Olen seurustellut miesystäväni kanssa puolisen vuotta ja nyt asumme yhdessä. Hänellä on koira. En ole koiraihmisiä, sillä minulla ei ole koskaan ollut lemmikkejä, mutta en missään vaiheessa ole kyseenalaistanut ettemmekö tulisi koiran kanssa toimeen. Paitsi nyt.
Koira on alkanut ärsyttämään minua. Haluaisin joskus ruokailla niin ettei koira tapita puolen metrin päässä tuijottamassa tai vinkumassa. Haluaisin käydä rauhassa vessassa. En halua että koira juokseen vessaan perääni. Ärsyttää astua pissalammikkoon joka ilmestynyt pitkän työpäivän aikana. Ärsyttää ruoan muruset joita levittää syödessään. Haluaisin katsoa tv:tä niin ettei koira seiso minun ja tv:n välissä tuijottamassa. Karvoja on joka puolella. En halua miettiä viekö koira sohvapaikan jos nousen hetkeksi, tai onko se vallannut sängyn. Koira pyörii jaloissa ja hyppii kun tulen ovesta sisään.
En jaksaisi nipottaa näistä kotona, mutta päivä päivältä ne ärsyttää enemmän. Tuntuu että saan jo koirasta stressin, vaikkei se mitään pahaa teekään. Ja jos aloitan koiran kieltämisen niin saisin tehdä sitä ihan koko ajan.
Ehdotan joskus että söisimme ulkona, ihan vaan sen takia että saataisi joskus ruokarauha.
En senkään takia jaksa näistä nipottaa miesystävälleni koska itselleni tulee olo että olen tyranni kun kiellän pientä suloista koiraa, joten usein esitän etten välitä koiran tavoista.
Koira on alkanut ärsyttämään minua. Haluaisin joskus ruokailla niin ettei koira tapita puolen metrin päässä tuijottamassa tai vinkumassa. Haluaisin käydä rauhassa vessassa. En halua että koira juokseen vessaan perääni. Ärsyttää astua pissalammikkoon joka ilmestynyt pitkän työpäivän aikana. Ärsyttää ruoan muruset joita levittää syödessään. Haluaisin katsoa tv:tä niin ettei koira seiso minun ja tv:n välissä tuijottamassa. Karvoja on joka puolella. En halua miettiä viekö koira sohvapaikan jos nousen hetkeksi, tai onko se vallannut sängyn. Koira pyörii jaloissa ja hyppii kun tulen ovesta sisään.
En jaksaisi nipottaa näistä kotona, mutta päivä päivältä ne ärsyttää enemmän. Tuntuu että saan jo koirasta stressin, vaikkei se mitään pahaa teekään. Ja jos aloitan koiran kieltämisen niin saisin tehdä sitä ihan koko ajan.
Ehdotan joskus että söisimme ulkona, ihan vaan sen takia että saataisi joskus ruokarauha.
En senkään takia jaksa näistä nipottaa miesystävälleni koska itselleni tulee olo että olen tyranni kun kiellän pientä suloista koiraa, joten usein esitän etten välitä koiran tavoista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eniten pisti silmään lause :" ärsyttää astua pissalammikkoon joka ilmestynyt pitkän työpäivän aikana" Siis kuinka ihmeessä se olisi koiran vika, jos se joutuu olemaan pitkän työpäivän ajan yksin. Ilman, että kukaan vie pissalle....!!??Entäs sitten ne karvat??Ei koira niillekään mitään mahda. Pistä ukko useammin vaan imurin varteen, jollet itse jaksa. Jos miehellä kerran oli koira jo tavatessanne, niin yritä nyt hyvä ihminen vaan sopeutua!
Täysin samaa mieltä tai sitten pitää lähteä eri teille!!
Siksi mainitsinkin että pitkän 'työpäivän jälkeen' ilmestyneistä lammikoista. En tosiaan kuvittele että syy olisi koiran. Ehkä ennemmin ärsyyntymiseen syynä on juuri 'ukon' suhtautuminen koiraan. Ei ole opettanut tavoille ja koira saa tehdä mitä vaan.
Mielestäni koira pitäisi pystyä komentamaan halutessa pois jaloista tai ruokailuhetkestä.
No ethän voi koiraa syyttää ärsyyntymisestäsi, syytä mieluummin sitä miestäsi. Syystä, että ei ole opettanut koiraa tavoille.
suhde ykkösasia! Koiraa tulee kouluttaa siten, että huonot tavat saa pois, jos itsekin hieman perehdyt voit ruveta jopa tykkäämään siitä. Ruoka-ajaksi voi koiran laittaa vaikka kiinni kauemmaksi, jotta saa ruokarauhan. En minäkään tykkää vonkaavista koirista ruoka-aikana.
Itsellä on useampi koira ja tykkään niistä paljon, rajoja vaan koiralle niin arki on mukavampaa miehenkin kanssa:)
koiran omistajiin, joista en voi kuin ihmetellä motiiviaan hankkia koira. Koiraa ei ulkoiluteta välttämättä edesä päivittäin, se kerjää huomiota sitä saamatta eikä sitä ole mitenkään koulutettu. Koira tuntuu olevan enemmän vaivaksi, kun sen pissoja ja kakkoja saa luututa eikä kuitenkaan pysty menemään miten tahtoo kun koira on kotona. En ymmärrä mitä iloa koirasta silloin on, ei omistajalle kuin koirallekaan.Mut koirasta ei luovuta kun oishan se noloa myöntää et pakko siitä on luopua oman laiskuuden takia. E
lapsia ja joskus vain koira ;)
Hm ehkäpä sinä voisit joskus alkaa puuhata myös koiran kanssa onhan se nyt yhteinen perheenjäsenenne ja silloin huomaat ettei ne karvat ja murut niin kauheata olekaan. Eli sopikaa asioista hyvässä hengessä ja yhteisesti. Älä syytä koiraa mikäli syy on omistajassa/laumassanne ja kokeile voisiko sinustakin ilmaantua koiraimmeinen.. :)
minulle tuli mieleen, että koiranne on huonosti koulutettu ja saa liian vähän huomiota. Ärsyynnyt koirasta ja on totta, että "huonokäytöksinen" koira on ärsyttävä. Kuten mainitsitkin, se ei kuitenkaan ole koiran vika. Kenen vika se sitten on? Poikaystäväsi ja sinun myös.
Istukaa pöytään ja keskustelkaa asia halki kerralla. Ei auta, että alat kieltää koiraa, jos poikaystäväsi ei kiellä myös samoja asioita. Sopikaa, mikä on koiralta kiellettyä ja mikä sallitaan (aina ja kaikissa tilanteissa), esim. voitte sopia, ettei koiraa päästetä enää sänkyyn. Pois lähtiessä suljette makkarin oven ja muulloin kiellätte. Ostakaa koiralle oma peti ja ohjatkaa koira siihen. Kun ruokailette viekää koira toiseen huoneeseen, vähitellen voitte avata oven, mutta kieltää koiraa tulemasta keitiöön jne. Kouluttakaa koiraa, esim. paikka-käsky auttaa edellämainituissa tilanteissa.
Miten voisitte antaa enemmän aikaa koiralle?
Sopikaa, että viette koiran vuorotellen aamulenkille, niin toinen voi aina nukkua hieman pidempään ja toinen jaksaa herätä hieman aiemmin antamaan aikaa koiralle. Keksikää koiralle aktiviteetteja siksi aikaa, kun olette töissä! Sopikaa päivät milloin imuroidaan ja pölytetään matot ja sopikaa, että jos sinä teet sen ma:na, mies to:na jne.
Onko työpäivän pakko venyä niin pitkäksi >
Jos teillä ei aikaa ole koiralle, luopukaa siitä!
Ei ole oikein, että kiukuttelet koiralle. Ei ole koiran vika, että se on opetettu kerjäämään pöydästä tai tulemaan sänkyyn, kuten itse sanoitkin. Koira on ensisijaisesti poikaystäväsi, mutta sinäkin voit kantaa vastuuta ainakin herättämällä miehen näkemään faktat. Onkohan koirakaan onnellinen tuollaisessa tilanteessa?
voi ärsyttää. Et taida olla sopiva ihminen miesystävällesi. Koiraihmiselle sopiva kumppani on vain toinen koiraihminen. Toivottavasti hän ei luovu koirastaan takiasi. Saattaa vielä katua, jos suhteenne ei toimikaan. Tiedän liian monta tapausta, missä ihminen on luopunut koirastaan toisen ihmisen takia. Suhde on ei kuitenkaan ole kestänyt ja sitten on kaduttu kovasti, kun koira on laitettu monttuun tai annatteu pois.
tuota, että koiraihmiselle sopiva kumppani on vain toinen koiraihminen. Meillä on kolme koiraa- tai ne oli jo minulla kun puolisoni kanssa aloimme seurustella. Nyt oltu yhdessä jo kolmatta vuotta ja vuosi asuttu saman katon alla. Puolisoni ei siis ollut pätkääkään koiraihmisiä kun tavattiin, nyt ehkä piirun verran. Meillä ollaan käyty pitkiä keskusteluja koirista ja siitä kuinka saamme arjen pyörimään niin, ettei koirista tule riitaa. Joustoa tarvitaan mielestäni molemmin puolin. Tiedän että puolisoni ärsyyntyy koirankarvoista ja siitä, jos koirat ovat levottomia ja villejä ja minä olen meillä se, joka siivoaa ja ulkoiluttaa ja aktivoi koirat. Molemmat tietysti saa komentaa niitä. Mutta eihän vaatimukset toisen puolelta saa mennä kohtuuttomuuksiin. Koiraperheessä on aina karvoja, vaikka imuroisi ja moppaisi päivittäin. Ja koirillakin on oikeus liikkua omassa kotonaan vapaasti, ei niitä voi kokoaikaa komentaa makaamaan omalla paikallaan. Mutta totta on, että suhteen alussa ei kannata vähätellä sitä, mitä erimielisyyksiä koirat saattavat aiheuttaa. Koirattomalle on iso asia että kumppanin kylkiäisenä tulee kolmekin koiraa, niinkuin meillä. Mutta koirallisellekin voi tulla kauheita paineita jos kokoajan joutuu miettimään, että onkohan meillä taas liian sotkuista ja hermostuukohan puoliso. Kotona kuitenkin pitäisi saada olla ja elää vapautuneesti.
Jos puolisoni pyytäisi että luovutaan koirista, en suostuisi. Eri asia olisi jos hän vaikka sairastuisi astmaan tai tulisi allergiseksi.
että teillä toimii.
Itse en voisi kuvitellakaan, että elämääni tulisi ei koiraihminen. Se on täysmahdottomuus. Itseasiassa jopa kaikki kaverini ja tuttavani ovat koiraihmisiä.
Eiköhän se ole jokaisen koiranomistajan velvollisuus kouluttaa ja hoitaa koiransa kunnolla. Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin, vaikka koiraihminen olenkin.
"Et taida olla sopiva ihminen miesystävällesi" Just joo. Itse sain käsityksen, että koiran käytös on aloittajan mielestä jopa ahdistavaa, eikä kyse ole mistään koiravihaajasta. Moni koiraihminen on sokea tajuamaan, että jokin koiran käytöstapa voi ärsyttää toista. Itse on tottunut katsomaan sormien välistä tai on ollut liian laiska kitkemään pahat tavat pois.
Ensisijaisesti pitäisi keskustella koiran omistajan eli miehen kanssa. Tilanne lienee kuitenkin ratkaistavissa kaikkien kannalta hyvin. Voi olla, että koira kokee uuden laumanjäsenen pienenä uhkana ja ainakin itseään alempana laumanjäsenenä. Tilannetta voi muuttaa ja todennäköisesti selkeä paikka laumassa rauhoittaa koiraakin. Jos mies on suhteessa tosissaan, hän varmasti ymmärtää myös, että koiraa on koulutettava.
Ei tietenkään kohtuuttomuuksia, ja tähän asti olen hiljaa koettanut sietää karvoja, lätäköitä ym. koska niille ei voi mitään.
Mielestäni koiran olemassaolo ei vaan saisi olla liian hallitsevaa perheessä. Koira ei kuitenkaan enää aikuisiässä kasva eikä kehity eikä ymmärrä asioita sen paremmin tai sen kanssa ei voi neuvotella mistään. Eli ei ole kyse mistään välivaiheesta, vaan sellaista kun on nyt, tulee olemaan seuraavat 10 vuotta. Enkä voisi kuvitella tilannetta että koira voisi tuhota toimivan parisuhteen!
Koira alkuun vei paljon minun tilaani, sängyssä, sohvassa, vei paikan kun nousin ylös, ja minä jopa aluksi annoin sen tehdä sitä. Nyt olen sentään oppinut että koiran kanssa on pidettävä puolensa muuten hallitseen koko asuntoa.
Aikaisempien allergioiden vuoksi en ole koiraihmisiä, ja pidän koirista. Pidän tästäkin koirasta mutta sen käytös vaan välillä rassaa hermoja.
mun koirat vie paikan sohvalta, jos lähden jonnekin. Kun tulen takaisin, käsken ne pois ja ne tottelee. Samoin on sängyn kanssa. Eivät myöskään saa kerjätä.
Mun yksi koirista on näitä kumppanin takia lähdön saaneita. Ihan asiallinen ja koulutettu koira, joka osaa käyttäytyä. Tuli sitten myöhemmin vinkumaan koiraansa takaisin, kun erosivat. En antanut. Koira oli jo silloin ollut mun omistuksessa reilu 6 kk. Kyläillä saa ja tavata koiraa vaikka viikottain, mutta koira pysyy täällä, ettei sen taas tarvitse lähteä kodistaan uuden ihmisen takia.
Tottakai koiraa pitää kouluttaa ja opettaa sille miten sen oletetaan käyttäytyvän. Silti sitä ei voi laittaa pois päältä. Siinä se on olemassa ja karvaahan ne koirat. Jos ei erityisesti ole koiraihminen, pidemmän päälle koiran kanssa eläminen on melko rasittavaa.
Itse esim. en ole ollenkaan kissaihminen. En tosiaankaan ottaisi kotiini joka paikkaa hyppivää kissaa ja tavaroita tiputtelevaa. Tallilla menevät kyllä.
kuvitella seurustelevani koiraihmisen kanssa. Musta on vaan hyvä että minä saan meillä päättää kaikki koiriin liittyvät asiat ja mm. sen minkä rotuisia koiria meillä on. Ja jos puolisollani olisi alkuun ollut esim. dominoiva uroskoira, olisi se ollut suuri este suhteen alulle kun itsellänikin on sellainen.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä että ärsyttää jos koira "kukkoilee". Olen itse ollut koko ikäni koiraihminen, mutta en todellakaan sietäisi sitä että koira kerjää pöydästä tai pomppii sängylle. Kyllä siinä lähtee itseltäkin ruokahalu kun yrittää syödä leipää ja koira vahtii jokaista suupalaa jos vaikka lattialle tippuisi murunen. Ja vanhankin koiran voi hyvin opettaa menemästä makuuhuoneeseen. Mielestäni makuuhuone ja wc on paikkoja, jonne koiran ei yksinkertaisesti kuulu tulla perässä.
Kuitenkin esim. se että koira hyppii ja pyörii edessä kun tulet ovesta sisään tarkoittaa vain sitä, että koira on hyvin innoissaan kun tulet kotiin ja tavallaan toivottaa sinut tervetulleeksi. Vaikka se ärsyttäisikin kun itse olet työpäivän jälkeen väsynyt niin koita huomioida koira vaikka vain nopeasti rapsuttamalla ja juttelemalla sille niin se rauhottuu ja on tyytyväinen kun hänet on huomattu. Kannattaa aina miettiä asioita koirankin näkökulmasta. Kun se on tuntikaupalla joutunut olemaan yksinänsä miettien koska joku tulee kotiin niin on se vähän vaikeata olla osoittamatta riemuansa kun lopulta ovi aukeaa.
Kiitos myötätuntoisesta vastauksesta. Olen alkanut tuntea itseäni jo nipottajaksi/koiravihaajaksi jos en siedä kaikkia koiran piirteitä. Vaikka tosiasiassa nimenomaan pidän koirista.
Uskoisin myös että tilanne olisi aivan eri jos olisin itse ollut koiran kanssa pennusta lähtien ja näin ollen itsekin vaikuttanut koiran käytökseen. Nyt koirasta on "koulutettu", mikä on, ja siitä pitäisi vaan hymyssä suin tykätä sen takia kun on suloinen.
Mielestäni koira on PAKKO saada tavoille, luulisi koirankin olevan tyytyväisempi kun tietää selkeästi mitä saa tehdä ja mihin mennä. Nyt koiraa komennellaan milloin jaksetaan, eli kai koirakin on sekaisin joskus jokin on sallittua ja huomenna taas kiellettyä.
Ja eikö koira tavallaan nauti kun saa ja osaa toteuttaa käskyjä?
Koiraa pidetään kuin vauvaa eikä siltä saa odottaa mitään kun ei sille ole mitään opetettu.
Miten ilmaisen korrektisti miesystävälleni että koiran kanssa on alettava tehdä töitä? Nyt kun kotona kritisoin koiran käytöstä niin se tulkitaan etten pidä koirasta.
Kuulostaisi siltä niinkö koira olisi päästetty pomoksi tai sitten,että koiran on asunut mies ystäväsi kanssa kahdestaan ja nyt koira luulee että olet tullut alfa-naaraaksi SEN laumaan.eli toisin sanoen pitää sinua uhkana.
Lue kirjallisuutta tai ota yhteyttä koira asiantuntiaan.
Koira on perheenjäsen siinä missä sinä ja miehesikin, eli ihan samalla tavalla voi ärsyttää omine tapoinensa. Koiran kannalta sinä olet se ärsyttävä osapuoli, joka olet tullut sen elämää häiritsemään. Toisaalta koira on hyvin lojaali uusiakin perheenjäseniä kohtaan, minkä olet jo huomannut.
Pitäisi löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä tilanne, ja siinä ei auta kuin sopeutuminen puolin ja toisin. Miehesi ei ole sillä tavalla kasvattanut koiraa, että on päästänyt sen sängylle ja antanut kerjätä, mikä on harmillista.
Ymmärrän ärsyyntymisesi, sopeutuminen uuteen tilanteeseen ei ole aina helppoa - onhan kyseessä eräänlainen uusperhe. Nuevoni on sama kuin muillakin: keskustele miehesi kanssa siitä, miten voisitte parantaa tilannetta, niin että kaikki viihtyisivät kotona.
Koira ei ole valinnut päästä miehesi lemmikiksi eikä se ole voinut vaikuttaa myöskään sinun kuvioihin saapumiseen. Se ei mahda karvoilleen ja muille jutuille mitään, joten älä pura kiukkuasi viattomaan eläimeen.
Sanon sinulle tämän: "Ottaessasi tiesit!"
Muutit koiraihmisen kanssa kimppaan, nämä asiat eivät kai tulleet yllätyksenä? Nyt sinun kotisi on karvainen eikä sohvalla voi rötköttää rauhassa...
Miten hyväksi on suhteelleene (millainen lie..) että salaat mieheltäsi ärsyyntymisen? Montako vuotta aiot niin tehdä?