joiden tasolla heidän toiminta välillä on, vain vaipat puuttuu.
4 poikaa on samassa isossa huoneessa. Laitoimme talviloman aikana lasten kanssa yhdessä huoneen uuteen uskoon, jotta se on tilavampi, toimivampi ja lelut helpommin siivottavissa. Lelut on edelleen aivan yhtä levällään eikä niitä siivota yhtään paremmin, kuin ennenkään. Ja kun pyytää siivoamaan, pikainen pyrähdys huoneeseen ja se oli siinä. Kun käyn katsastamassa huoneen läpi, onko se siinä kunnossa, jotta kuka tahansa voi lähteä yöllä pimeässä turvallisesti itseään satuttamatta vessaan, ei se ole. Kun mainitsen asiasta, jokainen sanoo siivonneensa omat sotkut. Ihmettelen suuresti, kuka sen huoneen sitten sotkee, kuka on levittänyt loput lelut ??? Ei lapsetkaan siihen vastausta tiedä, vaan lähtevät hölmöinä mukaan ihmettelyyn eikä selvää vastausta asiaan koskaan löydy.
Tämä on varmaan monen perheen ongelma, onko kukaan löytänyt ratkaisua asiaan ? Sisustimme lasten huoneita heidän toiveiden mukaan lomalla, kävimme vesipuistossa pitämässä hauskaa, syömässä jokaisen mielipaikassa Raxissa kunnolla yms. muuta mukavaa. Silti ”emme tee mitään kivaa koskaan…” Silti ”aina vaan huudetaan ja tapellaan !” Tämä jatkuva lasten vetelyys ja välinpitämättömyys kiristää mieheni ja minun välejä välillä, koska väsymme ja turhaudumme. Olemme suht tuore komppania, joten olisi ihana saada tunnit riittämään vuorokaudessa. Ne on välillä todella kortilla !! Meillä on joka toinen viikonloppu ns. lapsivapaa, kun lapset on exillä. Silloin saamme levätä ja kerätä voimia lasten kanssa olemiseen vaikka kaipaamme lapsia ja luovutamme ne pois kyyneleet silmissä osan vain viikonlopuksi ja osan viikoksi ! On ne niin rakkaita kaikki kaikesta huolimatta !!!
Onko muita ison perheen arkielämää helpottavia konsteja ? Tässä on pari meidän perheen:
- juomalasien vähentäminen tiskissä (vaikka on astianpesukone): puiseen pyykkipoikaan nimi ja jokainen laittaa sen lasinsa reunaan, kun on juonut ja huuhtonut lasinsa. tällä tyylillä olen joskus myös kattanut pöydän jokaiselle nimikoimalla oman paikan. Suht tuoreen pöydän ääressä ei ole vielä kaikkien paikat vakiintunu.
- kaupassa on sellaisia sukkanipsuja siivousvälineosastolla, joita käytetään pesussa. jokaiselle oma väri ja ne lähelle pyykkikoppaa helposti saaville. ei tarvitse arpoa ja muistaa, mikä on kenenkin sukka, kun samanlaisia ja kokoisia on paljon puhtaassa pyykissä.
- jokainen hoitaa omat astiansa aina syönnin jälkeen suoraan astianpesukoneeseen
- lapset vievät itse ulkoa tullessaan märät ulkovaatteet suoraan kylpyhuoneeseen kuivumaan
Jotkut asiat meilläkin sentään toimii, täysin toivotonta ei sentään ole vaikka siltä välillä tuntuu ! Joissakin asioissa joutuu todella soveltamaan, jotta saa jokaisen lapsen tekemään tiettyjä asioita kykynsä mukaan tällä ikähaitarilla kaikkia muita kohtaan tapapuolisesti. Jokainen kuitenkin syö, likaistaa vaatteita ja sotkee tasapuolisesti..
Mukavaa kevään jatkoa kaikille perheille !!
Lapsien ikähaitari on 8-15 v., joten heillä pitäisi ymmärrystä asiaan olla enemmän, kuin päiväkoti-ikäisillä, joiden tasolla heidän toiminta välillä on, vain vaipat puuttuu.
4 poikaa on samassa isossa huoneessa. Laitoimme talviloman aikana lasten kanssa yhdessä huoneen uuteen uskoon, jotta se on tilavampi, toimivampi ja lelut helpommin siivottavissa. Lelut on edelleen aivan yhtä levällään eikä niitä siivota yhtään paremmin, kuin ennenkään. Ja kun pyytää siivoamaan, pikainen pyrähdys huoneeseen ja se oli siinä. Kun käyn katsastamassa huoneen läpi, onko se siinä kunnossa, jotta kuka tahansa voi lähteä yöllä pimeässä turvallisesti itseään satuttamatta vessaan, ei se ole. Kun mainitsen asiasta, jokainen sanoo siivonneensa omat sotkut. Ihmettelen suuresti, kuka sen huoneen sitten sotkee, kuka on levittänyt loput lelut ??? Ei lapsetkaan siihen vastausta tiedä, vaan lähtevät hölmöinä mukaan ihmettelyyn eikä selvää vastausta asiaan koskaan löydy.
Tämä on varmaan monen perheen ongelma, onko kukaan löytänyt ratkaisua asiaan ? Sisustimme lasten huoneita heidän toiveiden mukaan lomalla, kävimme vesipuistossa pitämässä hauskaa, syömässä jokaisen mielipaikassa Raxissa kunnolla yms. muuta mukavaa. Silti ”emme tee mitään kivaa koskaan…” Silti ”aina vaan huudetaan ja tapellaan !” Tämä jatkuva lasten vetelyys ja välinpitämättömyys kiristää mieheni ja minun välejä välillä, koska väsymme ja turhaudumme. Olemme suht tuore komppania, joten olisi ihana saada tunnit riittämään vuorokaudessa. Ne on välillä todella kortilla !! Meillä on joka toinen viikonloppu ns. lapsivapaa, kun lapset on exillä. Silloin saamme levätä ja kerätä voimia lasten kanssa olemiseen vaikka kaipaamme lapsia ja luovutamme ne pois kyyneleet silmissä osan vain viikonlopuksi ja osan viikoksi ! On ne niin rakkaita kaikki kaikesta huolimatta !!!
Onko muita ison perheen arkielämää helpottavia konsteja ? Tässä on pari meidän perheen:
- juomalasien vähentäminen tiskissä (vaikka on astianpesukone): puiseen pyykkipoikaan nimi ja jokainen laittaa sen lasinsa reunaan, kun on juonut ja huuhtonut lasinsa. tällä tyylillä olen joskus myös kattanut pöydän jokaiselle nimikoimalla oman paikan. Suht tuoreen pöydän ääressä ei ole vielä kaikkien paikat vakiintunu.
- kaupassa on sellaisia sukkanipsuja siivousvälineosastolla, joita käytetään pesussa. jokaiselle oma väri ja ne lähelle pyykkikoppaa helposti saaville. ei tarvitse arpoa ja muistaa, mikä on kenenkin sukka, kun samanlaisia ja kokoisia on paljon puhtaassa pyykissä.
- jokainen hoitaa omat astiansa aina syönnin jälkeen suoraan astianpesukoneeseen
- lapset vievät itse ulkoa tullessaan märät ulkovaatteet suoraan kylpyhuoneeseen kuivumaan
Jotkut asiat meilläkin sentään toimii, täysin toivotonta ei sentään ole vaikka siltä välillä tuntuu ! Joissakin asioissa joutuu todella soveltamaan, jotta saa jokaisen lapsen tekemään tiettyjä asioita kykynsä mukaan tällä ikähaitarilla kaikkia muita kohtaan tapapuolisesti. Jokainen kuitenkin syö, likaistaa vaatteita ja sotkee tasapuolisesti..
Mukavaa kevään jatkoa kaikille perheille !!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meillä naisen kersat eivät tee mitään erikseen käskemättä. Järkipuhe ei auta. Jos ei valvota ja kävellä perässä, roskat ja astiat sekä kaikki kädessä olleet esineet jäävät siihen paikkaan, missä niitä ei enää tarvita. Velttoilu on arkea. Kuvottavaa.
Meillä 3 poikaa ja 4 tulossa(6-10v) niin se vaan on et lasten kasvatus on sitä et asioita on toistettava monta kertaa mutta myös selitettävä..eihän ne muuten opi.vaih??ärsyttää et uusperheissä vanhemmat kas kummaa näkee viat aina kumppanin lapses/lapsis mut omis ei..kyllä niitä on molemmissa mutta myöntää ei tahdota..tiedän et se on vaikeeta.meijän perhees kun on yksi adhd lapsikin niin arki vielä haastavampi mutta yhdessä kaikesta selvitään vaik usein tuntuukin et nyt riittää,minä helpotan itseeni sillä et tämä kun ei ole ikuista mutta ainahan lapset oli sit aikuisia tulevat olemaan elämässä jollain tavalla mut toki kantavat itse vastuun itsestään kun lentävät pois pesästä.
Turha hermoja menettää,siitähän ne lapset innostuukin entisestään..usko pois vaan=)ajan myötä kaikki helpottaa,olette vasta niin tuore et turha lannistuu=)
Menet kaksinkertaisesti solmuun, kun yrität viisastella. Fakta on se, että kyse on noin 14-vuotiaista kakaroista, joiden pitäisi EHKÄ jo pikkuhiljaa tajuta, että sotkut siivotaan itse ja roskat viedään itse roskikseen. On naurettavaa, että tuon ikäinille pitää edelleen asiasta sanoa. Kerran, kaksi, kymmene, sata - eikä vieläkään mene kaaliin, jos eivät jää itse teosta kiinni. Roska on aina jonkun muun jättämä tai tavara rikkoma. Ihan sama kenen pentuja ovat.
Olen 3 lapsen yksinhuoltaja ollut kohta kolme vuotta. Isää ei ole kuvioissa mukana, eikä ketään aikuista ihmistä kuin minä ja lapset. Olen vuorotyössä. Hoidan lapset ihan yksin, yhtään vapaata viikonloppua minulla ei ole kahteen vuoteen ollut. Lapset ovat vilkkaita, mutta elämä on. Serkullani on 6 lapsetn uusioperhe, ja he viettävät jokatoinen viikonloppu vapaata aikaa ihan kaksistaan, minä en vietä mitään aikaa itsekseni enkä kaksistaan kenekään kanssa, vain lasten. Harmittaa joskus kun serkku parkuu että on rankkaa jne. mutta haloo, heitä on kaksi vanhempaa ja ne vapaat viikonloput!!!!lapset ovat rakkaita, ei niitä voi pois antaa jos on hankalaa. Uusioperheeseen olette itse omasta tahdosta halunneet, ja vapaatakin piisaa, joten mikä oikeastaan teillä mättää?
Itse olet pentusi tehnyt, kanna ristisi nyt ilolla äläkä esitä olevasi maailman raskaimmassa pisteessä. Käytä ensi kerralla ehkäisyä.
jokaiikinen toivottu ja rakas. Se että olen tässä tilanteessa yksin ei ole oma valintani...
Onpa täällä kärttyisiä vastauksia. Juu, tuo on totta, että ihan luksustahan se on, jos saa parikin viikonloppua kuukaudessa "vapaaksi" ihan itselleen. Sun kannattaisi kysellä sos.toimesta vaikka tukiperhettä puuttuvan isän vuoksi, tai sitten mummulat käyttöön, ainakin joskus, täytyyhän sitä ihmisen joskus päästä hengähtämäänkin.
8-henkinen perhe vaikkakin kahdella aikuisella on joka tapauksessa todella haastava kokonaisuus. Siinä on niin montaa eri tarvetta iästä riippuen käsillä, että varmasti tuntuu aika loppuvan kesken. Suurperhe uusperheenä, on siinäkin sarkaa.
Jokainen kokee asiat oman tilanteensa kautta. Yleensä omaan kokemukseen mahtuu sekä hyviä että huonoja puolia, muutenhan on joko kyynistynyt ja katkeroitunut pelkät huonot näkevä tai sitten pikkasen vinks, jos elämä on aina vaan pelkkää hunajaa. Tasapainohan noissa on aina löydettävissä, keinoja on monia, ne pitää vaan oivaltaa.
Ei kai serkkusikaan kuitenkaan ole sitä mieltä, että pelkästään on raskasta ja kamalaa tms., ei kai kukaan sellaisessa suhteessa väkisten riipu? Toivottavasti ainakaan.
Minusta oli hienoa, että kerrankin tänne palstalle kirjoitettiin oikeasta arjenpyörittämisen asiasta, johon on keksittävissä paljonkin apukeinoja, eikä jostain tunteesta, johon voi vain itse vaikuttaa, ja jota ei välttämättä muuta mitkään toiset mielipiteet yhtään miksikään.
vuosi sitten vielä yksinhuoltaja viidelle lapselleni..ja täytyy sanoa että se oli paljon yksinkertaisempaa aikaa kuin nyt uusperheellisenä.
Meill ei oo joka toinen vkonloppu lapsivapaa..ja siten kait vain harvassa uusperheessä onkin.Uusperheen dynamiikka on aivan erilainen kuin ydinperheen tai yksinhuoltajan..siellä Uusperheen taustalla kun kummittelevat ne kipuilevat entiset puolisot.
Anna sinä serkkusi parkua..eihän se ole sinulta millään tavalla pois;)
Käytäntöä helpottamaan ohjetaulu johon leikattu tai piirretty kuvat, kellonaika tämä - hammaspesut, kellonaika tämä - yövaatteet, kellonaika tämä - yhteinen iltasatu, ja joka ei siihen mennessä ole valmis, ei sitten ehdi kuulemaankaan sitä alusta. Isommat voivat iltasatuajan käyttää myös omaan lueskeluun, jos tahtovat. Kellonaika tämä- valot sammuu. Taulukko kannattaa tehdä yhdessä perhepalaverissa, ja sopia, että tähän sitoudutaan, jotta asiat hoituvat suurperheessä ilman kaaosta ja huutamista.
Koko päivästäkin tarvittaessa voi tehdä vastaavan rutiinitaulukon, riittävän isoin kuvin ja selkokielellä, hyvälle näkyvälle paikalle. Ja asiasta voi sopia, että kellonajat muuttuvat ja jotkin sisällöt muuttuvat, kun on viikonloppu tai loma-aika.
Tämä auttaa lasta jäsentämään ja sisäistämään paremmin sovitut asiat siinä on se hyvä puoli, että koko litanian hokemisen sijaan, voi lapsen viedä katsomaan suoraan taulukosta, että katsos, kello on tuon verran nyt, mitäs tässä kohtaa pitikään tehdä. Taulukko tulee ajan myötä tarpeettomaksi, kun asiat ovat sisäistyneet. Huutamista ei tarvita, koska muistutus käy hartioista taulukolle ohjaamalla. Jos tottelemattomuus taas pistää kaiken sekaisin (eli tarttuu yhdestä toiseen), voi sopia jonkun tietyn seuraamuksen - vaikkapa että on jonkun tv-ohjelman tai pleikkaripelihetken kiellossa seuraavalta päivältä (jokaisella tietenkin siitä asiasta, mitä muutoin mieluusti tekee). Ensin varoittaa, että muistas mikä tuosta seuraa, ja jos varoitus ei riitä, ilmoittaa seuraamuksen "rapsahtaneen". Säästää keuhkojaan paljon tällä tavoin. ;-)
Se nyt vaan on niin, että isossa porukassa on parempi tehdä jämptit rutiinit ja säännöt, joihin voi iän ja käytöksen mukaisia myönnytyksiä toki antaa, koska muutoin se homma hajoaa helposti yhdeksi sekamelskaksi.
Hyviä vinkkejä sulla, toivottavasti tästä sait jotain käyttökelpoista myös irti.
jos et kykene heitä hoitamaan? Minä en ole uusioperheeläinen, ja mulla on perusperhe aito ydinperhe, ja meillä on viisi lasta, kaksi koiraa, kaksi kissaa, hamstereita, kaksi kania, ja marsu, ja hyvin pärjäään vaikka yksikin kaikkien kanssa. Ja monet vuodet, kun lapset olivat pieniä, kun mies on töissä.
En ymmärrä narinaa arkirutiineista, jos itse on valinnut tuon tien.
Narina on täysin turhaa, mutta olet onnekas, sillä voit lähteä suhteesta, sinua ei mikään pidättele, koko pesuehan ei ole sinun,niin ei tarvitse valittaa.
otsikko oli UUSPERHEET?
Kun nyt sitä ydinperheesi onnea niin kovin hehkutat...niin voisitko jättää meille uusperheellisillekkin jonkun tilan että saisimme tällä palstalla kirjoitella "samassa elämäntilanteessa"olevien kanssa..se ydinperhe-elämä kun on jo tullut koettua.
Totta kai tänne kirjoittelee kaikki ydinperheelliset hyvin arkensa selvittävät ihmiset - - - luulit sitten että joku uskoo? :-D
sitten kun ei olo on sellainen ettei tarvitse murahdella muille rumasti.
Kaunis sielu ei ole katkera,eikä kade..sanoisin että kirjoituksesi kuulosti ilkeämieliseltä,eikä kovin kauniilta..sillä taisikin olla vain tarkoitus pahoittaa toisen mieli.
Ap. kirjoittaja kirjoitti realistisen ja hyvän kuvauksen omasta uusperheestään,ja sitä oli todella kiva lukea..ei valituksen sanaa,vain faktoja ja omia tuntemuksia.
tarinalta..meillä myös uusperhe,jo vuosi yhteistä kotia asuttu.Lapsia on arjessa 6,ja yksi etälapsi tulee kahden vkon välein luoksemme.
Tosin meillä omat lapset tapaavat isäänsä kerran kuussa..eikä yhteistä vapaa-aikaa mieheni kanssa ole..silloinkin kun on minun lapsivapaana viikonloppuni mieheni nuorimmainen lapsi tulee isäänsä tapaamaan.
Samanlaista tahtojen taistelua se on meilläkin lasten ja aikuisten välillä..ja lapsilla keskenään,lapset iältään 7-15v.
Samoista asioista saa sanoa/huomauttaa..olipa kyseessä sitten hammaspesut tai oman huoneen siivous.
Joskus kun kaikki lapset ovat poissa..osaa nauttia vain hiljaisuudesta..helposti vain arjessa uupuu parisuhdettaan hoitamaan..kun ei vaan jaksa.
Kirjoituksessasi ei ollut ainuttakaan mainintaa kamalista existä, ei epäsuhtaisesta rahankäytöstä, ei toisen lapsien mollaamista vain tavallisista arkirutiinien vaikeuksista. Hienoa.
Neljä kuukautta on lyhyt aika opetella kaikkia tapoja, voihan olla, että lapset keskenäänkin käy jotain kisaa, kuka on "laiskempi" tai nuhdektaisiinko jotakuta.
Aika opettaa teidät vanhemmat melko näppäriksi järjestyksen ylläpitäjäksi.
Tässä pari kokeilun arvoista vinkkiä. Lähdette pienelle lenkille iltapalan aikaan, kaikkien on oltava sängyssä hampaat pestyinä, kun palaatte ellei niin ole, niin jokin rangaistus. En tiedä mikä se teillä olisi, meillä otetaan nintendo päiväksi pois ja siitä ei edes keskustella.
Huoneen siivouksessa olen käyttänyt isoa muovista säilytyslaatikkoa, kerään siihen kaikki irtonaiset ja vien laatikon piiloon, parin viikon kuluttua tuon sen ja jos haluaa tavaransa takaisin, lupaa myös säilyttää sitä sille kuuluvassa paikassa, muuten lähtee kierrätykseen (näin poistuu hyvin myös tarpeettomia leluja).
Eivät lapset osaa kiitollisia olla, parin tunnin kuluttua kylpyläreissun jälkeen suurin osa sanoo, että tylsää, ei ole mitään tekemistä. Kunhan vanhemmat muistaisivat, että lapsella pitää olla tylsää joskus, silloin kehittyy se oma-aloitteisuus, kun on keksittävä itse jotain tekemistä.
Hyvää jatkoa, sanoisin että tuolla asenteella voi jopa onnistua.
Ei ole kamalia exiä, tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme ! Soittelen mieheni exän kanssa lasten asioista ja kaikki pystyy kommunikoimaan ristiin rastiin, mikä mielestäni helpottaa kaikkien elämää, etenkin lasten ! Rahankäytöstä ei ole engelmia, kaikki menee, mitä tulee tämän porukan elämiseen.. ;o)
Lapsia ei mollata vaan kaikkia rakastetaan ja pidetään samalla viivalla.
Tuo lenkille lähtö on hyvä idea, kiitos ! Odotin muutaman päivän tässä hiljattain, jotta lapset saa siivottua oman huoneen ja aulan, jonne tavarat oli levitetty. Kärsivällisyys petti, siivosin itse, kun mitään ei tapahtunut enkä jaksanut katsoa sekasotkua. Lelut, kynät yms. keräsin laatikkoon, kaikki sekaisin ja lennokit yms paperit ja roskat roskiin. Kerran ne on pitkin taloa, ei ne ole tarpeellisia ja niitä voi tehdä uusia, siinähän oppivat. Laitoin laatikon huoneeseen ja sanoin, jottei yhtään uutta lelua ole missään, ennenkuin nuo lelut on paikoillaan tai vien ne pois kokonaan. Seuraava ilta oli harrastuksien parissa kiirellistä, muttei ehtineet leikkiäkään. Sitten, kun olivat taas kotona seuraavana päivänä, lelut oli laitettu paikoilleen. Yllätyin todella, jotta viesti menikin niin kivuttomasti perille !!
Ehkä tämä elämä tästä tasoittuu, olemmehan todella melko tuore komppania.
Onnea teidän uudelle "komppaniallenne"!
Varmasti hetki menee ennenkuin jokainen perheestänne on löytänyt "oman" paikkansa, siihen ei auta muu kuin kärsivällisyys! Ja aika kuluu niin nopsasti, että ennenkuin huomaatkaan niin lapset on lentäneet pesästä!
Aurinkoista kevättä teille ja muillekkin uusperheille!
Voi hyvät hyssykät sentään, onpa rankkaa!!!:)) Heh hee...
Älä huoli, aina aluksi on pientä säätöä kun uusperhe muodostuu. Kyllä se pian alkaa lutviutumaan ja sujumaan ne pienetkin jutut.
Onnea ap:lle, jaksakaa ja jakakaa keskenänne, hiljaa hyvää tulee.