Unohda haukkuminen (koirat hoitavat sen), mollaaminen ja syyttäminen. Myönnä rehellisesti virheesi ja keskity kehumiseen, positiiviseen ajatteluun, itseesi. Kuinka moni meistä äideistä ja isistä myöntää olevansa julkisesti ajoittain huono vanhempi? Uskallatko aloittaa? Ja missä teet virheitä vanhempana eniten? Missä olisi korjaamisen varaa jos voimasi riittäisi? Uskon,etten ole ainoa huono riittämätön vanhempi, ajoittain.
Aloita uusi keskustelu
tällä palstalla.
11551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi koet olevasi huono vanhempi (ajoittain)?
Itselläni ei ole tuota huonomman vanhemman syntroomaa, olen koittanut tehdä kaiken niin hyvin kun on mahdollista ja kohtuullista. Tunnen jopa onnistuneeni hyvin, ja voimanikaan eivät ole rajoihinsa törmänneet. Olen jopa useamman kerran ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan muita joilla ei hommat sitten ole niin hyvin sujuneet tai tukiverkko ei ole toiminut toivotulla tavalla. Olen siis lyhyellä varoitusajalla käynyt lapsenvahtina tuttavillani, vauva mukanani. Lapseni on terve ja helppo, iloinen rauhallinen, nauravainen. Siksi kai koenkin että panoksia hiasta vielä löytyy, (vaikka muille jakaa)
Hyvä avaus.
Pidän itseäni tarpeeksi hyvänä vanhempana vaikka tiedän todella hyvin että olen tehnyt myös virheitä.
Kukaan vanhempi ei virheiltä säästy, senkin ymmärrän tässä kultaisessa keski-iässä. Vauvojen äidit eivät vielä kovin kokeneita ole joten heidän kannanottojaan voi odotella vielä joitakin vuosia.
aikuuisia lapsia, niin kuin minulla, ja minä olen tuo edellinen kirjoittaja.
vauvojen äitejä. Hävettääkö edes?
Ihmiset ei pysty ehdottamasi kaltaiseen keskusteluun.
On paljon helpompaa haukkua muita ja osoittaa kehut ihan vain itselleen.
Itse olen ollut 21 vuotta äiti ja 15 vuotta lastenhoitoalalla ja kyllä näihin vuosiin mahtuu hyvin paljon sekä onnistumisen että riittämättömyyden tunteita.
En ole pystynyt olemaan täydellinen äiti enkä täydellinen hoitotäti, mutta ei minun tarvitsekaan. Olen ihminen. Minulla on huonot hetkeni ja teen virheitä. Parhaani yritän, mutta mahdottomia en vaadi itseltäni sen enempää kuin muiltakaan.
Kiva oli tuo lauseesi: Osoittaa kehut itselleen.
On se vaan niin vaikeata hyväksyä se, että joillakin menee hyvin. Sellaista ei saisi netissä kirjoittaa ja tunnustaa, siitä tulee heti *askaa niskaan.
Sinultakin!
hyvin, vaikka hän ei kaikessa olekaan täydellinen. Jopa paremmin, kun uskaltaa olla vain ihminen.
Minullakin menee hyvin vikoineni päivineni.
Sille en voi mitään jos tulkitsit sanomani *askaksi niskaan. Sitähän se ei ollut.
on aika yksiselitteinen. Ei siinä paljon tulkintoja tarvitse. En toki odottanutkaan että olisit myöntänyt, olethan jo linjasi valinnut.
viestiäni kenellekään henkilökohtaisesti vaan tarkoitin ihan yleistä "maailmanmenoa".
En ymmärrä loukkaantumistasi.
En myöskään ymmärrä viimeistä lausettasi. Mitä en myöntänyt, minkä linjan olen valinnut?
Ilmeisesti olen aika tyhmä ja yksinkertainen ihminen, mutta se ei estä minua nauttimasta alkavasta keväästä. Kaikkea hyvää toivon sinullekin!
ja ollut ensimäinen, kertomaan missä teet virheitä vanhempana eniten? Missä olisi korjaamisen varaa jos voimasi riittäisi? Ja Myöntänyt rehellisesti virheesi mutta ei, et edes itseäsi pannut likoon.
Helppo sitä on noita aina toisilta vaatia!
Minä julkisesti myönnän olevani ajoittain huono äiti ja kasvattaja.
Eniten teen virheitä siinä, että käisvällisyyteni ei riitä aina pysymään rauhallisena ja pitkäjänteisenä, eli huudan ja raivoan ja syyttelen lasta. Ilmenee kun olen todella väsynyt ja lapsi uhmaa toden teolla. Eli tässäpä olisi korjaamisen varaa jos voimat välillä riittäisi.
Mieleen tulee myös se, että asiat ja tämän kasvattajana olemisen voisi ottaa joskus vähän rennommin, olen toisinaan liiankin ehdoton sekä itselleni että lapselleni.
Voimia kaikille ei niin täydellisille vanhemmille!