Se vilahtelee

Hei Onija.
Käväisin palstalla pikaisesti eilen ja lukaisin muutaman runon, niiden joukossa tämä. Meinasin jo silloin kommentoida mutta jäi kommentoimatta, joten kommenttia tulee tässä.

Oikein sykähdyttävä, pienellä säädöllä kuuluisi parhaimpiin lukemiini runoihin, kuuluu ehkä nytkin. Todellinen helmi minun makuun. Runon sisältämä ajatus, hienosti muutamalla lyhyellä lauseella kuvattuna iskee suoraan ytimeen ja muotoilu on tietysti makuasia, itse lukisin ensimmäisen kappaleen mieluiten näin:

Ihan oikeasti
välillä
jopa huomaan sen

Toisessa kappaleessa on makuasia kirjoittaako auringon säteen yhteen vai erikseen, auringonsäde on tietysti yhdyssana mutta sen voi kirjoittaa erikseenkin ilman että kyseessä olisi kieliopillinen virhe. Itse lukisin mieluummin näin:

Risukasassa
auringonsäteen
kullankeltaisen.

Tai...

Ihan oikeasti välillä
jopa huomaan sen

Risukasassa auringonsäteen
kullankeltaisen

Mutta, mitä tässä toisen runoa säätelemään!
Vai jos sittenkin... Hmmm....

Ihan oikeasti välillä
jopa huomaan
sen

Risukasassa auringon
säteen
kullankeltaisen

Ei.

Ihan oikeasti
välillä jopa
huomaan sen

Risukasassa
auringon säteen
kullankeltaisen

No niin nyt löytyi hyvä muoto! Mutta... oho, tämähän on alkuperäinen runo.
Runosi taitaa sittenkin olla paras ihan siinä muodossa kuin sen kirjoitit... Se on yksinkertaisesti kaunis.
Kiitos ja hyvää jatkoa Onija.