lapsen oikeus

olen avioliitossa miehen kanssa, jolla on poika toisessa maassa, noin 3000 kilometrin päässä. Alkujaan tuo lapsi on äidin oma päätös, on ottanut kierukan pois ilman miehen tietoa. Mutta kuitenkin:
isä on käynyt tapaamassa lapsen silloin muutaman kuukauden ikäisenä, sen jälkeen on vain muutamia soittoja, lapsen äidin toimesta. Nyt kun lapsi on 8 vuotias, on lapsi itse soittanut muutaman kerran viimeisen vuoden aikana, kysynyt miksi isä ei tule hänen luokseen..isä vastaa kysymykseen, koska matka on pitkä.
Äiti on välillä soittanut ja yrittänyt pyytää tapaamista, olisi kuulemma tuonut pojan työmaalle omalla kustannuksella. Asiasta oli sovittu, että odotetaan kun lapsi on isompi, voi tulla meille lomalla. Olin kauhuissani: monestakin syystä!!!

Jouluna äiti soitti poikansa puolesta ja pyysi lahjaa jouluksi, osoitteita vaihdettiin ja lapsi lähettikin kuvansa kehyksissä miehelle. Mies ei lähettänyt mitään, aikoi hetken aikaa käydä kuvassa joulupukin kanssa, mutta sitten sekin jäi.

Nyt kun olemme joutuneet hakemaan elatusmaksun tarkistusta, joka johtaa sen pienennykseen, äiti soitti ja sanoi että jos ei nyt lähetä rahaa tai playstation 2:sta niin he unohtavat mieheni...?

Olen puhunut ja puhunut tästä aiheesta, olen sanonut miehelle että mene käymään sen pojan luona, mutta ei hän halua.

Olen kertonut mielipiteeni, miksi pelaatte pojalla järkyttävää henkistä peliä???

tutustua omaan isäänsä,se on lapsen oikeus. Lapsella on oikeus isään.Hyi itsekästä isää!HYI

Nämä maagiset ikärajat on kyllä kummallisia. Eikö sen nyt järkikin sano, että asia on yksilöllinen. Niin ja näytä mulle yksikin kirjoitus tms., jossa todetaan että lapsen ei ole hyvä tavata isäänsä? Jotain on tietenkin mennyt vikaan ap. tapauksessa, mutta kait se olisi parempi aloittaa mahdollisimman pikaisesti ne tapaamiset ja äidin tuella. Tota kyllä kuulee niin paljon "lapsi ei halua tavata -juttua", että oikein ihmetyttää äitien (yleensä) osaamattomuus? kasvatuksessa.

tän tempasit? kirjoitti:

Nämä maagiset ikärajat on kyllä kummallisia. Eikö sen nyt järkikin sano, että asia on yksilöllinen. Niin ja näytä mulle yksikin kirjoitus tms., jossa todetaan että lapsen ei ole hyvä tavata isäänsä? Jotain on tietenkin mennyt vikaan ap. tapauksessa, mutta kait se olisi parempi aloittaa mahdollisimman pikaisesti ne tapaamiset ja äidin tuella. Tota kyllä kuulee niin paljon "lapsi ei halua tavata -juttua", että oikein ihmetyttää äitien (yleensä) osaamattomuus? kasvatuksessa.

Lue lisää

että lapset ovat yksilöllisiä, mutta on se ihan määriteltykin, että 12v ikäisen MIELIPIDE on otettava huomioon tapaamisasioissa. Jos on tapaamissopimus, niin uhkasakkoja ja täytäntoonpanoja ei tehdä tehdä enää 12v ikäiselle.

Varmasti on mennyt paljonkin vikaan isän ja lapsen tapaamisasioissa, jos vasta nyt aletaan isän puolelta harkitsemaan tapaamisia, mutta ei se korjaannu sillä, että lapsi pakotetaan tapaamaan isäänsä, jota ei tunne yhtään. Tapaamiset pitää aloittaa lapsen ehdoilla ja ehkä siihen ekaan tapaamiseen voi äiti mennä mukaan ja vähän pakottaakin tapaaman, mutta jatko on ihan isän ja lapsen asia.

Jos isää ei ole aikaisemmin kiinnostanut tavata lastaan, niin ei se noin yksiselitteisesti ole äidin vika.

sanoo, kirjoitti:

että lapset ovat yksilöllisiä, mutta on se ihan määriteltykin, että 12v ikäisen MIELIPIDE on otettava huomioon tapaamisasioissa. Jos on tapaamissopimus, niin uhkasakkoja ja täytäntoonpanoja ei tehdä tehdä enää 12v ikäiselle.

Varmasti on mennyt paljonkin vikaan isän ja lapsen tapaamisasioissa, jos vasta nyt aletaan isän puolelta harkitsemaan tapaamisia, mutta ei se korjaannu sillä, että lapsi pakotetaan tapaamaan isäänsä, jota ei tunne yhtään. Tapaamiset pitää aloittaa lapsen ehdoilla ja ehkä siihen ekaan tapaamiseen voi äiti mennä mukaan ja vähän pakottaakin tapaaman, mutta jatko on ihan isän ja lapsen asia.

Jos isää ei ole aikaisemmin kiinnostanut tavata lastaan, niin ei se noin yksiselitteisesti ole äidin vika.

Lue lisää

Ei olekaan. Mutta. Lasta pitää auttaa luomaan se suhde isäänsä, jos se vihdoin on mahdollista. Siitä olitkin samaa mieltä.

Ei pidä mennä mukaan lapsen pelkoon, sitä pitää ymmärtää ja sitä pitää lieventää. Hiukan vanhempana lapsi kärsii siitä, jos ei tunne kumpaakin vanhempaansa. Jos etä on täysin hunningolla, sitten ymmärrän että suojeluvaiston vuoksi ei halua lasta tutustuttaa. Mutta silloinkin lapsen oikeus ja kehitykselle tärkeä asia on järjestää tapaamiset valvotusti sosiaalitoimen kautta. Mykistetyt asiat, selittämättömät pelot, poissuljetut sukulaissuhteet ovat oivia aiheuttamaan erilaisia mielen häiriöitä ihan kenelle tahansa.

Parasta olisi, jos poissa ollut isä on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja ymmärtänyt jotain vanhemmuudesta, että hän tulisi ensin vaikka parin tunnin vierailulle lapsen kotiin. Lapsi näkisi että äitikin pystyy tapaamaan ihan hyvin hänen isänsä, eikä mitään kamalaa tapahdu. Siinä voisi myös kertoa erilaisia asioita lapsesta, koska eihän poissa olleella voi olla mitään käsitystä lapsen elämästä. Katsoa valokuvia varhaisemmista vaiheista nykyiseen ikään. Ehdottaa että pelaisivat vaikka jonkun pelin josta lapsi tykkää. Ja se olisi sillä kertaa siinä. Muutama samanlainen tapaaminen, ja seuraavaksi vaikka kahdestaan kaupungille pizzalle tai vastaavaa. Ja jos lapsi sitten alkaisikin sulaa, voisi harkita sitä monen sadan kilometrin päähän lähtöä, vaikka samaa matkaa isän kanssa ensimmäisellä kertaa.

Pikku hiljaa. Jos etä on kuitenkin ymmärtänyt vihdoin jotain vanhemmuudesta ja siitä mikä on oikeasti tärkeää, tulisi lapsen ja hänen suhdetta tukea. Samaa toivoisi jokainen, jos itse olisi syystä tai toisesta ollut hunningolla ja kadoksissa tai vain lapsellisuudesta johtuen erossa lapsestaan.

Pitää unohtaa oma kiukku siitä mitä on tapahtunut ja ajatella, kuinka oleellisen tärkeää itsellekin on tuntea sukujuurensa. Se on tärkeä osa ihmisen kokemusta siitä, kuka hän on.

sivusta lukija kirjoitti:

Ei olekaan. Mutta. Lasta pitää auttaa luomaan se suhde isäänsä, jos se vihdoin on mahdollista. Siitä olitkin samaa mieltä.

Ei pidä mennä mukaan lapsen pelkoon, sitä pitää ymmärtää ja sitä pitää lieventää. Hiukan vanhempana lapsi kärsii siitä, jos ei tunne kumpaakin vanhempaansa. Jos etä on täysin hunningolla, sitten ymmärrän että suojeluvaiston vuoksi ei halua lasta tutustuttaa. Mutta silloinkin lapsen oikeus ja kehitykselle tärkeä asia on järjestää tapaamiset valvotusti sosiaalitoimen kautta. Mykistetyt asiat, selittämättömät pelot, poissuljetut sukulaissuhteet ovat oivia aiheuttamaan erilaisia mielen häiriöitä ihan kenelle tahansa.

Parasta olisi, jos poissa ollut isä on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja ymmärtänyt jotain vanhemmuudesta, että hän tulisi ensin vaikka parin tunnin vierailulle lapsen kotiin. Lapsi näkisi että äitikin pystyy tapaamaan ihan hyvin hänen isänsä, eikä mitään kamalaa tapahdu. Siinä voisi myös kertoa erilaisia asioita lapsesta, koska eihän poissa olleella voi olla mitään käsitystä lapsen elämästä. Katsoa valokuvia varhaisemmista vaiheista nykyiseen ikään. Ehdottaa että pelaisivat vaikka jonkun pelin josta lapsi tykkää. Ja se olisi sillä kertaa siinä. Muutama samanlainen tapaaminen, ja seuraavaksi vaikka kahdestaan kaupungille pizzalle tai vastaavaa. Ja jos lapsi sitten alkaisikin sulaa, voisi harkita sitä monen sadan kilometrin päähän lähtöä, vaikka samaa matkaa isän kanssa ensimmäisellä kertaa.

Pikku hiljaa. Jos etä on kuitenkin ymmärtänyt vihdoin jotain vanhemmuudesta ja siitä mikä on oikeasti tärkeää, tulisi lapsen ja hänen suhdetta tukea. Samaa toivoisi jokainen, jos itse olisi syystä tai toisesta ollut hunningolla ja kadoksissa tai vain lapsellisuudesta johtuen erossa lapsestaan.

Pitää unohtaa oma kiukku siitä mitä on tapahtunut ja ajatella, kuinka oleellisen tärkeää itsellekin on tuntea sukujuurensa. Se on tärkeä osa ihmisen kokemusta siitä, kuka hän on.

Lue lisää

Mutta ei missään tapauksessa kannata sotkea lastensuojeluviranomaisia asiaan.

sulta kirjoitti:

Mutta ei missään tapauksessa kannata sotkea lastensuojeluviranomaisia asiaan.

Niin, lastensuojeluviranomaisia tarvitaan vain, jos lasta pitää suojella. Eli tarkoittaa sitä, että on esim. alkoholisoitunut etä, jonka kyvystä huolehtia lapsistaan jos he tulisivat ilman valvontaa hänen luokseen, ei ole takeita. Tällaisissa ja vastaavissa tapauksissa voi tapaamisen järjestää valvotuissa olosuhteissa esim. ensikodin ympäristössä, jolloin mahdollisesti humaltunutta ei päästetä tapaamiselle, vaan ohjataan selviämään ensin. Tietysti sekin on rankkaa lapselle, mutta jos lapsi kuitenkin ikävöi tätä etävanhempaa ja toivoo yhteistä aikaa hänen kanssaan, on sitä mahdollista yrittää edes tuota kautta.

nuorena, kun kaverini, jonka vanhemmat olivat eronneet pompotti heitä mielin määrin. Aina kun meni sukset ristiin toisen kanssa (murrosikäisellä meni usein), niin muutti asumaan toisen luokse, eikä toista tavannut. Ja sitten kohta taas muutti takaisin, kun toinen vanhempi lateli sääntöjä.

Tuollainen on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta sallia. Siinä kärsii kaikki asianomaiset. Eikä lasta pidä opettaa siihen, että ihmissuhteita hoidetaan uhkailemalla.

muistan joskus kirjoitti:

nuorena, kun kaverini, jonka vanhemmat olivat eronneet pompotti heitä mielin määrin. Aina kun meni sukset ristiin toisen kanssa (murrosikäisellä meni usein), niin muutti asumaan toisen luokse, eikä toista tavannut. Ja sitten kohta taas muutti takaisin, kun toinen vanhempi lateli sääntöjä.

Tuollainen on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta sallia. Siinä kärsii kaikki asianomaiset. Eikä lasta pidä opettaa siihen, että ihmissuhteita hoidetaan uhkailemalla.

Lue lisää

eroni yhteydessä kysyin sen hetkisesltä sos.johtajalta,miksi lapsen pitää tavata etävanempaa,vaikka ei halua.Mutta etävanhemman ei tarvitse tavata lastaan,vaikka lapsi kuinka kaipaisi.
Tähän vastasi kyseinen virkailija,että näin on,etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta/lapsia.Mutta jos etävanhempi haluaa tavata lapsiaan,on hänellä siihen oikeus.voi vaikka virkavalta tulla noutamaan lapsen etävanhemman luokse.
Siis toteutuuko tässä pienen lapsen toive ja halu.Kyllä olisi kirveellä töitä.
Miksi kukaan ei tee lakialoitetta,että lapsia kuunneltaisiin enemmän näissä asioissa.

Monenlaista sääntöä kirjoitti:

eroni yhteydessä kysyin sen hetkisesltä sos.johtajalta,miksi lapsen pitää tavata etävanempaa,vaikka ei halua.Mutta etävanhemman ei tarvitse tavata lastaan,vaikka lapsi kuinka kaipaisi.
Tähän vastasi kyseinen virkailija,että näin on,etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta/lapsia.Mutta jos etävanhempi haluaa tavata lapsiaan,on hänellä siihen oikeus.voi vaikka virkavalta tulla noutamaan lapsen etävanhemman luokse.
Siis toteutuuko tässä pienen lapsen toive ja halu.Kyllä olisi kirveellä töitä.
Miksi kukaan ei tee lakialoitetta,että lapsia kuunneltaisiin enemmän näissä asioissa.

Lue lisää

lapsen, ei vanhemman oikeus...

tapaaminen on kirjoitti:

lapsen, ei vanhemman oikeus...

... lapsi ei saa tavata etävanhempaa? Varmaan moni, joka on tällaisessa tilanteessa tietää, että lähivanhempi voi joko suoranaisesti estää tai ainakin manipuloida lasta olla tapaamatta etää. Ja jos etä on ihan ok, niin kyllä viranomaisten pitäisi puuttua tilanteeseen. Tähän lapsen tapaamishaluttomuuteen vedotaan aika usein tälläkin palstalla. Kyllä se on vastuutonta vanhemmuutta, jos lapsen ja edän välit pyritään katkaisemaan.

real life ilman § kirjoitti:

... lapsi ei saa tavata etävanhempaa? Varmaan moni, joka on tällaisessa tilanteessa tietää, että lähivanhempi voi joko suoranaisesti estää tai ainakin manipuloida lasta olla tapaamatta etää. Ja jos etä on ihan ok, niin kyllä viranomaisten pitäisi puuttua tilanteeseen. Tähän lapsen tapaamishaluttomuuteen vedotaan aika usein tälläkin palstalla. Kyllä se on vastuutonta vanhemmuutta, jos lapsen ja edän välit pyritään katkaisemaan.

Lue lisää

jos lähi ei salli tapaamisia tai manipuloi lasta niitä vastaan. Maailma on täynnä paljon muitakin epäkohtia. Mutta se ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että jos lapsi ei ole nähnyt isäänsä suunnilleen koko elämänsä aikana, niin on totaalisen väärin, jos hänet pakotetaan vastentahtoiseen tapaamisen tuntemattoman miehen kanssa yllättäin. Mikä edes takaa tuollaisen sokkotreffin turvallisuutta lapsen näkökannasta?

täysin vastuutonta, kirjoitti:

jos lähi ei salli tapaamisia tai manipuloi lasta niitä vastaan. Maailma on täynnä paljon muitakin epäkohtia. Mutta se ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että jos lapsi ei ole nähnyt isäänsä suunnilleen koko elämänsä aikana, niin on totaalisen väärin, jos hänet pakotetaan vastentahtoiseen tapaamisen tuntemattoman miehen kanssa yllättäin. Mikä edes takaa tuollaisen sokkotreffin turvallisuutta lapsen näkökannasta?

Lue lisää

...ympäristössä aluksi. Jos ei lähi pysty kotiinsa päästämään alkutapaamiselle, jotta lapsella olisi hyvä olla, niin sitten läheinen leikkipuisto tai jokin muu tuttu paikka (miten olisi mummula isän puolelta, vai onko isovanhemmatkin erotettu erossa?), ja jonkun tutun aikuisen seurassa (jos ei äiti pysty niin sitten joku muu lapselle tuttu aikuinen, kai sellaisia sentään on?).

Monenlaista sääntöä kirjoitti:

eroni yhteydessä kysyin sen hetkisesltä sos.johtajalta,miksi lapsen pitää tavata etävanempaa,vaikka ei halua.Mutta etävanhemman ei tarvitse tavata lastaan,vaikka lapsi kuinka kaipaisi.
Tähän vastasi kyseinen virkailija,että näin on,etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta/lapsia.Mutta jos etävanhempi haluaa tavata lapsiaan,on hänellä siihen oikeus.voi vaikka virkavalta tulla noutamaan lapsen etävanhemman luokse.
Siis toteutuuko tässä pienen lapsen toive ja halu.Kyllä olisi kirveellä töitä.
Miksi kukaan ei tee lakialoitetta,että lapsia kuunneltaisiin enemmän näissä asioissa.

Lue lisää

Se perustuu siihen, että pieni lapsi ei voi muodostaa etukäteen mielipidettä ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannutkaan, ja kuitenkin se ihminen ei tule olemaan hänen minän kehityksensä kannalta koskaan merkityksetön, jos on lapsen toinen vanhempi.

Pienen lapsen (lain mukaan kaiketi alle 12-v.) mielipiteeseen vaikuttaa suunnattoman paljon lähivanhemman mielipide ja suhtautuminen asiaan. Jos lapsi on kokenut hylkäämisen toisen vanhemman puolelta, on vain luonnollista, että hän tekee kaikkensa, jotta se toinenkin vanhempi ei hylkäisi - henkisestikään. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että ollaan samaa mieltä heti asiasta, josta ei voida tietää, mitä mieltä siitä voisi olla, kun se on toteutunut.

Kaikki uusi voi olla pelottavaa, jos on turvaton lapsi. Vanhemman tehtävä on tehdä uusista asioista vähemmän pelottavia, omalla myönteisellä ja tsemppaavalla asenteellaan. Miksi tehdä asioista yhtään vaikeampia kuin ne jo ovat? Jos jollakin on vanhemmuuden kasvu ottanut aikaa monen mittapuulla liian kauan tai jopa peruuttamattoman kauan, kyse on kuitenkin lapsesta ja hänen juuristaan ja hänen kasvustaan aikuiseksi ehjäksi persoonaksi, ei sinusta eikä siitä toisestakaan vanhemmasta. Jotta lapsen paras toteutuisi, on selvää, että hänen tulisi ainakin tutustua rauhassa toiseenkin vanhempaansa, ja muodostaa vasta sitten mielipiteensä. Jos se kymmenenkin tapaamisen jälkeen on todella negatiivinen, ilman että siihen vaikuttaisi lähivanhemman negatiivisuus, silloin pitää miettiä uudestaan, ottaa yhteyttää sosiaalityöntekijään ja kysyä, mitkä mahdollisuudet ovat lapsella vaikuttaa tilanteeseen. Vähintäänkin valvottuja tapaamisia on mahdollisuus saada aikaan, jos on todellista uhkaa lapsen turvallisuudelle.

real life ilman § kirjoitti:

... lapsi ei saa tavata etävanhempaa? Varmaan moni, joka on tällaisessa tilanteessa tietää, että lähivanhempi voi joko suoranaisesti estää tai ainakin manipuloida lasta olla tapaamatta etää. Ja jos etä on ihan ok, niin kyllä viranomaisten pitäisi puuttua tilanteeseen. Tähän lapsen tapaamishaluttomuuteen vedotaan aika usein tälläkin palstalla. Kyllä se on vastuutonta vanhemmuutta, jos lapsen ja edän välit pyritään katkaisemaan.

Lue lisää

lastensuojelulakia muuttaa,ja suuresti,että tapaamisoikeudet saisi uusia pykäliä,ja katsottais aina tapauskohtaisesti,jos riitatapauksia.kun lapsi huostaanotetaan vanhemmilta,niin pystytään vanhempien tapaamisia rajoittaa,ettei lapsen kasvu ja kehitys kärsi,mutta entäs sitten kun erotaan lasten isästä,ettei lasten enää tarvi kärsiä narsistista isää,jonka elämää hallitsee kuningas alkoholi,saati ole lapsille mitään ikinä ostanut,eikä ole ikinä lasten hoidosta välittänyt,niin isä rupeaa vaatimaan,nyt pari vuotta myöhemmin,että ainakin nuorimman 4v.tultava viikonloppuina,tähän mennessä käynyt päiväseltään,koska yölomat aina sössinyt,kun niitä yritetty,(juomalla,)ja lapset sitten kertoneet,isompia 12v ja 13v,ei voi pakottaa,ja hän ei omasta elämäntyylistään luovu,juo alkoholia silloinkun lapsi hänen luonaan aina,kun haluaa,tietty kieltää asian viranomaisilta,mutta mulle sanoo,se ei kuulemma muille kuulu,hän saa tehdä mitä haluaa,mutta hänen mielestään hänen oikeus pilata lapsen viikonloput,ja joulu.hänelle sama,vaikka nuorin haluisi joulun viettää sisarusten kanssa kotona,jotka eivät isänsä juopottua jouluksi mene katsomaan,kun se muka hänen oikeus.elatusmaksuja ei suostu maksamaan enää,kun katsottiin,että hän voi maksaa sen 130e/lapsi.joulukuun loppuun maksoi 50e/lapsi.hän monta kertaa pettänyt lapsilleen antamat lupaukset,käyttää henkistä väkivaltaa,ja tällaisia tapauksia löytyy muitakin,joten jos tuollaisella omahyväisellä isällä,joka ei välitä kuin itsestänsä ja alkoholista,annetaan normaalit tapaamisoikeudet,niin ei kyllä siinä ainakaan lastensuojelulaki toteudu,että kasvu ja kehitys turvautuu.lapsen normaali elämä vääristyy täysin,ja kasvu ja kehitys kärsii,joten ei ihme,että nykyajan nuoriso kärsii,nuorten huostaanotot lisääntyneet,oman käytöksensä takia,masentaa,ahdistaa,juovat,jne..kun jotkut joutuvat vanhempien eron jälkeen vielä sietämään tuollaista isää,(voi tietty olla äitikin,meitähän on moneksi),eikä enää äiti ole isällä puolustamassa niinä tapaamisviikonloppuina,kun lapsi tai lapset siellä,niin ei ihme,jos vähitellen lapsesta kehittyy ongelmanuori,kun joutuu kokemaan niitä asioita,jotka äiti erotessaan yritti/yrittää lapselta suojella,niin se ero ei autakkaan,vaan lapsi joutuu kärsimään vielä isänsä kohtelua,ja yksin,niin kyllä täytyy sanoa,että asioihin tulisi puuttua ja pian.oma asiani menee oikeuteen,isä aikoo viedä,koska niin vihanen elatusmaksujen noususta,ajattelee,että jos saa viikonloppu tapaamiset,niin ne vähennetään elareista.raha hällä vaan ratkasee.joten saa nähdä miten käy,toteutuuko meidän nuoremman kohdalla oikeus,vai saako isä mahdollisuuden pilata lapseni lapsuuden