Voi hyvät nuoret ! Varokaa metsäkonealaa, jonne nyt houkutellaan nuoria pilaamaan elämänsä.
Alla tositekstiä alan ongelmista:
KOPIOITU!: suomi-24 (2008-02-28 19:32:33)Kirjoittaja: Sujen Tassu
Metsäkoneala, jos joku on hyvä esimerkki vastuuttoman ulkoistamisen seurauksista. Kun puunkorjuuta alettiin 1970- luvulla metsäteollisuuden toimesta koneellistamaan, niin aluksi koneet olivat yhtiöitten omia koneita ja kuljettajat olivat yhtiöitten palkkalistoilla olevia työntekijöitä. Konealan työntekijöitten järjestäytymisaste oli jo tuolloin huono ja metsäteollisuusyritykset ulkoistivat koko silloisen koneellisen puunkorjuunsa. Innokkaita maataloudesta pois siirtyviä nuoria miehiä riitti rasvanäpeiksi. Minkäänlaista yrittäjänäkemystä silloisillakaan "konemiehillä" ei ollut. Puuta ajettiin jos jonkinlaisilla tekeleillä. pääasia oli, että metsureitten hakkaamat puut tulivat tien varteen. Yrittäjävelvoitteet sanaa ei edes tunnettu, eikä sellaisen asian perään kukaan kysynytkään. Koneurakoitsijain liitto neuvotteli tuolloin kuitenkin taksat. Kun kilpailulainsäädäntö astui voimaan 1990 luvun alkupuolella, alkoi armoton taksojen polkeminen. Metsäfirmat veivät koneurakoitsijoita, kuin pässiä pölkylle. Yksi, kun uupui, niin kolme oli tulossa tilalle. "Konkurssissa ei metalli sula", naureskeli eräskin apulaispiiripäällikkö. Hän tarkoitti sitä, että koneen ostanut uusi urakoitsija teki vielä edellistä, konkurssiin mennyttäkin halvemmalla. Samanaikaisesti -90 luvulla harvennushakkuut koneellistettiin. Kannattavuuslaskennan täysin laiminlyöneet koneurakoitsijat piirsivät nimensä urakointisopimuksiin, kunhan saivat vain tehdä ja vieläkin halvemmalla, vieläkin enemmän. Metsäkonealalle on muodostettu näin täysin sairas järjestelmä, jossa suuri osa konealan työntekijöistä on lähtenyt mukaan surkuttelemaan ja itkemään työnantajanaan toimivan koneurakoitsijan surkeutta. Isäntä ja renki itkevät yhdessä, että kylläpä on surkeaa. Mitään ammattiylpeyttä, eikä ammattiyhdistys näkemystä suurella osalla työntekijöitä ei ikävä kyllä ole.
Mutta ahneus on pohjaton. Nyt on jo muutaman vuoden ajan firmojen toimesta kehitelty aliurakointijärjestelmiä, joissa koneyrittäjät syövät toisiltaan, vaikka silmät päästä. Niinsanottu alueyrittäjä, tai avainyrittäjä kokoaa alaisuuteensa kupattavia aliurakoitsijoita. (" osaurakoitsija" on termi, jolla tyhmimpiä kusetetaan ) Aliurakointiketjuihin hävitetään kaikki sosiaaliset vastuut, koska "eihän pääurakanantaja voi tietää", mitä kaikkea urakointiketjussa tapahtuu.
Kokonaiset suvut ovat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä metsäteollisuuden silmittömän ahneuden alttarille. On syntynyt alisteisia ketjuja, joissa kymmenet ja sadat kansalaiset myyvät pilkka hintaan nahkaansa vain siksi, että ovat syntyneet väärään sukuun, tai kylään. Itse he eivät tajua, että heidän ainutkertainen elämänsä valuu kansainvälisen ahneuden alttarille.
Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta metsäkoneala ei ole vieläkään surkeuden aallon pohjassa, vaan keula on alaspäin niin kauan, kuin alalle hakeutuu nuoria miehiä riistettäväksi ja tuhlaamaan elämänsä. Metsäalan oppilaitokset, metsäteollisuus ja metsäkeskukset levittelevät pyydyksiään, jotta saisivat sumutetuksi alalle uusia uhreja. " Tervetuloa liikkuvaan, ilmastoituun maisematoimistoon" tuhlaamaan elämäsi ja itkemään työnantajasi kanssa kansainvälisen kapitalistin ahneutta !
Alla tositekstiä alan ongelmista:
KOPIOITU!: suomi-24 (2008-02-28 19:32:33)Kirjoittaja: Sujen Tassu
Metsäkoneala, jos joku on hyvä esimerkki vastuuttoman ulkoistamisen seurauksista. Kun puunkorjuuta alettiin 1970- luvulla metsäteollisuuden toimesta koneellistamaan, niin aluksi koneet olivat yhtiöitten omia koneita ja kuljettajat olivat yhtiöitten palkkalistoilla olevia työntekijöitä. Konealan työntekijöitten järjestäytymisaste oli jo tuolloin huono ja metsäteollisuusyritykset ulkoistivat koko silloisen koneellisen puunkorjuunsa. Innokkaita maataloudesta pois siirtyviä nuoria miehiä riitti rasvanäpeiksi. Minkäänlaista yrittäjänäkemystä silloisillakaan "konemiehillä" ei ollut. Puuta ajettiin jos jonkinlaisilla tekeleillä. pääasia oli, että metsureitten hakkaamat puut tulivat tien varteen. Yrittäjävelvoitteet sanaa ei edes tunnettu, eikä sellaisen asian perään kukaan kysynytkään. Koneurakoitsijain liitto neuvotteli tuolloin kuitenkin taksat. Kun kilpailulainsäädäntö astui voimaan 1990 luvun alkupuolella, alkoi armoton taksojen polkeminen. Metsäfirmat veivät koneurakoitsijoita, kuin pässiä pölkylle. Yksi, kun uupui, niin kolme oli tulossa tilalle. "Konkurssissa ei metalli sula", naureskeli eräskin apulaispiiripäällikkö. Hän tarkoitti sitä, että koneen ostanut uusi urakoitsija teki vielä edellistä, konkurssiin mennyttäkin halvemmalla. Samanaikaisesti -90 luvulla harvennushakkuut koneellistettiin. Kannattavuuslaskennan täysin laiminlyöneet koneurakoitsijat piirsivät nimensä urakointisopimuksiin, kunhan saivat vain tehdä ja vieläkin halvemmalla, vieläkin enemmän. Metsäkonealalle on muodostettu näin täysin sairas järjestelmä, jossa suuri osa konealan työntekijöistä on lähtenyt mukaan surkuttelemaan ja itkemään työnantajanaan toimivan koneurakoitsijan surkeutta. Isäntä ja renki itkevät yhdessä, että kylläpä on surkeaa. Mitään ammattiylpeyttä, eikä ammattiyhdistys näkemystä suurella osalla työntekijöitä ei ikävä kyllä ole.
Mutta ahneus on pohjaton. Nyt on jo muutaman vuoden ajan firmojen toimesta kehitelty aliurakointijärjestelmiä, joissa koneyrittäjät syövät toisiltaan, vaikka silmät päästä. Niinsanottu alueyrittäjä, tai avainyrittäjä kokoaa alaisuuteensa kupattavia aliurakoitsijoita. (" osaurakoitsija" on termi, jolla tyhmimpiä kusetetaan ) Aliurakointiketjuihin hävitetään kaikki sosiaaliset vastuut, koska "eihän pääurakanantaja voi tietää", mitä kaikkea urakointiketjussa tapahtuu.
Kokonaiset suvut ovat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä metsäteollisuuden silmittömän ahneuden alttarille. On syntynyt alisteisia ketjuja, joissa kymmenet ja sadat kansalaiset myyvät pilkka hintaan nahkaansa vain siksi, että ovat syntyneet väärään sukuun, tai kylään. Itse he eivät tajua, että heidän ainutkertainen elämänsä valuu kansainvälisen ahneuden alttarille.
Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta metsäkoneala ei ole vieläkään surkeuden aallon pohjassa, vaan keula on alaspäin niin kauan, kuin alalle hakeutuu nuoria miehiä riistettäväksi ja tuhlaamaan elämänsä. Metsäalan oppilaitokset, metsäteollisuus ja metsäkeskukset levittelevät pyydyksiään, jotta saisivat sumutetuksi alalle uusia uhreja. " Tervetuloa liikkuvaan, ilmastoituun maisematoimistoon" tuhlaamaan elämäsi ja itkemään työnantajasi kanssa kansainvälisen kapitalistin ahneutta !
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedetään kyllä tuollaset duunit. Hesarissakin oli juttua ja kehuja vaan ei mene läpi.