Täällä poikkeaa varmasti monta yksinäisyyttä tuntevaa kirjoittelijaa joka pelkästään aikansa tappamiseksi , ja kovasta kirjoituksen halusta johtuen, palstalle hakeutuu. Joku voi löytää tällaisen paikan aivan sattumalta kuvitellen, ' tämä on ihan minua varten'. Kirjoittelu alkaa, mutta hieman oppimattomudesta poiketen ei kaikki sujukaan niin kúin aloittelija uskoi ja kuvitteli. Mukaan saapuu "viisasten kerho", joka ei kannustakaan vastatullutta odotusten mukaan, vaan aloittaa kovan arvostelun, jota uusi tulokas ei ole edes odottanut täältä saavansa, ja koska hän moitteita ja ivailuja saa heti alkajaisiksi, niin samalla tavalla tulee vastatuksikin.
"Niinhän se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" ei tosin ollutkaan tällä kertaa oikea sanonta, vaan olisi pitänyt olla "metsä ei aina vastaa niinkuin sinne huudetaan. Niinpä hän loukkaantuneena ja masentuneena jättää palstan, sulkeutuen omaan yksinäisyyden tunteeseensa.
Täällä on paljon kirjoittajia, jotka osaavat ja tietävät paljon kaikista asioista, olisikohan se paljon pyydetty että nämä paremmin osaavat kannustaisivat heikompia, ei mielistellen, vaan oikeasti neuvoen, miten osattaisiin vastata sellaiseen viisaampaan keskusteluun, joka itseltämme on jäänyt oppimatta ja kokonaan pois tiedoisuudestamme.
Eikö olisi hienoa kun me, jo ikä-ihmiset ymmärtäisimme toinen toistamme, ja yrittäisimme kukin omalla taholtamme lisätä omaa joustavuuttamme toisten mielipiteitten takia.
(Itselleni sattui pahanlaatuinen "kömmähdys" juuri eilen illalla, ja se antoikin aiheen tähän kirjoitukseeni.)
Kerran taas olin pienessä juttutuokiossa miehen kanssa, joka loppujen lopuksi päättyi hänen mainintaansa, ettei hän halua olla yhteydessä kaikkien "lemmenkipeitten akkojen " kanssa. Senkin jälkeen vielä halusin poistaa hänen käsityksensä lemmenkipeästä akasta, mutta hänen joustavuutensa ei riittänyt selvityksiin.
Onkohan tämä yleinen ajatus miesten keskuudessa, että me naiset olemme vain lemmenkipeitä, kun yritämme sanomisiamme esiin tuoda.
Pyytäisinkin teitä, hyvät mukavat miehet auttakaa meitä heikompia viisaudellanne, älkääkä polkeko kovilla arvosteluillanne maanlokaan.
Ja me naiset, voisimmekohan olla hieman joustavia myös keskenämme. Sillä onhan se todistetu asia jollei olisi molempia sukupuolia asiassa kuin asiassa mukana, ei syntyisi minkäänlaista keskustelua.
Malttakaamme siis mielemme, ja ajatelkaamme, miten johonkin asiaan vastamme, ja sitten vasta kirjoitamme sen toistenkin näkyville.
Toivon teiltä ymmätämystä kirjoitukseeni, ei tarkoitukseni ole opettaa koska en sitä taitoa osaa, mutta olisi hauskaa kun kaikki entisetkin kirjoittajat palaisivat tänne yhteen joukkoon pulmiamme ratkomaan.
Yksinäisyyden tunne, se on hirveä asia.........
"Niinhän se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" ei tosin ollutkaan tällä kertaa oikea sanonta, vaan olisi pitänyt olla "metsä ei aina vastaa niinkuin sinne huudetaan. Niinpä hän loukkaantuneena ja masentuneena jättää palstan, sulkeutuen omaan yksinäisyyden tunteeseensa.
Täällä on paljon kirjoittajia, jotka osaavat ja tietävät paljon kaikista asioista, olisikohan se paljon pyydetty että nämä paremmin osaavat kannustaisivat heikompia, ei mielistellen, vaan oikeasti neuvoen, miten osattaisiin vastata sellaiseen viisaampaan keskusteluun, joka itseltämme on jäänyt oppimatta ja kokonaan pois tiedoisuudestamme.
Eikö olisi hienoa kun me, jo ikä-ihmiset ymmärtäisimme toinen toistamme, ja yrittäisimme kukin omalla taholtamme lisätä omaa joustavuuttamme toisten mielipiteitten takia.
(Itselleni sattui pahanlaatuinen "kömmähdys" juuri eilen illalla, ja se antoikin aiheen tähän kirjoitukseeni.)
Kerran taas olin pienessä juttutuokiossa miehen kanssa, joka loppujen lopuksi päättyi hänen mainintaansa, ettei hän halua olla yhteydessä kaikkien "lemmenkipeitten akkojen " kanssa. Senkin jälkeen vielä halusin poistaa hänen käsityksensä lemmenkipeästä akasta, mutta hänen joustavuutensa ei riittänyt selvityksiin.
Onkohan tämä yleinen ajatus miesten keskuudessa, että me naiset olemme vain lemmenkipeitä, kun yritämme sanomisiamme esiin tuoda.
Pyytäisinkin teitä, hyvät mukavat miehet auttakaa meitä heikompia viisaudellanne, älkääkä polkeko kovilla arvosteluillanne maanlokaan.
Ja me naiset, voisimmekohan olla hieman joustavia myös keskenämme. Sillä onhan se todistetu asia jollei olisi molempia sukupuolia asiassa kuin asiassa mukana, ei syntyisi minkäänlaista keskustelua.
Malttakaamme siis mielemme, ja ajatelkaamme, miten johonkin asiaan vastamme, ja sitten vasta kirjoitamme sen toistenkin näkyville.
Toivon teiltä ymmätämystä kirjoitukseeni, ei tarkoitukseni ole opettaa koska en sitä taitoa osaa, mutta olisi hauskaa kun kaikki entisetkin kirjoittajat palaisivat tänne yhteen joukkoon pulmiamme ratkomaan.
Yksinäisyyden tunne, se on hirveä asia.........
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yritä uudestaan Seuraa kirjoituksia ja vastaa sellaisille, jotka opit sopiviksi tuntemaan. Alusta myös jos keksit hyvän aiheen.
Toivottavasti minä eikä muutkaan vakionimimerkillä kirjoittavat ole loukanneet.
Kyllä Sinullakin paikka on täällä kirjoittajien joukossa.
Mahtoikohan sattua niin, että koko minun kirjoitelmani ymmärrettiin väärin, tai olenkohan minä ymmärtänyt väärin nämä täällä olevat keskustelijat. En tarkoittanut yksinomaan itseäni kirjoituksellani, tarkoitukseni oli avata keskustelu yksinäisyyden tuomasta tunteesta ja siinä samalla vetää useampia mukaan kertomaan onko kellään sellaista tunnetta että löytäisi apua tältä sivulta kirjoittelun muodossa.
Ei varmaankaan ole.
Ja loukkauksista puheenollen, ne tulevat ja ne menevät, niihin ei kannata tuhlata elämää jonka olemme saaneet elääksemme vain kerran.
Kiitos sinulle Ruuneperi joka jaksoit lukea kirjoitukseni. Toivoisin vieläkin myös toisiakin ottamaan kantaa, onko yksinäisyyden tunnetta kenelläkään joka helpottuisi tällaisesta kirjoittamisesta.
Kun uusi kirjoittaja astuu palstalle, tapahtuu usein niin, että tulija ihmettelee "kelpaako tänne", "tyrmätäänkö heti", "minäpä näytän teille". On kielteinen asenne jo tänne tultaessa.
Tuskin täällä aiheetta tyrmätään. Toisaalta tyrmätään ja hyväksytään esimerkiksi runoista puhuttaessa.
Hyvä kirjoittaja, jolla on mielnkiintoisia alustuksia, saa aina äänensä kuuluviin.
Alustuksessa pitäisi olla haaste muille keskustelijoille, vain Senora lyyli osaa kirjoittaa omasta elämästään elävästi. Lyyli on kuin oman paikkaseutunsa ja oman elämänsä kirjeenvaihtaja. Olkaa te muutkin omia itsejänne!
Katselen syrjäsilmällä sunnunttaivekkaria. Siinä esiintyvä nokikolari kertoo kohtaamistaan yksinäisistä ihmisistä. Hän käyttää puolitoista tuntia yksinäisen "mummon" mökillä, "ainoana" kontaktina ulkomaailmaan. Tällaisia "nokikolareita" meidänkin pitäisi olla.
kirjoituksia olen lukenut, mutta kun ei hän mitään alustusta sen paremmin avaa. Kirjoittaa ihan mukavasti, kun lukija jaksaa vain keskittyä. Kun en ole tuollaisten murresanojen sisältöön oikein innostunut, niin siitä johtuen en ole osannut niihin oikein perehtyä. Pikkuhiljaa kuitenkin kun olen hänen kirjoittamisiaan lueskellut ja olen enemmän kiinnostunut. Mutta mitään alustusta en niistä ole löytänyt sen paremmin. Hän kertoilee mukavasti omista tapahtumistaan, ovatko ne sitten juuri noita alustuksia??
Sanoinhan, että Senora lyyli on ainutlaatuinen. Ei häntä pidä ahdata samaan karsinaan muiden kanssa. Ei lyyli alusta mitään keskustelua, hän kirjoittaa kuin kirjeenvaihtaja konsanaan.
Joku on yrittänyt matkia lyyliä mutta tuloksetta, ei onnistu.
Ole Sinäkin oma itsesi, persoonallisuuksia tarvitaan ei kopioijia.
Yksinäisyys panee varmaan monenkin kirjoittamaan tänne.
Monen on vaikea noin avoimesti kirjoittaa asiasta ja tunnustaa se.
Väärinkö ehkä taas ymmärsin, et kai tarkoittanut että olisin kopioija???
Et tietenkään, mutta tästä taas päästään siihen, kuinka helposti voidaan kirjoitukset ymmärtää väärin. Jos ajattelematta nytkin olisi tullut vastattua, mikä tora olisikaan syttynyt.
olet ihan mukava arvosteluinesi.
Miksiköhän ihmiset sitten yrittävät salailla tuota yksinäisyyden tunnettaan. Moni ihminen varmaankin sitä tuntee vaikka ei olisi edes yksin.
Minun mielestäni on parempi suoraan kertoilla mikä milloinkin painaa, paljon parempi kuin se kun "vitutellaan", sillä heitäkin vaivaa joku, milloin mikäkin.
Ja kuinka helppoa onkaan kertoa vieraalle---------
En ole nimennyt ketään.Enhän! Kirjoitin kai, että olen ollut huomaavinani pyrkimystä samankaltaisiin viesteihin kuin lyyli. Kirjoittakaa mitä kirjoitatte.
olet, et nimennyt ketään, siksipä yritinkin myöntää erehdykseni joka oli vähällä taas mieleeni vastauksestasi juolahtaa.
(kaiken lisäksi pääsi ylimääräinen ii:kin tulla tupsahtamaan nimeesi) Anteeksi!
...kirjoittamalla,jos muita kanavia ei ole."Yksin
olet sinä ihminen,kaiken keskellä yksin."
Ei se aina ole keskustelua,jos kertoilee päivän tapahtumistaan;keskustelu syntyy vasta silloin
kun kysytään ja vastataan ja väitellään.Itse kai-
paan enemmänkin haastavia kysmyksiä.
Seniori-ikäisenä en ole muuten tavannut ainuttakaan
lemmenkipeää (ikäistäni) naissukupuolen edustajaa.
Liikun kuitenkin ikäisteni parissa.Väittämä lienee
pelkkää huuhaata ? Tai jostain bulevardilehdestä
lainattu lause.Tämä lohdutukseksi M.K:lle.
Sinullekin kun "lohduttelit".
Ja noista väittelyistä, oisko niin että me naispuoliset emme jaksa niin kovasti väitellä.
Pitäisi olla politiikko luonne, silloin se ehkä luonnistuisi paremmin meiltäkin.
Mitä teki Jäätteenmäkin???
Ja tuo lemmenkipeysakkajuttu tuli arvostetulta julkisuuden henkilöltä. Mukavaa ettei kaikki ajattele samoin.
Minäkin tykkäisin haastavista kannanotoista,
mitkä saavat olla pippurisiakin, mutta se
ei näytä sopivan tänne.
Siksi minua on syytetty nikin vaihdosta, luultu
mieheksi ja yritetty tyrmätä kehästä.
En vielä täytä tuota ikärajaa ja olenkin ajatellut
siitä johtuvan nämä suivaantumiset ja
katkeroitumiset; lienenköhän väärässä.
Juuri kun olen nauranut jonkun sarkasmille tai
sanavalinnalle, tulee vakavia vastauksia ja
huomaankin, ettei tämä olekaan naurun paikka.
Mutta minun potpuriini mahtuvat Mozartista
Irvingiin kaikki ja nyt laitan
Edith Piafin soimaan PADAM.. PADAM.... PADAM
No tervepä minultakin tulinkin juuri sopivasti kotiin tuolta maaseudun rauhasta,eli siis mökiltä,ukkonen siellä vähän kolisteli,mutta muuten oli lämmintä,tuli taas saunottuakin oikein kunnolla,puilla lämmitetyssä saunassa,sähkökäyttöiset on niin kovin kuivailmaisia,vaikka kuinka seiniä kastelisi. no se siitä,mitenkäs on mennyt tämä unikeonpäivä onko nukuttanut.Sitä nyt en tiedä minäkään mistä aiheista täällä pitäisi kirjoittaa,mutta on tämä hyvä lääke yksinäisyyteen,sitä en kiellä mitä muutakaan yksinäinen ihminen jolla on kone käytössä muutakaan tekisi,kun pakolliset tehtävät on suoritettu,ulkoilut sun muut,mitä nyt kullakin on. hyvää unikeonpäivä iltaa vain sinulle ja kaikille muillekkin.kirjoitelkaa,ottakaa aihe mikä mielessä kulloinkin on ,ja niitä runojakin jo saisi tulla ruuneperi.
Kun olet noinkin pirteä ja railakas immeinen, niin pistäppä oikein iloinen juttu tulemaan tänne yksinäisyydentunteen poistamiseksi.Oikein pippurinen ja maustettu, sellaisiakin tarvitaan.
Vihjauksesi jäi mieleeni. Voi jospa osaisinkin
kirjoittaa yksinäisyydestä.
Sitäkin on niin monenlaista. Jotkut ovat yksinäisiä toisten ihmisten joukossakin.
Olen usein ajatellut noita pakolaisia mitä yksinäisyys mahtaakaan olla heille.
Vieras maa, vieras kieli, vieraat ihmiset,
vierasta kaikki, varmaan silloin yksinäisyys
on hyvin raskasta.
Usein suomalaisilla on vähän heikko itsetunto ja
vetäytyvät mielellään piiloon tämän meille
perinteellisen kasvatuksen mukaan.
Itseään rakastaminen on tärkeää, sillä usein
arvostelemme itseämmekin liian ankarasti ja
luulottelemme itsellemme, että kukas nyt
meikäläisestä.
Huumori lääkkeenä auttaa myös monessa.