Sä tän kaiken aloitit.. Musta kiinnostuit ja aloit piirittää ystävyysmielessä. Olin imarreltu huomiostasi ja flirtistä jolla kummasti sait päiviin eloa..
Lähennyttiin lyhyessä ajassa, sain nukkua usein sun luona ja puhuit niin kauniisti musta ja kaikesta. Sait mut rakastumaan, kerran itkien juhlinnan tuiskeessa sanoit rakastavas mua ja mä olin niin onnellinen.. Vihjailit seksuaalistakin kiinnostusta, mut mä en osannu suhtautua siihen, kerroin kyllä miten paljon sinusta välitän..
Sitten vaan yhtäkkiä muutuit, sanoit että ahdistan sua ja aloit ilkeillä kaikesta.. Lopulta oltiin tilanteessa jossa en enää kestänyt loukkauksia ja sydän särkyneenä otin etäisyyttä..
Nyt taas pitkän ajan kuluttua ollaan vähän paremmissa väleissä mutta et päästä enää lähelles, enkä tiedä uskaltaisinko enää tullakkaan, niin paljon mua haavoitit..
Miten onnistua ystävyydessä kun on taustalla niin paljon tunteita..? Sulle en edes ole täysin avoimesti pystynyt kaikkea kertomaan, koska en halua että vuokseni ahdistut.. Pakko kai vaan oppia elämään etäämmällä vaikka sydän sanoisi toisin..
Lähennyttiin lyhyessä ajassa, sain nukkua usein sun luona ja puhuit niin kauniisti musta ja kaikesta. Sait mut rakastumaan, kerran itkien juhlinnan tuiskeessa sanoit rakastavas mua ja mä olin niin onnellinen.. Vihjailit seksuaalistakin kiinnostusta, mut mä en osannu suhtautua siihen, kerroin kyllä miten paljon sinusta välitän..
Sitten vaan yhtäkkiä muutuit, sanoit että ahdistan sua ja aloit ilkeillä kaikesta.. Lopulta oltiin tilanteessa jossa en enää kestänyt loukkauksia ja sydän särkyneenä otin etäisyyttä..
Nyt taas pitkän ajan kuluttua ollaan vähän paremmissa väleissä mutta et päästä enää lähelles, enkä tiedä uskaltaisinko enää tullakkaan, niin paljon mua haavoitit..
Miten onnistua ystävyydessä kun on taustalla niin paljon tunteita..? Sulle en edes ole täysin avoimesti pystynyt kaikkea kertomaan, koska en halua että vuokseni ahdistut.. Pakko kai vaan oppia elämään etäämmällä vaikka sydän sanoisi toisin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos tähän sun viestiis saa kommentoida..
mä niin tiedän mistä puhut, mulla itselläni kävi vähän samoin..
eka oltiin kavereita, ja meist tuli hyvii ystävii, sit se sano et rakastaa mua, en osannu yhtään odottaa mitään sellasta, ja mä menin ihan sekasin.. olin imarreltu, ja mä aloin nauttii sen antamasta huomiosta.. ja sit pian alettiin olee yhes.. oltiin melkein vuos yhes, kunnes sit kaikki alko menee huonompaan suuntaan.. se etäänty must, ja alko ilkeeks ja väitti et mä oon se joka tekee väärin, vaikka koko ajan halusin saada vaan tilanteen korjatuks.. se ei suostunu puhuu asioista, syytti vaan mua kaikesta..
en tiedä miten täst kaikest selvii.. mut pakko jotenkin.. me koitetaan olla kavereit, mut se ei oo helppoo ku mul on niin paljon tunteita sitä kohtaan ja haluisin olla sen kans yhes.. ja se käyttää mua hyväkseensä aina välil, ku se tietää et haluisin olla sen kans viel..
en vaan voi ymmärtää, et jos toinen sanoo rakastavansa, ni miten se sama ihminen sit voi kohdella näin?
Sinä sen jo sanoit, nyt sinun täytyy ymmärtää ja sisäistää asia. HÄN KÄYTTÄÄ SINUA JA TUNTEITASI HYVÄKSEEN JA SE ON TODELLA VÄÄRIN. Jos hän oikeasti rakastaisi, hän olisi ystävällinen ja ottaisi tunteesi huomioon. Sinä ja kohtalotoverisi ansaitsette parempaa. Älkää antako muiden hallita elämäänne.
tiedän, mutta se se onkin helvetin vaikeaa.. tehdä niinkuin itse parhaaksi katsoo ja mitä itse ajattelee.. On niin helppoa sanoa itselleen mitä pitäisi tehdä, mutta se ei ole helppoa toteuttaa.
Kun vain jotenkin sais sydämen ajattelemaan samoin kuin järjen..
Niin, kiitos kommeneteista..
On tosiaan niin vaikeaa näiden tunteiden myllertäessä antaa toisen mennä, vaikka se olisikin itselle parasta.
Pahinta on se että rakastuneena tekee itsestään narrin "toisen palvelijan", joka aina kerjää sitä hyvää ja kaunista sanaa/tekoa.. Se nainen on totisesti saanut minut kierrettyä pikkusormensa ympäri.. :/ Vaikeinta ehkä tässä onkin se etten ole koskaan ennen tuntenut vastaavaa samaa sukupuolta kohtaan, joten tässä nyt sit vielä painitaan identiteettikriisissäkin..
sepä se.. ihan ku kertoisit mun ajatuksia..
tosin mulla ei identiteettikriisiä ole, mut on täskin jo kriisii ihan tarpeeks..