Minkä ikäisenä olet lopettanut seikkailut ja alkanut seurustelemaan vakavasti? Pelotaako tunteellinen ja herkkä uskollinen nainen? Joskus mietin miksi ujous koetaan negatiiviseksi luonteenpiirteeksi... Missä piiloilet naiseni?
Etsitkö
pysyvää ihmissuhdetta?
81224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toiveissani. Ajoittaisen ujouteni takia naismarkkinoilla ei ole oikein ollut onnea. Kiltti ja uskollinen nainen ei ole sama asia kuin tylsä.
Olen samanlainen. Kiltti, uskollinen, mutta en tylsä todellakaan. Ja ujo myöskin, mikä kyllä estää tutustumista jonkin verran. Missä olisi mun nainen, ehkä vähän samankaltainen kuin minä?
Etsin itekin tyttöä...Olen kyllä nuori, 15W, ujo, hiljainen, en tylsä vaan uskollinen^^ Toivoisin että joku spontaasi ihminen veisi mukanaan :D
on vaikea sanoa mitään, koska en ole ikinä seurustellut. Kuitenkin koko ajan nimenomaan vakava suhde on mielessä ja haaveissa. En ole koskaan ollut seikkailijatyyppi, eikä minusta sellaista tekemälläkään saa. Ujous ei sinänsä ole negatiivinen piirre, mutta näin itse ujona voin sanoa, että kyllä se aika haitallinen on, kun yrittää ottaa kontaktia johonkin toisen ihmiseen. Minä en ole vielä näin vähän yli parinkymmenen vuoden iässä keksinyt, miten siitä pääsee yli, mutta toivoisin kovasti pian keksiväni. Tuntuu siltä, etten kohta enää jaksa olla yksin, mutta pakkohan se on jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja.
seurustella nykyiseni kanssa 29-vuotiaana ja sitä on nyt kestänyt toistakymmentä vuotta.
"...lopettanut seikkailut ja alkanut seurustelemaan vakavasti?"
Vakavat seurustelut ovat olleet minun elämäni seikkailuista suurimpia.
18-vuotiaana menin naimisiin, kun koin seikkaileeni tarpeeksi... Eromme jälkeen (noin neljän vuoden kuluttua) jatkoin seikkailua, ensin sinkkuna mutten yksin, sitten miehen ja hänen kolmen lapsensa kanssa asustaen. Nyt taivallan taas itsekseni, mutta nauttien ihaniin ihmisiin törmäämisestä. Ja eräät lapsukaiset sekä heidä isänsä kuulunevat ystäviini ikuiseti, mikä muiden seikkailijoiden on ymmärrettävä!
Ja kyllä, minua pelottaa sitoutuminen. Siksi, että olen ollut niin varma ja sitten en yhtään, ja siksi, että kerran minut on petetty pahemman kerran (tätä ei voi suhteeksi kaiken paljastumisen jälkeen edes sanoa, vaikka se sisälsikin suunnitelmat loppuelämäksi).
Otan pelkoni vakavasti, jotten pilaisi toisten elämää. Omastani yritän nauttia, väristyksistä huolimatta.
Sitoutuminen yhteen ihmiseen ei ole minulla juuri nyt toivelistalla. Ei siksi, että pelkäisin. Haluan seikkailla ja oppia itsestäni.
Haluan etsiä sitä "täydellistä". Haluan antaa ilon ja nautinnon hetkiä ihanille naisille. Hyväksyn kaikki riskit, joita tällaiseen kuvioon liittyy.
Mutta, mutta. Kun asettaa itsensä alttiiksi, voi käydä niin, että rakastuu ja saa vastarakkautta. Että huimaa ja pyöryttää ja sydän ei meinaa mahtua rintaan.
Toivelistaan saattaa tulla muutos.
Vakiinnuin kolmevitosena. En pelkää tunteellista, herkkää, uskollista naista, olen naimisissa sellaisen kanssa.