Menetin mieheni kolme vuotta sitten 34 avioliittovuoden jälkeen. Tunnen hänen läheisyytensä useasti vieläkin ja kaipaan häntä joka päivä. Yritän siirtyä elämässäni eteenpäin, jotenkin vaan on niin vaikea päästää irti.
On vaikea aloittaa uutta ihmissuhdetta vaikka sellainen olisi nyt tarjolla, kun vanhasta ei ole päässyt irti. Tiedostan kyllä, että toista Mattia ei elämääni tule, tulee mahdollisesti erilaisia ihmisiä ja erilaisia suhteita, ei sekään auta. Olen sanonut ystävälleni, että katsotaan nyt, en ole varman onko minusta tähän. Mielestäni on väärin solmia ihmissuhde missä tahtomattaan vertailee toisen tekemisiä entiseen puolisoon, kuolleen kanssa on mahdotonta kilpailla.
Minkälaisia kokemuksia on teillä? Kohtalotovereita täällä varmaan on.
On vaikea aloittaa uutta ihmissuhdetta vaikka sellainen olisi nyt tarjolla, kun vanhasta ei ole päässyt irti. Tiedostan kyllä, että toista Mattia ei elämääni tule, tulee mahdollisesti erilaisia ihmisiä ja erilaisia suhteita, ei sekään auta. Olen sanonut ystävälleni, että katsotaan nyt, en ole varman onko minusta tähän. Mielestäni on väärin solmia ihmissuhde missä tahtomattaan vertailee toisen tekemisiä entiseen puolisoon, kuolleen kanssa on mahdotonta kilpailla.
Minkälaisia kokemuksia on teillä? Kohtalotovereita täällä varmaan on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitten jäin leskeksi 36:n yhdessäolon jälkeen. Surin miestäni ja kaipaan vieläkin. Vuosi sitten löytyi uusi miesystävä. En vertaa häntä mieheeni. On aivan toista tavata nuorena kuin iäkkäänä. En halua muuttaa yhteen, en avioitua. Meille sopii tällainen löyhä yhdessäolo, kumpikin osaa selvitä arjesta omillaan. Nautin hetkistä, en osannut edes kuvitella, että jostakin putkahtaisi uusi mies.
Minäkin löysin uuden ystävän kahdeksan leskeysvuoteni jälkeen.Muuten meni hyvin,mutta kun ystävä puhutteli minua usein vaimovainaansa nimellä,niin en jaksanut tuollaista kestää.Ei ole kyse dementikosta,vaan puolustus oli aina,että kun hän oli naimisisa niin kauan,niin tulee vaistomaisesti entisen nimi.Olinhan minäkin aviossa yli 30 vuotta,mutten kertaakaan puhutellut uutta ystävääni entisen mieheni nimellä.Lieneekö jonkun mielestä pieni juttu,mutta minä halusin suhteen loppuvan.
Miesystäväsi ei ilmeisesti ollut vielä jättänyt entistä elämäänsä täysin taakseen, ymmärrän jos loukkaannuit. Menee yllättävän pitkään, ennen kuin siihen pystyy, valitettavasti.
Minulle ja ystävälleni ei tuota ongelmaa varmaan tule, ainakaan hänen puolelta. Hän on eronnut lyhyen avioliiton jälkeen jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Muutamia lyhyitä suhteita lukuun ottamatta hän on elänyt yksin.
Hän on kovin innokas ryhtymään suhteeseen kanssani, paljon innokkaampi kuin minä, on puhunut jopa yhteen muuttamisesta ja avioliitosta. Mikä ei todellakaan saa minua innostumaan tässä vaiheessa, vaikka hän on ihan mukava ja pidän hänestä.
Yksin eläjä muuttuu tavallaan itsekkääksi, olen huomannut sen itsestäni kolmen vuoden sinkkuuden jälkeen. Moni asia on niin paljon helpompi yksin ei tarvitse koko ajan joustaa toisen mielen mukaan.
Pian 11 vuotta leskenä, mutta uutta suhdetta ei ole edes näköpiirissä.
Kun kokee menetyksen, yrittää kaikin keinoin suojella itseänsä ettei samaa menetyksen tunneta tulisi uudelleen eteen. Näin minulla, ja yksin on ihan hyvä elää.
Jossain vaiheessa oli haave miesystävästä, mutta totesin ettei minusta ole siihen, en vain voi solmia uutta suhdetta ja sillä selvä.
Olemassaolevat ystävät täyttävät keskustelutarpeen, jutellaan kun siltä tuntuu, sillä ystävissäni on miehiä, naisia ja pariskuntia. Lapset lapsineen ja heidän lapsensa antavat elämään sisältöä ja heidän kauttansa minullakin on elämässä sisältöä.
Kaikki me olemme yksilöitä tässäkin asiassa ja toista on vaikea neuvoa ratkaisun tekemiseen, kokemuksia tietysti voi vaihtaa ja kysyä.
Koskaan ei pidä sanoa ei, koska ei sitä tiedä miltä oksalta käpy konttiin tippuu.
Kontin suu on auki kaiken varalta.
Huumoriakin elämässä on.
mieheni kuolemasta on jo useampia vuosia ja jotain samaa kanssasi olen kokemassa.
Mielestäni et ole vielä valmis uuteen suhteeseen, jos entinen miehesi on noin vahvasti vielä mukanasi. Ilmeisesti et edes halua aloittaa mitään uutta, vaan haluat elää entisen muisteloissa.
Jotkut eivät koskaan hellitä, vaan ovat aina entisen lumoissa. Älä pakota itseäsi mihinkään. Jos oikea henkilö tulee eteesi ja hän on sinulle jotain sävähdyttävää, voit irrottaa miehesi ajatuksistasi ja olla uudelle avoin. Tsemppiä!