Eli minä tahtoisin kovasti ottaa koiranpennun mutta avomieheni ei. Sen syyt on mm.. tätä luokkaa: ei oo tilaa, ei rahaa, ja se vaatii paljon, meillä on kissoja ja kaikkee muuta maan j ataivaan väliltä mitä ikinä keksiikin. Tilaa kyllä mielestäni on, asutaan maalla, pienessä kylässä, missä metsää ja vesistöjä riittää. Asumme rivitalossa, tilaa on noin 60 neliöö, iso takapiha ja loistavat valmiudet lähteä vaikka suoriltaan metsään tarpomaan.
Rahaa kyllä löytyisi, pennun ostoon ja sen ylläpitoon, nimittäin onhan mihellä varaa ostaa uusi tv:kin(mies vasta osti siis)
Siinä hän on kyllä oikeassa että koira vaatii paljon ja on haasteellinen, mutta eikö se ole tärkeintä että tietää itse voivansa sen kasvattaa ja huolehtii siitä kuin omasta lapsestaan.
Meillä tosiaan on kaksi kissaa. Mutta mikäs syy se on ettei voisi ottaa koiraa? Rakastan metsässä käyskentelyä ja koira olisi oiva kaveri sellaiseen puuhaan. Eli miten ihmeessä saan selitettyä että ei se koiran hommaaminen niin kamalan iso asia ole jos siihen valmistautuu. Jos olisin omapäinen niin meillä jo koira olisi, mutta en halua ottaa koiraa jos kumpikin ei sitä halua. Tahtoisin että koira olisi kummankin puolesta tervetullut meille ja tietäisi sen myös. Kiitos jo vinkeistä etukäteen, ja Aurinkoista kevättä :)
Rahaa kyllä löytyisi, pennun ostoon ja sen ylläpitoon, nimittäin onhan mihellä varaa ostaa uusi tv:kin(mies vasta osti siis)
Siinä hän on kyllä oikeassa että koira vaatii paljon ja on haasteellinen, mutta eikö se ole tärkeintä että tietää itse voivansa sen kasvattaa ja huolehtii siitä kuin omasta lapsestaan.
Meillä tosiaan on kaksi kissaa. Mutta mikäs syy se on ettei voisi ottaa koiraa? Rakastan metsässä käyskentelyä ja koira olisi oiva kaveri sellaiseen puuhaan. Eli miten ihmeessä saan selitettyä että ei se koiran hommaaminen niin kamalan iso asia ole jos siihen valmistautuu. Jos olisin omapäinen niin meillä jo koira olisi, mutta en halua ottaa koiraa jos kumpikin ei sitä halua. Tahtoisin että koira olisi kummankin puolesta tervetullut meille ja tietäisi sen myös. Kiitos jo vinkeistä etukäteen, ja Aurinkoista kevättä :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei vaa oikee tiiä millasia otuksia ne koirat on :) menkää kasvattajalle kattoo pentuja xD eiköhä niille lämpene kuka tahansa xDD
Meillä kans avomies oli kovana vuoden verran että meille ei koiraa oteta, mutta yks kaks yllättäen sain tahtoni läpi ja nyt hän on ihan onnessaan niin kuin minäkin.=)
ottaa ohjat käsiin ja lähteä katsomaan pentuja :)
Meillä myös mies oli sitä mieltä, että koiraa ei oteta ennen kun asutaan isossa omakotitalossa jossain syrjäseudulla. Lueskelin kuitenkin sinnikkäästi koirailmoituksia ja muita ja sain hänetkin sitten innostumaan koiran hankinnasta. Nyt kun hauvavauva on ollut meillä 1,5kk niin mies on ihan rakastunut siihen. Nukkuvat ja syövät vierekkäin :D
Loppu syksystä viime vuonna ehdotin koiranpennun hankkimista. Mieheni ei halunnut. Sanoi sen rajoittavan ja vaativan niin paljon.Muutaman kk:n se jaksoi laittaa asiasta vastaan, kunnes pikku hiljaa alkoi pehmetä ajatuksen suhteen. Yksi ehto oli, ettei vapaa aamuina herää ulkoiluttaa/ruokkimaan. Sehän passas mulle. Nyt meillä on 8 vkoinen koiranpentu ja mieskin tykkää siitä tosi paljon:)
Meillä oli myös ukko jarruna. Selitänpäs nyt miten meni...
Minulla oli ollut kova koirakuume aktiivisesti jo puoli vuotta. Lainasin HURJAN ison läjän koirakirjoja kirjastosta ja luin niitä päivät pääksytysten :D kysyin mieheltä välillä että eikö voitas ottaa koira.. mies vastasi että ei, kun hän ei tahdo herätä aikaisin aamulla käyttämään sitä ulkona. No, epäröin luvata että yksin käyttäisin sen aamuisin, koska se tuntuu hieman epäreilulta... No, sitten kun koirakuume kasvoi ja kasvoi niin lopulta lupasin miehelle että jos saan ottaa koiran, lupaan käyttää sitä joka aamu eikä miehen tarvitse! Sitten se alkoi myöntymään. No, sitten alkoi kova rotujen läpi selailu. Mikä rotu? Itse halusin jonkun lyhytkarvaisen jotta turkki olisi helppo hoitaa. Mies oli vastaan, hänen mielestään lyhytkarvaiset ei oo niin kauniita(!?). Koetin selittää, että se on helppo hoitoisempi ja ei kesällä tule kuuma (voi kesälläkin mennä lujaa sen koiran kans :)). No selailin koirarotukirjaa miehen nenän alla kun se sitten ihasteli japaninpystykorvan kauneutta... Mies tuntui suorastaan ihastuvan siihen heti siltä seisomalta. Selailtiin siinä kaikkea muutakin, ja luettiin millainen se japaninpystykorvakin on ja mitä se vaatii. Ja niinhän me molemmat ihastuttiin siihen! No, päivien päästä aloin sitten hieman "perumaan" sitä aamulenkkilupausta... Koska mies vaikutti yhtä halukkaalta ottamaan se koira! Epäreilulta tuntuisi, että toinen saisi nauttia vain niistä koiran omistamisen hyvistä puolista :D keskustelimme, ja lopulta sovittiin että lenkit pistetään puoliksi.
Ja nyt meille siis on tulossa japaninpystykorvan narttupentu toukokuussa! Oi onnea, oi iloa! ;) hyvää kevättä kaikille!