Sanat tippuvat,
täyttyvät homeesta,
mudan karvaasta väristä
Minä itken kammoa,
kaikki on täällä solmittu
ikuiseen
keskinkertaisuuden kuteeksi
Ja rääpäleen matka jatkuu
Joskus pimeyteen iskee kipinä
salakavalasti lyö nivusiin
Ja syöksyn kohti multaa
ikuisen tyydytyksen kehtoa
Rakastaisit edes
rypisit aivokuoresi ulkopuolella,
mutta järjellä on valta ja valtikka
piilossa huokailee maan henki sieraintesi takana
vihasta ne värisevät
ja inhosta
lihaa kohtaan
Aivojesi alakulo on matojen masennuksen
tähtikuvio
täyttyvät homeesta,
mudan karvaasta väristä
Minä itken kammoa,
kaikki on täällä solmittu
ikuiseen
keskinkertaisuuden kuteeksi
Ja rääpäleen matka jatkuu
Joskus pimeyteen iskee kipinä
salakavalasti lyö nivusiin
Ja syöksyn kohti multaa
ikuisen tyydytyksen kehtoa
Rakastaisit edes
rypisit aivokuoresi ulkopuolella,
mutta järjellä on valta ja valtikka
piilossa huokailee maan henki sieraintesi takana
vihasta ne värisevät
ja inhosta
lihaa kohtaan
Aivojesi alakulo on matojen masennuksen
tähtikuvio
Vastaukset 2
Vanhimmat
.... "Aivojesi alakulo on matojen masennuksen tähtikuvio" ... on parasta mitä olen aikoihin lukenut :)) Kuinka keksitkin? Ei muussakaan tekstissä mitään moittimista; tosin se kuvaa masennusta ja toivottavasti ei kumpua omista kokemuksistasi vaan on "vain runoa"...
Hyvää kesää ja aurinkoa sinulle joka tapauksessa
toivoo Habanera :)
PS. Mainio nikki.
Pidin jokaisesta sanasta. Muuta en osaa sanoa.