Eli kertokaa, mikä juuri teidän mielestänne fantasiakirjoissa kiehtoo?
Omasta mielestä varmaan se että vain mielikuvitus on rajana...
Omasta mielestä varmaan se että vain mielikuvitus on rajana...
Mikä fantasiakirjassa kiehtoo?
fariini
191919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Vain mielikuvitus on rahana."
Pöh.
Nimenomaan fantasiakirjallisuudessa on huomattavissa harvinaisen mielikuvituksettomia ratkaisuja: alun avutton rääpästä tulee maailman kuningas/joku *tun ylivelho/jumala; miljöö on usein karkkimainen ja tapahtumat kuvottavan mustavalkoisia (tapetaan maailmaa uhkaava pahis ja kaikki ovat onnellisia). Sen lisäksi on lähes poikkeuksetta jokin helkkarin sormus/kivi/miekka/pata taikka jotakin muuta ennalta-arvattavaa typerän ratkaisevassa asemassa.
Parhaat fantasiakirjat eivät todellakaan löydy fantasiahyllystä, joka on ahdettu täyteen teinipaskaa.
Tolkienille annan vähän tunnustusta, sillä hän käytti hieman sitä mielikuvitustaan. Mutta hänen surutonta plagioimistaan en voi pitää mitenkään ansiokkaana. Sillä sitähän 98% nykyfantasiakirjallisuudesta on. Sormusten herra on kai ainoa genrensä edustaja, joka yltää laatukirjojen joukkoon, muttei todellakaan terävimpään kärkeen.
Mikä fantasiakirjassa kiehtoo?
Ei mitään käsitystä! Vaikka itsekin noita alakoulussa (voi, siitä on kauan) ahkerasti lueskelin, myönnettäköön. Kaipa se on sopivan yksinkertaista yksinkertaiselle mielelle.
Totta kirjoitit, että Tolkienia jäljitellään paljon. Myös useat hyvin tuotteliaat kirjailiat kopioivat omia tekstejään, niin että esim. R.A.Salvatoren Forgotten Realmsin 14:stä osasta kolme ensimmäistä jaksaa kiinnostaa ja sen jälkeen homma junnaa paikallaan. On myös hyviä poikkeuksia ja fantasiamaailmaa, joka ei seuraa Tolkienia vaan syntyy kuin tyhjiöstä elämään omaa elämäänsä. Tämä onkin fantasiakirjallisuudessa mielenkiintoisinta ja palkitsevinta. Uudenlainen todellisuus, mielikuvituksellisen maailman kuvaaminen. Parhaimmillaan fantasia haltioi mielen ihmeellisillä oivalluksilla, kuten Kuolemanportti-sarjan maailma eriytymisen jälkeen.
Fantastista fantasiaa on fantastista lukea!
Jos kirjan kannessa on kolmihahmoinen kuvaelma, joka koostuu lihaksikkaasta urhosta niukoissa vaatteissa miekka kourassa, vielä vähäpukeisemmasta puolipyörryksissä olevasta rintavasta naisesta ja jonkinlaisesta standardihirviöstä/örkistä, niin liian monesti ko. kansikuva varoittaa itse kirjankin sisällöstä. Kutsun ko. lajityyppiä roskafantasiaksi. ( Ja jos joku pitää näistä kirjoista, niin ei ole minun asiani moittia häntä.)
Toisaalta taas jotkut kirjat taas tulkitsevat ihmiskunnan ikivanhoja myyttejä niin kekseliäästi, että ne lukee ahmien!
Itse tosin olen heikkona pitkiin tarinakokonaisuuksiin niiden joskus aiheuttamista pettymyksistä huolimatta. Näin ehkä siksi, että ne antavat tilaa omallekin mielikuvitukselle.
Niinpä,tuota sietää miettiä oikein ajan kanssa,mutta sanotaanpa,että mielikuvitus.
Valitettavasti näin on harvoin ja olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa,että
liian suuri osa on juuri tuota teinipaska osastoa.
Ainoa fantasia kirja joka ansaitsee erityisen maininnan on ehdottomasti taru sormusten herrasta.
Tolkien on osannut käyttää mielikuvitustaan taidolla ja kaikki nykyiset fantasia kirjat ovat velkaa tuolle mestariteokselle.
Niin paljon olisi mahdollisuuksia fantasia kirjallisuudessa,mutta harvoinpa niitä näkee hyödynnettävän.
Sääli...
Tolkienko muka ansaitsisi erityismaininnan?? Liian tonttumaista meininkiä hänellä! Mollataan päähenilöt, tekemällä ne tyhmiksi! Kirjahan kertoo puutarhatontuista!!!
Oletkohan perehtynyt koko aiheeseen saatikka lukenut koko kirjaa?
Sanoppa yksi fantasiakirja joka yltää samaan tunnelmaan ja mielikuvitukseen!
en pidä tolkienin fantasia kuvitelmasta, ja tekstikin on äärettömän tylsää useimmissa kohdissa! jopa harry potterit ovat mielestäni parempia, niissä on fantasiaa!!
Esitänpä tässä sitten oman vaatimattoman mielipiteeni Tolkienin tasolle yltävästä fantasiasta. Mielestäni ainoa edes lähelle pääsevä teos/sarja on Robert Jordanin Ajan Pyörä (Wheel Of Time)....
Tosin tästä näyttää tulevan lähes Päätalon Iijoki-sarjan veroinen kirjapino ennenkuin herra saa tarinansa valmiiksi ;)
Tolkienia voidaan kaiketi pitää jonkinlaisena uranuurtajana. Herran mielikuvitus oli hyvinkin luovaa lajia, mutta minua häiritsee hänen hetkittäinen omahyväisyytensä.
Itse pidän enemmän nuorena kuolleesta Robert E. Howardista. Hänen sankarinsa Kull ei taatusti ollut Aragonin tapainen kirkasotsainen pyhimys, mutta sitäkin verevämpi.( Aragorn ei olisi ikinä voinut heilutella veristä kirvestä ja julistaa hallitsevansa sen antamin valtuuksin!)
Olipa vaikea kysymys! Vähän sama kuin miksi ruusu on kaunis... No, yksi tärkeä asia muiden joukossa on eräänlainen vapaus. Siis katsohan, jos lukee jonkun "tavallisen" kirjan, mikä kertoo harmaimmassa Helsingissä asuvasta työttömästä miehestä jonka vaimo lähtee lätkimään ja joka turhautuu ja päätyy alkoholistiksi, ei useimmiten pääse kovinkaan kaus omasta harmaasta arjestaan. En tietenkään väitä, että ne olisivat huonoja kirjoja. Mutta fantasiassa tapahtuu asioita, joita ei ihan oikeasti voi elämässään toteuttaa, ja voi ikäänkuin kokea aivan uusia juttuja joita ei voi muualla tuntea. Siis esim. tuossa työttömästä miehestä kertovassa kirjassa saisi varmaan lukukokemuksen perunoiden kuorinnasta, mutta jossain velhokirjassa saisi sen sijaan lentää... Fantasiakirja irrottaa usein hyvin arjesta, ja fantasiamaailmaan on mukava paeta ja kokea miltä tuntuisi elää meidän luonnonlakiemme mukaan täysin mahdotonta elämää, jossa esineet tulisivat luo sormia napsauttamalla, lohikäärmeet lentäisivät ja sylkisivät tulta ja aivan toisenlaiset otukset kuin mitä näkee lähikaupan kassajonossa asuttavat maata ja tekevät tehtäviään. Fantasia osaa oikeastaan joka kerta luomaan jonkun ihan pienenkin jutun, jota ei ennalta arvannut tai joka on jopa aivan uusi. Fantasiasta tulee hyvä mieli usein jo senkin takia, että monet asiat ovat näissä mielikuvitusmaailmoissa paljon kauniimpia, parempia ja jännittävämpiä... Mutta tämä oli nyt vain pelkkä oma mielipiteeni, josta en toivo kenenkään suuttuvan...
Olen samaa mieltä. Aluksi ajattelin sen olevan mielikuvituksen lennosta johtuvaa. Toki mielikuvituksellisuus on plussaa, mutta valtavirta fantasia ei tarjoa paljoa uusia asoita. Mutta se vie kuitenkin kauas tästä tylsästä arjesta.
en luo tommoista roskaa.
..MAGIA!!(tietty) On tylsää aina lukea jotain nuoriso juttui.. Mä kans ihailen sitä miten jotkut kirjailijat osaa esim. yhdistää fantasian ja arki-elämän! MAH-TA-VAA!!!! =)
ja tietenkin pako todellisuudesta. Lisäksi siellä tuntuu olevan kaikki mahdollista. Lähes samasta syystä tieteiskirjallisuus on hyvää.
se on mukavaa,rauhoitavaa,hauskaa ja rentouttavaa!
ostin varta vasten lepotuolin lukemiseen!!!
yksi teoriani on, että nautimme seuratessamme maailmaa, jossa toimivat yksiköt pystyvät tavalla tai toisella vaikuttamaan maailmaan, jossa elävät, mutta tämähän ei välttämättä päde kaikkeen fantasiakirjallisuuteen. Toisaalta ihme on ihmisen psyyken perusyksikköjä, joten tarvitaanko asiaan sitä kummempaa syytä?
No koska se ei ole tätä tavallista tylsää arkea vaan... juuri sitä: fantasiaaaa!!!
Fantasia rules!
Niin ovat kyllä useimmat fantasiakirjatkin mutta eivät aivan yhtä syvältä. Yhdyn edellä puhuneisiin; viinanviemien surkimusten (lue "syrjäytyneiden") itsensäsäälimispassioista epätoivoisesti pakottamalla kyhätyt kasvukertomukset (tavallisesti ellottavan banaalit ihmissuhdesolmut ja niiden pimpelipompeli lopulta pekka sai rahaa ja pimppiä tai teki itsemurhan -kliimaksit) ovat kerta kaikkiaan puuduttavaa luettavaa. Niitä voi tarkastella menemällä ihmisyhteisöön tai ihan vain asumalla Suomessa. Fantasiassa on sentään vielä tyyliä, toisinaan.
Niissä on sellainen vanhan ajan tunne ja ne on jänniä täynnä magiaa ja muita siistiä juttuja