nykyaikana. Ihmettelin tuota tunnettua murhamiestä, joka uudella nimellä varustettuna lähti kokeilemaan vapaana elämistä.
Nimen vaihto
lienee helppoa
9413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun solmin avioliiton, ei ollut tapana, että oman tyttönimensä voisi pitää.
Olisin mieluusti Suomalainen, sillä tuo laulukin liikuttaa minut aivan kyyneliin. "Olen Suomalainen".
Nykyisin on toista, kun avoliitot ovat yleisiä ja nimiä valitaan harkinnan mukaan.
Tällä iällä tuntuu enää turhalta vaihtaa sukunimensä, sillä kaikki viralliset paperit pitäisi uusia ja kun joskus nuoruuden innossa vaihdoin kutsumanimeni toiseen etunimeeni, niin eikös vain tuo virallisesti poistamani nimi kummittele vielläkin.
Parhaita panoksia tekee lehtiyhtiöt. Kun kiellät kaikki tarjoukset, niin eikös ne kaiva sieltä vielläkin tämän poistetun nimeni ja postia tulee.
sukunimiimme siis meän ikäset.
Poikieni lapset ovat äitiensä sukunimellä ja se on harmi.
Avoliitto on nykyaikaa ja lapset
ovat sen mukana saaneet siitä osansa.
Sukututkimuksissa näistä onkin ongelma kuinkas on mahdollista,
että pojantyttärellä on eri sukunimi.
Saan aina selittää,että avoliiton lapsia.
Mun tämä sukunimi ei ole niitä parhaita mutta olen
pärjänny sen kanssa hyvin.
Oma oli Anttila ja niitä oli paljon kotikaupungissa,
aina sain selittää keitä olen ja kuka.
Kalle Anttila aloitti postimyynnin ja tilatessa
sieltä vaatteita
narrasin tuttujani saaneeni ne
ilmaseksi Kalle-sedältä,
kun lupasin olla samalla mannekiinina.
Perhettä yhdistävä tekijä, jos kaikilla on sama sukunimi. Tuntuu, että tehdään avioerotkin helpommiksi, kun omilla nimillä seilataan.
Kyllähän se perhettä yhdistää, avioliitossa, mutta entäs nämä nykyajan avoliitot?
Avoliitossa on valinnanvapaus, joko isän tai äidin sukunimi.
Itse olen myös niin vanhanaikainen, että joskus aivan harmittaa tyttäreni valinta lasten sukunimeksi on meidän. On hassua, että perheen poika on äitinsä sukunimellä, kuten tytärkin, joka on kuin ilmetty isänsä.
Mutta, ei minun nuoruudessa olisi tullut kysymykseenkään mikään avoliitto! Lapsethan saivat heti äpärä nimityksen ja naisen maine oli mennyt.
Avoliittokin voi näköjään onnistua 16-vuotta ja lapsia hoidetaan huolella. Rakkaudella!
Itse olen yrittäny saada tilalle isoisäni vanhan ruotsalaisen sukunimen tämän suomalaisen (suomennetun) tilalle, ja voi jesse miten vaikeeta se on! Pitäs soittaa ympäri ämpäri maata että sais todisteet vanhoista kirkonkirjoista sieltä täältä eikä niille kelpaa mitkään sukututkimukset joissa on mustaa valkosella että olen isävainaani tytär joka oli isoisävainaani poika. Hermot siinä meinas mennä, hirvee määrä eri kaupunkien ja kylien seurakuntia joista pitää tilata maksullia todistuksia, alkaen yks rivi jotain 12 euroa. 1800-luvun lopulla ja erityisesti vuosina 1916-17 jollon isoisäni muutti Helsinkiin ei välttämättä edes merkitty ihmisiä kirkonkirjoihin ja osa tiedoista on tietty itärajan takana.
Jos se sitten kuiteski onnistuis niin hintaa sille muutokselle tulee 190 euroa. En taida viittiä vaikka nimenmuutoksesta ois mulle iloa ja hyötyä, ja jopa tietynlainen turva tietyiltä tyypeiltä.
Muuta en tiedä.
virastoissa vaikeata, kun samassa perheessä on vaikka minkälaisia sukunimiä. Oli sentään helpompaa paikallistuttaa saman erheen jäsenet, kun kaikki olivat samalla sukunimellä.
Sekavaksi on tämä maailma mennyt joka suhteessa. Mitkään perhearvot eivät pidä paikkaansa.
Sanonta on ettei nimi miestä (naista) pahenna ellei mies (nainen) nimeä.
Koomillinen ja hämmentävä.