Itsemurhan valmis

Hei!
En tiedä minkä ikäinen olet. Mutta koska asut vielä vanhempiesi kansas, niin ilmeisesti koulua käyvä nuori. Sinun pitäisi saada lääkärin apua tilanteeseesi. Myös lastensuojeluvirasto saattaa auttaa tilanteessasi. Älä ihmeessä tee mitään itsellesi! Varmaan löytyy myös nuorten auttava puhelin!!

Mulle tuli jo itsellenikin paha olo, kun luin tuota viestiäsi :/ Kuulostan typerältä sanoessani tämän ja arvaan, ettet pidä siitä, että sanon, mutta... Älä tee itsemurhaa.

Minullakin on aika kitkerät välit mutsiini, koska se saa mulle jatkuvasti pahan olon. Ja jos sanon sille, et lopeta, muhun sattuu ja tulee kauhee olo, niin ei se lopeta. Koska se ei tajuu... Jos koetan perustella tunteitani se kumoaa mun perusteluni niin taidokkaasti, etten enää tiedä mitä sanoa. Tiedän vaan, että tuntuu kamalalta.

Mistä sä riitelet sun vanhempiesi kanssa? Voisiko niitä jotenkin lepyttää...? Entä oletko puhunut niiden kanssa, koettanut selvittää näitä yhteenottoja? Jos kaikki on rahasta kiinni niin... Kuinka kaukana tyttöystäväsi asuu? Jos matkaa ei ole aivan mielettömästi, niin ehkä voisit alkaa tekemään jotain pientä duunia, esim. jakamaan lehtiä, josta saisit rahat bussilippuun jne. Tai ehkä tyttöystäväsi voisi tulla katsomaan sinua.

Masennukseesi voisi ehkä auttaa, jos pitäisit lomaa amiksesta. Tai kokonaisen välivuoden, jos siltä tuntuu. Parantelisit haavojasi sen aikaa... Ja koettaisit järjestää asiat kuntoon. Sellainen hengähdystauko. Jos vanhemmat alkaa väittämään vastaan, niin sanot niille, ettet pysty! Järkeä mennä kouluun huonolla fiilikselle ja saada huonoja numeroita, kun ei pysty keskittymään. Tauon aikana pikku hiljaa kokoisit itsesi ja asiat alkais mennä toivon mukaan paremmin.

Ja kyllä mä uskon, että sua kaivattaisiin, jos nyt yhtäkkiä katoaisit tyttöystäväsi ja mahd. kavereittesi elämästä. Vanhemmillekin jäisi varmaan kauheat tunnontuskat, kuinka niiden viimeiset sanat sulle oli pelkkää vihaa... Älä tuomitse niitä tohon, jos ei oo ihan pakko...

Anteeksi tää viesti, kauheeta tekstiä :/ Toivoin vaan, että tää auttais sua jotenkin.

luin sun juttus. . . itel ei oo sellasta tunnetta mut saman tapane, mä saan kyl rahaa ja tavata mun poikaystävää.. mut kyse ei oo siitä, siit tulee nyt melkee vuos ku muutettii ihan korpeen "kaupungista" tääl ei oo yhtään mtn Juon ja juon istun koneel jam perse vaa levii ei jaksa tehä mitään, koulukaan ei enään kiinnosta niin noit poissaolojaki on kertiny huimasti. Itsemurha ei oo ratkasu mihinkään.. ku kaikki kuollaan joskus .. sulla on elämä viel eessä.. ite oon aika maas ja aattelin muuttaa himast vi*tu*n ku en jaksa enään jossain muual mullaki ois arvoo ja elämän halua toisinku täällä, en tiiä et mitä tää auttaa sua mut kannattaa kelaa elämää viel uusiks .. miks et saa tavata sun tyttöystävää?? miks et saa rahaa?? jos kertoisit noi niin osais vähä tarkemmin ja paremmin auttaa... Kyl sä jaksat kyl se päivä päivältä menee eteenpäi koht sä oot aikuinen jos et oo jo? Pääset himast pois ja voit alottaa elämäs alusta.. asioilla on tapana järjestyy lopussa odotus palkitaan.. jos oikeesti rakastat tyttöäs tee mitä tahansa saadas jutella ja tavata sitä se on tos vaihees tosi hyvää terapiaa jutella läheisen kanssa, itelki auttaa se kummasti :) tsemppiä!

noh itekki on tullu harkittuu itsemurhaa, mut ei se todellakaan kannata, koska sullakin on koko tulevaisuus edessä vaik se nyt tuntuuki et kaikki menee päin jotain..älä anna pahan olon viedä sua mukanaan..voimia sulle

Itsemurha on hyvä ratkaisu ja monesti myös oikea, tietyissä tapauksissa. Mielestäni sinun tapauksesi ei kirjoituksen perusteella kuulu sellaiseen. Sulla on tyttöystävä ja asut ymmärtääkseni vielä vanhempien luona. Katso silloin tilannetta uudestaan, kun asut yksin ja millainen tilanne sinulla silloin on tyttöystäväsi suhteen. Jos vielä tunnet olosi yhtä huonoksi tai huonommaksi niin ehkä itsemurha voisi olla se ratkaisu. Hyvä puoli siinä odottelussa on, että elämäsi on voinut kääntyä tai jos ei ole niin ainakin olet valmiimpi itsariin.

otan osaa :( mutta koita selvitä:) uskon, miltä sinusta tuntuu, mutta vielä ehdit tehdä elämäsi aikana kivaa:) koitat kerätä jostain rahaa! tsemppiä,ja jos sinulla oli itsemurha mielessä, kannattaa puhua esim. vanhemmillesi JOS ne kuuntelee. (:

Mulla on vähän sama tilanne ei yhtä kamala varmaankaan. oon kans välillä miettiny mitä hyötyö elämästä on ku kuollaan kuitenki ja sillee mut sit ajattelen myös että hei mähän oon nuori niin ku säkin. että elämällä saattaa olla jtn arvokastakin annettavaa vielä enkä haluu sitä missata

jos sä et saa tavata sun tyttöystävää ni tapaa salaa ja hei ajattele jos sä tekisit itsemurhan ni mieti mitä sun tyttöystävä ajattelis!!!mut joo ei kannata koska kaikki jotka rakastaa sua ni niille tulis tosi pahaolo sen takii koska kaikki miettis sitä et minkätakii sä teit sen...ja muutenki sulla on viel paljo elämää edessä välillä tulee ankeita hetkiä ja joskus tulee sellasia hetkiä joissa voisi elää ikuisesti:) mutta älä vahingoita ittees vaan yritä rauhallisesti puhuu sun vanhempien kanssa ja sano niille et sulla on tosi pahaolo jos ne ei kuuntele mee jollekki muulle puhuu asiasta aina on joku joka kuuntelee:) ja nii koita jaksella:)

Sun vanhemmat tekee tosi paskan homman jos ne käytäytyy tuollein! Must sun kannattaa sanoo sun vanhemmilles et ne ei voi rajoittaa sun elämääs tuolla tavalla! Tyttö ystävääs sun täytyy saada nähdä ja suosittelen et jos tilanne ei parane ni mee ihan oikeesti puhumaan jollekki aikuiselle ja kysy neuvoa mitä tehdä. Sä oot varmast tosi ihana ihminen, ja lopeta tuo itsemurhan hautominen! Kuvittele miten surulliseksi tyttöystäväs ja kaveris sekä muut sukulaiset tulis. Kaikki järjestyy, joten nokka ylöspäin!

Sä satuttaisit pahasti tyttöystävääs sillä. Ajattele miten se ja muut ystäväs suris sun perään. Kyllä mä uskon että sun vanhemmatkin välittäis, ellei ne nyt mitään paskiaisia ole. Usein lasten ja vanhempien väliset riidat voi johtua vanhempien huolestumisesta. Onks niillä siihen syytä?

Kyllä yleisesti miettien sun kannattaa mennä puhumaan jollekkin. Mä olen miettinyt tollasia masennukseni aikana paljon. Mä mietin, ettei puhuminen auttais, mutta yllättäen se mitä vastaan taisteli kynsin ja hampain lopulta olikin se paras apu. Puhuminen. Sitä ei tiedä edes miten se vaikuttaa. Se että sä saat vastakaikua asioille, jotka vaivaa sua, saa sut huomaamaan, ettet varmana oo yksin missään. Jos mä olisin mennyt tarpeeks ajoissa puhumaan omista huolistani olisin säästyny paljolta pahalta. Se alku oli hankala ja tuntu että nyt kun puhun jollekkin "kallonkutistajalle" oon jotenkin outo, muttei se tarkota vittujakaan. Älä välitä mitä muut miettii. Elä tää elämä ittes takia. Siks et sulla olis hyvä olla. Lähtökohtasesti joka ikinen ihminen tarvii elämässään terapiaa ja useasti. Jokainen kriisi on käytävä läpi, jotkut käsittelee sen itse, ne jotka ei siihen pysty tarvii muiden apua. Mä oon yks näistä, mulla on vitun huono paineensietokyky. Se ei tarkota että olisin joku elämässä epäonnistunu nörtti. Sen sijaan mä oon jotain ihan muuta ja paljon sitä parempaa. Se miten hyvin sä kestät painetta määrittelee sen miten usein sä todella tarviit sitä, mutta ymmärrä että pienempien asioidenkin takia on menty puhumaan asioitaan auki. Jos sulla on ollu itsemurha jo mielessä sun ois tosi hyvä puhua asioitas läpi. Avata päätä jollekki, joka kuuntelee. Mä olin kun alkoholisti, joka makaa jo niin syvällä omassa kurjuudessaan, ettei se edes enää mieti että se vois olla jotain merkittävää ja suurta, mut yllättäen kun kävin keskustelemassa psykologin kanssa tuntu et asioissa on järkeä ja siitä alko nousu. Mua ei enää parin vuoden takasesta kuvasta tunnistais samaks ihmiseks. Elämäntilanteet on nuorena niin ailahtelevia. Se johtuu aivan sairaasti myös kasvusta. Pystyy välillä tuntemaan miten testosteroini pumppaa kun vaihtelee mielialat niin vikkelään ja päiväpäivältä muuttuu mieheks. Tää on vaan osa elämää ja varmana monilla alueilla vaikeimpiakin. Painetta on vaikea kestää ja sitä on kasapäin koulusta ja töistä ja kaikesta. Se kuitenkin tasottuu ja oppii elämään "niin kun muutkin"

Itse olen myös masentunut ja haudon itsemurhaa. Olen yrittänyt hakea apua kysymällä terkkarilta ammattiapua, mutta tämä vain sanoi että katsotaan jonkin aikaa jos olo helpottuisi. Ei ole helpottunut. Ei ihme että on paljon nuorten itsemurhia kun apua ei anneta vaikka pyydetäänkin?!?!?!?
Yritä jaksaa, itsekin sinnittelen sillä ajatuksella että itsemurhani sattuisi lähimmäisiini ihan vitusti. Saapi nähdä kuinka kauan se ajatus kantaa minua.
Itse käyn ensimmäistä vuotta kaksoistutkintoa uudella paikkakunnalla kaukana kotoa. Rankkaa.
Minua ei pelota itsemurha, sillä isäni teki itsemurhan kun olin 3. Joten tiedän että isä on ottamassa minua vastaan siellä mihin menisinkin jos joskus päätän nämä ajatukseni toteuttaa.
Kuitenkin yritän nyt vielä.