miltä koirasta tuntuu

Oma tuoli missä voi olla tuo missä koira saa olla pitäisi ratkaista ennen jo kuin ristiriitaa pääsee sinulle lastesi ja koiran välille tulemaan.Koira ei tiedä ketä uskoo mitä tekee käy vihaiseksi sitä kohtaan, kuka on ajamassa pois sitä esim sängystä.Kyllähän koiran puheesta näkee mitä mieltä se on ainakin labbari näyttää harmittaako vai ei.

Samoin kuin lapset tuntevat kaupassa jos eivät saa karkkia.
Nyt voi kuitenkin olla liian myöhäistä koiraa käskemään pois jos kerran olette sen ennenkin antaneet sohvalla olla. Se ei ymmärrä, mitä pahaa on tehnyt. Jotkin pienet rodut (itsellä cavalier) ovat sellaisia "sylivauvoja", että näkevät elinehdokseen olla juuri siellä missä emäntäkin.

Koira on koira,ihminen on ihminen.Eri lajeja.
Harmistuminesen ja mielipahan luen ihmislajille kuuluvaksi.

Ei koiran tarvi olla missään sohvilla tai huonekaluilla.Jos ei sitä sinne haluta.Ihan sama kuin muissa asioissa,määritellään mitä saa tehdä ja mitä ei,siinä se.Tärkeintä on,että ollaan loogisia (ja koiran lajinomaiset/ja vähän rodunomaisetkin tarpeet tulee tyydytettyä.

Jos haluat koirasi pois huonekaluilta,niin alat sitä aktiivisesti opettaa.Ystävällisesti,mutta määrätietoisesti.Aikaa se voi viedä,koska koira on jo oppinut tietyn käyttäytymisen.
Mutta tee myös sitten selkeät säännöt lasten kanssa,että toimisivat samoin.Reilumpaa ja helpompaa koiraa kohtaan.Koiran voi tosin myös opettaa tulemaan sohvalle esim.vain luvan kanssa,mutta kun lähdetään pois mustavalkoisuuden linjalta,niin se opettaminen on vaikeampaa,ja kaikki ei sitä hallitse niin,ettei koira koe "ristiriitaa".

Voin hyvin ymmärtää että lapsi ajattelee noin mutta että aikuiset ihmisetkin.

Ei koira harmistu siitä että se ajetaan pois sohvalta. Ja vaikka harmistuisikin niin mitäs siitä. Sehän on koira. Meillä ei koirat saa olla sängyssä eikä sohvalla. Eikä makuuhuoneeseenkaan saa tulla allergiani takia. Eipä ole yksikään koira tästä ikinä harmistunut, ei edes tuo vanhin joka joutui oppimaan kaiken parin vuoden iässä. Yhtäkkiä vain kun se oli hyppäämässä sohvalle sille sanottiin EI ja muutaman kerran jälkeen se tiesi että okei, tuonne en saa mennä. Ei sen kummempaa.

vallata paikkansa sohvalta tai sängyltä "väkisin", niin että ihminen väistyy, koira alkaa nopeasti kuvittelemaan olevansa lauman pomo. Näistä syntyy helposti ongelmakoiria, koska koira ei ymmärrä paikkaansa laumassa...

Meillä tilanne on sinänsä yksinkertainen, että koiria ei ikinä ole päästetty sänkyihin ja sohvalle saa tulla vain, kun pyydetään. Jos koira makaa sohvalle, se väistää automaattisesti ihmisen tieltä, pikku lapsienkin. Ja jos ei väistä, niin niskaperse-otteella lattialle. Koira on aina ihmistä alempana laumassa, mutta se ei tarkoita koiralle mitään huonoa. Koira on vain onnellinen, kun joku päättää sen puolesta ja se voi luottaa laumanjohtajiin eli ihmisiin.

Koiraa ei saa inhimillistää, se ei ole oikein koiraakaan kohtaan. Koira voi kyllä hetkellisesti loukkaantua, mutta koira ei tunne imperfektiä eikä ehtolauseita, kuten ihmiset usein kuvittelivat. Esim. koira ei ymmärrä lausetta: "Sinä et olisi saanut pissata sisälle, vaan sinun olisi pitänyt pissata ulos".

Kuten täällä on jo sanottu koira on koira. Lapset tietysti uskovat kaikkea guupaguupaa koiran kyvyistä, mutta kyllä aikuisen on ymmärrettävä rajat. Pahin tilanne koiralle on ristiriita, jos toiset perheessä antavat sen olla huonekaluilla ja toiset eivät. Jos kaikki kieltävät saman asian koiralta, asia on selvä, eikä koira sitä enää sen jälkeen mieti.