Tarvitsisin neuvoa kuinka avioero, omaisuuden jako ja ositukset tulisi hoitaa. Tilanne on tämä: olemme eroamassa puolisoni kanssa ja aion ostaa yhteisen asuntomme ja jäädä siihen asumaan lapsien kanssa. Kuinka siis tämä asunnon ostaminen tapahtuu. Olen ottanut pankilta jo selvää kuinka paljon saan lainaa ja paljonko tarjoan puolisolleni asunnosta ja aion ottaa yhteisen pankkikainan itselleni. Mutta pitäisikö eropaperit olla jo laitettu postiin, koska eikös se päivämäärä kuitenkin määrää molempien nettovarallisuuden, jonka mukaan osituksetkin tehdään? Allekirjoitamme molemmat eropaperin. Eli jos ostan asunnon tai otan lainan ennenkuin eropapereita on laitettu vireille niin miten se vaikuttaa nettovarallisuuteeni vai vaikuttaako ollenkaan? Tarkoitan myös sitä, että jos saan asunnon ostoa varten vanhemmiltani rahaa niin onko puolisollani oikeus myös niihin rahoihin, jos eropapereita ei ole laitettu vireille? Minä haluaisin laittaa ensin eropaperit vireille, mutta puolisoni haluaa selvittää ensin asuntoasiat. Olisin kiitollinen jos saisin neuvoja tähän minulle kiperään kysymykseen. Kuinka tarkasti muuten erotilanteissa varallisuus selvitetään ja kuka ne selvittää? Selvitetäänkö ne jollain paperilla? Meillä ei ole muuta yhteistä omaisuutta kuin tämä asunto ja puolisollani on auto, jonka arvosta minulla on osakkeita. Voiko siis olla näin, että minä saan pitää osakkeeni ja puolisoni autonsa ja asunto jaetaan, mutta kuitenkin niin että otan yhteisen velan ja maksan puolisolleni hänen omistamansa arvon asunnosta.
Mitä tehdä tällaisessa tapauksessa?
Tietämätön asiasta
62096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja hakemus käräjäoikeuteen! Se päivä milloinka on kirjattuna sinne sen päivän mukaan menee ositus eli katsotaan mitä on varoja ja tavaraa. Jos teet sen virheen, että ostat asunnon ennen erohakemusta, niin puoliso tulee vaatimaan sinulta siitä tasinkoa osingon jaon yhteydessä, koska se on ollut sinun nimissä avioero hakemuksen jättö aikana!
Selkeintä on ottaa ensin ero. Jos järjestys ei sovi puolisollesi, niin voit hoitaa asian itse ja tieto tulee miehellesi postitse.
Osituksen voi hoitaa sopimalla tai hakemalla pesänjakaja. Perusidea on, että kummankin omaisuuden arvo (miinus velat) lasketaan. Sitten varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa. Semmoinen käy ihan hyvin, että puolisosi siirtää sinulle osansa kämpästä ja veloista ja sinä voit vielä lukea hänelle käteistä lapaan. Mitään kauppaa ei siis tarvitse tehdä.
Sopimusosituksessa saatte vapaasti sopia, miten maallisenne jaatte. Kumpikin saa jopa tehdä itsensä kannnalta hölmöjä sopimuksia, jos ei ymmärrä etuaan. Varallisuutenne voitte ilmoittaa toisillenne ja selvittää itse.
Jos taas haluatte kunnolla riidellä, niin haette pesänjakajan, joka hoitaa asiat puolestanne. Mikäli epäilette, että toinen teistä pimittää varojaan, niin sitten rikosilmoitus peliin ja poliisi tutkii, onko jommallakummalla tili Liechtensteinissa.
Yhteisen tulevaisuuden kodinhankintoineen romahdettua toisen puolison takia, lähtevä voi poistua särkemättä kaikkea. Älä osta kotiasi uudelleen, vaadi kaikki erossa.
Avioerossa on usein kaksi osapuolta. Ei kannata aina lähteä siitä, että se, joka ei ole pystynyt tilanteeseen jäämään, on ainoa ja ehdoton sika ja syntipukki, jonka omaisuuden voi hyvällä omallatunnolla takavarikoida. Ja millaiset tunteet jääjällä on ollut alunperinkään, jos raha pystyy korvaamaan avioerossa menetetyn? Sellaiseen avioliittoon en ainakaan minä haluaisi jäädä.
Koetin lukea alkuperäisen viestin erittäin tarkkaan, mutta en löytänyt siitä sanaa aviomies, mieheni, tai muutakaan joka viittaisi kumpi puoliso on lähdössä. Olet kuitenkin tulkinnut itsestäänselvyydeksi, että tietenkin mies lähtee, ja vaimo jää lasten kanssa. En kommentoi tässä lainkaan alkuperäistä kirjoitusta, mutta haluan asettaa kyseenalaiseksi näitä itsestäänselvyytenä pidettyjä roolimalleja, jotka näkyvät niin selvästi tämänkin keskustelun asenteissa.
Sorruin seksistiseen ajattelutapaan ja päättelin, että kirjoittaja on nainen. Arvaukseni ei perustunut siihen, että hän pitää lapset vaan siihen, että talouden ainoa moottoriajoneuvo on lähtijän omaisuutta ja siihen, että kirjoittaja käytti sanaa kiitollinen. Tämähän ei tietenkään vähennä syyllisyyttäni.