Juu, eli siis mulla on kysymys tai ainakin asiaa josta haluan puhua. (Olen 15-vuotias)
Eli siis..Ensin flirttailen jonkun pojan kanssa ihan innoissani, sitten tämä ihastuu minuun (jonka saan tietää kavereilta) ja sitten minua alkaa ahdistaa.
Aina kun poika haluaakin jotain vakavempaa, minä alan perääntyä, tilanne alkaa ahdistaa.
Pidän siis vain viattomasta flirttailusta. Ja nautin siitä. Haluan poikakaverinkin mutta toisaalta pelottaa jokin. Perheen ja kavereiden suhtautuminen..Mutta toisaalta taas ei sekään. tiedän etten olisi valmis seurusteluun.
Onko iha normaalia? Ärsyttää tällänen, että kun poika tosiaan haluaa jotain muuta, niin tilanne alkaakin vaan ahdistaa. :( Että toisaalta kuvittelee mielessä kaikkia ihania unelmia, seurustella sen jätkän kanssa.. Mutta sitten ei pystykkään.
Nuorempana (ala-aste iässä) olin jopa töykeä yhdelle pojalle, halusin ettei tämä ihastu minuun vaan että pysyttäisiin kavereina. Itse en haluaisi sellaista kohtelua jätkältä, joten siinä taas näkyy lapsellisuus..
Miten tämän pystyisi muuttamaan? Että muuttuisin rohkeammaksi, kokeilisin miltä se tuntuu, enkä perääntyisi..
Kun ihastun johonkin jätkään, tai muuten vaan haluan tämän pojan kiinnostumaan minusta, ajattelen kaikkea ihanaa että olisimme yhdessä.
Pitkien uurastusten jälkeen poika saattaakin kiinnostua ja sitten se stoppaa.. Minun takia!
Mikä oikeen neuvoksi? Auttaisi jos joku kertoisi että on samanlainen ollut tai on. Etten olisi ihan ainoa, tälläinen pelkuri ja omituinen.. :(
Eli siis..Ensin flirttailen jonkun pojan kanssa ihan innoissani, sitten tämä ihastuu minuun (jonka saan tietää kavereilta) ja sitten minua alkaa ahdistaa.
Aina kun poika haluaakin jotain vakavempaa, minä alan perääntyä, tilanne alkaa ahdistaa.
Pidän siis vain viattomasta flirttailusta. Ja nautin siitä. Haluan poikakaverinkin mutta toisaalta pelottaa jokin. Perheen ja kavereiden suhtautuminen..Mutta toisaalta taas ei sekään. tiedän etten olisi valmis seurusteluun.
Onko iha normaalia? Ärsyttää tällänen, että kun poika tosiaan haluaa jotain muuta, niin tilanne alkaakin vaan ahdistaa. :( Että toisaalta kuvittelee mielessä kaikkia ihania unelmia, seurustella sen jätkän kanssa.. Mutta sitten ei pystykkään.
Nuorempana (ala-aste iässä) olin jopa töykeä yhdelle pojalle, halusin ettei tämä ihastu minuun vaan että pysyttäisiin kavereina. Itse en haluaisi sellaista kohtelua jätkältä, joten siinä taas näkyy lapsellisuus..
Miten tämän pystyisi muuttamaan? Että muuttuisin rohkeammaksi, kokeilisin miltä se tuntuu, enkä perääntyisi..
Kun ihastun johonkin jätkään, tai muuten vaan haluan tämän pojan kiinnostumaan minusta, ajattelen kaikkea ihanaa että olisimme yhdessä.
Pitkien uurastusten jälkeen poika saattaakin kiinnostua ja sitten se stoppaa.. Minun takia!
Mikä oikeen neuvoksi? Auttaisi jos joku kertoisi että on samanlainen ollut tai on. Etten olisi ihan ainoa, tälläinen pelkuri ja omituinen.. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
"sitten tämä ihastuu minuun (jonka saan tietää kavereilta)" Ootko varma et ne kaverit on oikeessa? Ku mulla ainaki yli puolet noist "ihastumis" jutuist osottautuuki vääräks.
nonni, tähän taas tultiin. sä oot tyttö vielä niin nuori. sä et ole valmis seurustelemaan. kyllä sen sitten ajan myötä alkaa omaksumaan
Oon aika samoilla linjoilla sun kanssa. Tosin olen sen vakavemmankin seurustelun kokenut, jonka totesin enemmänkin joksikin tyrmäks, johon joutuu, josta ei todellaakaan pääse helpolla pois.
Ehkä se sopii joillekkin, joillekkin ei todellakaan. Ittelle ei kummiskaan sopinut vaan se oli lähinnä ahdistavaa. Olihan se tottakai mahtavaa koko alkuajan ja sen jälkeen vain ajottain tuli semmosia hyviä vaiheita. Välillä tulee tosi huonoja hetkiä ja niiden välttämiseks ja hoitamiseks pitää käyttää niin paljon omaa mieliparkaa ja kun näin jälkeenpäin mietin, niin en kyllä semmoseen soppaan itteäni laittais uudestaan. En vähään aikaan.
Viaton flirttailu todellakin on mun mieleen, koska ikinä siihen ei kyllästy kun saa flirttailla eri tyttöjen kanssa :) Usein mulle on käynyt sit niin et tyttö on muhun ihastunut eikä mulla ole ollut minkäänlaisia aikomuksia alkaa mihinkään suhteeseen flirtin perusteella.
Itte suosin sitä helpointa vaihtoehtoa. Unohdan ongelmat ja rauhassa jatkan elämistä. Tulkoon sit se tilanne eteen kun on tullakseen, että joku ihana tyttö haluaa mun kanssa olla. Sit se menee niin.
Älä mieti turhia. Älä yritä pakottaa itteäs semmoseen mikä sua ahdistaa. Ei elämän ole pakko olla vaikeeta semmosissa tilanteissa, jotka riippuu susta. Valitse aidan matalin kohta ja kattele, et miten asiat järjestyy. Jonain päivänä vaan ajaudut vakavampaan suhteeseen jonkun pojan kanssa. Unohda huoles ja ole onnellinen vaikka vaan sen takia, että linnut osaa lentää :)