Valo kirkuu sokaistuneena
lokit
kiertyy aamun sormi
hiuksen hienoon kurjuuteen
säädän tuolin uudelleen
olen muuttunut
huolestunut
enkä tiedä miksi
medaljonkini on pudonnut
lokit
kiertyy aamun sormi
hiuksen hienoon kurjuuteen
säädän tuolin uudelleen
olen muuttunut
huolestunut
enkä tiedä miksi
medaljonkini on pudonnut
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on käsinkosketeltava hämmennyksen verho tässä runossa, alun luettuani mietin menikö jo niille rajoille että on vain haettu erikoista sanan asettelua, mutta ei, kyllä jouduin ajatukseni samantien oikaisemaan siihen suuntaan että tämä on hieno.
Mä tykkään sun tyylistäs!
mää tuamitten Sun kohta, nää runosi vangittee
mun aina !