Auttakaa nyt immeiset...
Oon 17v lukiolaistyttö ja mun kihlattu 22v. Kohta ollaan oltu 2kk kihloissa ja nyt me molemmat haluttais vauvaa...
Tiiän,et on liian aikasta,mut me (tai ainakin mä) halutaan sitä tosissaan...mitä tehdä?
Oon 17v lukiolaistyttö ja mun kihlattu 22v. Kohta ollaan oltu 2kk kihloissa ja nyt me molemmat haluttais vauvaa...
Tiiän,et on liian aikasta,mut me (tai ainakin mä) halutaan sitä tosissaan...mitä tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hommatkaa nyt ensin vaikka työpaikat/opinnot loppuun ettei tarvitse sitten yhteiskunnan rahoilla elää! Lasta ei tehdä noin vain ja kuka sanoo että suhteenne edes kestää muutamaa vuotta pidempää! Sisko oli samassa tilanteessa ja meni tekemään vauvan. Mies kyllästyi kun lapsi täytti kaksi ja lähti viettämään keskeytynyttä nuoruuttaan. Ajatelkaa järjellä, teillä on aikaa hankkia lapsia! Keskittykää suhteeseenne ja opiskelkaa. Hommatkaa vaikka koira!
tarkasti vielä syytä miksi oikein haluat(te) vauvan? Ei se ole mikään leikkikalu jonka voi sitten heittää nurkkaan kun kyllästytte hoitamiseen. Kannattais vaikka alkuun hoidella tuttujen lapsia tms. Ite oon 23 ja toivonu lasta jo monta vuotta, oon kuitenkin avomieheni kanssa päättäny et vasta sitten kun molemmil on töitä ja tavallaan ees vähän turvattu elämäntilanne niin on sitten mahdollisuus antaa lapselle muutakin kun vanhempien rakkautta, eikä tarvi kinuta sossusta rahaa elämiseen... Eihän sitä koskaan elämän yllätyksistä tiedä, mut kannattais viel hetki nauttia yhdessäolosta, harrastaa ja matkustella, tutustua toisiin ja varmistaa että lapsella on perhe viel muutaman vuoden päästä...
Meillä ei ole iso ikäero. Olen 18-vuotias ja meillä petti niin kondomi kuin e-pilleritkin yhtäaikaa. Olen nyt 4. kuulla raskaana.
Minulla jää nyt lukio hetkeksi kesken, mutta onneksi vain parit kurssit jää käymättä. Ja minulla on myös onnea koska mieheni on 23-vuotias ja on vaikituisena työntekijänä ja saa todella hyvää palkkaa. Eipä tarvitse elellä yhteiskunnan siivellä. Ja onpa suhteemme hyvällä pohjalla ja vuosia on jo mukavasti takana.
Mutta minun on silti hankala sopeutua itsenäisenä ihmisenä ajatukseen että olen täysin riippuvainen miehestäni rahallisesti kun lapsi tulee. Onneksi tämä vaihe kestää vain vuoden verran tai puolitoista. En halua olla kenenkään elätettävänä ellei ole pakko.
Oltaisiin joka tapauksessa yritetty lasta kun olen ylioppilas ja yliopistolla kirjoilla. Aion opiskella lääkäriksi ja lääkärin opinnot kestää todella kauan. En halua tehdä lapsia yli 30-vuotiaana enää. Lapset on mielestäni hyvä tehdä jo 19-24-vuotiaana jos vain rahallisesti kykenee. Harvemmin kukaan kykenee.
Jos et aio kouluttautua kovin paljon lukion jälkeen niin suosittelen että käyt koulut loppuun. Mutta minä en ainakaan jää odottamaan yli kymmentä vuotta. Lääkäriksi kouluttautuminen kun ei ole mikään 2-3 vuoden juttu.
Miten ajattelit saada lukurauhan, jos sinulla on lapsia ja opiskelet samalla lääkäriksi? Ystäväni opiskelee lääketiedettä, enkä voisi kuvitellakaan että hän jaksaisi/ehtisi siinä ohessa pyörittää perhettä, sen verran ovat nuo opinnot raskaat.
Niin, raskastahan se tulee olemaan. Siksi neuvoinkin ettei hyvä idea hankkiutua raskaaksi.
Ja minä en aio hankkia kuin vain ainoastaan yhden lapsen. Yhden lapsen kanssa vielä pärjää!
Mutta mies ehkä palkkaa hoitajan meille töihin jossain vaiheessa, tai sitten laitetaan lapsi päivähoitoon. Ja jos mies jaksaa niin illat hoitaa. Surullistahan se on etten välttämättä voi viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Lapsi on kuitenkin jo 2-3-vuotias kun yliopistoon (ehkä) pääsen. Ja on jo murrosiässä kun (mahdollisesti) valmistun. Kyllä jo yli 5-vuotias lapsi ymmärtää antaa lukurauhan! Ja onhan mahdollista että opiskelen pelkästään biologiaa ja unohdan lääkiksen. Teen kuitenkin parhaani.
Yritän aluksi pitää mahdollisimman kevyttä linjaa opistolla. Mieheni sisko opiskelee myös yliopistolla ja hänellä on nyt 3-vuotias lapsi. Ei se kuulemma hänen mielestään ole ollut raskasta opiskella samaan aikaan. Valmistuu ihan pian opistolta ja hyvin arvosanoin. Lapsi ei ollut 24 tuntia muualla hoidossa vaan aivan tavallisessa hoitokodissa aivan niin kuin työssä käyvien äitien pienet lapset.
Lääkäriksi en aio lukea,kun ei koko lukioon menokaan ollut oma ideani...
Kiitos kuitenkin vastauksestasi, ymmärrän täysin,mitä ajat takaa...
Lääkäriksi en aio lukea,kun ei koko lukioon menokaan ollut oma ideani...
Kiitos kuitenkin vastauksestasi, ymmärrän täysin,mitä ajat takaa...
Riippuu hurjasti alasta miten paljon vaatii lukemista. Yliopistossa voi kyllä varmasti lukea vaikka mitä vaikka olisi lapsi. Jotkut aineet vaan on rankempia ja niihin liittyy työharjoitteluja tai sellaisia intensiivijaksoja jolloin ollaan ihan mualla (opiskelen itse biologiaa ja vaatii monia maastokursseja ja oleskelua muilla paikkakunnilla). Miksi tehdä lasta jos sen kanssa ei voi olla ja siitä nauttia?
Onhan tuo totta että riippuu paljon alasta. Saa nähdä sitten kun se on ajankohtaista mihin tiedekuntaan päädyn. Yritän silti toteuttaa haaveeni.
"Miksi tehdä lasta jos sen kanssa ei voi olla ja siitä nauttia?"
Samaa voi kysyä työssäkäyviltä äideiltä. Yhtä paljon minä olen lapseni kanssa kuin he.
Mutta kyllä minä uskon nauttivani lapseni olemassa olosta täysiillä :) !
Ja sitäpaitsi, niin uskomatonta kuin se onkin. Meillä petti niin e-pillerit kuin kondomikin. Joten ei varsinaisesti oltu "tekemässä" lasta.
No, yritähän nyt selivitä johonkin ammattiin kuitenkin :)
En jaksa uskoa että niin moni kokenut äiti olisi väärässä sanottuaan että kannattaa ensin valmistautua ammattiin.
Voit tietenkin mennä keskustelemaan nuorien äitien kanssa foorumiin: www.nuoretaidit.net
Heillä on kokemusta!
Itse en kylläkään opiskele lääkiksessä, mutta sitä sivusta seuranneena voin todeta, että heillä kyllä tuntuu olevan eniten kaiken maailman kinkereitä ja ryyppy- ym. juhlia koko yliopistossa. Jotkut ihmiset niissä kaikissa kuitenkin kiertävät ja jos hekin valmistuvat joskus, niin miksei sitten lapsenkin kanssa olevat.
Itsellä olisi kanssa haaveena tuo lapsen saaminen opiskelun "keskellä". Olen vaihtanut pääainetta, joten tulen valmistumaan joka tapauksessa myöhemmin kuin "keskivertotapaukset". Alallani tuskin saa heti vakituista työpaikkaa ja kesken määräaikaisen en välttämättä uskaltaisi raskaaksi yrittää, opiskelu on kuitenkin sellainen johon voi aina palata. Mies on töissä, eli ainoa mikä tästä tulisi kärsimään on minun valmistumisnopeuteni. Haluaisin monta lasta, mutta en kovinkaan nopeassa tahdissa, joten en haluaisi odottaa sinne 30:een ennen kuin ensimmäistäni yritän. Mukavaa, että on muitakin tällaisia samanhenkisiä!