Kivut ennen ens. kuukautisia?

Itselläni on aina ollut kovat kuukautiskivut. Ne alkoivat 1. kuukautisten myötä ollessani 12-vuotias. Muistan kuin eilisen (vaikka aikaa on kulunut jo 17 vuotta!), kuinka itkin, huusin ja piehtaroin sängyllä koska tuntui että maha räjähtää ja halusin vain kivun loppuvan. Mummoni kertoi tuolloin, että äitinikin kärsi niin kovista kivuista, ettei voinut nousta pariin päivään sängystä.

Minulla on vieläkin tosi rankat PMS-oireet: ne alkavat n. 2 viikkoa ennen kuukautisia ja niihin kuuluu vatsakipua, itkemistä, raivoamista, masentuneisuutta, ym. Ja tuntuu että vanhemmiten ne vain pahenevat! Meillä on suvussa myös endometrioosia, joka osaltaan vaikuttaa kyseiseen vaivaan. Itse olen löytänyt apua luontaistuotteista (mm. helokkiöljy), jotka tasapainottavat hormonitoimintaa. Siltikin joudun vielä ottamaan kipulääkkeitä, kun kipu alkaa viemään jalkoja alta..

Alkuun kipulääkkeet ovat ihan hyvä helpotuskeino, mutta jos kivut ym. oireet tulevat pysyvämmiksi, suosittelen käymään luontaistuotekaupassa kyselemässä apua. Kaikki on yksilöllistä ja voi olla, että joutuu kokeilemaan useita eri tuotteita ennen kuin löytää omansa. Helokkiöljystä (miel. kapseleina) saattaisi olla hyvä aloittaa.

Toivottavasti tyttäresi ei joudu kärsimään koko ikäänsä kuukautiskivuista, sillä ne ovat yhtä helvettiä sanan varsinaisessa merkityksessä! :)

Elämäni pahimmat kuukautiskivut koin noin 10-vuotiaana, vuotta ennen kuin kuukautiset varsinaisesti alkoivat! Itse pääsin helpolla, kun makasin vain yhden illan kippurassa sängylläni. (se tosin tuntui ikuisuudelta!) Tämä on tietenkin vain yksi kokemus muiden joukossa, mutta enpä näe minä mitään syytä epäillä lääkärin sanaa. :)
Myöhemmin kuukautisiini on liittynyt koviakin vatsakipuja, mutta ei koskaan aivan niin pahoja kuin tuolloin 10-vuotiaana! E-pillereiden myötä kivut hiukan hellittivät, mutta tietenkään lapselle ei pillereitä pistetä. :)
Onnea matkaan sinulle ja aikuistuvalle tyttärellesi. :)

Itselläni menkat alkoivat 12 vuotiaana ja muistan vatsani olleen satunnaisesti kipeä noin parin kuukauden ajan ennen menkkojen alkua.

Mistään hirveästä kivusta ei ollut kyse, kyllä sen yhdellä särkylääkkeellä vielä kesti. Tekemistä ja olemistä se kuitenkin jonkun verran rajoitti. Kivut tulivat kohtauksina ja jos oikein muistan, ne saattoivat tulla muutaman 'kohtauksen' ryppäinä, noin tunnin, parin välein ja kestivät minuutista varttiin kerrallaan.

Parit ensimmäiset menkkani olivat lähestulkoon kivuttomat, mitä nyt vatsaa vähän nipisteli.

Sen jälkeen sitten alkoikin lamaannuttava menkkakipu. Söin särkylääkkeitä ja silti monesti makasin sängyssä kippurassa vähintään ensimmäisen menkkapäivän. Kohdalleni on onneksi osunut ymmärtäväisiä työnantajia, jotka ovat uskoneet minua, kun olen kertonut pahoista kivuistani.

Kerran menkkani olivat lähes kaksi viikkoa myöhässä. Pelkäsin olevani raskaana, vaikka siihen ei pitänyt mahdollisuutta olla - olimme kyllä poikaystäväni kanssa hoitaneet ehkäisyn huolellisesti. Kun menkat sitten alkoivat, olin niin huojentunut, etten muistanut ottaa särkylääkkeitä ensimmäisten nipistysten tuntuessa...

Kovat kivut alkoivat aivan yhtäkkiä, ne tulivat kohtauksina, joiden välissä oli parhaimmillaankin vain noin 15 minuuttia. Ensimmäisellä 'kiputauolla' söin 3 buranaa. Kipujen aikana en pystynyt kunnolla edes hengittämään, huusin ja itkin vain. Pian tuli huono-olo ja piti päästä vessaan oksentamaan, mutta vatsani oli niin krampissa kivuista, etten pystynyt suoristautumaan ja kävelemään vaan jouduin ryömimään vessaan. Vessassa en kivuiltani pystynyt nostamaan päätäni niin ylös, että olisin saanut pönttöön oksennettua. Onneksi vessassa oli ämpäri, johon loppujen lopuksi sain oksennettua. Särkylääkkeistä ei enää tässä vaiheessa ollut paljonkaan apua, sillä oksentelin jatkuvasti, eivätkä ne koskaan ehtineet olla vatsassa niin kauaa, että olisivat ehtineet imeytyä verenkiertoon ja auttaa. Lisää särkylääkkeitä en edes pystynyt syömään, sillä ne olivat korkealla lääkekaapissa, enkä pystynyt nousemaan seisomaan.

Poikaystäväni tuli illalla töistä kotiin ja säikähti pahanpäiväisesti kipujani. Lähdimme sairaalaan ja sain särkylääkkettä suoraan suoneen. Oloni helpottui, mutta 4 päivää vatsani oli vielä arka, aivan kuin joku olisi lyönyt tai potkinut vatsaani...

Menin lääkärille heti menkkojen loputtua ja pyysin apua kipuihin. Lääkäri ehdotti e-pillereitä ja sain reseptin. Pillereiden aloittamisen jälkeen ei kipuja ole pahemmin ollut. Pientä etovaa oloa ja nipistelyä, mutta ei muuta. Lääkärin mukaan näin kovat kivut ovat todella harvinaisia, mutta eivät kuitenkaan välttämättä epänormaaleja. Minut tutkittiin todella tarkasti mahdollisten sairauksien ja fyysisten vikojen poissulkemiseksi. Kaikki oli muuten kunnossa, kohtuni on hieman normaalia enemmän taaksepäin kallellaan, mutta mitään vikaa tai erityistä kipujen aiheuttajaa ei löytynyt.

Sopivan pillerimerkin löytäminen on vienyt aikaa ja olen tässä välillä ollut kerran puoli vuotta syömättä pillereitä. Kolmet menkat pillereiden lopettamisen jälkeen meni ongelmitta, mutta sen jälkeen kivut palautuivat asteittain, niin että puolen vuoden jälkeen oli pakko aloittaa pillerit uudelleen.

Pillereiden sivuvaikutuksina on ollut haluttomuutta, kasvanutta ruokahalua (=lihomista), tunteiden tasaistumista, mutta toisaalta kuitenkin voimistumista (elämä on tasaisen harmaata, mikään ei tunnu miltään, ennen kuin jokin yhtäkkiä saa vadin vuotamaan yli ja reagoin aivan käsittämättömän voimakkaasti).

Löysin kuitenkin pitkällisen etsimisen jälkeen itselleni sopivan merkin ja kivut ovat pysyneet poissa ilman sivuvaikutuksia.

Tyttäresi tilanteeseen vielä:

Itselläni kipuihin auttoi alaselän ja kylkien kevyt hieronta sekä vatsan hellä sively ja kevyt hieronta. Myös kuumaan veteen kastettu lämmin, kostea pyyhe alavatsan päällä helpotti oloa. Näitä voisi tyttärellesi kokeilla särkylääkkeitten lisäksi.

Puolisen vuotta kestävät kivut ennen ensimmäisiä menkkoja kuulostaa minusta vähän oudolta. En tosin ole lääkäri, joten en pysty varmasti sanomaan. Kävittekö muuten arvauskeskuksessa vai yksityisellä? Oliko yleislääkäri vai gynekologi?

Arvauskeskuksen yleislääkärin lausuntoon en kauheasti luottaisi... Yksityinen gynekologi maksaa enemmän, mutta voin vakuuttaa, että on rahan arvoinen. Sitä paitsi Kela korvaa ainakin osan yksityisestä gynekologikäynnistä.

Toivon vilpittömästi, että tyttäresi tilanne helpottuu, eikä hän joudu kärsimään kovista menkkakivuista.