Miksi naisia ostetaan rahalla?

Naiset myyvät itseään kadulla mutta miehet osaavat liiketoimintansa hoitaa siististi virkavallan huomiota herättämättä. Naiset ovat tehneet bisnestä vielä liian vähän. eivät osaa korrekteja pelisääntöjä.

Naisten yli arvostus näkyy myös seksin ostamisessa. Miehet aina joutuvat maksamaan pimperosta. Naiset osaavat paremmin hinnoitella omansa. Myös normaalissa parisuhteessa. Jos mies hairahtuu ilmaiseen pimperoon se on suuri synti. Tässä kaupassa olisi tutkinnan ainesta kuika suuren rahan arvosta pimperoa annetaan vuodessa. Suomen buttokansantuote kasvaisi suuresti ja sillähän olisi myös verotus arvoa. Naiset eivät hiisku koska Suomen verohallinnossa on suurin osa naisia.

ei ole koskaan ollut pulmunen. Tavarantoimitus
vaan sattuu olemaan eri kuosissa. Kun eräs suoma-
lainen tutkija (nainen) sai valmiiksi "uskotto-
muustutkielmansa", hän totesi, että tilastoja
vääristää naisten vaiteliaisuus näistä asioista
keskenään puhuttaessa. Miehet olivat avoimempia
ja uskalsivat kertoa tapauksista suoraan keske-
nään.

Luultavasti kateuden ja koston pitkä sivallus
naisten välillä pistää varomaan puheitaan.

Mutta se ikiaikainen lihallisuustemppu, joka teh-
dään ilman käteistä. Naidaan, erotaan. Naidaan ja
tullaan leskeksi. Naidaan silkasta rahasta ja
erotaan - ilman yhteiskunnan syyttävää sormea.
Tällöin pitäisi syyttää naisia miesten hyväksi-
käytöstä, joka voi olla huomattavasti törkeämpää
ja kauaskantoisempaa, mutta lain silmissä se ei
ole itsensä tarjoamista tiensyrjässä.

Yhtä kaikki, kuin on ylimääräistä mammonaa, han-
kitaan kiltti pupunen ja pidetään huolta elukas-
ta, joka palkkion saatuaan hoitaa lihasvaivat
kun siltä tuntuu. Suurempaa syvällisyyttä tuskin
syntyy, mutta onpahan pois katumyynnistä.

Kun mennään ylemmäksi yhteiskuntaluokassa (varal-
lisuusluokassa) tilanne muuttuu escorteeraamisek-
si, ei huoraamiseksi. Nainen antaa itsensä käy-
täväksi hyvää korvausta vastaan, eikä "huoraa"
vaan tarjoaa vaihtoehdon iltapuhteisiin.

Näitä miesversioita on Suomessakin. Toiminta on
paheksuttavaa lain silmissä, mutta sitä ei var-
sinaisesti ole kriminalisoitu, ellei siihen liity
törkeää hyväksikäyttöä. Tässä kohtaa Suomen laki
törmää verotuskäytäntöön, jossa säännöllinen it-
sensä tarjoaminen rahallista vastiketta vastaan
on veronalaista tuloa.

Jos jättää veronsa maksamatta ja tarkoituksella
ilmoittamatta, kyseessä on veropetos ja siten
kriminalisoitua toimintaa.

Täsä ois vähän jutskaa prosituutioon liittyen, onko VAPAASTA OMASTA TAHDOSTA kumpuava ammatin harjoittaminen rikos ja voidaanko siitä syyllistää ja tuomita. Missä menee moraalin ja hyvän maun rajat, kuka määrää ja kuka säätää.

Prostituutiokysymyksessä on kyse laajemminkin yksilön vapauksista, ja siitä miten sitä rajoittavat lait voidaan perustella. Vapaus sinänsä on monille itseisarvo eikä sitä täysin heppoisin perustein voida rajoittaa. Seksin oston kieltävän lain puolesta esitetyt argumentit jakaantuvat yleensä kolmeen eri tyyppiin.

Vahinkoperiaatetta käytetään usein lakien perusteena ja se on näistä kolmesta perustelutyypistä ongelmattomin. Kantavana ajatuksena on, että sellaiset toimet, jotka aiheuttavat haittaa tai kärsimystä muille voidaan kieltää lailla. On kuitenkin hyvin vaikeaa osoittaa, että prostituutiosta sinänsä aiheutuu kenellekään mitattavissa olevaa haittaa. Usein perusteeksi esitetään esimerkiksi prostituutioon joskus kytkeytyvää orjakauppaa tai naisten pahoinpitelyjä. Vaikka nämä ovat täysin tuomittavia ilmiöitä, on kyseessä kuitenkin hiukan eri asia, jolla ei voida perustella, miksi henkilö, joka vapaasti valitsee ammattinsa eikä koe siitä kärsivänsä, ei saisi näin toimia.

Tästä taas pääsemme luonnollisen oloisella aasinsillalla lailliseen paternalismiin. Seuraava väite nimittäin usein on, että kukaan järkevä ihminen ei tekisi moista valintaa. Päätös ei siis voi olla rationaalinen, eikä prostituoitu mitä ilmeisimminkään oikeastaan ymmärrä mitä tekee, ja tästä syystä on oikeutettua rajoittaa toimintaa lailla, hänen omaksi parhaakseen.

Vapaus edellyttää kykyä autonomiaan, eli kykyä tehdä omia rationaalisia päätöksiä. Voitaisiin siis ajatella, että jos joku ilmiselvästi tekee irrationaalisia päätöksiä, hän ei voi olla todella autonominen, ja siksi hänen päätäntävaltaansa voitaisiin rajoittaa. Mutta kyky tehdä rationaalisia päätöksiä ei millään tavalla viittaa näiden päätösten sisältöön. Autonomia ei siis ole sama asia kuin ulkopuolisten mielestä järkevien päätösten tekeminen.

Eikö tällainen holhoaminen sitä paitsi olisi yhtä lailla alentavaa henkilöä kohtaan, kuin prostituution väitetään olevan? Hänet työnnetään uhrin rooliin - viattoman uhrin, koska on liian tyhmä tajutakseen mitä tekee - riippumatta siitä, mitä mieltä kyseinen henkilö itse asiasta on.

Kolmas mahdollinen perustelutapa voidaan luokitella lailliseksi moralismiksi. Kantava ajatus moralismissa on se, että jokin asia itsessään on niin paha, että se voidaan kieltää riippumatta siitä, aiheutuuko siitä minkäänlaista haittaa kenellekään. Näillä linjoilla voitaisiin siis esittää esimerkiksi, että yhteiskunnan pitäisi osoittaa lakiensa kautta, että seksin osto on nyky-yhteiskunnan arvojen vastaista.

Tällaiset väitteet ovat kuitenkin ongelmallisia eri arvojen ja moraalikäsitysten valtavan kirjon takia. Asiaa mutkistaa sekin, että ihmisillä on taipumusta pitää moraalisesti tuomittavana mitä tahansa mikä saa heissä aikaan inhoreaktion. Todellisten arvojen tulisi kuitenkin olla myös harkinnan tulosta. Ei siis ole ollenkaan yksiselitteistä, mitkä nyky-yhteiskunnan arvot ovat.

Vaikka yhteisistä arvoista joskus onnistuttaisiinkin päättämään, olisi sekin ongelmallista, miten näitä arvoja kannattamattomat ihmiset voitaisiin vakuuttaa niistä, elleivät he itse ole valmiita näitä arvoja omaksumaan. Sitäpaitsi voidaan kysyä, että jos ihmiset olisivat todella sisäistäneet prostituution vastaisen arvomaailman, niin olisiko tällaiselle laille todella edes tarvetta? Jos yhteiskuntamme olisi todella omaksunut tällaiset arvot, prostituutio bisneksenä ei olisi kannattavaa. Jos taas tällaisia yhteisiä arvoja ei yhteiskunnassa ole, ei lakejakaan voida perustella niiden avulla.

Länsimaiseen liberalistiseen oikeuskäsitykseen liittyy myös ajatus, että vapautta rajoittavan lakitaakan pitäisi olla mahdollisimman kevyt. Kaikkea vastaan ei ehkä tarvitse säätää lakia, vaan useita ongelmia voidaan rajoittaa jo olemassa olevan lainsäädännön puitteissa.

Vastaavasti prostituutioon liittyvät pienet ja suuret ongelmat kuten ihmisten salakuljetus tai vaikkapa yörauhan häirintä ovat jo valmiiksi lain puolesta kielletyt. Lisäksi on muistettava, että Suomessa, kuten monissa länsimaissa, on yleisesti ottaen tiukka työsuojelulainsäädäntö. Jo tämän perusteella monessa seksialaan liittyvässä bisneksessä olisi paljon huomautettavaa, ilman että sitä tarvitsee erikseen kieltää lailla. Herää kysymys, miksi näihin ei ole jo puututtu - lieneekö kysymys valvontaresurssien niukkuudesta, vaiko kenties välinpitämättömyydestä näitä samoja henkilöitä kohtaan, joiden suojelemisella lakia usein perustellaan.

kivittämään sokkelia ja etsimään pihasta pullua.
vaikka trukki on kivillä ja pyörä vaan huutaa.