On ilta kuin jäähyväislaulu
päivään menneeseen.
Huokaus,onni, nauru
mahtuuko säveleen?
Jokainen eletty päivä
ajassa himmenee.
Vain harvoista jäljet jäivät
muistoina huomiseen.
On ilta kuin lempeä käsi,
joka viilentää uupuneen.
Se otsalta pyyhkii hien
ja silmistä kyyneleen.
Ilta yölle ikkunan avaa,
uni sisään leijailee.
Ja aivan hiljaa, salaa,
meidät uneen saattelee.
päivään menneeseen.
Huokaus,onni, nauru
mahtuuko säveleen?
Jokainen eletty päivä
ajassa himmenee.
Vain harvoista jäljet jäivät
muistoina huomiseen.
On ilta kuin lempeä käsi,
joka viilentää uupuneen.
Se otsalta pyyhkii hien
ja silmistä kyyneleen.
Ilta yölle ikkunan avaa,
uni sisään leijailee.
Ja aivan hiljaa, salaa,
meidät uneen saattelee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miellyttävää taas pitkästä aikaa saada lukea ru-
noa Sinulta.
Tämä runosi, se on kuin Eino Leinoa.
Samankaltaista riimittelyä, ja yhtä kaunista tun-
nelmaa - kuin iltasatu.
Kiitos Anna ja aurinkoista kevään jatkoa
Sinulle.
Tässä runossa on minusta outoa laulullisuutta; ei paljon tarvitsisi säveltäjän lisätä omiaan, että sen voisi laulaa. Niin lempeällä sävelellä, että se kävisi vaikka kehtolauluksi. Vaikkeivät sanat ihan pienimpien ymmärrettävissä olekaan.
Tuosta kauniimaksi ei runo kaiketi voi enää tulla !
vastauksistanne. Olisin kiittänyt aiemmin, mutta tekniikka petti koneessani ja sain avun sen toimivuuteen vasta tänään. On terveellistä olla ilman tietokonetta ainakin vähän aikaa. Luin muutaman kesken jääneen kirjan, siivosin rästiin jääneitä siivouksia jne.Olen oikein tyytyväinen itseeni)).
Tuosta runosta. Ikävä, kun huomaa kirjoittaessaan toistavansa itseään. Niin tässäkin runossa. Mistä saisi uusia säveliä niihin? Vai onko se vain uskalluksesta kiinni?
Valoisaa kevään odotusta t: Annanen
Tekniikka temppuilee tässä itse kullakin toisi-
naan. Ja minun pitää kyllä myöntää, että kun en
ole enää työelämässä, niin tietokone on minun so-
siaalinen maailmani. Siksi, jos joudun olemaan
ilman sitä olen kuin vaatteitta.
Minä en huomaa kyllä mitään toistoa runossasi.
Uudet sävelet syntyvät jos ovat syntyäkseen, niin
se on omissa rakkausrunoissanikin.
Enkä usko oikein, että kirjoittaminen olisi
Sinulla uskaltamisesta kiinni ?
Valoa ja auringon paistetta Sinullekkin Anna ys-
täväiseni.
t. linda