En tiedä mitä tehdä..
Olen seurustellut nyt puoli vuotta yhden kaikin puolin ihanan pojan kanssa. Välillä vaan tuntuu siltä, etten enää pidä hänestä ja haluasin erota, mutta sitten taas toisena hetkenä tunnen todella syvää rakkautta häntä kohtaan. En tiedä mikä minulla on, mutta en osaa oikein päättää haluanko olla hänen kanssaan vai en..
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Jos on niin olisi mukava tietää mitä tässä tilanteessä olette tehneet?
Olen seurustellut nyt puoli vuotta yhden kaikin puolin ihanan pojan kanssa. Välillä vaan tuntuu siltä, etten enää pidä hänestä ja haluasin erota, mutta sitten taas toisena hetkenä tunnen todella syvää rakkautta häntä kohtaan. En tiedä mikä minulla on, mutta en osaa oikein päättää haluanko olla hänen kanssaan vai en..
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Jos on niin olisi mukava tietää mitä tässä tilanteessä olette tehneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla ei ole... tai no, on ehkä ollut samanlaisia kokemuksia. Kumppanin ollessa läsnä oloni oli aina hyvä, ihana jne, ja olin varma, että juuri hänen kanssaan minä halusin olla. Mutta aina silloin, kun hän ei ollut läsnä minuun tapasi iskeä kauhea epävarmuus, että haluanko sittenkään olla hänen kanssaan. Ristiriitaista... Pahat ajatukset tunkivat heti mieleen, kun todellisuus ei voinut juuri sillä hetkellä todistaa niiden olevan väärässä. Ja ehkä näin on vähän vieläkin. Olen yrittänyt häätää tuon tappavan epävarmuuden pois mielestäni, mutta eipä se ole vielä onnistunut... Hyvien asioiden / puolien ajatteleminen auttanee. Siis mietit, että mikä siinä ihmisessä on niin ihanaa ja miksi häntä ei kannata tuosta noin vaan jättää.
Vietättekö mahdollisesti liian paljon aikaa keskenänne? Se voisi ehkä selittää tuon ajoittaisen "kyllästymisesi". Jos näin on, niin ottakaa vähän etäisyyttä. Se voisi auttaa :P
No me tavataan noin 1-3 kertaa viikossa ja ollaan yleensä aina kahdestaan. Ehkä se voi tosiaan vaikuttaa asiaan.
Mulla on ihan samallailla et kun olen hänen kanssa kaikki tuntuu ihanalta, mutta sitten kun on se muutama päivä väliä ettei nähdäkkään, sitä alkaa usein miettimaan että rakastanko minä häntä oikeasti.. Mutta toivottavasti tämä epäluulo hyviää ajankanssa..
joo mä oon kans jtn vähän enemmän yli puol vuotta seurustellu todella ihanan jätkän kanssa. kuitenki ajattelen juuuri samanlailla kun sinä ja olen sekaisin.. no tätä on kestänyt kohta 4kk mutta olen pysynyt yhdessä hänen kanssaan, koska tiedän että hän rakastaa minua ja jossain syvimmällä minä myös häntä..
kaikein paras neuvo on että ajattele että olet erossa hänestä etkä nää häntä ollenkaan. ajattele vaikka että hän kuolisi. kaipaisitko häntä? rakastaisitko?
kuuntele sydäntäsi :)
joo mulla oli täysin samatilanne tossa pari vuotta sitten. Kun olin seurustellut silloisen jätkäni kanssa puoli vuotta. Mietin usein samaa kysymystä jota sinäkin pohdit, eli rakastinko häntä oikeasti.
Tilanne jatkui yli vuoden. Suurimman osan ajasta olin aivan varma, että rakastin juuri häntä.
Mutten kuitenkaan päässyt irti siitä tunteesta etten rakastaisikaan häntä tarpeeksi.
Silloinen jätkäni rakasti minua sanojensa mukaan koko sydämestään. Minäkin luulin tuntevani samoin. Mutta vasta kun olimme seurustelleet 1,6 vuotta tajusin etten rakastakkaan häntä tarpeeksi, mutten vielä silloinkaan tiennyt olisiko parempi erota vai voisinko oppia rakastamaan häntä niin kuin hän minua.
Lopulta muutaman kuukauden päästä siitä (n1,8 vuoden serustelun jälkeen) erosimme.
Päätös oli minun ja se tuntui pahalta koska tiesin hänen rakastavan minua.
Mutta minusta oli väärin häntä kohtaan olla suhteessa jossa en kykene rakastamaan toista osa puolta samalla tavalla kun toinen.