7v varasti!

mitäpä jos annat lapsen kuulla ihan kunnolla mitä mieltä olet asiasta, huudat tai itset, miten vain kunhan lapselle ei jää epäselväksi että IKINÄ enää ei saa varastaa!!!

Ota iisisti, älä suotta maalaile kauheita tulevaisuudenkuvia lapsen tulevaisuudesta. Olet selvästi tällä hetkellä järkyttynyt.

Nyt eletään tätä hetkeä ja tulevasta ei tiedä kukaan.
Kerro lapselle asiallisesti ja järkevästi, silti hänelle tajuttavassa muodossa, MITÄ on varastaminen.

Lapsi ei selvästikään tajua, että kaikki tavara, mikä menee kassan ohitse maksamatta, on varastamista. Hän on voinut tosiaan luulla ja olla edelleenlin sitä mieltä, että laarien alle tipahdelleet ovat vapaata riistaa, jotka ei kellekään kelpaa ja näin ollen ne saisi muka ottaa.

Ota siis lapsi mukaan kauppaan selvittämään asiaa, niin että kaupan tätikin selventäisi,että tipahtaneet karkitkin kuuluu maksaa. Ja että ilman tätien lupaa karkkeja ei saa edes maistella.
Lapsihan on nähnyt konsulenttien maistiaisia kaupassa, jolloin ihmiset ovat saaneet ottaa ilmaiseksi esim. palasen makkaraa.
Ei ihme, että pieni ihminen menee suuressa tavarataivaassa sekaisin, mitä on varastaminen.

En tiedä, onko nyt eka kerralla viisasta antaa hänelle ylimitoitettua rankaisua. Rankaisusta käy jo menetetyt karkit ja kaupan tätien puhuttelu.
Voit varoittaa häntä, että seuraavan kerran menee kuukauden karkkipäivät.
Selitä ihan rauhallisesti, ja vaikka piirrä tavaratalon pohjapiirros ja kassat ja näytä, missä kohtaa on jokikisesta tavarasta kaivettava rahalompakko esiin.

Ottaisin kyllä itse lapsen kauppareissuille mukaan, mutta pitäisin tiiviisti silmällä.
Lapsesi ei suinkaan ole vielä kriminaali, eikä edes sen alku. Hän erehtyi harhapolulle suuremmaksi osaksi tietämättömyyttään.
Ilmeettömyys saattaa olla vain puolustuskeino.

Anna pikku ihmiselle mahdollisuus, mutta selitä mitä on varastaminen, miksi ei saa varastaa ja mitä seurauksia yhteiskunta järjestää varkaille.

Ihan eka, hengitä syvään ja rauhoitu. Hyvä että olet huolissasi, mutta suurin osa tai ainakin suuri osa lapsista varastaa joskus. Jos ei kaupasta niin kotoa kolikko pussista tai siskon karkkivarastosta.
Tottakai asiaan pitää puuttua, mutta samalla muistaa että kyseessä on pieni lapsi ja hän ihan varmasti asiasta oppii, vaikkei siitä tekisi mitään kuukausien rankaistusta. Tärkeää on että hänellä on mahdollisuus korjata virheensä ja oppia virheestä ja myös olla rakastettu ja saada anteeksi ja tuntea olevansa ihana, hyvä lapsi vaikka tekikin virheen.

Tuskin siis olette tehneet virhettä kasvatuksessa, tämän ikäisen rajat oikein ja väärän kohdalla voivat vielä häilyä, ja esim. karkkia voi tehdä niin paljon mieli, ettei osaa sitä vastustaa niin hyvin kun pitäisi. Lapsen voi myös olla vaikea ymmärtää sitä ettei karkkeja saa ottaa paikasta josta ne ovat kuitenkin menossa roskikseen...

En siis hilaisi mihinkään, enkä uhkaisikaan niille viemisestä vaan koittaisin käsitellä asian ihan itse.

Tietysti jos lapsi on kovin kovapäinen, voi jonkin asian konkretisoiminen auttaa, esim. vie katsomaan poliisia tms.

Selittäisin siis itse asian, keskustelisin lapsen kanssa miksi ei saa varastaa ja miltä hänestä tuntuisi jos häneltä joku varastaisi jotain, kuuntelisin jne. Paras rankaisu on hoitaa asia, eli juuri mennä itse kauppaa, mielellään itse kauppiaan luo, pyytää anteeksi ja viedä vaikka itse tehty anteeksipyyntökirje/piirustus. Luvata kauppiaalle ettei ikinä enää varasta (varsinkin jos itse on sitä mieltä) Karkit varmaan tosiaan kannattaisi jättää sinne.

Silti tuon ikäiselle mielestäni riittää vaikka vain tämän viikon karkkipäiväkarkkien menetys. Myös kaupassa käyntiä ei tarvitsisi kieltää, enemmänkin olisi hyvä kun seuraavalla kerralla käy siellä voisi keskustella siellä asiasta.

Pysy siis rauhallisena ja rakastavana vaikka tekoa et hyväksykään. Jatkossakin olisi hyvä, että virheen tehtyvään lapsi uskaltaisi kertoa mokansa (toivon mukaan se moka ei ole varastamista mutta ainahan lapsille ja aikuisille sattuu virheitä) sinulle, eikä hänen tarvitse pelätä kohtuutonta pelkoa ja rankaisua.

Jos tapahtuma tulee uudestaan ,sitten ymmärrän suuremmat rankaisut, mutta ehkä vielä ei ole tarpeen.

meillä esikoinen n.10-vuotiaana varasti kerran suklaapatukan, kertoi meille siitä itse ja itki tosi katkerasti, että niin oli mennyt tekemään. Katumus iski siis heti välittömästi, ja hyvä niin.

Olin tietty silti vihainen, ja asiasta keskusteltiin vakavasti, ja seuraavana päivänä menimme yhdessä kauppaan, poika kertoi myyjälle mitä oli tehnyt, ja maksoi ottamansa patukan. Epäonneksemme myyjä oli nuori tyttö, joka ei tietenkään osannut käsitellä tilannetta niinkuin olin toivonut, otti rahan eikä sanonut sanaakaan.

Mutta pääpointtina se, että poikaa nolotti tekemänsä vääryys, ja nimenomaan sen oikaiseminen kaupassa, eikä ole ainakaan tietääkseni sen koommin varastanut mitään. Aika moni lapsi ja nuori taitaa kokeilla varastelua, ja jos siihen puuttuu heti, niin se on vain opiksi ja ojennukseksi.

Minä varastin kaupasta pienenä purkkaa. Muistan sen vielä ja olen nyt 45 v. Ei tullut kuitenkaan kriminaalia.

Nyt kävi sitten niin, että meidän 11 v varasti kaverin luona parin muun pojan kanssa perheen kolikkosäästöpossusta rahaa. Mukana oli myös perheen oma poika. Rahat vietiin takaisin, ja mieli oli kaikilla kovin paha. Toivottavasti opetus jää mieleen.

Ihan tavallinen perhe ollaan - ei juoda, lyödä eikä varasteta (tähän asti siis). Lapsilla menee koulussa hyvin ja meillä vanhemmilla on asiat kunnossa.

Rahaakaan ei luulisi olevan tarve varastaa rahan vuoksi, sillä kys. lapsella on rahaa tallessa runsain mitoin. Säästäväinen kun on ja on pannut lahjaksi saamansa rahat talteen 11 v ajan.

Ota tästä sitten selvää.

Älkää nyt herran jestas saako sydäriä, jos ton ikänen varastaa/ottaa jotain itselle kuulumatonta. Jos yhtään hahmottaa,tai yrittää, ton ikäsen maailmaa, se EI ole maailmanloppu tai totaalinen epäonnistuminen kasvatuksessa. Koitt akaa hakea jostain tietoa lasten psyykkisen kehityksen eri vaiheista tai yrittäkää asettua seitsemän vuotiaan maailmaan, se helpottaa ja auttaa katsomaan tapahtumaa erilaisella perspektiivillä. Tää just on sitä uusavuttomuutta, ei enää nähdä, missä vaiheessa lapsi on!

kokeiltu tuon ikäisenä, niin en usko, että jatkoa varastelulle seuraa. itselleni ei lapsena tullut mieleenkään varastaa mitään, mutta teini-iässä taskuissa meinasi lähteä puoli kauppakeskusta.. onneksi äkkäsin lopettaa ajoissa.

mutta tosiaan, mikä lapsena on kokeiltu, on kokeiltu. mielenkiinto varmaan haihtuu pian. nou hätä!

Minä varastin pentuna kaupasta ja käryisin, sain todella lujasti vitsaa, isä hakkasi pyllyn rikki ja sen jälkeen vasta puhuteltiin ja tehtiin selväksi että varastamisesta tulee aina vitsaa ja joka kerta kovempaa.
Minulla se loppui siihen kertaan. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä että minusta pidettiin oikeesti hyvää huolta.
Anna pikkusormi niin menne elämä.
Eli itke lapsesi edessä ja kerro voivasi pahoin kun hän kriminaalinalku testaa rajoja, arvaa onko tuo lapsi ymmällään kun ei oikein löydy kuria ja tuossa se vain itkee. MIssä on perheen isä joka ottaa kurin käteen.

Onkohan oikein käyttää noin laajoja rankaisuja yhden, kohtalaisen pienen hairahduksen vuoksi? Eikö se karkkien palauttaminen sittenkin riittäisi.

Mitä teette, jos lapsi tekee huomattavasti isomman rikkeen? Mitä kaikkea sitten on lapselta pois otettava, kun tästäkin tuli jo näin kovat sanktiot!

Pitää vähän ajatella suhteessa asioita.
Lapsi tuntee itsensä varmasti yhtä syylliseksi kuin ryöstömurhan tehnyt. Mitä sinä tiedät, mitä lapsi mielessään ajatteli, kun ei "värähtänytkään"?
Moni lapsi itkee päästäkseen laimeammalla seurauksella. Poikasi otti miehen tavoin vastaan kaiken, minkä hänelle suuntasit, koska kerran oli kiinni jäänyt.

Ei pidä saada hepulia!

karkin näpistämiset yleensä ilmoitetaan poliisille sekä sosiaalivirastolle.paras tapa on antaa vastuuta,rahaa millä lapsi oppii maksamaan ottamansa tavaran.huutamalla asia ei parane.oma lapsi piirsi sinään,suuttuneena kalliista remontti laskusta piilotin kaikki piirtämiseen tarvittavat välineet vuodeksi,tulos näkyy vieläkin,eli liian tiukka ei johda hyvään.nyt selvität miksi niin ei saa tehdä.mitä seuraa,ym.jos lasten kasvattajat alkaa käydä tuon takia teillä.siitä on käyntejä pitkäksi aikaa.keskustele vakavasti.kannattaako kauppiallekertoa,mitkä on rangaisteukset.lapsi ei ymmärrä.jos kaveri kehuu helppoa varastamista,helppo kokeilla.ja piilokamerat on kaupoissa.että kannattaa olla rehellinen

kerran kaupasta lelun. Äiti huomasin sen kotona ja sanoi pojalle että huomenna mennään sitten takaisin kauppaan ja poika saa itse kertoa mitä on tehnyt ja palauttaa varastamansa tavaran. Se jo oli kova opetus pojalle kun joutui nolona selittämään tekosensa. Ja eipä ole sen jälkeen mitään varastanut. Poika oli myös 7-vuotias.

teki saman. Varasti kaupasta tikkarin. Kotona huomasin ja siitä seurasi puhuttelu, hän joutui itse etsimään ulkoa pulloja, joista sai rahaa sen tikkarin maksamiseen ja seuraavana päivänä mentiin kauppaan ja poika joutui maksamaan tikkarin anteeksipyynnön kera. Ja tietenkään sitä tikkaria ei syöty.

Ongelma lienee lähinnä siinä, ettei hän oikein viimeisen päälle ollut sisäistänyt, että kyse on varastamisesta. Tiesi tietenkin, että niin ei saa tehdä, mutta ei ymmärtänyt, kuinka vakavasta teosta on kyse. Säikähti tosissaan, kun kerroin, että varastamisesta joutuu jotkut jopa vankilaan.

En usko, että meillä sellaista tehdään enää toiste, kun asiasta on nyt puhuttu. En myöskään pidä tilannetta niin äärimmäisen vakavana. Kaikki tekee virheitä ja niistä voi oppia.

Eli rangaistukseksi kauppaan maksamaan "ostoksensa" ja pyytämään anteeksi. Ja selkeä uhkaus, mitä seuraavaksi tapahtuu, jos homma ei mene jakeluun. Ja ehkä vielä muutaman kauppareissun voisi vahtia niin, että lapsikin huomaa, että luottamus meni.

Ei kyse ole vakavammasta, vaan sellaista tapahtuu.

Lapsi teki väärin ja näitä erheitä aina sattuu elämän varrella. Niisät joko oppii tai sitten ei opi. Paljolti on kiinni seuraamuksista miten käy.

Karkin maksaminen on loistava keino jolloin rikos ei ole kannattanut. Rahan ottaminen karkkirahoista on loistava keino koska samalla menee ne karkit tulevaisuudesta pois oman tyhmyyden seurauksena. Mielestäni tässä on riittävästi rangaistusta ekaan kertaan. Asiasta puhuminen on tärkeää. Lapsen pitää ymmärtää mikä on teon seuraus ja miksi.

Teillä karkit on tallessa. Useinhan näin onnellisesti ei käy vaan ne on jo syöty. Missään nimessä en antaisi niitä karkkeja lapselle vaan vaikka jollekin toiselle ihmiselle tai sinne kauppaan, josta ne menee kyllä roskiin aikanaan.

Asiasta ei kannata muistuttaa seuraavalla kauppareissulla eli ei käännetä sitä veistä haavassa lisää. Kauppaankin voi mennä ihan normaalisti. Arvaa nolottaako kun näkee sen kaupantäsin jolle maksoi ja tunnusti teon!!

Ja ihan vaan vielä sekin, että ei siihen varasteluun ole aina syytä. Se on ikä ja se on vaikka mikä ihme ajatus joka ajaa tekoon. Meillä yksi lapsi varasti karkkipäivänä! Nolottaa kuulemma vieläkin melkein kymmenen vuoden päästä sen myyjän nähdessään. Kaveri oli mukana ja idean äitinä ilmeisesti koska oli harrastanut samaa jo ennemmin ja jatkoi myös edelleen. Heillä kotona oli isoin ongelma se, mistä kauppa tiesi ottaa yhteyttä heille.. Seuraava piikki on noiden alaluokkien jälkeen yläkoulun viimeisillä luokilla siinä rippi-iässä..

Ehkäpä tuon ikäisellä ei ole vielä oikein käsitteet ja teot hanskassa, ehkä hän ei vaan ole vielä käsittänyt mitä varastaminen on. Nyt hän sen sitten oppii ja tajuaa, jos hänelle tehdään selväksi se, että kaikki mitä kaupasta otetaan, maksetaan. En ollenkaan ihmettele, jos lapset eivät tajuakaan. Minun nuorin poikani tivasi pienenä jatkuvasti, että hae seinästä sitä rahaa. Ei hän käsittänyt noita korttijuttuja. Mutta se on hyvä, jos lapsesi joutuu viemään karkit kauppaan ja maksamaan ne. Sen hän kyllä muistaa.
Vanhin poikani on kertonut nyt aikaisempana omasta varastamisestaan: hän on ollut aina hyvin tottelevainen ja tehnyt kaikki sääntöjen mukaan. Hänellä oli eräs kaveri, hiukan vanhempi, joka varasti kaupasta ja kerran oli sitten sanonut pojallenikin, että tämänkin täytyy nyt ottaa jotain, kauppa oli sellainen pikkukauppa. Poikani kertoi, kuinka hän yritti miettiä kaikkein halvimman, oli ottanut pikkupurkan ja kaveri oli ollut tyytyväinen. Poika oli illan kuulemma itkenyt kotonaan ja seuraavan päivänä mennyt siihen kauppaan yksin, ostanut jotain ja laittanut sen purkan takaisin hyllyyn. Että kaikenlaista sitä voi olla lasten maailmassa. Nuoremmalta olenkin aina kysellyt näitä asioita ja hän on kertonut minulle, miten kaverit varastelevat ja mitä. Tottakai epäilen häntäkin ja pari vuotta sitten hän meni markettiin ja tuli sieltä kalliin irkkaripussin kanssa. Kaupasta soitettiin, että lapsellanne olevassa karkkipussissa oli väärä hinta, hän oli "punninnut sen väärin". En ymmärtänyt asiaa, kysyin pojalta, joka sanoi, että hänhän maksoi sen. Sanoin, että jos olet toiminut oikein eihän sille mitään voi, jos vaaka on näyttänyt väärin. Ero oli kuitenkin ihan pikkuinen vaan, suhteessa siihen loppusummaan. Mutta kymmenen minuutin päästä poika tulikin sanomaan, että ei se ihan niin ollutkaan.. kaverit oli kertoneet, että jos vaakaa jotenkin nostattaa, saa helvemmalla. Mieheni oli huvittunut, kun käsitti, että minä en ymmärrä sellaista, miten sellaista voi tehdä. Mutta poika säikähti todella sitä juttua ja vielä sitten tietenkin sitäkin mitä siitä kotona seurasi. Pitkät keskustelut. Silloin tällöin kyselen vieläkin kaupassa käynneistä ja seuraan, että mitään ylimääräistä ei ilmesty.
Koskaanhan ei voi tietää.. toisaalta pitää lapseen luottaakin.
Lapsesi on niin pieni, että hän luultavasti oppii nyt kantapään kautta. Turhan suuriin rangaistuksiin tuskin tarvitsee mennä, hän on aika pieni vielä.
Ehkäpä se näpistäminen kuuluu lapsen elämään, ei siis sellaisena joka pitää kokea, vaan niin, että lapsi joutuu siitä kuulemaan koulussa nyt vähintäänkin. Se houkuttelee ja siksipä sitä toivoisi, että heti eka kerralla lapsi jäisi kiinni. Oikeastaan voit olla hiukan onnellinenkin, että se tapahtui jo nyt ja tämän jälkeen sinä et ole enää sinisilmäinen lapsesi kanssa ja lapsesi tietää, että häntä tarkkaillaan.

Hyvää kevättä !

Minulla alkoi tytär varastelemaan siinä samaisessa iässä. Hain tyttöä poliisiasemaltakin pari kertaa. Koulukyuraattori sanoi, ettei häneltä voi tilata aikaa, jos tytär ei itse mene sinne tilamaan. Ei mennyt. No, nykyisin on ne perheneuvolat niin toivottavasti niistä on apua.

Tosi omituinen on tytär edelleen, nyt jo aikuinen. Ei ole ollut tietääkseni syytettynä varkaudesta, mutta omituista puuhaa monenmoista. käy työssä mutta koti sikolätti ja käytös äitiään kohtaan edelleen kuin murrosikäisellä. Ja hyvin heikolta näyttää tulevaisuus. Luonteenpiirteille ei voi mitään, paljon tulee geeneissä ja perimässä mukaan.

Itse olen normaalisti työssä käyvä aivan tavallinen rehellinen ihminen.

Sori ny vaa mut tuskin seittemävuotias ees älyy et mitä varastaminen on. ite oon pölliny yli puolen tonnin edestä, en kadu, kaks kertaa oon jääny kii ja jatkuu. ikää 15. :P

Muistakaahan et kaikki on laillista jos ei jää kii ;)

On ymmärrettävää, että olet huolissasi ja pettynyt lapsesi käytöksestä. On tärkeää muistaa, että lapset testaavat rajojaan ja saattavat tehdä virheitä. Tärkeintä on oppia ja kasvaa näistä kokemuksista.

On hyvä, että olet asettanut rangaistuksia lapsesi tekemästä virheestä. On kuitenkin tärkeää, että rangaistus on sopiva ja tarkoituksenmukainen, eikä liian ankara tai lievä. Rangaistuksen tarkoituksena on opettaa lapselle, että varastaminen on väärin ja seurauksia voi olla.

On hyvä pohtia, mikä on johtanut lapsen käytökseen. Kuten mainitsit, lapsesi kaveri on kertonut ottavansa äidiltään salaa karkkeja, joten tämä voi olla yksi syy lapsesi käytökseen. On tärkeää keskustella lapsen kanssa siitä, miksi varastaminen on väärin ja mikä ovat seuraukset, jos sitä tekee. Tämä auttaa lapsesi ymmärtämään, miksi hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää.

Jos huolestut enemmän lapsesi käytöksestä tai huomaat muita merkkejä ongelmista, voi olla hyödyllistä hakea apua perheneuvolasta tai psykologilta. He voivat auttaa sinua ja perhettäsi käsittelemään tilannetta ja tarvittaessa terva