Minulla on vajaa 5-vuotias labbisuros. Se oli nuorena todella kiltti ja tottelevainen. Noin parivuotiaana kun se sitten huomasi ne killuttimet jalkojensa välissä, niin meno muuttui. Kaikki opittu "unohtui" ja hajut alkoi kiinnostaa paljon enemmän kuin emännän käskyt. Nykyään meno on välillä todella villiä (ja rasittavaa); kuono menee helposti ihmisten haaroihin tai varpaisiin, sohvatyynyt saa kyytiä (nylkyttää) ja tyttöjen hajujen perässä mennään vaikka keskelle ryteikköä. Olen yrittänyt "kitkeä" pois näitä toimintoja, mutta minkäs teet, kun koira tekee niinkuin vietit käskee. Hormonipiikin se on saanut kaksi kertaa, mutta ne ei ole auttaneet. Täytyy vain toivoa, että se rauhoittuu iän myötä.
Lukuunottamatta tätä kausittaista yliseksuaalisuutta koira on ihana: iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen.
Onko muilla kotona tällaisia hormonihirviöitä ja miten pärjäätte niiden kanssa? Neuvoja otan vastaan ilomielin!
Lukuunottamatta tätä kausittaista yliseksuaalisuutta koira on ihana: iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen.
Onko muilla kotona tällaisia hormonihirviöitä ja miten pärjäätte niiden kanssa? Neuvoja otan vastaan ilomielin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kuullut että koira on paljon rauhallisempi ja tottelevaisempi.
Niinhänse meinaa olla koiruuksien kanssa, että hajut vie koiraa. 'Pallit veks'-kiika on varmasti hyvä VAIHTOEHTO, mutta mielestäni koirasta lähtee silloin jotain myös persoonasta... Jospa kokeilisit tiukempaa kuria ja periksiantamattomuutta. Hajuihin mennään hihnan verran ja jos kieli rupeaa käymään niin kieltoa ja nykäisy pois. Jos ihmisiä häiritsee koiran nuuskutus, niin sama juttu. Kyllä 5-vuotiaskin vielä oppii, hitaammin tosin. Joskus voi tiukemman kurin pitäminen tuntua ikävältä, mutta kyllä se auttaa. Kokeile, ennenkuin teet peruuttamatonta.
Leikkauta sillä pallit pois, niin loppuu tommonenkin..:)Meiänkin hormonihirviöltä vietiin pallit ja kas kummaa, se rauhottui..:)
Itselläni on jo 10-vuotias kultainen noutaja, joka on koko ikänsä ollut täsmälleen tuollainen hormoonijätkä. Lisäksi kova tappelemaan toisten urosten kanssa. Et saa siihen muutosta, ellet leikkauta koiraa. Toisaalta leikkaamaton ja aktiivinen koira säilyy hoikempana, terveempänä, leikkisämpänä ja tietysti on sitä kautta pitkäikäisempikin. Minun koiraani harva uskoo 10-vuotiaaksi, siinä ei ole vanhuuden merkkejä ja se on leikkisä. Monesti on leikkausvaihtoehto käynyt vuosien mittaan mielessä, kun sen kanssa lenkkeilee ja aina on hihna tiukalla. Mutta sitten on taas tullut mieleen, että ison osan koiran hyvistäkin puolista siinä menettää...
mikä on probleema.......samahan se on miehelläkin,kyllä eteen ottaa jos on sopiva naaras.
Joo pallit pois.Mäkin olin ennen levoton ja rietas karju.Kiinnosti vaan vieraitten narttujen hajut ja tuli lykittyä mihin sattu,ei siinä paljoo katottu oliko se ees oma emäntä.Sit emäntä sai tappeluista ja narttujen perässä juoksemisesta tarpeeks ja vei mut lääkärin luo,muistan vielä viimeisen kerran kun pallini koskettivat kylmää metalli pöytää.Sen jälkeen kaikki on ollut ilman päämäärää.Makailen vaan paikallani masentuneena,pallit vietynä.