5kk ikää ja huomenna koittais yökylä kokeilu yli 2kk pahan vierastuksen jälkeen...ollu mummiloissa yht 3kertaa yöhoidossa,nyt jännittää miten käy...
vaikka oon tosi ilonen et saadaan olla yks vuorokaus kahden niin silti jotenki ahdistaa jo nyt.mul on ollu kaikkina näinä 3kertana sama juttu,rupeen jo ed.päivänä vähän niinku suremaan et huomenna se pimu lähtee sit aamusta ja nähdään vasta seuraavana aamuna.oonkohan mä siis oikeen valmis olemaan vielä lapsesta erossa,tuntuu ainaki pahalta vaik toki omaa aikaa tarvii.
ja sit kun hän menee vielä anopille joka heti syntymän jälkeen koitti ruveta omimaan toista,suhde häneen muuttunu aika negatiiviseks vaik toki koitan tulla juttuun ihan miehen ja tytön takia mut silti en koe sitä niin mukavaks hoitopaikaks enää.
koska näihin yökyliin oikeen tottuu?mulla esikko joten kaikki uutta muutenkin ja sit vielä nää tunteet kun ei haluais olla erossa vielä,mies tietty odottaa yhteistä iltaa joka hänelle edustaa tietenkin sexiä mikä ei kans innosta mua kun toista ikävä.aika patti tilanne,kokeeks muut yhtään edes lähelle samaa vai onks se vaan minä?
koitan rentoutua huomenna mut kokemuksesta tiedän et yöllä ei varmaan uni tule vaik sitä kyl kaipaisin,miettii niin toista et mitenköhän se pärjää siellä vieraassa sängyssä ja mitähän se pikku pää ajattelee kun äiti ja isi ei ole vierellä,huoh ja nyyh,pikkasen kaipais kannustusta nyt....
vaikka oon tosi ilonen et saadaan olla yks vuorokaus kahden niin silti jotenki ahdistaa jo nyt.mul on ollu kaikkina näinä 3kertana sama juttu,rupeen jo ed.päivänä vähän niinku suremaan et huomenna se pimu lähtee sit aamusta ja nähdään vasta seuraavana aamuna.oonkohan mä siis oikeen valmis olemaan vielä lapsesta erossa,tuntuu ainaki pahalta vaik toki omaa aikaa tarvii.
ja sit kun hän menee vielä anopille joka heti syntymän jälkeen koitti ruveta omimaan toista,suhde häneen muuttunu aika negatiiviseks vaik toki koitan tulla juttuun ihan miehen ja tytön takia mut silti en koe sitä niin mukavaks hoitopaikaks enää.
koska näihin yökyliin oikeen tottuu?mulla esikko joten kaikki uutta muutenkin ja sit vielä nää tunteet kun ei haluais olla erossa vielä,mies tietty odottaa yhteistä iltaa joka hänelle edustaa tietenkin sexiä mikä ei kans innosta mua kun toista ikävä.aika patti tilanne,kokeeks muut yhtään edes lähelle samaa vai onks se vaan minä?
koitan rentoutua huomenna mut kokemuksesta tiedän et yöllä ei varmaan uni tule vaik sitä kyl kaipaisin,miettii niin toista et mitenköhän se pärjää siellä vieraassa sängyssä ja mitähän se pikku pää ajattelee kun äiti ja isi ei ole vierellä,huoh ja nyyh,pikkasen kaipais kannustusta nyt....
Vastaukset 46
Vanhimmat
Siis miksi te viette vauvan jo aamusta, jos vauva on menossa yökylään. Eikö ole melko pitkä aika 5 kk - ja jos olette jo aloittaneet tuon ilmeisesti paljon aikaisemmin - olla vuorokausi erossa äidistään. Tässä valossa on melko luonnollista, että myös äidillä on melko ikävät tunnelmat.
Ehdotan että viette vauvan vasta ilolalla tai sitten päiväseltään joksikin aikaa hoitoon.
Muuten mä en oikein ymmärrä että mikä se sun ongelma on? Mies vai anoppi? Koska lapsesta ja hänen hoitoon viemisestähän päätät sinä itse.
eikös se vierastaminen ollut pahimmillaan vasta 7-9 kk?
vierasti jo 3kk iässä. Hirveä huuto jos joutui vieraan syliin. Pahin vierastus oli kyllä tuossa 7-9kk iässä.Silloin ei vieras edes saanut katsoa poikaan päin... Onneksi alkaa nyt olla ohi..
..poika vierasti reilu 2kk iässä! Vieraat naamat alkoi itkettää ihan hirveästi!! raihoittui kun näki taas äidin naaman :D
yökylään?! Varsinkin kun tuntuukin noin pahalta.
tää tilanne on oikeestaan se et mun mielestä hän oli alun perinkin liian varhain jo yökylässä,meidän molempien perheiden ensimmäinen lapsenlapsi joten voit kuvitella mitkä varaukset isovanhemmilla oli et saavat viettää toisen kanssa aikaa jne.
oon kieltäytyny monista kerroista,ihan päivävisiteistäkin ja siitä hyvästä saanu lokaa niskaan esim anopilta et koitan pahasti rajottaa heidän yhteyksiä lapseen,mun vanhemmat kyllä ymmärtää et ei ole helppoa antaa lasta hoitoon näin varhain ym.
ja mitä vierastamiseen tulee niin meillä se tod alko jo 3kk,itki ja huus kaikki naamat,vasta nyt hiukan helpottanu.en haluais antaa tyttöä hoitoon mut mun tunteita ei oikein nää miehen perhe ota huomioon,he vaatii lapsen aamusta hoitoon ja viimeks suorastaan kielsi ettei tyttöä saa hakea heti aamusta mut mä hain kun kuulin sen huudon ja voitte kuvitella mikä onnen hetki se oli lapselle kun näki mut kuin myös...
mä vihaan miehen perheen omistusasennetta,mä en heille tehny lasta ja tuntuu et tästä asiasta saa koko ajan jotenki taistella,mä halusin meille perheen,en hänen äidille neljättä lasta.oon jutellu oman äitini kanssa tästä aiheesta monet kerrat ja äiti samaa mieltä et anopin täytyy jättää meidät rauhaan pikku hiljaa,väsyny tähän käden vääntöön.
suku on pahin niinku sanotaan,mieskään ei oikein tajua ettei äidin ole niin helppoa antaa vaan lasta ja viettää lepposaa omaa aikaa ilman huolen häivää,en tarvii nyt kyl mitään viisasteluja,en o tietääkseni tehny mitään väärää,tää tilanne on vaan niin monimutkanen kun toi anoppi on mitä on eikä suostu tajuamaan et me ollaan ihan oma perhe, hänellä ole mitään oikeutta vaatia meiltä yhtään mitään,oon sanonu pahastikkin ja siitähän ne välit rupes tulehtumaan ja mä tietty hirveä akka joka koittaa estää heitä näkemästä tyttöä jne.
Tän mä sanoin ihan hyvällä, sillä tuo sun asemas on melko ymmärrettävä. Nuorena ja kokemattomana - ja hyvätapaisena - ei kehtaa oikein ruveta "vastustamaan" vanhempien ihmisten näkemyksiä ja tahtoa.
Mutta: nyt sä oot äiti. VAikka lapsen isovanhemmilla tämä on uusi tilanne ekan lapsen lapsen myötä, niin ennen kaikkea tää on SULLE uusi tilanne.
Ota ohjakset käsiin, sano vaikka välillä tökeröstikin, pidä vaan pintasi ja sano omat ajatuksesi ja tunteesi ilmi. Kyllä ne isovanhemmat sopeutuvat omaan rooliinsa pian.
Tee tämä lapsesi vuoksi, jos et itsesi takia kehtaa / uskalla. Tuskinpa on anoppisikaan joutunut aikoinaan taipumaan oman anoppinsa tahtoon.
Ja tarkoitus olisi nyt jättää ekaa kertaa yökylään. Jokainen lapsi - ja vanhemmat - tyylillään ja kehityksensä mukaan.
Meillä tyttö jo 1 v 6 kk, enkä kyllä veisi yöhoitoon mistään hinnasta.
Ap.lle: älä vie yöhoitoon, kun kerran tuntuu noin pahalta.
Muutenkinhan sanotaan, että lapsi voi olla niin monta tuntia hoidossa, kun on ikää.
Eli 5 kuinen voisi olla 5 tuntia hoidossa.
Teillä on alkamassa myös pian varmaan eroahdistuskausi, joten silloin unohtaisin nuo yökyläilyt....
Meinaan meidän neuvolassa ainakin sanottiin että alle 6kk ikästä ei pitäis jättää hoitoon yli vuorokaudeksi. Ja jos tosiaan noin pahalta tuntuu niin pystytkö nauttimaan siitä ajasta kun ootte vapaalla? Mulla 7kk poika, eikä oo ollu yökylässä vielä, vaan pari tuntia ollu joskus mummilla hoidossa.
yksilöllistä, että "lapsi voi olla niin monta tuntia hoidossa, kun on ikää."
Meillä 9kk ikäinen oli ensimmäistä kertaa yökylässä 5kk ja nyt on ollut yhteensä kolme kertaa yhden yön yökylässä ja on mennyt todella hyvin. Lapsi ei vierasta ja on ollut aina samalla hoitajalla.
Mutta alkuperäiselle vielä sanoisin, että eihän sinun missään nimessä ole pakko vauvaa hoitoon viedä. Minusta sen on oltava mukavaa myös vanhemmille, jotta siitä "vapaasta" pystyy nauttimaan... Jos se tuntuu noin tuskaiselta niin älä vie... Tai niinkuin joku jo ehdottikin niin pyydä anoppi teille muutamaksi tunniksi... Se olisi varmaan vaavillekin mukavempaa..
Vaan ihan psykologien tutkimaa ja sanelemaa.
Eli LAPSI voi olla vakituisesta hoitajastaan erossa
niin monta tuntia kuin on ikää,
ja sitten myöhemmin vuoden iästä lähtien vuorokausia niin monta kuin on ikävuosia.
On tietenkin poikkeuksia lapsissa (toiset eivät ole moksiskaan),
sekä vanhempia, jotka eivät tästä välitä tai osaa kuunnella lapsiensa tarpeita.
isovanhemmille, että vauva on vasta vauva. ja että kun hän kasvaa kerkeävät kyllä kaikki touhuta hänen kanssaa. Voivat viedä puistoon yms..
Vauva luulee noin vuoden ikään asti olevansa kohdussa..
ja sun kuuluu huolehtia,että lapsi on siellä missä kuuluukin,eli oman äitinsä ja isänsä luona. Varsinkin jos tosiaan jo nyt vierastaa. Se kun ei mene ohi siedätyshoidolla! Eli nyt sitä lasta pitäisi entistä vähemmän viedä hoitoon yhtään mihinkään!
Mun mielestä noin pieni ei kuulu yöhoitoon ollenkaan.
Meillä tyttö tosiaan 10 kk eikä ole ollut yhtään yötä hoidossa eikä ole lähiaikoina menossakaan. Ers tuttavani tätä kritisoi,niin sanoin,että lapsi ei mene ainakaan yöhoitoon niin kauan kuin minä olen sen mielestä paras ja ihana;)Sitten kun äiti on tyhmä ja seniili lapsen mielestä,tiedän että sekin vaihe tulee,niin menköön sitten;)
psykologiaa, jos lapsi kuvittelee kohdussa olevansa vielä silloin kun jo oppii liikkumaan ym. vierastaminenhan on siä että lapsi ymmärtää olevansa erillinen vahemmistaan (7-9kk)..
vaikka koko päiväksi/yöksi teidän kotiinne hoitamaan/katsomaan pienokaista. Näin sun ei tarttisi stressata asiasta ja voisit käydä vaikka lenkillä/shoppailemassa tai miehesi kanssa syömässä, mutta pointti on, ettet joutuisi olemaan tytöstä erossa kovin pitkään. Tän pitäisi riittää anopille, eikä sen, että hänen täytyy omia tyttö yksin itselleen. Mä en pystyisi viemään vieläkään poikaa yökylään, ikää on 10kk, toki se, että imetän on vielä esteenä, kun poika ottaa yölläkin hörppyä 1-2 kertaa. Tsemppiä sulle!
Poika jo 10kk enkä millään raaski jättää hoitoon. 2kertaa ollut yökylässä enkä ole silmällistäkään nukunut kun huolehdin, että miten pärjää.
Vaikka itse olisin kuinka väsynyt ja haluaisin miehe kanssa kahdenkeskistä aikaa niin mieluummin pidän pojan kotona. saan ainakin vähän nukkua ja mieli on paljon levollisempi!
Käykää vaikka anopilla kyläilemässä niin näkee tyttöä. pakkoko sitä on yöksi viedä? Ehtii kyllä vanhempana olla yökylässä!
ja oikeassa olet siinä ettet kyllä anopille sitä lasta ole tehnyt! Sinä päätät tyttäresi elämästä ja hoitoon viemisistä. Jos se ei anopille passaa niin voi,voi! Pidät vaan oman pääsi. Sinä äitinä tiedät mikä on tyttärellesi parasta! ja jos itselläsi on noin huono omatunto hoitoon viemisestä niin älä vie. Saatte kyllä miehesi kanssa vapaa-aikaa kun tyttö vähän kasvaa!
1v voi olla erossa vanhemmistaan yhden vuorokauden ja näin etenee vuosi ja vuorokausi.
Ja kuulostaa, että itse lietsot lapsellesi turvattoman olon omalla mielentilallasi. Lapset imevät vanhemmistaan tunnetietoa enemmän, kun tajuamme.
No ilmeisesti 18-vuotias voi sitten olla 18 päivää poissa kotoa...
tästä viisastuneena soitin miehelle että huomenna toimitaan seuraavasti:tyttö voi mennä aamusta anoppilaan mutta hänet haetaan alkuillasta kotiin,ei tuntunu mies kovin innostuneelta mutta näin mennään.tuntuu että hra kaipaa tässä eniten "omaa aikaa"että siitä vaan menkööt vaikka äidilleen yöksi jos liikaa rassaa tää perhe-elämä mutta lapsi tulee kotiin ja piste.
Olis taas sukulaiset halunneet vauvan yökylään... Sanoin että päiväksi saa tulla ja illalla haetaan kotiin. Menee sitten joku toinen kerta yökylään. Ja itse ainakin haluan että meillä on jotain menoa silloin kun lapsi menee yöksi. En halua kotona surkutella lapsen perään vaan haluan silloin nauttia vapaasta.
Oikein teit!
Luota vaan itseesi ja omiin tuntemuksiisi!
tai rökitä sitten asiasta. Miehesi on tietenkin avainasemassa siinä, miten teidän perheenne suhtautautuu anoppilaan. Tässä suhteessa voit varsin hyvin painostaa miestäsi. Tokihan sulla on lapsen äitini oikeus sanoa, miten menetellään lapsen suhteen. Mutta muista, että niin on myös lapsen isällä. Eli kompromisseja kehiin (siis muissa asioissa kuin tuossa anopin määräysvallassa).
Jos miehesi haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa kanssasi, niin sehän on hieno asia! Älä nyt siitä hyvä nainen ryhdy nalkuttamaan tai syyllistämään miestäsi. Katsos kun me ihmiset ollaan niin erilaisia.
kyl tää oli nyt kuitenki yhteisymmärrys kun perustelin asian perin pohjin.mua vaan niin sieppaa hänen äitinsä,aina omimassa.ristiäiset on mulle viimene pisara!tyttö puettiin heidän suvun kastemekkoon ja kun saavuttiin kirkolle niin hän kaappas multa lapsen sylistä ja meni pukemaan mekon päälle kysymättä multa mitään!en ehtiny edes reagoimaan kun jäin niin monttu auki et mitä toi ämmä oikein tekee..no,sit saavuttiin meidän kotiin kahville niin johan se oli nykimässä tyttöä kaikkien sylistä pois,jopa mun isän eli ukkinsa!mun vanhemmat loukkaantu näistä kemuista sen verran kuin myös minä et eipä ole paljoa heitä kutsuttu kylään.
soittelee viikollakin tytön perään ja viikonloppuja ruikuttaa et koska ja koska.hän muuttu aivan täysin kun tyttö synty,ennen oli ihan mukava ja tultiin ok juttuun,nyt tuntuu et hän lähinnä loukkaa mua aina jollakin tavalla ja tietää kaikesta kaiken.
sanoinki kerran miehelle et tulee tunne et ihanku tyttö ois meillä "hoidossa"ja anopilla "kotona",niin omistavasti hän käyttäytyy!
viimeks totes et tais sillä olla vähän TISSIÄ ikävä kun taas hänen miehellä oli sen verran järkeä päässä et totes ikävän kyllä ihan äidin kaipuuks!voi kun te voisitte ymmärtää kuin paljon mä saan koko ajan pitää puoliani,mun sekä tytön,väsyttävää=(en ole mikään hiljanen tossu joka antaa ihmisten jyrätä ylitseen,en tod mut eihän tän pitäis olla tällasta,meille tuli lapsi josta jokainen saa olla onnellinen ja iloissaan mut oma paikkansa pitäisi tietää ilman et sitä pitää mitenkään erikseen osottaa.
Sanot sille anopille suorat sanat! Miksi ihmeessä sun täytyy sitä mielistellä? Katkaise kuule vaikka välit?
Ja jos miehesi on niin tossukka, että ei uskalla sanoa äidilleen vastaan, niin heitä koko ukkokin mäkeen.
Sori. En vaan ymmärrä miksi hakemalla haetaan ongelmia.
Tosiaan päätit sitten muuttaa teidän suunnitelmia sillä perusteella mitä täällä suomi24 keskustelupalstalla sulle kirjoitetaan... Ihan uskomatonta, en ikinä olis uskonu että täältä tollasia löytyy!!! Herran jumala, jos joku/jotkut on täällä sitä mieltä, että lasta ei saa viedä hoitoon niin nuorena niin olkoon vaan, eiköhän jokaisella ole omat toimintatavat ja täällä on meistä äideistä koolla vain minimaalinen porukka ja mitä nyt on lueskellut viestejä, nämä täällä yrittää olla jotain superäitejä, jotka kritisoivat joka asiaa!
Oikeasti, elä ihan omaa elämää ja älä ota niin tosissaan mitä muut täällä kirjoittaa! Jos teidän parisuhteelle tekee hyvää olla kahdestaan niin olkaa ja viekää vauva hoitoon ja olkaa tyytyväisiä että vauvalla on hoitajia! Muutenkin suoraan sanottuna v***ttaa kun (varsinkin nuoret) äidit täällä valittaa, että kaikki haluaa hoitaa ja palluttaa meidän/minun lastani jne jne. Sehän on vaan hyvä ja tuollainen asenne todella epäkypsää!!!
Mutta lähinnä sen takia, että miksi olet mustasukkainen anopillesi. Sinun pitäisi olla tyytyväinen että on kiinnostunut lapsesta, jos ei olisi niin siitäkin varmaan valittaisit. Kyllä anoppi tietää kuka on lapsen äiti, mutta kai sitä nyt lapsenlapsestaan saa innoissaan olla! Ihmetyttää äidit, jotka puhuvat innoissaan olevista mummoista ja papoista noin kuin sinä. Kiittämätöntä!
Ja ihan pikku juttu, 5kk ikäisellä ei varsinaisesti kyllä ole mitään äidin kaipuuta... Todella lapsellista...
Voi tietysti olla, että anoppisi on todella omistavaista laatua, ja siitä voi hiukan sanoa hänelle, mutta lapsesi on silti hänen lapsenlapsi! Ja mitä sitten vaikka hän vaihtoi kastemekon lapsellesi??? Mistä jäit paitsi???
Jollei ole muuta vertaistukea ja itseä ahdistaa jättää pieni hoitoon ja yökylään, miksei sitä sais kysyä mielipiteitä muilta äideiltä. Olethan idiootti itse, jos olet sitä mieltä, että on vaan nieltävä oma kiukku ja antaa ylityrkkyjen sukulaisten komennella.
Kysyjä kirjoitti, että alkuperäien suunnitelma ahdistaa. Siltikö mielestäsi olisi vauva pitänyt antaa anoppilaan? Kai sitä parisuhdetta voi hoitaa muutenkin. Kyllä meillä ainakin harrastetaan seksiä ja muita yhteisiä harrastuksia ihan päiväsaikaan ja kahdenkeskeistä aikaa on silloin, kun isovanhemmat katsovat lasta esim iltasin. Yökylässä 11kk tyttö ei ole ollut, eikä mene, ennenkun on oikeasti tarvetta. Isovanhemmat on jo omat lapsensa hoitaneet, nyt on meidän vuoro. Eikä meidän lapsemme ole vauvanukke, jota pitää saada hoitaa, aina kun mieli tekee.
En ole nuori äiti (32v) joten sen piikkiin et voi kommenttiani laittaa. Olen sitä mieltä, että kyllä vanhemmat määrää sen, milloin lapsi laitetaan hoitoon. On aivan sama, vaikka lähisukulaiset mankuu ja kinuaa, hoitoon lapsi laitetaan vasta, kun vanhemmat niin päättävät.
Alkuperäinen sai toivottavasti täältä tukea omille ajatuksilleen ja sai rohkeutta vastustaa jo ennestään vastenmielistä yökyläsuunnitelmaa. Toivottavasti hän jätti sun viestin omaan arvoonsa...
Noin juuri homman pitääkin mennä. Itsellänikin on (tai oli) yli-innokas anoppi, joka on muut perhesuhteet pilannut päällepäsmäröinnillä. Jo mun ollessa synnärillä mies puhui asian äitinsä kanssa ja he sopivat, että apua ja neuvoja kysytään, jos niitä tarvitaan tai halutaan. Muutaman kerran mies joutui muistuttamaan äitiään sopimuksesta ja hillitsemään intoa, kun hän repi vauvan minun äitini sylistä, kun ei malttanut odottaa omaa vuoroaan, mutta nyt osaa anoppikin ottaa iisisti. Kun asia puhuttiin heti halki ja pelisäännöt sovittiin, on elämä ollut huomattavasti helpompaa.
Anoppi hoitaa tyttöämme noin kerran-kaksi viikossa kun käymme miehen kanssa harrastamassa yhdessä ja silloin hän saa touhuta tytön kanssa mielinmäärin. Anoppi arvostaa minua äitinä, eikä yritä ylittää enää rajoja. Uskon, että juuri suoran puheen takia meillä on paremmat välit hänen kanssaan kun hänellä on toisen miniänsä ja oman tyttärensä kanssa.
Itse en olisi voinut ajatellakaan laittavani tyttöä hoitoon vieraaseen paikkaan noin nuorena. Tyttö on nyt 11kk, eikä hän vieläkään ole ollut yökylässä. Ei ole ollut tarvetta. Koska tyttö nukkuu hyvin ja omassa huoneessaan, ei tytön kotonaolo haittaa seksielämääkään lainkaan.
Anna toki miehen ottaa välillä omaa aikaa. Äidin on jotenkin helpompi olla kiinni vauvassa koko ajan ja äiti usein hyväksyy paremmin elämän pyörimisen vauvan ympärillä. Esimerkiksi poikien ilta jonkun kaverin luona ja yökylään jääminen saunaillan päätteeksi voisi olla hänelle (ja siten myös teille molemmille) ihan virkistävää.
Mä en ymmärrä sitä, että aikuiset ihmiset tulee täältä kysymään mitä voi tehdä? Missä oma järki? Jos minä en halua lastani viedä hoitoon, niin silloin EN vie! En minä kysele täältä "lupaa", minulla on omat AIVOT, joita myös osaan käyttää! Vertaistuki on eri asia!
En ole edellinen kirjoittaja!
lapsenlapsen rakastamisella.
Ja kastemekon vaihtamisesta. Jotkut asiat vaan haluaa tehdä itse ja omalla tavallaan. Esim.mulle ei tulis mieleenkään antaa jonkun muun viedä vauvaa neuvolaan tai ekaa kertaa johonkin ihanaan paikkaan.
vertaistuki? Ilmeisesti et...
miksi ihmeessä siis tehdä sellaista alkuperäissuunnitelmaa mikä ahdistaa??? ja muuttaa toimintatapaa näiden kommenttien perusteella/rohkaisemana... se oli taas mun pointti! enkä sanonut että muiden komenteluja tarvii sietää, vaan että ei pitäis olla niin vastaan isovanhempien innostusta ja apua.
mulle on siis ihan sama mitä tämä henkilö tulee tekemään, kommentoin vaan hänen outoa toimintatapaansa! ja ihan samaa mieltä olen myös että parisuhdetta voi hoitaa myös muulloin, en toisin väittänytkään!!!
Tarkoittaako vertaistuki mielestäsi sitä, että omia aivoja ei voi käyttää?
Niih.
sun nyt mikään pakko ole sitä yöksi laittaa. noin pienikin vielä. ei se vauva ite siitä oaa mitenkään nauttia, jos sitä ajattelit, et vauvalla kivaa yökylässä. Vasta sitten vanhempana, jotain pari vuotiaana on kivaa mennä mummulle yöksi.
Onko teillä siten hauskaa siellä kotona kahdestaan, jos kokoa ajan ikävä ja huoli painaa mieltä?
Tai miks sitte jos se menee jo aamusta mummulle, nie ette vietä sitä päivää kahestaa, eikös silloinki voi sekstailla ja haette vauvan sitten illalla kotiin? tai sitte vastaavasti viette sen mummulle vasta illalla?
tarvi noin pitkäks aikaa sitä viedä mummuille. Siius jos se vasta 5kk, ni se kykenee olemaan hoidossa 5 tuntia. Sehän on se tunti/ kuukausi 1 ikävuoteen asti, minkä lapsi kykenee käsittämään. Ne ei vielä pysty ymmärtämään eikä muistamaan. Niille jopa mummut on vieraita. kun isätkin jo ovat heille vieraimpia, kun äidit, kun isä käy päivisin töissä. Ne kokee tuollaiset pitkät hoidossa olot erona, lopullisena erona ja hylkäämisenä. Tämä saattaa aiheuttaa traumoja, jotka sitten heijastuvat aikuisena elämääm, esimerkiksi menetyksen tunteena, sitoutumiskammonajne.
vie lapsi sinne mummulle lyhyemmäksi aikaa. Tai mummu tulee teille sitä hoitamaan, silloin olisi ainakin tuttu ympäristö. koska se mummukin on vielä hänelle vieras, aivot vasta kehittyy ja turvallisuuden tunne myös ja luottamus maailmaan.
ja kyllä ne mummut kerkee touhuta vauvan kanssa kun se on kasvanut ja ymmärtää siitä itsekin jotain.
kello käteen ja anopille kans! Se on sitten se tasan viisi tuntia minkä tuon ikäinen voi olla hoidossa! Halleluja....
vauva on päivää vaille 5kk niin se on vaan se 4 tuntia ja sitten seuraavana päivänä voi olla jo 5 tuntia... hehe...
.. meidän poika nukkui jo synnärillä neljä tuntia putkeen. Niin, omassa sängyssään. Unohtiko hän minut/isänsä sillä välin?
Entäs kun monet äidit antaa vauvansa kätilöiden luokse kansliaan yöksi, mites heidän tulevaisuutensa käy, traumojako?
Entäs, miten vauvan nukkuminen-hereillä olo eroavat toisistaan muistin kehityksen kannalta? Unohtaako lapsi äitinsä/isänsä kun hän on hoidossa ja hereillä vai hoidossa ja nukkuu? Vai molemmissa tapauksissa?
Niin, mistä niitä tutkimustuloksia oikein löytyy? Kuka sen tutkimuksen on laatinut/monta osallistunut tutkimukseen? Kiitos!
....nyt suoraan sanoen tällaisia traumajuttuja lainkaan. Minä olen sitten varmaan aiheuttanut lapselleni aivan kamalat hänen koko loppuelämäänsä vaikuttavat ongelmat, kun vein hänet ensimmäistä kertaa yöhoitoon jo kuusiviikkoisena ja seuraavan kerran 2,5 kk:n ikäisenä. Ei hän ainakaan mitään vierasta, on vaan tyytyväinen kun joku jaksaa seurustella. Toki yökylä oli tutun ihmisen luona. Mutta en siis todella tajua tota tarumahössötystä. Kyllä nyt luulis, että traumat syntyy vähän erilaisista asioista kuin yökylään viemisestä!
enkä tajua miks lapsi ei luotettavassa hoidossa vois olla minkä ikäisenä vaan. tietysti jos äidistä tuntuu pahalta tai lapsi vierastaa kauheesti niin sitte ei kannata.
meillä kans meni joskus vähän alle 2-kuisena yöhoitoon ja on siitä lähtien ollut ehkä joka toinen v-loppu yötä mummolassa. ja on oikeen ilonen ja onnellinen muksu. eikä ole muuten koskaan vierastanut. kuitenkaan lapseni ja minun suhteessa ei ole mitään vikaa, mulle juoksee turvaan jos vaikka säikähtää jotain, ei kenellekään muulle. ja mä oon ainoo joka saa pusuja:)
mun mielestä on ollut tosi hyvä juttu, uskoisin että ei tule ongelmia päivähoitoon mennessä ja silleen kun ei oo opetettu sellaseks äidin helmoissa roikkujaks
ja mistä ihmeestä joku oli saanut päähänsä että lapsi kuvittelee vuotiaaks asti olevansa kohdussa? naurettavin väite mitä oon koskaan kuullut! ennemmin uskoisin vaikka joulupukkiin ja pääsiäispupuun kuin tollaseen paskaan...
enemmäån tuossa tarkoitetaan hereillä olo aikaa. ja synnärillä vauvat nukkuvat suurimman osan ajasta.
pitää olla kohtuus jaikessa. tuskin silloin tällöin mahdollisimman lyhyt aika hoidossa, jos on ihan pakottava tarve. Mutta tällä alkuperäisellö ei edes ollut hoidon tarvetta ja silti vauvan pitäisi olla vuorokausi hoidossa.
Ja kyllä on hyvin mahdollista, että oelt aiheuttanut lapsellesi jonkinlaiset trauman, lapsihan kokenut hylköömisen ja sitten saanut rakentaa luottamuksen uudestaan. jos tälläinen toistuu usein ja yli lapsen psyyken kehityksen se todella voi olla haittaavaa.
Ei nyt nähdä metsää puilta.. mitäs nyt sit kun mun äiti katsoi mun lasta yön yli.. ja poika on vasta 3kk.. APUA! (hyvä et sun ap. ongelma ratkesi :))