hei, eli minulla on outoja pelkoja, ja ne joskus haittaavat elämääni. Tai no en tiedä voiko niitä peloiksi sanoa... Mutta en esimerkiksi joskus uskalla lähteä kaupungille shoppailemaan koska pelkään törmääväni johonkin tuttuun ihmiseen. Olen yksinäinen ja kuvittelen paljon asioita yksin ollessani. Kuvittelen olevani ystäväni kanssa ja juttelevani hänelle, vaikken sitä oikeasti teekään. Pelkään ihmisten arvostelevia katseita jos teen jonkun virheen, ja pelkään joskus myös puhua vieraille ihmisille.
Joskus minulla on sellainen olo, ettei kukaan välitä minusta. Loukkaannun helposti muiden "vitseistä" vaikka ne oliskin tarkoitettu harmittomiksi. Minusta tuntuu, ettei oikein kukaan pidä minusta. Ystävänikin välttelevät minua ja ovat mielummin keskenään kuin minun kanssani. Koulussa pakenen välitunnilla vessaan ja istun siellä kunnes tunti alkaa. Minua pelottaa, mutten tiedä miksi. Pelkään ihmisiä ja kanssakäymistä.
Kaupungilla minua joskus katsotaan kuin hullua. Ehkä se johtuu vaatteistani tai hiuksistani, en tiedä, muttei se ole mukavaa. Halveksivat katseet, nauraminen selän takana... Haluan vain paeta paikalta. Juosta pois. Mutten pysty. Sekin näyttäisi hullulta jos vain yhtäkkiä säntäisin tieheni.
Haluaisin muuttaa toiseen kaupunkiin, jonnekin missä kukaan ei tunne minua. Jonnekin, missä voisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Minua inhottaa kun minua kohdellaan kuin ääliötä, enkä kestä näitä ihmisiä.
Joskus en saa öisin unta, ja istun yöt vain ikkunalaudalla ja katselen ulos. Haaveilen. En ajattele oikeastaan mitään. Arkipäivän rutiinit tuntuvat ylivoimaisilta enkä millään jaksaisi lähteä töihin tai kouluun, haluan vain nukkua pois.
Eilen kaupungilla ollessani sain jonkunlaisen kohtauksen. En saanut henkeä ja tuntui kun joku puristaisi rintakehääni. Halusin itkeä ja tuntui kun olisin tulossa hulluksi. En halua olla hullu enkä outo. Vihaan itseäni. MIksi minä olen tällainen? Haluan vain olla normaali. Miksei minua voida hyväksyä omana itsenäni? Mikä minua vaivaa?
minua pelottaa enkä tiedä mitä tehdä itseni kanssa. auttakaa minua.
Joskus minulla on sellainen olo, ettei kukaan välitä minusta. Loukkaannun helposti muiden "vitseistä" vaikka ne oliskin tarkoitettu harmittomiksi. Minusta tuntuu, ettei oikein kukaan pidä minusta. Ystävänikin välttelevät minua ja ovat mielummin keskenään kuin minun kanssani. Koulussa pakenen välitunnilla vessaan ja istun siellä kunnes tunti alkaa. Minua pelottaa, mutten tiedä miksi. Pelkään ihmisiä ja kanssakäymistä.
Kaupungilla minua joskus katsotaan kuin hullua. Ehkä se johtuu vaatteistani tai hiuksistani, en tiedä, muttei se ole mukavaa. Halveksivat katseet, nauraminen selän takana... Haluan vain paeta paikalta. Juosta pois. Mutten pysty. Sekin näyttäisi hullulta jos vain yhtäkkiä säntäisin tieheni.
Haluaisin muuttaa toiseen kaupunkiin, jonnekin missä kukaan ei tunne minua. Jonnekin, missä voisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Minua inhottaa kun minua kohdellaan kuin ääliötä, enkä kestä näitä ihmisiä.
Joskus en saa öisin unta, ja istun yöt vain ikkunalaudalla ja katselen ulos. Haaveilen. En ajattele oikeastaan mitään. Arkipäivän rutiinit tuntuvat ylivoimaisilta enkä millään jaksaisi lähteä töihin tai kouluun, haluan vain nukkua pois.
Eilen kaupungilla ollessani sain jonkunlaisen kohtauksen. En saanut henkeä ja tuntui kun joku puristaisi rintakehääni. Halusin itkeä ja tuntui kun olisin tulossa hulluksi. En halua olla hullu enkä outo. Vihaan itseäni. MIksi minä olen tällainen? Haluan vain olla normaali. Miksei minua voida hyväksyä omana itsenäni? Mikä minua vaivaa?
minua pelottaa enkä tiedä mitä tehdä itseni kanssa. auttakaa minua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sua vaan pelottaa ihmiset... paljon. On toi paljonki älykkäämpi pelko, kuin esim. pelätä herneitä. ... Sua pelottaa jokin... mut mikä? Mikä niissä ihmisissä? Hmm... Ei sillä - en minäkään kyllä lähtis kaupungille yksin ostelee mitään jos tuttuja vois olla siel... ... Moni yksinäinen kuvittelee... ei sekään oo outoo. Jostain niitä tyyppejä pitää ympärilleen saada... Ite en valvo öitä, mut kyl joskus siihen kolmeenkin saattaa haaveilla jotain tai olla miettimättä mitään - vaan olla siinä ja tuijottaa seinään. Kuulostat vähän masentuneelta... se tahtoo viedä yöunet... ja väsymys... voi johtua siitä, että valvot just öisin tai sit vaan sulla on nukkumisvaikeuksia... jotka on kyllä kans masennuksen oireita... Ja toi hullu kohtaus... no... sua ahisti? Tuntuko siltä, et ei saa happea, itketti ja halus sen olon pois ja tuntu jotenki kipeeltä? Siinä tapauksessa ahisti. Mulla tollasta on noin kerran päiväs. Kyl se siitä... kyl sä vielä pääset sieltä pois ja kaikki järjestyy - usko vaan. Mullaki on vielä vuos ja puol täällä ja oon kestäny jo 11vuotta joten kyl säki kestät tän loppuaikas... tsemppiä sulle - tarttet sitä. Koita hankkii joku, jonka kaa voit olla ja jolle voit puhuu - vaikka netistä jos et muualta löydä. Kyl seki auttaa...
Sulla voi olla jokin sosiaalisten tilanteiden pelko tms. sellainen on kai olemassa? Voisit jutella peloistasi jollekulle: lääkärille tai terkkarille tms.
Ehkä vaan ajattelet, että kaikki katsovat sinua kuin ääliötä, vaikka he vain vilkaisisivat ohimennen tms. eivätkä ajattelisi sinusta pahaa.
kannattaa mennä juttelemaan lääkärille tms. Tollaset oireet voivat pahentua, jos niille ei tehdä mitään, ja johtaa vakaviin mielenterveysongelmiin. Kaikista pahinta on jäädä yksikseen ja eristäytyä.
Eivät ne ihmiset siellä kaupungilla sinua tuijota yhtään enempää kuin ketään muutakaan. Vainoharhaisuus ja paniikkikohtaus ovat mielestäni asioita, joita ei pidä vähätellä, joten kannattaa todella hakea apua.
T. Saman kokenut
Hengenahdistus ja hulluksi tulemisen pelko ovat normaaleja paniikin oireita. Neuvon hakemaan apua, koska oman kokemuksen perusteella se auttaa :)
Ensimmäisenä pyydän anteeksi ettei minulla ole tässä viestissä mitään neuvoja antaa.
Mutta... Mitä pidemmälle luin kirjoitustasi, sitä enemmän mua alko pelottamaan. Se olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Sanasta sanaan. Olet kirjoituksesi perusteella TÄYSIN samanlainen ihminen kuin minä, ja minä luulin ettei minunlaisiani olisi.
Sulla saattaa olla paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko! Itsekkin rupean luulemaan kaikkea outoa ja ajattelen välillä että olempas vainoharhainen...Älä välitä on meitä muitakin..Pelkään myös pimeää ja kävellessäni vilkuilen aina vähän väliä taakseni. Pelkään myös ihmisiä pimeällä. Ei tuo ole outoa! ;)
Mulla kanssa että kuvittelen puhuvani joillekin vaikken niin teekkään. Ja sitten viime viikolla kun en ollut paljoa mun kahen parhaimman kamun kaa ja näytti että ne menee vaan kahestaan, niin ajattelin, että ne haluaa olla kahestaan ja mulla oli kamala olo(ajattelin että joudun sitten aina olemaan ilman kamuja koulussa, vain tunkemaan johonkin seuraan). Tänään toinen sanoi, että ihmetteli missä olen ollut kun mua ei ole näkyny. Olin helpottunut että olin ollut väärässä, ei ne jättäneet mua ulkopuolelle!
Mulla on myös silleen, että jos jokut nauraa, kuvittelen heti, että ne nauraa mulle. Hämmästyn kun olenkin väärässä! Heti aina esim. luokassa jos jotkut naureskelee, ajattelen että ne nauraa mulle. Kun käännyn katsomaan, ei ne edes näe mua, niillä on vain jotain omia juttuja. Tuo johtuu mun huonosta itsetunnosta. En pidä itteäni mitenkään arvokkaana, vaikka tiedän, että olen ihan hyvä ihminen, mutta koulussa pidän itteäni maailman surkeimpana. Olen samaa mieltä, että sulla saattaa olla paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko! Se on yleisempi kuin uskoisitkaan! Kannattaa mennä puhumaan siitä jollekin (lääkäri,psykologi) niin saat neuvoja miten niistä pääsisi eroon tai miten voisit lievittää niitä. Tsemppiä, ei kenelläkään tämä elämä ole ruusuilla tanssimista! :)
Mullakin on samalla lailla, että jos ihmiset kadulla kattoo, ajattelen että ne kattoo miten outo olen. Vaikken ole outo. Vainoharhaisuus tuollaisista asioista(tujottaminen ja nauraminen)liittyy useín myös huonoon itsetuntoon.
Musta sun kannattaa nyt mennä puhumaan jollekkin ja alkaa miettimään et mitä ne muut vois sulle tehdä? Katseethan ei tapa ja sä et varmast oo niiden alapuolella! Totuta itses vähitellen ihmisiin ja yritä nostaa itsetuntoas. Listaa vaikka hyviä puolias, se nimittäin nostaa itsetuntoo kummasti!