keskiviikkona 27. helmikuuta ennen lenkkisaunaa
Sinä olet kaunis ovi,
enemmän kuin uskalsin toivoa
enemmän kuin uskalsin
uneksia
Sinun silmiesi edessä
toteudun,
ihmeellisesti
Koskettaessani sinua
minä tunnen
käteni minulle lahjoitetaan,
sykkivin sormenpäin
Rakkaani, se sattuu
Astua ovesta
joka olet
silmäsi
poskipääsi
kaikki sydämesi sopukat
nurkkauksineen
Uskallanko itseni kohtaamiseen
elämän täyteyteen
tähän huikaisevaan iloon
kanssasi
sinä,
jonka kasvot kohtaan iltapäivälehden
kannessa
ja lähiöpuistossa
jalkakäytävällä, työmaaruokalan pöydässä
supermarketin kassajonossa
Sanovat sinua murhaajaksi, ja sehän sinä oletkin
pedofiiliksi, niin, se on kerrassaan hirvittävää - inhottavaa
ja saa minut voimaan kerta kaikkiaan pahoin:
kuinka saatoitkin tehdä niin
valehtelijaksi ja veronkiertäjäksi ja juoruilijaksi
jopa avionrikkojaksi
he sanovat sinua tänään
Kuinka voit elää itsesi kanssa, kuinka voit
nousta aamuisin vuoteesta, ihminen
ihmetellen kysyn ja
tiedän, sellainen sinä olet
Kaikkea mitä he sanovat ja vielä paljon enemmän
Ja nyt
ymmärrän sinun olevan edessäni ovi,
vilkuilen ympärilleni
miettien toisten reaktioita
että jos suostuisin astumaan ovesta
mitä he sanoisivat
Jos suostuisin rakastamaan sinua
silmilläni, käsilläni
sydämelläni
Ihminen
Se on kerrassaan kipeää:
hyväksyä että olet kaunis ovi
ja että kaiken aikaa minä olen toivonut
jotain muuta,
uneksinut
toisenlaista maailmaa
ja että olen hukkannut ulottuviltani sinut
joka olet todellinen ovi ja maailma
Nyt
seison oven edessä
ja tahtoisin uskaltaa astua
sisälle
Johonkin
Joka on niin paljon enemmän kuin uneksunta?
johonkin joka on
niin totta
että se repii sydämen riekaleiksi
ja sattuu olemukseni pohjaan saakka
Uskaltaisinpa vain antaa itselleni luvan,
kaikista hälyäänistä ja oikeudentunnoksi pukeutuvista tekosyistä
piittaamatta,
kaikesta muka moraalisesta
närkästyksestä ja paheksunnasta piittaamatta
katsoa sinua silmiin
tietäen syvällä sisimmässäni että
veljeni ja siskoni
on tässä
Löytäisin sinut
kauniina ovena tämän soljuvan ajan
leimahtavassa hetkessä
Kohdata itsensä
Se on ovi jonka edessä vapisen,
ja en voi sitä väistää
on pakko
katsoa kasvoihisi
Rakkaani, nyt sen täytyisi tapahtua:
astun ovesta
avautuvaan elämään,
katseiden ja käsien toteutumiseen
arkipäivän
riipaisevaan realismiin,
kohtaamisen kipeään kirkkauteen
Uskallanko?
Vai jatkanko yhä edelleen
niin kuin aina ennen,
unohdan ihmisyyteni vaatimuksen
kaikkien kasvojen ja sydänten
huikaisevat tarpeet
Ei, ei tämä runo ihmisestä kerro
ei sydänten ovista joista elämän täyteyteen
astutaan
Ei
Sen kaiken sysään mielestäni
liian vaikeana kestettäväksi ja jälleen
unikuviin pakenen
sanoessani
että
vain jostain
tietystä, armaastani
runo kertoo
vain hän, päiväunieni kohde
on kaunis ovi, niinpä
tietenkin, ei kukaan muu
Ei ihminen sinänsä, ei!
Aina vain hän, loppumattomien unieni kohde:
Sinä olet kaunis ovi,
enemmän kuin uskalsin toivoa
enemmän kuin uskalsin
uneksia
Sinun silmiesi edessä
toteudun,
ihmeellisesti
Koskettaessani sinua
minä tunnen
käteni minulle lahjoitetaan,
sykkivin sormenpäin
Rakkaani, se sattuu!
Sinä olet kaunis ovi,
enemmän kuin uskalsin toivoa
enemmän kuin uskalsin
uneksia
Sinun silmiesi edessä
toteudun,
ihmeellisesti
Koskettaessani sinua
minä tunnen
käteni minulle lahjoitetaan,
sykkivin sormenpäin
Rakkaani, se sattuu
Astua ovesta
joka olet
silmäsi
poskipääsi
kaikki sydämesi sopukat
nurkkauksineen
Uskallanko itseni kohtaamiseen
elämän täyteyteen
tähän huikaisevaan iloon
kanssasi
sinä,
jonka kasvot kohtaan iltapäivälehden
kannessa
ja lähiöpuistossa
jalkakäytävällä, työmaaruokalan pöydässä
supermarketin kassajonossa
Sanovat sinua murhaajaksi, ja sehän sinä oletkin
pedofiiliksi, niin, se on kerrassaan hirvittävää - inhottavaa
ja saa minut voimaan kerta kaikkiaan pahoin:
kuinka saatoitkin tehdä niin
valehtelijaksi ja veronkiertäjäksi ja juoruilijaksi
jopa avionrikkojaksi
he sanovat sinua tänään
Kuinka voit elää itsesi kanssa, kuinka voit
nousta aamuisin vuoteesta, ihminen
ihmetellen kysyn ja
tiedän, sellainen sinä olet
Kaikkea mitä he sanovat ja vielä paljon enemmän
Ja nyt
ymmärrän sinun olevan edessäni ovi,
vilkuilen ympärilleni
miettien toisten reaktioita
että jos suostuisin astumaan ovesta
mitä he sanoisivat
Jos suostuisin rakastamaan sinua
silmilläni, käsilläni
sydämelläni
Ihminen
Se on kerrassaan kipeää:
hyväksyä että olet kaunis ovi
ja että kaiken aikaa minä olen toivonut
jotain muuta,
uneksinut
toisenlaista maailmaa
ja että olen hukkannut ulottuviltani sinut
joka olet todellinen ovi ja maailma
Nyt
seison oven edessä
ja tahtoisin uskaltaa astua
sisälle
Johonkin
Joka on niin paljon enemmän kuin uneksunta?
johonkin joka on
niin totta
että se repii sydämen riekaleiksi
ja sattuu olemukseni pohjaan saakka
Uskaltaisinpa vain antaa itselleni luvan,
kaikista hälyäänistä ja oikeudentunnoksi pukeutuvista tekosyistä
piittaamatta,
kaikesta muka moraalisesta
närkästyksestä ja paheksunnasta piittaamatta
katsoa sinua silmiin
tietäen syvällä sisimmässäni että
veljeni ja siskoni
on tässä
Löytäisin sinut
kauniina ovena tämän soljuvan ajan
leimahtavassa hetkessä
Kohdata itsensä
Se on ovi jonka edessä vapisen,
ja en voi sitä väistää
on pakko
katsoa kasvoihisi
Rakkaani, nyt sen täytyisi tapahtua:
astun ovesta
avautuvaan elämään,
katseiden ja käsien toteutumiseen
arkipäivän
riipaisevaan realismiin,
kohtaamisen kipeään kirkkauteen
Uskallanko?
Vai jatkanko yhä edelleen
niin kuin aina ennen,
unohdan ihmisyyteni vaatimuksen
kaikkien kasvojen ja sydänten
huikaisevat tarpeet
Ei, ei tämä runo ihmisestä kerro
ei sydänten ovista joista elämän täyteyteen
astutaan
Ei
Sen kaiken sysään mielestäni
liian vaikeana kestettäväksi ja jälleen
unikuviin pakenen
sanoessani
että
vain jostain
tietystä, armaastani
runo kertoo
vain hän, päiväunieni kohde
on kaunis ovi, niinpä
tietenkin, ei kukaan muu
Ei ihminen sinänsä, ei!
Aina vain hän, loppumattomien unieni kohde:
Sinä olet kaunis ovi,
enemmän kuin uskalsin toivoa
enemmän kuin uskalsin
uneksia
Sinun silmiesi edessä
toteudun,
ihmeellisesti
Koskettaessani sinua
minä tunnen
käteni minulle lahjoitetaan,
sykkivin sormenpäin
Rakkaani, se sattuu!
Vastaukset 3
Vanhimmat
upeita. Olen lukenut aina nämä,mutta mulla ei ole sanoja sanomaan muuta kuin pidän. Olet omaa luokkaasi:)
En malta olla ...
rakkaani
Sinä olet edessäni kuin ovi
silmiäsi katsoessani
unohdan maailman pahuudet
vaikka niin moni asia satuttaa
kosketuksillasi todennat itseni
sen puolen minusta
jonka olen kipuillessani unohtanut
Sinutkin
kanssasi tunnen eläväni
älä jätä minua yksin
Niin, Sinä olet kaunis ovi
olet liian kaunis
minun kulkea
ja minä
liian pieni
ulottuakseni edes
kynnyksellesi
Miten kateellisena joskus
katson kulkijoitasi
heitä joiden kasvoilla on ilo
Sinun kutsustasi
ja heitä
jotka hiukset huolettomasti heilahdellen
kauttasi astuvat
rakkauden huoneisiin
Minulle olet salaisuus
suljettu
Niin, olet kaunis ovi
...ja toisinaan - liian helppo
Kuin vastaus ilman kysymystä
Ja minä käännän Sinulle selkäni
säälien puoleesi kääntyviä
Enkä anna pimeäni valoasi nähdä
Sinä olet hyvä ovi
Sinä olet kaunis ovi
mutta minun polkuni luoksesi
on vielä kesken