No nyt voi taas joku arvostella tätä mun kommenttia, mutta 9 vuotta lapsettomuutta takana (selittämätön) ja nyt töissä tuli asiakkaaksi sellanen 16.v tyttö maha pystyssä..Lapsihan se on viellä itsekkin!!! Ja me jotka ollaan jo elämääkin keretty nähdä ja omillaan toimeentulevat, OIKEESTI lasta haluavat nuollaan näppejämme ja syviä, huoh, niin syviä haavojamme, kun ei se perk.. haikara lennä vaan meille päin. Väkisinkin herää tälläsiä ajatuksia, et onko tässä elämässä mitään oikeudenmukaisuutta/järkeä?! No tulipahan teksti, mut luulempa, että ymmärrätte..Onnelistahan se on, että lapsia syntyy ja joku saa kokea äityden onnen, en mä sitä, mut joskus vaan keittää yli.
että voi taas
sapettaa !!
8670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oikeudenmukaisuutta tietenkään ole. Itsekin sen tiedän, mutta silti ottaa päähän tämä lapsettomuus. Saa nähdä, hyväksyykö sitä asiat sitten joskus kymmenen vuoden päästä, vai onko koko loppuelämän näin katkerana. Toivon kovasti voivani hyväksyä tämän! Kun ei toivoa enää juurikaan ole.
minä luulen että kun vaihdevuodet tulee ja peli on totaalisesti pelattu, sen alkaa uskomaan että näin se meni minulla se elä'mä. olen useesti aatellut, että NYT JO MUN ELÄMÄSTÄ ON KULUNUT tähän "katkeroitumiseen ja itsesyytöksiin " aivan liikaa aikaa.mitä jos se oikeasti ei lopukkaan??hullujenhuoneella olen sitten eläkepäivät. tuntuu ettei minusta ole mihinkään.ei mihinkään. olen alhaisin paska mitä on. ja kaikki mun sukulaiset ...aaaarrrrgggghhhh.. voi että...en täs mielentilassa jatkakkaa enempää.tuntuu että savu tulee korvistakin.miksi miksi miksi. uskoin 25v asti jumalaan.enää nauran sille. eikä lapsettomuus ole todellakaan ainut syy.
Itsellä kanssa lapsettomuushoitoja usean vuoden ajalta, eikä tulosta. Sukulaisten taholta jatkuvaa painostusta, et milloin niitä lapsi/lapsenlapsia tulee.. että ärsyttää, ei siis olla kerrottu hoidoista, mutta kohta varmaan kerrottava, kun ei kestä enää :(
Lapsettomuuden alkuvuosina karvistelin kertomatta asiasta laheisilleni, sitten tajusin paasevani paljon helpommalla kun myonnan asian. Ei tarvitse menna yksityiskohtiin ja kerrata mennytta historiaa. Minulla riitti se, kun sanoin laheisilleni "aina ei saa sita mita haluaa". Yksikaan heista ei uskaltanut kysya lisakysymyksia, koska kukaan ei oikeasti halua tietaa jonkun karsivan lapsettomuudesta, koska siihen ei Suomessa osata suhtautua luonnollissesti, vaan asia on yha edelleen suuri tabu!
Oma elamani helpottui huomattavasti taman kommentin sanomisen jalkeen - suosittelen!
mistä tiedät sitten ettei se tyttö sitä lastaan OIKEASTI halua? ja jos selittämätöntä lapsettomuutta on takana jo noinkin pitkään niin herää kysymys että miksi ei esim. adoptiota??
tuli tälläinen kommentti. Mä ainakin ymmärrän täysin alkuperäisen tekstin kirjoittajaa..(niin kyl näkyis moni muukin) Ja mitä siihen adoptioon tulee, niin tuskin sitä monikaan lähtee adoptoimaan, jos vaan on mahdollisuudet saada se ihka omakin.. Kyl sitä kaikkensa antaa ja kokeilee ennen adoptiota, luulis sunkin se tietävän. Et noista sun kommenteista ja vastauksista herää kysymys, et kuinkahan vanha sinä olet? Alkuperäiselle kirjoittajalle vaan jaksamista ja voimia. Niin ja tietty kauan kaivattuja plussatuulia :)!
Kyllä ymmärrän että harmittaa kun ei raskaudu sama tilanne täälläkin ja yrityksiä itselläni kauan,kauemmin kuin sinulla. En kuitenkaan ymmärrä kuinka toisen raskaus voi sapettaa?Itselläni paras ystävä aikanaan halusi tehdä lapsensa todella nuorena.Ovat olleet mallikelpoisia vanhempia,oikea ihanne
perhe,kouluttautuneet myöhemmin.Joten en usko iän olevan oikea tie hyvään vanhemmuuteen,kyllä siihen muuta tarvitaan. Onhan maailmassa primitiivisiä kulttuureja vieläkin,jossa lapset tehdään suht nuorina. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja toivotaan että mekin joskus vielä kulkisimme maha pystyssä.
Ei mua varsinaisesti harmita kenenkään raskaus.. tietenkään! Sehän on iloinen asia. Mut se nyt vaan sattu riipasee sydämestä,kun noin nuori ja kokematon kokee äitiyden, jota ei edes halunnut. Kyl mä tiedän, et niitä harvoja tapauksia löytyy, jotka kykenee olemaan 100% vanhempia, vaikkakin ovat nuoria, mutta tälle ko.nuorelle tämä raskaus ei ollut tietoisesti haluttu. Koulu kesken, asuu kotona, sekä isä ei tunnusta lasta (ei yllätys)Se miks mua harmittaa on se, että miksi niille annetaan, jotka ei sitä halua ja meille, jotka antais melkein mitä vaan, että saisi lapsen, niin emme sitä saa.. Mutta tämä on tätä lapsettoman jupinaa.. Sulle mä kuitenkin toivon kaikkea hyvää ja yritetään jaksaa vaikka välillä sapettaakin!!