YK:n Suomea koskeva raportti

suosituksiin. Onko tämä mielestänne johtanut johonkin, sitä voidaan tarkastella, nyt 2 vuotta kannanoton jälkeen.

"
0.10.2006
Lausunto YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten täytäntöönpanosta

Ulkoasiainministeriölle

YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta antamat loppupäätelmät

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 10.10.2006

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) lausuu pyydettynä lausuntona YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta 30.9.2005 antamien suositusten täytäntöönpanosta kohteliaimmin seuraavaa:

Yleistä

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus on sopimusvaltioita veloittava kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Yleissopimuksessa turvattujen lapsen oikeuksien täytäntöönpano on valtion vastuulla. Näin ollen lapsen oikeuksien komitean suositusten täytäntöönpanon tarkastelussa päähuomion on oltava valtiovallan toimien tarkastelussa.

MLL toteaa aluksi, että lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat päätelmät ja suositukset eivät riittävän kattavasti ota huomioon lasten oikeuksien kokonaistilannetta ja oikeuksien toteutumisen ongelmatilanteita Suomessa, koska komitealla ei ollut riittävästi aikaa perehtyä Suomen tilanteeseen. Tämä johtui siitä, että Suomen määräaikaisraportin käännökset eivät valmistuneet riittävän ajoissa.

MLL joutuu toteamaan, että valtiovallan toimenpiteet YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten johdosta ovat toistaiseksi olleet pääosin riittämättömiä tai ne puuttuvat kokonaan.

MLL kiittää ulkoasiainministeriötä siitä, että ministeriö aikoo jatkossa vuosittain pyytää lausuntoa YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten toimeenpanosta. MLL korostaa pitkäjänteisen ja johdonmukaisen työn merkitystä lapsen oikeuksien vahvistamisessa.

MLL pitää hyvänä sitä, että valtion viranomaisten lisäksi lausuntoa on pyydetty laajalta joukolta kansalaisjärjestöjä. MLL esittää, että lausunto pyydettäisiin jatkossa myös kaikilta kunnilta, koska kuntien merkitys lapsen oikeuksien käytännön toteutumisessa on Suomessa korostunut.

Lapsen oikeuksien komitean suositusten yksityiskohtaiset kommentit

Suositus 10

Komitea suosittelee laajentamaan lapsiasiavaltuutetun toimivalta käsittelemään yksilövalituksia

Lapsiasiavaltuutetun toimistossa työskentelee tällä hetkellä lapsiasiavaltuutettu, lakimies ja osastosihteeri. MLL:n mielestä näin pienet henkilöstöresurssit eivät mahdollista lapsiasiavaltuutetun tehtäväkuvan laajentamista yksilövalitusten käsittelyyn. Jos lapsiasiavaltuutetun tehtäviin sisällytetään yksilövalitusten käsittely, on riippumattomuuden turvaamiseksi tarpeen myös irrottaa lapsiasiavaltuutettu valtioneuvoston (sosiaali- ja terveysministeriön) yhteydestä.

Suositus 10b)

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio (Suomen valtio) antaa lapsiasiavaltuutetun toimistolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset voimavarat.

Lapsiasiavaltuutetun toimistossa on kolme työntekijää, mikä on valtuutetun laajoihin tehtäviin nähden täysin riittämätön määrä. MLL korostaa, että lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstövoimavaroja on pikaisesti vahvistettava.

Suositus 12

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan kaikille lapsille tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palveluiden saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.

Suomessa on kansainvälisesti tarkastellen poikkeuksellisen pitkälle viety kuntien autonomia ja valta päättää kuntalaisten palveluiden järjestämisestä. Kuntien valtionosuudet ovat pääosin yleiskatteisia ja valtionohjaus on pääasiassa informaatio-ohjausta, minkä seurauksena erot eri kuntien palveluissa ovat suuret.

Lasten tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palveluiden saatavuus voidaan turvata MLL:n käsityksen mukaan vain lisäämällä lasten palveluiden korvamerkittyjä valtionosuuksia ja antamalla kuntia sitovia vähimmäisnormeja palveluiden määrästä, laadusta ja saatavuudesta.

Suositus 14

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi.

Lapsia koskevia tilastotietoja ei edelleenkään kerätä riittävästi Suomessa. Virallisissa tilastoissa käytetty iänmukainen perusjaottelu on 0-14-vuotiaat, 15-64-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet, joten lapset (0-17-vuotiaat) sijoittuvat kahteen ikäluokkaan. Näin ollen lasten tilanteen kokonaistarkastelu on monien tilastojen perusteella hankalaa.

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten lastensuojelutarpeet jäävät helposti näkymättömiin sektorinäkökulman alle.

Lapsista on tarpeen valtiovallan toimesta (Tilastokeskus) tuottaa vuosittain tilastojulkaisu, jossa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti lasten tilannetta ja hyvinvoinnin kehitystä. Tällainen julkaisu tehtiin viimeksi vuonna 2000. Erityisen suuria tietopuutteita on alle kouluikäisten ja nuorten koululaisten hyvinvoinnin tilanteesta sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta.

MLL:n käsityksen mukaan valtiovallan pyrkimyksenä on parantaa lapsia koskevien tietojen keruuta, mutta merkittävää edistymistä ei vielä ole tapahtunut.

Suositus 16

Komitea kannustaa valtiota jakamaan tietoa lapsen oikeuksien yleissopimuksesta muun muassa koulujen opetussuunnitelmien kautta ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakamiseen haavoittuvimpien ryhmien keskuudessa.

Lapsen oikeuksia ei ole sisällytetty riittävässä määrin Opetushallituksen hyväksymiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Lasten oikeuksien opettaminen lapsille riippuu opettajan kiinnostuksesta asiaan.

Suositus 21

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata lapsen edun periaatteen huomioon ottaminen ja soveltaminen kaikissa säädöksissä, oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.

Hallituksen lakiesityksiin eduskunnalle on sisällytetty kappale ”Esityksen vaikutukset kansalaisryhmien asemaan”. Joidenkin lakiesitysten osalla kappaleessa on arvioitu esityksen vaikutuksia lapsiin, mutta läheskään aina näin ei ole vaikka esityksellä on välillisiä tai välittömiä vaikutuksia lapsiin. Lapsivaikutusten arviointi – silloin kun sitä ylipäätään on tehty - on myös hyvin pintapuolista. Lainvalmistelua varten tarvitaan lapsivaikutusten arvioinnin ohjeistus.

Erityisesti lapsivaikutusten arviointia on tarpeen vahvistaa valtion ja kuntien talousarvioiden valmistelussa.

Suositus 25

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle median välityksellä.

MLL kiinnittää huomiota siihen, että viestintäviraston resurssit televisio-ohjelmia koskevien lapsia suojelevien säännösten valvontaan ovat riittämättömät. Televisioyhtiöiden itsesääntelyn alalla on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta itsesääntelyyn perustuvat lapsen kehitykselle haitallisten tv-ohjelmien lähetysajat ovat edelleen liian varhaiset. Erityisenä ongelmana on, että lapsen kehitykselle haitallisia ohjelmia mainostetaan tv-kanavilla lasten televisiokatseluaikaan.

MLL kiinnittää huomiota myös siihen, että rikoslain 17 luvun 20 §:n säännöstä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan markkinoinnin kiellon noudattamista ei valvota riittävällä tavalla viranomaisten toimesta, esimerkkinä pornografisten lehtien sijoittaminen lehtien vähittäismyyntipaikoissa lasten nähtäville.

Suositus 27

Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan tarkoituksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.

MLL esittää huolensa lasten huoltoa koskevien riitojen pitkistä käsittelyajoista. Valtiovallan suunnitelmat leikata satoja virkoja tuomioistuinlaitoksesta toteutuessaan heikentäisivät lasten oikeusturvaa käsittelyaikojen pitkittyessä edelleen.

Suositus 29

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi.

Vanhemmuuden tuki ja ongelmien ennaltaehkäisy on monissa kunnallisissa lasten ja lapsiperheiden palveluissa ohentunut. Lastenneuvoloiden käyntikertoja on harvennettu, kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreita ja koulupsykologeja on riittämättömästi ja perheneuvoloihin on monissa kunnissa pitkät jonot. Kuntien lastensuojelutyössä korjaava työ vie kaikki voimavarat eikä ongelmiin puuttumiseen varhaisessa vaiheessa ole riittäviä mahdollisuuksia.

Sijaishuollon järjestämisen osaamista on tarpeen vahvistaa ja sijaishuollon järjestämistä valvoa nykyistä ponnekkaammin.

Suositus 32a)

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaista lasten hyväksikäyttöä vahvistaa valitus- ja opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan.

MLL pitää erittäin tarpeellisena Stakesin vuonna 2003 julkaisemaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle tarkoitettua opasta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämisestä. Opas on lisännyt valmiutta selvittää ja saattaa poliisin tutkittavaksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn epäilytapauksia. Stakes on myös julkaissut vuonna 2005 lapsille tarkoitetun turvataitokasvatus oppimateriaalin. MLL pitää tärkeänä, että lasten hyväksikäyttöä ehkäisevää valistustoimintaa jatketaan ja laajennetaan.

Suositus 32b)

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja yhteistyötä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämä ”Lasten ja nuorten puhelin ja netti” on alle 18-vuotiaille suunnattu palvelu, joka toimii vuoden jokaisena päivänä. Vuonna 1980 perustettu Lasten ja nuorten puhelin (puhnro 0800 - 120400) on ainoa valtakunnallinen, suomenkielinen, ainoastaan lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin. Soittaja voi puhua maksutta, nimettömänä ja luottamuksellisesti koulutetun aikuisen vapaaehtoisen kanssa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto saa toimintaan Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) kohdennettua toiminta-avustusta (AK5 Neuvonta- ja tietopalveluihin 274 000 euroa vuonna 2006). Puhelimen kulut ovat 378 000 euroa vuodessa, suurin yksittäinen menoerä on puhelinkulut noin 60 000 euroa. Toimintaa rahoitetaan hakemalla myös muita avustuksia ja lahjoituksia, vuonna 2005 toimintaa tuki 123 kuntaa. MLL pitää välttämättömänä, että RAY.n avustusta Lasten ja nuorten puhelimelle ja netille korotetaan.

Suositus 35

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholinkäyttöön, kohdistuvia toimenpiteitä.

Alkoholin kokonaiskulutus ja erityisesti väkevien alkoholijuomien kulutus on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti vuonna 2004 toteutetun alkoholiveroalennuksen johdosta. Alkoholin kulutuksen kasvu lisää ongelmia myös lasten ja lapsiperheiden elämässä. Vanhempien liiallinen alkoholin käyttö on keskeisimpiä syitä lasten laiminlyöntiin perheissä ja lastensuojelutarpeelle. Myös lasten ja nuorten oma alkoholinkäyttö on edelleen merkittävä ongelma Suomessa.

Kansalliselle alkoholiohjelmalle osoitetut resurssit ovat täysin riittämättömät. Alkoholi on yhä suurempi kansanterveysongelma, joka tuhoaa lasten ja perheiden elämää. Alkoholin käyttöä on ehkäistävä ja vähennettävä nykyistä selvästi vahvemmilla keinoilla.

Suositus 37

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itsemurhien estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalveluitaan.

Kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin päätyttyä vuonna 1997 Suomessa ei ole toteutettu kattavia kansallisia itsemurhien ehkäisyohjelmia. Lapsia ja nuoria ei ole otettu huomioon itsemurhien ehkäisytoimenpiteissä.

Lasten- ja nuorisopsykiatriaan suunnatut korvamerkitty erillisrahoitus sekä mielenterveysasetuksessa toteutettu hoitotakuu ovat osin parantaneet lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilannetta, mutta riittävän aikaisessa hoitoon pääsyssä ja hoidon jatkuvuudessa on edelleen puutteita.

Suositus 41

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa ja vahvistaa tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille.

Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys Suomessa on kasvanut nopeasti 1990-luvulta lähtien. Lapsiperheiden asema tulonjaossa on viimeisten tilastojen mukaan edelleen heikentynyt. Vuonna 2003 lapsiköyhyysaste ylitti koko väestön köyhyysasteen. Lapsiköyhyysaste oli 12,3 % vuonna 2004. Tulonjaossa lapsiperheistä heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet.

Valtiovallan toimet lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Perhepoliittisin etuuksiin viime vuosina tehdyt pienet korotukset eivät ole korjanneet 1990-luvun puolivälissä tehtyjä leikkauksia ja inflaation leikkaavaa vaikutusta etuuksien reaalitasoon.

Suositus 43

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, että yleissopimuksen 28 artikla (jokaisen lapsen oikeus saada opetusta) ja 29 artikla (lapsen koulutuksen tavoitteet) pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikkien lasten osalta koko maassa.

Suomessa koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on Pohjoismaiden alhaisin. OECD:n tilaston mukaan koulutukseen käytettiin BKT:sta Suomessa 6,0 %, Ruotsissa 6,9 %, Norjassa 6,9 %, Tanskassa 7,1 % ja Islannissa 7,4 % vuonna 2002.

Tilastojen perusteella lasten opetuksen asema koko koulutusjärjestelmässä on heikentynyt. Tilastokeskuksen mukaan perusopetuksen osuus koulutuksen käyttömenoista laski vuoden 1995 38,5 %:sta vuoden 2003 36,2 %:iin. Lukiokoulutuksen osuus koulutuksen käyttömenoista laski vuoden 1995 6,9 %:sta vuoden 2003 6,5 %:iin ja ammatillisen koulutuksen osuus vuoden 1995 19,7 %:sta vuoden 2003 13 %:iin.

Suomen koululaitos on menestynyt hyvin kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa, mutta koulun yhteisöllisyydessä, kouluviihtyvyydessä sekä oppilaiden mahdollisuuksissa vaikuttaa koulun asioihin on parantamisen varaa. Tämän vuoksi nyt alkava kouluhyvinvoinnin edistämisohjelma on erittäin tarpeellinen.

Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrä on kasvanut nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan syksyllä 2005 erityisopetukseen oli otettu tai siirretty lähes 43 000 oppilasta, joka on noin 7 % kaikista perusopetuksen oppilaista. Erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista huomattava osa sai opetusta kokonaan tai osittain yleisopetuksen oppilasryhmän yhteydessä.

Opettajien erityispedagogiset opetusvalmiudet korostuvat näin ollen myös yleisopetuksessa. Erityisopettajien riittävän määrän turvaamisen lisäksi on huolehdittava luokan- ja aineenopettajien erityispedagogiikan täydennyskoulutuksesta. Integroidussa opetuksessa opetusryhmän on myös oltava riittävän pieni, jotta erityisoppilas voi saada asianmukaista opetusta yleisopetuksen yhteydessä.

Kouluissa oppilashuoltopalveluiden saatavuudessa on edelleen selviä puutteita. Stakesin Kouluterveyskysely 2006 tulosten mukaan vajaa puolet oppilasta koki koulupsykologille pääsyn vaikeaksi. Joka kolmas oppilasta koki koulukuraattorille pääsyn vaikeaksi.

Suositus 47

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio - liittäen lapset täysimääräisesti mukaan toimintaan - jatkaa toimia kiusaamis- ja väkivaltailmiötä vastaan.

MLL:n tukioppilastoiminnassa ja Opetushallituksen ja poliisin kanssa yhteistyössä toteutettavassa Koulurauha-hankkeessa kiusaamisen ja väkivallan ehkäisy on keskeisellä sijalla. Myös opetusministeriö on syksyllä 2006 käynnistänyt laajan kouluhyvinvointihankkeen.

Suositus 59

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio liittyy mahdollisimman pian lapsen oikeuksien yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan valinnaiseen pöytäkirjaan.

MLL toteaa, ettei Suomi ole vielä ratifioinut valinnasta pöytäkirjaa.

Suositus 60

Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen komitean suositusten täysmääräisen täytäntöönpanon, muun muassa toimittamalla suosituksen hallituksen jäsenille, eduskunnalle sekä kunnanvaltuustoille ja –hallituksille.

MLL:lla ei ole tietoa, onko lapsen oikeuksien komitean suositukset toimitettu kaikkien kuntien valtuustoille ja hallituksille.

MLL toteaa, että suositusten toimittaminen kuntiin ei ole riittävä tae sille, että suositukset myös käsiteltäisiin kunnissa. MLL:n mielestä on tarpeen, että suositusten käsitteleminen on oltava kunnan velvollisuutena.

Suositus 61

Komitea suosittelee, että sopimusvaltion antama kolmas määräaikaisraportti ja lapsen oikeuksien komitean suositukset saatetaan laajasti, mutta ei yksinomaan internetin kautta, koko kansan, kansalaisyhteiskunnan ja lasten saataville.

Lapsen oikeuksien yleissopimus, Suomen antama kolmas määräaikaisraportti sekä lapsen oikeuksien komitean suositukset ovat ulkoasiainministeriön www.formin.fi –sivuilla saatavilla, mutta muutoin jakelu ei MLL:n käsityksen mukaan ole toteutunut komitean suosittamalla tavalla.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksesta tiedottaminen on edelleen paljolti kansalaisjärjestöjen työn varassa.

Lopuksi

MLL toteaa lopuksi, että parhaillaan Suomessa ollaan toteuttamassa laaja-alaista kunta- ja palvelurakenneuudistusta. MLL korostaa, että hankkeessa tulee kattavasti arvioida uudistuksen lapsivaikutukset.

Helsingissä 10.10.2006

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Eeva Kuuskoski

pääsihteeri
"
Lähde:
http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot_ja_lausunnot/?x41070=1548388


Varsinkin julkaisu ja informointi on näistä asioista ja suosituksista ja Suomen lasten tilanteesta kansainvälisella tasolla esitetty huoli on tyylikkäästi ja tehokkaasti pimitetty, niistä on erittäin vaikea löytää suomenkielistä tekstiä ulkoministeriön sivuilta, vaikka ulkoministriön virkamiehet hoitavat raportoinnin komiteaan päin ja ottavat vastaan huomautukset, moitteet ja suositukset käsittääkseni. Se että en ole siitäkään edes varma, todistaa kuinka vähän taviskansalaisilla on mahdollisuus tietää vastuunkantajista lastensuojelussamme. Joka tapauksessa, googlettamalla noita koodeja löydätte enlanninkielista selostusta Suomen asioista, eli muut tietää, me suomalaiset ei tiedetä. Hölmönä vaan meitä pidetään, kun rinta rottingilla idiootin tavoin meidän pikkuvirkamiehet kehuskelee suomalaista lastensuojelun tilaa, vaikkei meillä ole edes kaikkia YK:n ihmisoikeuksia suostuttu ratifioimaan vaan on jätetty varaumia virkamiehiä suojellen.

YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta antamat loppupäätelmät
04.10.2006

Lastensuojelun Keskusliitto toteaa lausunnossaan, etteivät komitean Suomelle antamat loppupäätelmät ja suositukset ota kattavasti huomioon lasten kokonaistilannetta ja niitä ongelmakohtia, joihin toimenpiteitä tulisi riittävästi kohdentaa. Näin ollen keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, ettei Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano tulevalla raportointikaudella perustu pelkästään komitean antamiin suosituksiin vaan todelliseen tilanteeseen suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Lastensuojelun Keskusliitto järjesti 14.2.2006 komitean antaman palautteen esittelemiseksi lapsen oikeuksien seminaarin yhteistyössä Suomen Unicefin ja lapsiasiavaltuutetun kanssa. Katso lapsen oikeuksien seminaarin materiaali lausunnon lopusta.

02.10.2006
Ulkoasiainministeriölle

YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta antamat loppupäätelmät

Pyydettynä lausuntona YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta antamista loppupäätelmistä Lastensuojelun Keskusliitto esittää kunnioittaen seuraavaa:

Raportointiprosessiin liittyvät näkökohdat:

Suomen kolmannen Lapsen oikeuksien täytäntöönpanoa koskevan kansallisen määräaikaisraportin määräaika oli heinäkuussa 2003. Sen jälkeen Lastensuojelun Keskusliitto sai Genevestä pyynnön kommentoida valtion raporttia; keskusliiton ns. täydentävä raportti valmistui ja toimitettiin Lapsen oikeuksien komitealle maaliskuussa 2005. Näin ollen keskusliiton kokoama raportti sisältää asioita ja toimenpiteitä, jotka valtion raportista aikataulun vuoksi puuttuvat (Liitteenä Supplementary Report to Finland’s Third Periodic Report on the Implementation of the UN Convention on the Rights of the Child for the UN Committee on the Rights of the Child).

Lastensuojelun Keskusliitto oli Lapsen oikeuksien komitean kuultavana Genevessä kesäkuussa 2005. Kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, että komitean jäsenet olivat päässeet tutustumaan Suomen määräaikaisraporttiin vasta edellisenä iltana, koska raportin käännökset eivät olleet valmistuneet ajoissa. Tämä vaikutti siihen, ettei komitea ehtinyt perehtyä riittävästi Suomen tilanteeseen, mikä näkyy komitean valtiolle lähettämissä täydentävissä kysymyksissä samoin kuin valmistautumisessa valtion kuulemiseen. Edelleen, komitean Suomelle antamat loppupäätelmät ja suositukset eivät ota kattavasti huomioon lasten kokonaistilannetta ja niitä ongelmakohtia, joihin toimenpiteitä tulisi riittävästi kohdentaa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, ettei Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano tulevalla raportointikaudella perustu pelkästään komitean antamiin suosituksiin vaan todelliseen tilanteeseen suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Lastensuojelun Keskusliitto järjesti 14.2.2006 komitean antaman palautteen esittelemiseksi lapsen oikeuksien seminaarin yhteistyössä Suomen Unicefin ja lapsiasiavaltuutetun kanssa. Seminaarin työskentelyosuudessa komitean suosituksista annettiin palautetta, joka on toimitettu kirjallisena Lapsen oikeuksien komitealle toukokuussa 2006 (Feedback on the Concluding Observations: Finland to the UN Committee on the Rights of the Child). Palautteessa esitetään toimenpiteitä, jotka täydentävät edelleen Suomen määräaikaisraporttia ja järjestöjen täydentävää raporttia.

Ulkoasiainministeriön formaatti toimenpiteiden seuraamiseksi

Lastensuojelun Keskusliitto on seurannut tyytyväisenä ulkoasiainministeriön työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi. Suositusten täytäntöönpanon seuranta vuositasolla on tervetullutta ja helpottaa niin järjestöjen työtä kuin valtio-osapuolta seuraavan raportin valmistelussa.

Toivottavaa olisi, että ao. taulukossa näkyisi pääotsikkotasolla, mistä asiakokonaisuudesta on kysymys (viitt. komitean ohjeistus raportointia varten; ao. jaksottelua käytetään myös loppupäätelmissä). Lisäksi toivottavaa olisi, että taulukosta näkyisi, mikä viranomainen vastaa ao. toimenpidesuosituksen täytäntöönpanosta.

Ulkoasiainministeriö on laajasti lähestynyt järjestöjä lausumaan toteutuneista tai suunnitelmissa olevista toimenpiteistä suositusten täytäntöönpanemiseksi. Järjestöt ovat monipuolisesti esitelleet työtään liitteinä olevissa Lastensuojelun Keskusliiton kokoamissa raporteissa. Lastensuojelun Keskusliitto huomauttaa, että valtio on YK-järjestelmässä yleissopimusten sopimusosapuoli ja valtio vastaa sopimukseen sisältyvien artikloiden täytäntöönpanosta. Järjestöt ovat mielellään yhteistyökumppani ja tarjoavat apuaan valtiolle monissa eri asioissa. Tämä kuitenkin edellyttää käytännön resursseja ja sopimusta mahdolliseen työnjakoon liittyvissä kysymyksissä.


Vastuuviranomaiset ja lapsen oikeudet

Kansallisella tasolla lapsen oikeuksien toteutumisen, niiden täytäntöönpanon ja seurannan kannalta on haasteellista, kun eri viranomaistahot vastaavat eri asiakokonaisuuksista. Ulkoasiainministeriö vastaa YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvästä raportoinnista, sosiaalinen Eurooppa lapsiköyhyys ja perheasiat mukaan lukien kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueeseen. EU:n perusoikeusvirastoa koskeva lausuntopyyntö taas tuli aikoinaan oikeusministeriöltä. Mitkä tahot vastaavat puolestaan EU-tiedonantoon sisältyvien toimenpide-ehdotusten toteuttamisesta tai niiden koordinaatiosta ja raportoivat vuosittain EU-koordinaattorille?

YK:ssa tänä keväänä tapahtunut ihmisoikeusneuvoston työn käynnistyminen ja siihen liittyvät muutokset tulevat myös vaikuttamaan kokonaistarkasteluun. Onkin odotettavissa, että YK:n ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon valvonta ja siihen liittyvä raportointikäytäntö muuttuvat uusien ohjeiden myötä.

Lastensuojelun Keskusliitto toivoo, että lapsen oikeuksien kokonaistarkastelu olisi selkeästi yhden viranomaistahon vastuulla. Lapsikysymyksissä keskeisessä roolissa ovat lapsiasiavaltuutettu ja eduskunnan oikeusasiamies mutta ao. viranomaistahot voivat vain seurata, valvoa ja tarvittaessa täydentää vastuuministeriöiden työtä.


Hyväksytty Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen kokouksessa 29.9.2006.

Lapsen oikeuksien seminaarin 14.2.06 materiaali

Lähde:
http://lskl.asiakas.org/showPage.php?page_id=4&offset=35&news_id=120

En jaksanut lukea, mutta tuskin tässäkään puututaan räikeimpiin, eli lasten eristämiseen ja sulkemiseen laitokseen ilman oikeudenkäyntiä. Nämä kaikki 2 vuotta sitten esitetyt kannanotot pidän muodollisina, silmänlumeena jotta näyttäisi siltä, että kyseiset lausunnonantajat muka tekevät jotain palkkansa eteen. Lopputulos puhuu ihan muuta, huostaanotot ovat lisääntyneet, sijoitukset ovat lisääntyneet eikä varmaan laitoksia ole lakkautettu lainkaan, päinvastoin. Myöskään lasta ei kuulla edelleenkään ja sosiaaliviranomaisen mielivalta saa rauhassa kukoistaa kuntatasolla valtakunnallisen valvonnan puuttuessa edelleen. Lisäksi, tuskin on ihmisoikeuksiin Suomen jättämät varaumat edes poistettu. Eli mistä nämä instanssit nauttivat palkkaa?

aikaisemmalta ajalta:

"
YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli Suomen raportit



Tiedote 286/2005
23.9.2005

YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa koskevat Suomen raportit Genevessä torstaina 22. syyskuuta. Komitea nosti esille kuulemistilaisuudessa useita lapsen oikeuksien toteutumiseen liittyviä kysymyksiä. Yleisellä tasolla komitea totesi tyytyväisyytensä lasten hyvään asemaan Suomessa ja erityisesti Suomen pyrkimykseen korjata aikaisemmin havaittuja epäkohtia. Lisäksi komitea kiinnitti huomiota lukuisiin eri lapsen elämän aihepiireihin liittyviin kysymyksiin.

Suomalaista koulutusjärjestelmää arvioitiin myönteisesti. Esille nousivat suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvä arviointi Pisa-tutkimuksessa, sosiaali- ja terveyspalvelujen kunnittainen vaihtelu sekä rikosoikeuteen liittyvät kysymykset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsipornografiasta ja perheväkivallasta. Samoin esille tuli pakolaislasten asema Suomessa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus tuli Suomessa voimaan 20. heinäkuuta 1991, ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tuli voimaan 10. toukokuuta 2002. Yleissopimuksen sekä valinnaisen pöytäkirjan toteutumista valvotaan sopimuspuolten määräajoin laatimien raporttien avulla. Raporteissa selostetaan niitä toimenpiteitä, joihin on ryhdytty sopimusvelvoitteiden toteuttamiseksi. Sopimusmääräysten mukaisesti raportteja käsitellään lapsen oikeuksien komiteassa. Komitea pitää myös suullisia istuntoja. Raportin käsiteltyään komitea antaa sopimuspuolelle huomautuksia ja suosituksia.

Suomi antoi kolmannen määräaikaisraporttinsa lapsen oikeuksien yleissopimuksesta YK:n pääsihteerille heinäkuussa 2003 sekä ensimmäisen määräaikaisraportin sopimuksen pöytäkirjasta lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin toukokuussa 2004. Molemmat raportit käsiteltiin lapsen oikeuksien komitean 40. istunnossa, minkä yhteydessä järjestettiin hallituksen edustajien suullinen kuulemistilaisuus 22. syyskuuta 2005 Genevessä. Julkisessa kuulemistilaisuudessa Suomen valtuuskuntaa johti ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikön päällikkö Arto Kosonen ulkoasiainministeriöstä. Muut valtuuskunnan jäsenet olivat kansanedustaja Astrid Thors ja valiokuntaneuvos Sami Manninen eduskunnan perustuslakivaliokunnasta, lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriöstä, ylitarkastaja Maria Biskop opetusministeriöstä, neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä valtuuskunnan sihteerinä toiminut lainsäädäntösihteeri Leena Leikas ulkoasiainministeriöstä.

Komitea antaa suosituksensa Suomen raporttien osalta 30. syyskuuta. Seuraava Suomen määräaikaisraportti toimitetaan lapsen oikeuksien komitealle heinäkuussa 2008. Raportissa on tarkoitus selostaa muun muassa sitä, mihin toimenpiteisiin komitean suositusten johdosta on ryhdytty eri hallinnon aloilla.

Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Leena Leikas, puh. 09 1605 5731, ja lainsäädäntösihteeri Satu Kaskinen, puh. 09 1605 5298, ulkoasiainministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö

"

Lähde:
http://www.finland.or.jp/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=41533&LAN=FI

nimenomaan levittää tietoa

"
CRC/C/OPAC/CO/3
30 syyskuuta 2005
LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA
40. istunto
LAPSEN OIKEUKSIA KOSKEVAAN YLEISSOPIMUKSEEN TEHDYN
LASTEN OSALLISTUMISTA ASEELLISIIN SELKKAUKSIIN
KOSKEVAN VALINNAISEN PÖYTÄKIRJAN 8 ARTIKLAN MUKAISESTI ANNETTUJEN
SOPIMUSVALTIOIDEN RAPORTTIEN KÄSITTELY
Lapsen oikeuksien komitean päätelmät: Suomi
1. Komitea käsitteli Suomen ensimmäisen raportin (CRC/C/OPAC/FIN/1) 1069. istunnossaan (ks.
CRC/C/SR.1069), joka pidettiin 22 päivänä syyskuuta 2005, ja hyväksyi seuraavat loppupäätelmät 30
päivänä syyskuuta 2005.
A. Johdanto
2. Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion raporttia, joka sisältää yksityiskohtaisia tietoja
valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta.
B. Myönteiset näkökohdat
3. Komitea pitää myönteisenä asevelvollisuuslain muuttamista lailla 364/2000 siten, että alle 18-
vuotiaiden värvääminen varusmiespalvelukseen on kielletty, myös vapaaehtoiselta pohjalta. Lisäksi
komitea panee tyytyväisyydellä merkille, että saman lain nojalla alle 18-vuotiaiden värvääminen
taistelujoukkoihin voidaan katsoa sodankäyntirikokseksi, josta on mahdollista määrätä rikoslain
mukainen rangaistus.
C. Pääasialliset huolenaiheet ja suositukset
Fyysisen ja henkisen toipumisen edistäminen
4. Komitea toteaa, että sopimusvaltio on sellaisten sodan runtelemilta alueilta saapuvien
turvapaikanhakija- ja siirtolaislasten kohdemaa, jotka ovat mahdollisesti joutuneet traumaattisten
kokemusten uhreiksi.
5. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toimittamaan seuraavan määräaikaisraporttinsa yhteydessä
tietoja niistä lainkäyttöalueellaan olevista pakolais- ja siirtolaislapsista, jotka ovat saattaneet
joutua omassa alkuperämaassaan mukaan vihollisuuksiin, sekä heille fyysisen ja henkisen
toipumisensa ja sosiaalisen sopeutumisensa edistämiseksi mahdollisesti annetusta avusta. Lisäksi
sopimusvaltiota pyydetään antamaan lisätietoja teknistä yhteistyötä ja taloudellista apua
koskevista hankkeista, joiden tarkoituksena on estää lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin
ja auttaa aseellisten selkkausten lapsiuhrien toipumista.
2
Valinnaista pöytäkirjaa koskeva koulutus/ tiedon jakaminen pöytäkirjasta
6. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa valinnaisen pöytäkirjan määräyksiä koskevan
jatkuvan ja järjestelmällisen, kaikilla oleellisilla kielillä annettavan koulutuksen kehittämistä
kaikille asiaan liittyville ammattiryhmille, erityisesti sotilashenkilöstölle, sekä saattamaan
määräykset laajasti tunnetuiksi yleisön ja erityisesti lasten ja vanhempien keskuudessa kaikilla
oleellisilla kielillä, muun muassa koulun opetussuunnitelman avulla.
Asiakirjojen jakaminen
7. Valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kappaleen valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltion
antama ensimmäinen raportti ja komitean hyväksymät päätelmät saatetaan laajasti yleisön
saataville keskustelun ja tietoisuuden herättämiseksi valinnaisesta pöytäkirjasta ja sen
täytäntöönpanosta ja seurannasta.
Seuraava raportti
8. Komitea kehottaa 8 artiklan 2 kappaleen mukaisesti sopimusvaltiota antamaan lisätietoja
valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta seuraavan (neljännen) lapsen oikeuksien
yleissopimuksesta annettavan määräaikaisraporttinsa yhteydessä, joka yleissopimuksen 44
artiklan nojalla on määrä antaa viimeistään 19 päivänä heinäkuuta 2008.
"

Lähde
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/aineistot/sopimus/raportit.htx.i1143.pdf

Kaikki on käytännössä salattu, nämäkin on iänikuisen vanhoja asioita, ja lapset ovat nämäkin kaksi vuotta kärsineet ja lisää uhreja on tullut. Laiskanpulskeat virkamiehet vaan istuvat ja ihmettelevät ja rustaavat kiitteleviä kirjeitään toinen toisilleen niin virkamies- kuin lastensuojelupuolellakin, ulkoministriön hykerrellessä ylimpänä raportoijana sekavaa menettelyä, joka tämän kaiken mahdollistaa.

Vuoden 2000 raportti:

"
YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimmät Suomea käsittelevät päätelmät ja suositukset



16/10/2000.
CRC/C/15/Add.132.

Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 44 artikalan nojalla antamien raporttien tarkastelu

1. Komitea tutki Suomen 18. päivänä marraskuuta 1998 antaman toisen määräaikaisraportin (CRC/C/70/Add.3) 643. ja 644. kokouksessaan (ks. CRC/C/SR. 643-644), jotka pidettiin 19. päivänä syyskuuta 2000 ja hyväksyi 6. päivänä lokakuuta 2000 pidetyssä 669. kokouksessaan seuraavat päätelmät.
A.Johdanto

2. Komitea on tyytyväinen siihen, että sopimusvaltio on jättänyt toisen määräaikaisraporttinsa sekä esitettyihin kysymyksiin (CRC/C/Q/FIN/2) kirjallisissa vastauksissa annetut lisätiedot ajallaan. Komitea kiinnittää tyytyväisenä huomiota valtuuskunnan rakentaviin pyrkimyksiin antaa lisätietoja keskustelujen kuluessa.

B.Sopimusvaltion suorittamat seurantatoimet ja saavutetut tulokset

3. Komitea kiittää sopimusvaltiota sen yleisesti onnistuneesta lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanosta ja toistaa tyytyväisyytensä siitä, että lasten ja vanhempien tueksi on perustettu laaja sosiaaliturvajärjestelmä ja suuri joukko hyvinvointipalveluja, erityisesti ilmainen terveydenhuolto, ilmainen koulutus, laajennettu äitiysloma, sekä äitiä että isää koskeva vanhempainloma ja kattava päivähoitojärjestelmä (ks. CRC/C/15/Add.53, 3 kpl). Se on tyytyväinen myös siihen, että sopimusvaltio on pyrkinyt vähentämään 1990-luvun alkupuolen talouslaman lapsiin kohdistuneita vaikutuksia ja siitä, että lasten hyvinvoinnin perusta on säilytetty.

4. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä äskettäin hyväksyttyjen uusien lakien johdosta samoin kuin kansallisen lainsäädännön muutoksista, joiden tarkoituksena on saattaa kansallinen lainsäädäntö yhteneväksi yleissopimuksen periaatteiden ja määräysten kanssa. Se kiinnittää erityisesti huomiota lakiuudistukseen, jonka nojalla alaikäiseltä ostetut seksipalvelut ja lapsipornografiaa käsittelevän materiaalin hallussapito kriminalisoidaan, sekä rikoslain seksiturismia koskevaan muutokseen, jonka mukaan Suomen kansalaiset, jotka ovat ulkomailla syyllistyneet alaikäiseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen, tuomitaan kuten komitean edellisissä päätelmissä suositellaan (ks. CRC/C/15/Add.53, 29 kpl); vuonna 1999 muutettuun ulkomaalaislakiin, jonka tarkoituksena on helpottaa perheiden yhdistämistä; maahanmuuttajien kotouttamisen edistämiseen tähtäävään ja turvapaikanhakijoiden vastaanottomenettelyä selkeyttävään lakiin. Lisäksi komitea ilmaisee tyytyväisyytensä sen johdosta, että sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut kansallisen ohjelman lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi.

5. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä vuonna 1998 perustetun lapsiasioihin keskittyvän apulaisoikeus-asiamiehen viran perustamisesta. Kyseisen apulaisoikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa lasten oikeuksien täytäntöönpanoa Suomessa.

6. Komitea toteaa tyydytyksellä, että hallitus antoi vuonna 1997 toimintaohjeet suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja rasismin torjumiseksi. Se kiinnittää myös huomiota etnisten vähemmistöjen terveydentilan ja hyvinvoinnin edistämiseen hallituksen kansallisessa vuosia 1998-2001 koskevassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä koskevassa ohjelmassa, samoin kuin siihen, että maahanmuuttajalapsilla on yhdenvertainen oikeus koulutukseen, mukaan lukien toimenpiteet, jotka auttavat antamaan opetusta maahanmuuttajien omalla kielellä.

7. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä kansallisen lasten hyvinvointia koskevan yhtenäistämis-järjestelmän johdosta, joka parantaa lasten pääsyä käyttämään tarvitsemiaan palveluita riippumatta kunnan taloudellisesta tilanteesta. Komitea arvostaa myös sitä, että Suomen kuntaliitto hyväksyi tammikuussa 2000 lapsipoliittisen ohjelman, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöön-panoa kunnissa. Lisäksi se kiinnittää myönteistä huomiota sosiaalihuoltoa ja terveyttä koskevaan toimintaohjelmaan, joka ottaa huomioon myös kysymyksen lasten ja nuorten mielenterveysongelmista.

8. Komitea kiittää siitä, että Suomi yhtenä ensimmäisistä valtioista ratifioi ILO:n yleissopimuksen No.182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välttömiä toimia niiden poistamiseksi ja että Suomi on niiden valtioiden joukossa, jotka tukevat eniten ILO:n Kansainväliseen lapsityövoiman poistamista koskevaa ohjelmaa (IPEC).

9. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että Suomi allekirjoitti 7. päivänä syyskuuta 2000 YK:n yleiskokouksen vuosituhannen huippukokouksen yhteydessä kaksi valinnaista pöytäkirjaa lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen ja panee merkille, että Suomi on ryhtynyt riittäviin toimiin niiden ratifioimiseksi keväällä 2001.

C. Tekijöitä ja vaikeuksia, jotka haittaavat kehitystä

10. Vastuun delegoiminen paikallisille ja alueellisille viranomaisille voi lisätä paikallisten yhteisöjen mukanaoloa, mutta samalla se näyttää estävän lasten oikeuksien yleissopimuksen periaatteiden ja määräysten täyden ja tasapuolisen täytäntöönpanon paikallisten ja alueellisten tulkinta- ja soveltamiserojen sekä erilaisen budjetoinnin takia.

D. Pääasialliset huolenaiheet

D1. Yleiset voimaansaattamistoimet

Koordinointi

11. Komitea on edelleen huolissaan lapsiasioihin keskittyvän tahon puuttumisesta hallituksen sisällä ja sellaisten mekanismien puuttumisesta sekä keskushallinnossa että paikallistasolla, jotka koordinoisivat lapsia koskevia laajakantoisia ohjelmia ja valvoisivat yleissopimuksen voimaansaattamista (ks. CRC/C/15/Add.53, 11 kpl).

12. Komitea kehottaa sopimusvaltiota harkitsemaan jatkotoimenpiteitä lapsiasioihin keskittyvän tahon perustamiseksi hallituksen sisälle sekä eri ministeriöiden välisten samoin kuin keskushallinnon ja paikallistason viranomaisten välisten koordinaatiomekanismien luomista lasten oikeuksien toteuttamiseen liittyvien menettelyjen ja toimien koordinoimiseksi paremmin.

Voimaansaattaminen paikallistasolla

13. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että koska päätöksentekoa, hallintoa ja palveluja on sopimusvaltiossa laajamittaisesti hajautettu, valtaa on siirtynyt merkittävästi keskushallinnosta kuntatasolle. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan harjoita samanlaista sosiaalipolitiikkaa eivätkä tarjoa samantasoisia yhteiskunnallisia palveluja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille, joita ovat erityisesti köyhät perheet, yksinhuoltajaperheet, samoin kuin vammaiset lapset, pakolaislapset ja vähemmistöihin kuuluvat lapset.

14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaisi tehtäväkseen yleissopimuksen kaikkien näkökohtien toimeenpanon arvioimisen kuntaviranomaisten osalta ja että yleissopimuksen täytäntöönpanon takaamiseksi kuntatasolla tehtäisiin kaikki voitava. Se toistaa myös suosituksensa integroidun valvontajärjestelmän tai -mekanismin perustamisesta takaamaan, että lapsilla olisi kaikissa kunnissa mahdollisuus saada yhtä hyvät peruspalvelut (ks. CRC/C/15/Add.53, 23 kpl).

Varojen kohdentaminen tulo- ja menoarviossa

15. Komitea on huolissaan siitä, että paikallisviranomaisten vähävaraisille perheille ja vammaisten lasten perheille jakamat hyvinvointipalvelut ovat eritasoisia ja erilaatuisia eri puolilla maata johtuen osittain siitä, että kunnilla on käytettävissään hyvin erilaiset taloudelliset voimavarat, päättävät viranomaiset priorisoivat asioita eri tavoin, ja tarpeiden arviointi- ja avun myöntämisjärjestelmät ovat erilaiset. Näistä eroista johtuen lapset, erityisesti vammaiset lapset, pääsevät käyttämään tai saavat eritasoisia hyvinvointipalveluja sen mukaan, millä alueella he asuvat.

16. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tutkimaan, millä tavoin kaikille lapsille voidaan taata tasa-arvoiset mahdollisuudet voida käyttää samantasoisia palveluja asuinpaikasta riippumatta esimerkiksi vakiinnuttamalla maanlaajuiset vähimmäisvaatimukset ja määrärahat yleissopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen ja muiden yhteiskunnallisten hyvinvointipalvelujen alueilla ja 2 artiklan mukaisesti.

Tietojen keruu

17. Samalla kun komitea antaa tunnustusta uusien tilastojen keruuta koskevien aloitteiden johdosta, kuten Suomen lapsitilastoa koskevasta raportista vuonna 1998 ja lasten elinolosuhteita koskevasta raportista vuonna 2000, joka innovatiivisesti tutkii suomalaista yhteiskuntaa lapsen näkökulmasta, komitea huomauttaa, että lapsiasioita koskevien tietojen ja indikaattorien säännöllistä ja laajamittaista keruuta ja analysointia täytyy edelleen kehittää sen arvioimiseksi, miten kattavasti yleissopimus on saatettu voimaan erityisesti paikallistasolla.

18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaisi yleissopimuksen mukaisesti kattavan tietojenkeruujärjestelmän kehittämistä. Tämän järjestelmän tulisi kattaa kaikki lapset 18 ikävuoteen asti korostaen erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia, kuten pahoinpitelyjen tai huonon kohtelun kohteeksi joutuneita lapsiuhreja, vammaisia lapsia, vähävaraisten perheiden lapsia, lain kanssa tekemisiin joutuneita lapsia sekä maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin kuuluvia lapsia. Se kehottaa edelleen sopimusvaltiota käyttämään indikaattoreita ja tietoja sellaisten menettelyjen ja ohjelmien aikaansaamiseksi, jotka edesauttavat yleissopimuksen tehokasta voimaansaattamista ja valvontaa.

Lapsiasiamies

19. Vaikka toisen eduskunnan apulaisoikeusasimiehen tehtäviin kuuluu valvoa lasten oikeuksien täytäntöönpanoa, komitea kiinnittää huomiota siihen, että keskustelu kansallisen lapsiasiamiehen viran perustamisesta jatkuu ja että sopimusvaltion on tehtävä lopulliset päätökset tästä asiasta edellä mainitun apulaisoikeusasiamiehen toiminnasta saatujen kokemusten perusteella.

20. Komitea pyytää sopimusvaltiota vakavasti harkitsemaan itsenäisen kansallisen lapsiasiamiehen viran perustamista ottaen huomioon muiden Pohjoismaiden myönteiset kokemukset ja antamatta pelkkien taloudellisten näkökohtien vaikuttaa päätökseen.

Tiedottaminen yleissopimuksen periaatteista ja määräyksistä

21. Samalla kun komitea ottaa huomioon sopimusvaltion pyrkimykset tietojen levittämiseksi yleissopimuksesta, mukaan lukien yleissopimuksen tekstin julkaisemisen saamen kielellä, komitea ilmaisee huolensa siitä, että yleissopimuksen periaatteita ja määräyksiä ei levitetä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Lisäksi komitea toteaa, että ammatikseen lasten parissa työskentelevien ja ammatikseen lapsia koskevia asioita hoitavien henkilöiden koulutus ja uudelleenkoulutus ei ole järjestelmällistä.

22. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio muun muassa kehittäisi luovempia menettelytapoja yleissopimuksen tunnettuuden edistämiseksi, kuten kuvakirjojen ja julisteiden kaltaiset visuaaliset apuneuvot, sekä liittäisi yleissopimuksen koulujen opetusohjelmaan. Se kehottaa sopimusvaltiota edelleen harkitsemaan yleissopimuksen kääntämistä romanikielelle ja muille vähemmistökielille ja saamaan yleissopimuksen myös suurimpien maahanmuuttajaryhmien kielille. Komitea myös suosittelee, että ammatikseen lasten parissa työskenteleville ja ammatikseen lapsia koskevia asioita hoitaville henkilöille, kuten tuomareille, lakimiehille, muille lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaaville henkilöille, opettajille sekä kouluhallinnossa ja terveydenhuollon parissa työskenteleville, kiinnittäen erityistä huomiota kunnallisiin luottamushenkilöihin ja kuntaviranomaisiin, järjestettäisiin edelleen järjestelmällistä koulutusta ja/tai asian tiedostamiseen tähtäävää valmennusta.

D2. Yleiset periaatteet

Yleiset periaatteet

23. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että sopimusvaltio on pyrkinyt viimeaikaisissa lainsäädännön uudistuksissa, kuten laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, ottamaan huomioon lapsen edun ja lapsen oikeuden tulla kuulluksi.

24. Komitea pyytää sopimusvaltiota jatkossakin ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta sen lainsäädäntö ja menettelytavat paremmin heijastaisivat yleissopimuksen yleisiä periaatteita, erityisesti syrjimättömyyttä (yleissopimuksen 2 artikla), lapsen etua (2 artikla), oikeutta kehitykseen (6 artikla) ja lapsen mielipiteen kunnioittamista (12 artikla).

Lapsen etu

25. Samalla kun komitea antaa sopimusvaltiolle tunnustusta sen merkittävistä pyrkimyksistä kunnioittaa lapsen etua, se ilmaisee huolensa siitä, että erityisesti kunnalliset viranomaiset eivät aina ota periaatetta täysin huomioon eikä myöskään saapuvien lapsiturvapaikanhakijoiden tai -pakolaisten etu ei ole aina ensisijainen näkökohta.

26. Yleissopimuksen 3 artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio tarkastelisi lapsen etu -periaatteen kaikkia vaikutuksia edellä mainituissa tilanteissa ja että sopimusvaltio jatkaisi pyrkimyksiään taata tämän periaatteen ensisijainen huomioiminen kaikissa lapsia koskevissa asioissa.

Oikeus kehitykseen

27. Yleissopimuksen 6 artiklan osalta komitea huomauttaa, että sopimusvaltion raportissa ei ole selkeätä mainintaa siitä, millä tavoin sopimusvaltio toteuttaa oikeutta kehitykseen.

28. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toimintaohjelmissaan, strategioissaan, menettelytavoissaan ja ohjelmissaan tarkastelemaan näkökulmaa, jonka mukaan jokaisella lapsella on oikeus fyysiseen, henkiseen, hengelliseen, moraaliseen, psykologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

29. Komitea ilmaisee huolensa siitä, että lasten, erityisesti alle 12-vuotiaiden lasten, näkemyksiä ei aina oteta täysin huomioon erityisesti lapsen huostaanoton yhteydessä ja tapaamisoikeuksia koskevissa oikeuden käsittelyyn tulleissa riitatapauksissa.

30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaisi, että sellaisten alle 12-vuotiaiden riittävän kypsiksi arvioidut mielipiteet, joita koskee oikeudenkäyntimenettely, aina kuultaisiin lapsiystävällisessä ympäristössä. Lisäksi se suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy tekemään säännöllisiä katsauksia siitä, missä laajuudessa lasten mielipiteet otetaan huomioon ja siitä, miten ne vaikuttavat menettelytapoihin ja tuomioistuinten päätöksiin, ohjelmien toimeenpanoon ja lapsiin itseensä.

D3. Kansalaisoikeudet ja -vapaudet

Lasten osallistuminen

31. Samalla kun komitea on tyytyväinen opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksiin toisen asteen koulutuksessa, se on huolestunut siitä, että lasten osallistumiseen erityisesti ala-asteella ja yläasteella ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

32. Ottaen huomioon hallituksen toimenpiteet, jotka liittyvät lasten osallistumisoikeuksiin näillä koulutuksen tasoilla, komitea kannustaa sopimusvaltiota toimimaan tehokkaasti lisätäkseen lasten osallistumista muun muassa heitä koskevaan kasvatukseen liittyvään toimintaan.

D4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito

Ero vanhemmista

33. Komitea ilmaisee vakavan huolensa sen johdosta, että lapsiperheiden nettotulot ovat laskeneet huomattavasti sekä korkean työttömyysasteen että lapsiin kohdistuvia etuuksia alentaneiden budjettitoimien seurauksena.



34. Ottaen huomioon sopimusvaltion taloudessa viime aikoina tapahtuneet muutokset parempaan suuntaan komitea suosittelee vakavasti, että sopimusvaltio kohdistaisi enemmän varoja lapsiperheiden tukemiseen ja kehittäisi tehokkaita toimia, joiden avulla näille perheille voidaan antaa asianmukaista tukea, jotta vältytään esimerkiksi lasten sijoittamiselta sijaiskoteihin tai laitoksiin.

35. Komitea panee huolestuneena merkille, että perheensä ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on viime vuosina kasvanut.

36. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyisi kaikkiin tarpeellisiin toimiin sen takaamiseksi, että lapsia sijoitetaan perheensä ulkopuolelle vain silloin, kun se on selvästi lapsen edun mukaista ja niin lyhyeksi aikaa kuin mahdollista.

Perheiden jälleenyhdistäminen

37. Samalla kun komitea kiinnittää huomiota lakiin maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta vuodelta 1999, joka tuo muutamia uudistuksia yksin saapuvien turvapaikkaa hakevien lasten vastaanottotapaan, komitea on huolissaan siitä, että perheiden jälleenyhdistämisprosessi on edelleen kovin pitkä ja että tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti kyseisiin lapsiin.

38. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tutkimaan hakumenettelyprosessin ja lasten sijoittamisen hitauden syitä tavoitteena lyhentää käsittelyaikoja.

Pahoinpitely ja laiminlyönti

39. Vaikka sopimusvaltio oli toinen maa maailmassa, joka vuonna 1983 voimaan tulleella lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevalla lailla kielsi kaikenlaisen lasten ruumillisen rangaistuksen perheessä, komitea on silti huolissaan lapsiin kotona kohdistuneiden pahoinpitelyjen lukumäärästä, mukaan lukien lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Komitea on huolissaan myös puutteista ilmiön julkitulossa.

40. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio harkitsisi lisätoimia lapsiin perheen sisällä kohdistuvien väkivaltatapausten estämiseksi, ja havaittuihin tapauksiin puuttumiseksi riittävän aikaisessa vaiheessa, sekä lapsiystävällisten väkivaltaa ehkäisevien ohjelmien ja hoito- ja kuntoutuspalvelujen kehittämiseksi lapsityöhön erikoistuneen henkilökunnan avulla.

D5. Terveys ja -hyvinvointi

Pitkäaikaissairaat lapset

41. Komitea toteaa huolestuneena, että perheet, joissa on pitkäaikaissairaita lapsia, eivät saa aina tarpeeksi henkilökohtaista ja taloudellista tukea.

42. Samalla kun komitea tunnustaa sopimusvaltion pyrkimykset taata vammaisten lasten oikeudet, se suosittelee, että sopimusvaltio edelleen pyrkisi takaamaan samanlaisen tuen ja avun myös pitkäaikaissairaiden lasten perheille ja antamaan heille asiantuntijatason apua.

Sairaalahoidossa olevat lapset

43. Komitea on huolissaan siitä, että useita lastenosastoja on suljettu tai ne ovat säästötoimenpiteiden takia sulkemisuhan alaisia ja että lapsia hoidetaan aikuisten osastoilla, joskus jopa samassa huoneessa aikuisten kanssa.

44. Komitea ottaa huomioon äskettäisen alueellisiin viranomaisiin kohdistetun vetoomuksen tarkkailla tilannetta, ja suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyisi tehokkaisiin toimiin taatakseen sairaalahoidossa oleville lapsille asianmukaisen hoidon sairaalahoidossa olevien lasten eurooppalaisen yhdistyksen perustamiskirjan (Charter for Children in Hospitals of the European Association for Children in Hospital; EACH) mukaisesti.

Mielenterveyspalvelut

45. Samalla kun komitea panee tyytyväisenä merkille myönnetyn lisärahoituksen, jolla mielenterveyspalveluja, erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja, tuetaan valtion varoin, se toistaa edelleen huolensa siitä, että henkisesti sairaita lapsia sijoitetaan samoihin hoitolaitoksiin aikuisten kanssa (CRC/C/15/Add.53, 16 kpl). Lisäksi se yhtyy sopimusvaltion ilmaisemaan huoleen pitkistä jonotuslistoista ja pitkästä odotusajasta mielenterveyspalvelujen saannissa ja lasten mielenterveyskysymyksiin erikoistuneen henkilöstön palvelujen saannissa, koska psykologeja ja psykiatreja ei ole riittävästi.

46. Komitea kehottaa sopimusvaltiota kiinnittämään huomiota lastenpsykiatrien ja -psykologien riittämättömyyteen erityisesti maan pohjois- ja itäosissa ja pienissä kunnissa, joilla ei ole tarpeeksi voimavaroja, jotta lapset pääsisivät aikaisemmassa vaiheessa mielenterveyspalvelujen piiriin sekä estämään henkisesti sairaiden lasten joutumisen aikuisille tarkoitettuun laitoshoitoon.

Neuvolatoiminta

47. Komitea antaa tunnustusta sille, että kunnat hoitavat äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa, mutta on huolissaan siitä, miten eri tavoin kunnat järjestävät näitä palveluja ja osoittavat niihin voimavaroja.

48. Komitea suosittelee sopimusvaltiota takaamaan lapsille kaikissa kunnissa samantasoiset äitiys- ja lastenneuvolapalvelut.

D6. Koulutus, vapaa-aika ja sivistystoiminta

Oikeus koulutukseen

49. Komitea yhtyy sopimusvaltion huoleen koskien opettajien säästösyistä toteutettuja lomautuksia joissakin kunnissa, mikä saattaa vaikuttaa haitallisesti opetukseen ja koulutukselliseen tasa-arvoon.

50. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee toimeen uudistetun koululainsäädännön tavoitteena tasa-arvon takaaminen maan eri alueiden välillä ja eri koulujen ja oppilaitosten välillä.

D7. Toimenpiteet, jotka liittyvät erityissuojeluun

Yksin saapuvat turvapaikkaa hakevat tai pakolaislapset

51. Komitea on huolissaan siitä, että yksin saapuvia alaikäisiä turvapaikkaa hakevia lapsia haastatellaan samalla tavalla kuin aikuisia. Samalla kun komitea toteaa tyydytyksellä, että yksin saapuvia alaikäisiä turvapaikkaa hakevia lapsia varten on perustettu edustajajärjestelmä, se ilmaisee huolensa siitä, että yksin saapuvia alaikäisiä turvapaikkaa hakevia lapsia edustamaan valitut henkilöt eivät saa riittävästi toimintavaroja ja koulutusta. On myös ilmeistä, että pakolaislasten koulutusta heidän omalla äidinkielellään on tarjolla vain niissä kunnissa, jotka osoittavat siihen riittävästi varoja.

52. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio takaisi riittävät voimavarat pakolaislasten vastaanotosta huolehtivien toimihenkilöiden koulutukseen, erityisesti lasten haastattelutekniikkaa koskevaan koulutukseen, samoin kuin yksin turvapaikkaa hakevien alaikäisten lasten edustajien koulutukseen. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio harkitsisi toimenpiteitä, joiden avulla turvapaikkaa hakeville ja pakolaislapsille voidaan taata tasa-arvoinen pääsy käyttämään samantasoisia palveluja, erityisesti koulutuspalveluja, henkilöstä ja asuinpaikasta riippumatta.

53. Komitea kiinnittää huolestuneena huomiota sellaisten turvapaikkaa hakevien lasten ja pakolaislasten lukumäärään, jotka tulevat sota-alueilta ja jotka ovat mahdollisesti joutuneet traumaattisten kokemusten uhreiksi.

54. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio lupaisi ryhtyä kaikkiin toimiin sellaisten lasten tunnistamiseksi, jotka tarvitsevat erityistukea saapuessaan sopimusvaltion alueelle samoin kuin harkita riittävän psykologisen avun antamista heille ja heidän vanhemmilleen.

Aineiden väärinkäyttö

55. Komitea on huolissaan tiedoista, joiden mukaan huumeiden, erityisesti kovien huumeiden käyttö on lisääntynyt sopimusvaltiossa, samoin kuin alkoholin ja tupakan väärinkäytöstä nuorison keskuudessa. Se huomauttaa edelleen, että olemassa oleva lasten hyvinvointijärjestelmä ei kykene suoriutumaan kasvavista palvelutarpeista.

56. Komitea kiinnittää tyytyväisenä huomiota huumepolitiikkaa koskevaan periaatepäätökseen vuodelta 1999 ja kehottaa sopimusvaltiota saamaan aikaan myönteisiä kultturia koskevia muutoksia ja jatkamaan tietoisuuden herättämiseen tähtääviä ja ehkäiseviä toimenpiteitään, mukaan lukien huumevalistus kouluissa. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio osoittaisi enemmän määrärahoja lasten hyvinvointipalvelujärjestelmään hoitoterapioiden ja erityisesti lapsille suunniteltujen kuntoutuspalvelujen lisäämiseksi.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

57. Samalla kun komitea antaa tunnustusta siitä, että sopimusvaltio on tarkistanut lainsäädäntöään ja suorittanut muita toimenpiteitä parantaakseen lasten suojaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan komitean suositusten mukaisesti (ks. CRC/C/15/Add.53, 19 ja 29 kpl), se kiinnittää syvästi huolestuneena huomiota ilmiöön, jonka mukaan suomalaisia lapsiseksituristeja matkustaa lähialueille entisessä Neuvostoliitossa tarkoituksena harjoittaa lapsiprostituutiota.

58. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ryhtymään riittäviin toimiin tämän ilmiön ehkäisemiseksi ja harjoittamaan kansainvälistä yhteistyötä Suomen kansalaisten ulkomailla harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseksi ja rikoksentekijäin tuomitsemiseksi.

Vähemmistöihin ja alkuperäkansoihin kuuluvat lapset

59. Komitea toistaa huolensa suuresta koulun keskeyttämisasteesta romanilasten keskuudessa (CRC/C/15/Add.53, 18 kpl).

60. Komitea kiinnittää huomiota toimenpiteisiin, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt kehittääkseen erityisopetusta ja estääkseen syrjäytymisen, esimerkiksi vahvistamalla romanikielen asemaa kouluopetuksessa, kehittämällä romanikielistä opetusmateriaalia ja kouluttamalla opettajia, ja kehottaa saattamaan toimenpiteet käytäntöön. Lisäksi komitea pyytää sopimusvaltiota jatkamaan pyrkimyksiään tällä alueella ja tiedottamaan näiden toimien vaikutuksista romanilapsiin seuraavassa komitealle toimitettavassa raportissa.

Sopimusvaltion raportin jakaminen

61. Lopuksi komitea suosittelee yleissopimuksen 44 artiklan 6 kappaleen valossa, että toinen määräaikaisraportti, komitean esiin nostama lista keskusteltavista asioista ja sopimusvaltion kirjalliset vastaukset asetetaan laajasti kansalaisten saataville ja että raportin julkaisemista harkittaisiin yhdessä komitean sen pohjalta hyväksymien asianomaisten yhteenvetoasiakirjojen ja päätelmien kanssa. Tätä asiakirjaa tulisi jakaa laajasti, jotta saataisiin aikaan keskustelua ja tietoisuutta yleissopimuksesta, sen voimaansaattamisesta ja seurannasta hallituksen piirissä, eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, joita asia koskee.


Lähde:
http://www.formin.fi/public/?contentid=68147&contentlan

Pidättekö parannustoimia tehokkaina näin vuoden 2008 perspektiivistä katsottuna. Ainakaan eivät ole tulleet yllätyksenä päättäjillemme tänä vuonna 2006 eikä tänä vuonna.

lasten asioissa:

"
YK:n lapsen oikeuksien sopimus- seminaarin viisi isoa T:tä

Ulkoasiainministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö järjesti 14.2.2007 seminaarin yhdessä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja lapsen oikeuksien komitean antamien suositusten kansallisesta täytäntöönpanosta.

Seminaarin tarkoituksena oli pohtia, miten kansallista täytäntöönpanoa voitaisiin entisestään parantaa ja miten useampia viranomais- ja järjestötahoja saataisiin paremmin aktivoitua lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. Lapsen oikeudet ja niiden täytäntöönpano tulisi olla keskustelussa jatkuvasti esillä eikä vain raportoinnin yhteydessä joka viides vuosi.

rtfSeminaariohjelma (RTF)

Seminaari keräsi salin täyteen kiinnostuneita kuulijoita.Seminaarin teemana oli viisi isoa T:tä: täytäntöönpano, toimintaohjelmat, tiedottaminen, tutkimus ja tilastointi. Seminaariin osallistui lähes 100 henkeä yksityisistä kansalaisista järjestöjen ja viranomaistahojen edustajiin. Jokaisesta aiheesta oli koottu asiantuntijapaneeli, jonka jäsenet pitivät lyhyen puheenvuoron aiheen teemasta. Tämän jälkeen muut osallistujat esittivät kysymyksiä ja kommentteja. Aikataulu oli tiivis, ja aika vapaaseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon kollegoiden kanssa kuluikin liian nopeasti.



* Täytäntöönpano
* Toimintaohjelmat
* Tiedottaminen
* Tilastointi ja Tutkimus

Paneelikeskustelujen viisi T:tä:
Täytäntöönpano

Paneelikeskustelun avannut osastopäällikkö Irma Ertman kertoi samalla myös lyhyesti Merikasarmin historiasta. Ensimmäisen paneelin aiheena oli sopimuksen kansallinen täytäntöönpano. Panelisteina olivat yksikönpäällikkö Arto Kosonen ulkoministeriön oikeudelliselta osastolta (OIK-31, pj), toiminnanjohtaja Mauri Upanne Lastensuojelun Keskusliitosta, lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula sekä neuvotteleva virkamies Olli Saarela opetusministeriöstä.

Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ja toiminnanjohtaja Mauri Upanne Lastensuojelun KeskusliitostaKeskustelussa tulivat esille mm. lapsityön monipolvisuus, tarve keskittyä entistä enemmän poikkihallinnolliseen yhteistyöhön ja uuden lapsiasiain neuvottelukunnan mahdollisuus yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa luoda yhtenäistä näkökulmaa lapsiasioihin kaikilla hallinnonaloilla sekä edistää lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemista. Työ on aloitettava ruohonjuuritasolta, juuri sopimuksen tunnetuksi tekemisestä, ja jatkaa sopimuksen määräysten täytäntöönpanon edistämisellä. Myös lasten itsensä ottaminen entistä voimakkaammin mukaan oikeuksien toteuttamiseen ja jopa raportointiin herätti keskustelua.

Paneelin puheenjohtaja yksikön päälikkö (OIK-31) Arto KosonenPaneelissa keskusteltiin myös raportoinnin uudistamisesta uusien raportointiohjeiden mukaisesti. Raportoinnissa tulisi entistä enemmän jäsentää sisältöä niin, että mukana eivät olisi ainoastaan ohjeistuksen vaatimat aihealueet, vaan myös kansallisesti merkittävät ongelma-alueet voitaisiin huomioida ja avoimesti saattaa komitean tietoisuuteen. Korostettiin sitä, että Suomen tapa ottaa kansalaisjärjestöt avoimesti mukaan hallituksen raportointiin on yleismaailmallisesti melko harvinainen menettely, mihin komiteakin on kiinnittänyt kiittäen huomiota.

Opetusministeriön neuvotteleva virkamies Olli SaarelaMuutoin Suomella olisi oppimista esimerkiksi Norjalta, jossa opetusministeriössä lähes kokonainen yksikkö on omalta osaltaan toteuttamassa lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa. Raportoinnissa tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota asiallisen tilastotiedon esittämiseen, huomioida enemmän suuria suuntalinjoja ja kertoa uusista toimintatavoista, joilla eri palveluissa vastataan haasteisiin ja joiden avulla taataan toiminnan sujuvuus.

Mm. tällaisten seminaarien järjestämisen ja ns. väliaikatietojen toimittamisen komitealle toivottiin edistävän täytäntöönpanoa pitämällä lapsiasian esillä koko raportointikauden. Itse komitean työskentelyä arvosteltiin sikäli, että ei edes komitean yksittäisillä, tietyn maan raporttiin yksityiskohtaisemmin perehtyvillä ns. rapporteur-jäsenillä ole yleensä riittävästi aikaa perehtyä aineistoon, mikä vaikeuttaa komitean tehokasta työskentelyä ja saattaa vaikuttaa suoraan annettavien suositusten laatuun.
Toimintaohjelmat

Toisessa paneelissa käsiteltiin lapsen oikeuksia kansallisissa toimintaohjelmissa. Panelisteina olivat neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä (pj), kansanedustaja Terhi Peltokorpi sekä erityisasiantuntija Sirkka Rousu Kuntaliitosta.

Alustuksissa tuli esiin hallinnon sektorillisuus, jolla on usein haitallinen vaikutus lapsiasioiden kehittämiseen. Niin lainsäädäntö, rahoitus kuin käytännön vastuu ja toteuttaminenkin ovat sidoksissa tiettyyn hallinnon sektoriin ja vielä eri tasoihin, kuten yksilö-, kunta- ja ministeriötaso sekä eduskunta, mikä osaltaan hajauttaa lapsiasioiden hoitoa ja vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista. Tulisikin pyrkiä kehittämään toimintaa ihmisryhmäkohtaiseksi, jotta päästäisiin entistä parempiin tuloksiin.

Eduskuntatyössä lapsen asema on edelleenkin valitettavan usein yksittäisten edustajien mielenkiinnon varassa, yleisiä lapsiarviointimenetelmiä ei ole käytössä esimerkiksi lakien käsittelyssä eduskuntatasolla. Muutoinkin lapsivaikutusten arvioiminen on vielä varsin vierasta päätöksentekijöille kaikilla tasoilla. Suurena vaarana nähdään sukupolvien vastakkainasettelu resurssien jaossa väestön ikärakenteen muuttuessa, jolloin lapset jäävät vähemmälle huomiolle.

Myös perheiden taloudellinen ja henkinen jaksaminen olivat keskustelussa esillä. Käytännössä ei ehkä ole huomioitu riittävästi yksinhuoltajaperheiden asemaa siitä syystä, että useimmat mallit on laadittu kahden huoltajan perheille. Työelämä ei myöskään aina riittävässä määrin huomioi lapsen parasta. Tähän ei kuitenkaan voida valitettavasti vaikuttaa pelkillä lainsäädäntötoimilla, vaan tarvitaan esimerkiksi taloudellisia resursseja. Myöskään lasten ja nuorten kuuleminen ja ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin ei lisäänny yksinomaan lakimuutoksilla, vaan tarvitaan uusia käytäntöjä eri aloilla.

Lapsia koskevien toimintaohjelmien täytäntöönpano tapahtuu pääosin kuntatasolla. Kuntaliiton selvityksen mukaan suurin osa Suomen lapsista (85%) asuu kunnissa (65%), joissa on lapsipoliittinen ohjelma. Suunnittelu onkin melko hyvin hoidettu, käytännön toteuttamisessa ja tulosten seurannassa on vielä puutteita. Kehitteillä on standardisoituja työkaluja lapsipolitiikan yhtenäisen seurannan toteuttamiseen. Jatkossa toimintaa kuntatasollakin tulisi kehittää elämänkaari-mallin suuntaisesti, ei niinkään sektorikohtaisesti.
Tiedottaminen

Kolmannen, tiedottamista ja opettamista koskevan paneelin keskustelijoina olivat ohjelmajohtaja Inka Hetemäki Suomen Unicefista (pj), esi- ja perusopetus-asiantuntijayksikön päällikkö Irmeli Halinen Opetushallituksesta sekä pääsihteeri Eeva Kuuskoski Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Vaikka lapsen oikeuksien sopimus sisältää tiedottamiseen velvoittavan artiklan, sopimus tunnetaan huonosti kaikilla tasoilla. Sopimus samoin kuin muut ihmisoikeussopimukset tulisi ottaa selkeämmin mukaan koulujen opetusohjelmaan. Nykyisin niiden sisällyttäminen opetukseen on pitkälti opettajan harkinnassa. Lukio-opetuksessa ihmisoikeudet tulevat esille, mutta niiden opettamiselle olisi varmasti tarvetta jo varhaisemmassa vaiheessa. Eri tutkimuksissa on käynyt selvästi ilmi, etteivät läheskään kaikki kouluikäiset lapset ja nuoret ymmärrä kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia. Lapset tai usein vanhemmatkaan eivät tiedä, että lapsilla on erityisiä oikeuksia tai että esimerkiksi ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty.

Keskustelussa tuli esiin myös, että yksinomaan tiedottamisen lisääminen ei riitä vaan tiedottamisessa on välttämätöntä asian kansantajuinen esittäminen ja tekstien lyhentäminen. Tekstien tulee myös soveltua kullekin ikäryhmälle. Samalla tulee olla varovainen, ettei asiasisältö muutu alkuperäisestä. Ihmisoikeuksia voitaisiinkin ottaa mukaan esimerkiksi oppilaskuntatoimintaan niin, että lapset ja nuoret voisivat osallistua ihmisoikeus- ja arvokeskusteluun. Myös järjestöjen toiminnassa ihmisoikeustyötä voitaisiin huomioida entistä enemmän.
Tilastointi ja Tutkimus

Kahden viimeisen T:n, tilastoinnin ja tutkimuksen, panelisteina olivat kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen STAKESista (pj) ja erikoistutkija Hannele Sauli Tilastokeskuksesta.

Lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti moittinut Suomea puutteellisesta lapsitilastoinnista. Yleisesti ottaen haavoittuvia henkilöryhmiä koskevia tilastoja ei ole juuri lainkaan, koska laki ei salli esimerkiksi etnisyyden tai vammaisuuden perusteella tapahtuvaa tilastointia. Puutteellisuuden lisäksi ongelmana usein on tilastojen hajanaisuus. Tämä vaikuttaa osaltaan lapsivaikutusten arviointiin useilla eri aloilla. Jatkossa mm. EU on lisäämässä vaatimuksia tilastoinnin osalta, mikä lisää harmonisoitua tilastotuotantoa. Esimerkiksi vuonna 2007 aloittaa toimintansa työryhmä, jonka tehtävänä on tuottaa tilastoinnin työvälineitä lasten hyvinvoinnin kuvaamiseen EU:n alueella. Kansallisella tasolla ongelmina ovat resurssien vähäisyys ja niiden jakaminen uusien tilastokohteiden laatimiseen sekä vanhojen jo olemassa olevien tilastotietojen kerääminen yhteen niin, että kuvattaisiin lapsen oikeuksien komitean haluamia asioita.

Keskustelussa ja alustuksissa kävi ilmi myös, että tilastoissa ei ole varsinaista substanssikoordinaatiota, vaan eri tahot (mm. Tilastokeskus, Stakes, Kela) keräävät tietoa omiin tarkoituksiinsa. Monesti hallinnolliset rajat estävät tiedonkulkua ja vaikeuttavat kokonaisnäkemyksen saamista. Myös yksittäisten tilastojen laatijatahojen osalta koordinointi on puutteellista. Lisäksi on paljon aihealueita, joista tilastoja ei tehdä koko maan tasolla, vaan ainoastaan kuntatasolla tms. ja osin erilaisin mittarein, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista.

Seuraava lapsen oikeuksien seurantaseminaari järjestetään vuoden päästä 14.2.2008. Seminaarin tarkemmista teemoista päätetään myöhemmin.

Kirjoittaja lainsäädäntösihteeri Leena Leikas työskentelee ulkoministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikössä (OIK-31).




TulostaLähetä
Muualla verkossa

* Lastensuojelun Keskusliitto

Päivitetty 21.2.2007
Tulosta
"

Lähde:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=86911&nodeid=15631&contentlan=1&culture=fi-FI

Samaan kahvittelun ja lounastamisen aikaan suomalainen lapsi laitoksen pimennossa odotteli ja edelleen odottelee parempia aikoja.

Stakesin lausunto: Stakesin osuus kansalliseen seurantaraporttiin YK:n lasten erityisistunnon loppuasiakirjan toimeenpanosta.

Omana osuutenaan YK:n pyytämään seurantaraporttiin Stakes esittää seuraavaa:

Introduction:
Raportin valmisteluun on osallistunut mm. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, joka on ollut mukana myös tehtäessä Suomen kansallista toimintasuunnitelmaa "Lapsille sopiva Suomi" (A Finland Fit for Children). Se julkistettiin vuonna 2005.

Major National Actions taken for Children and towards the WFFC targets since 2002:
Komitean suosituksista Stakes on ottanut osaa erityisesti seuraavien toteutukseen:

(12.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tekee selvityksen, jonka avulla arvioidaan ja analysoidaan lapsiin kohdistettavat voimavarat, sekä jatkossakin tarpeen mukaan ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla taataan kaikille lapsille tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palvelujen saatavuus asuinkunnasta riippumatta.

Stakes julkaisee joka toinen vuosi Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsauksen ja joka toinen vuosi hyvinvointikatsauksen, joissa tarkastellaan myös lasten hyvinvointia sekä lapsi- ja perhepalvelujen tilannetta. Julkaisuissa esitettävät tiedot perustuvat sekä Stakesin ylläpitämiin lapsi- ja perhepalveluihin liittyviin tietokantoihin että erillisselvityksiin.

Stakes on valmistanut useita laatusuosituksia palvelujen järjestämiseksi ja tukee niiden toimeenpanoa. Lasten ja nuorten palveluihin liittyviä laatusuosituksia on tehty mm. mielenterveyspalveluille (2001), kouluterveydenhuollolle (2004) ja päihdepalveluille (2005). Laatusuositukset tarkentavat kuntien velvoitteita lakisääteisten palvelujen järjestämiseksi.

Stakes on laatinut valtioneuvoston hyväksymien varhaiskasvatuksen linjausten pohjalta valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Asiakirjan tarkoituksena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa.

(14.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvien lasten osalta, jotta lasten elinolosuhteita ja heidän oikeuksiensa toteutumista voidaan yksityiskohtaisesti analysoida.

Stakesin ylläpitämä SOTKAnet -indikaattoripankki sisältää myös lapsiin ja nuoriin liittyviä hyvinvointi-indikaattoreita. Ne perustuvat kunnilta kerättäviin tietoihin lasten ja nuorten terveydestä, palvelujen käytöstä ja ongelmista. Tarkoituksena on laajentaa tietojen keruuta erityisesti terveydenhuollon avohoidon tilastoinnin avulla. Stakes on tehnyt yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen kanssa selvityksen, jossa määritellään keskeiset tietosisällöt lasten ja nuorten terveysseurannan ja lasten avoterveydenhuollon tilastoinnin kehittämiseksi.

Lastensuojelurekisterin ja tilaston tietosisältöjä kehitetään vastaamaan uudistettavana olevan lastensuojelulain edellyttämiä tietoja. Stakes ylläpitää myös varhaiskasvatuksen laadun ja vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmää.

Stakes tekee vuosittain kouluterveyskyselyn yläluokkalaisille ja lukiolaisille, johon vastaavat lähes kaikki 15-16-vuotiaat koululaiset. Kyselyssä kartoitetaan mm. lasten terveyskäyttäytymistä ja terveydentilaa, kokemuksia ja käsityksiä koulun ilmapiiristä sekä heidän kokemiaan erilaisia ongelmia.

Stakes on mukana ESPAD-tutkimuksessa, jolla kerätään 4 vuoden välein standardoidulla menetelmällä tietoja 15-16- vuotiaiden päihteiden käytöstä ja terveydestä 35 Euroopan maassa.

(16.) Komitea kannustaa sopimusvaltiota edelleen jakamaan tietoa yleissopimuksesta, myös koulujen opetussuunnitelmien kautta, ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakamiseen haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien, alkuperäiskansojen ja etnisten ja kielellisten vähemmistöjen keskuudessa, sekä jatkamaan pyrkimyksiään antaa lasten kanssa ja hyväksi työskenteleville ammattilaisille riittävää ja järjestelmällistä lasten oikeuksia koskevaa koulutusta ja/tai perehdytystä.

Stakesin toimeenpanemissa lasten ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden koulutustilaisuuksissa jaetaan systemaattisesti tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteista. Muun muassa kuntien varhaiskasvatusyhdyshenkilöille järjestettävissä koulutustilaisuuksissa yhtenä perusteemana on Lapsen oikeuksien sopimus.

(21.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata, että lapsen edun yleinen periaate tulee ymmärretyksi, asianmukaisesti huomioon otetuksi ja sovelletuksi kaikissa säädöksissä samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa ja ohjelmissa ja palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.

Stakes on ollut keskeisesti mukana uudistamassa lastensuojelulakia. Sen keskeisenä periaatteena on lapsen etu, jota käsitettä selvennetään ja konkretisoidaan lakitekstissä. Lakiesitys esitellään eduskunnalle syksyllä 2006.

Stakes on valmistellut oppaan lapsivaikutusten arvioimiseksi (2006). Siinä on kehitetty malli YK:n Lapsen oikeuksien komitean suositteleman erillisen lapsivaikutusten arvioinnin tekemiseksi, kun laaditaan tai toimeenpannaan uusia toimintaohjelmia tai ohjeita, uutta lainsäädäntöä tai määräyksiä, vuosittaista talousarviota kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä organisatorisia tai hallinnollisia muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla. Mallin kokeilu alkaa syksyllä 2006.

(23.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen, että yleissopimuksen 12. artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön, erityisesti siltä osin kuin on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuomarille silloin, kun oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä.

Uudistettavana olevaan lastensuojelun lakiehdotukseen on kirjattu periaate, että kaikenikäisten lasten mielipide on aina selvitettävä ennen päätöksentekoa. 15 vuotta täyttäneellä lapselle taataan lisäksi itsenäinen puheoikeus itseään koskevissa lastensuojeluasioissa, ja 12 vuotta täyttäneelle sijaishuoltoon sijoittamista ja yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa.

Oikeudenkäyntimenettelyihin on ehdotuksessa lisätty mahdollisuus kuulla alle 15 vuotta täyttänyttä lasta lastensuojeluasioissa, mikäli lapsi itse sitä toivoo.

(25.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestintekniikan, videoelokuvien, pelien ja muun tekniikan välityksellä, mukaan lukien Internet. Komitea ehdottaa myös, että sopimusvaltio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla matkaviestintekniikkaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi siitä, mikä tieto ja aineisto on vahingollista lasten hyvinvoinnille. Sopimusvaltiota kannustetaan kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä toimittajien ja tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta tiedotusvälineissä esiintyvälle haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.

Stakes on mukana opetusministeriön Mediamuffinssi -hankkeessa, joka tähtää pienten lasten mediakasvatuksen kehittämiseen. Stakes tukee myös Pelastakaa Lapset ry:n kampanjaa, jonka avulla poliisille tiedotetaan lapsille vahingollisista internetsivuista.

(29.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tulisi myös varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä huomiota.

Lastensuojelulain uudistus sisältää velvoitteen kunnille ennaltaehkäisevien ja vanhempia tukevien palvelujen järjestämisestä. Lapsi- ja perhepalveluissa kehittämisen painopistettä on siirretty korjaavasta työstä ehkäisevään työhön ja varhaisen tukemiseen.

Useissa Stakesin hankkeissa on otettu käyttöön uudenlaisia työkäytäntöjä vanhemmuuden ja lasten tukemiseksi kunnallisissa palveluissa. Äitiys- ja lastenneuvoloiden henkilökunta on perehtynyt ryhmämuotoiseen perhevalmennukseen sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Varhaiskasvatuksen henkilöstö omaksuu kasvatuskumppanuuteen perustuvaa tasavertaista vuorovaikutusta perheiden kanssa. Perhekeskuksissa ja perhepalveluverkostoissa rakennetaan moniammatillisia työmalleja perheiden ja lasten auttamiseksi. Perhelähtöisyyden vahvistaminen asiakastyössä luo edellytykset puuttua sijaishuollon lisääntymisen perussyihin.

STM:n ja Stakesin varhaisen puuttumisen (early intervention) -hankkeessa on kehitetty palvelujärjestelmän kykyä puuttua varhain pulmatilanteisiin, kun jollakin taholla herää huoli lapsesta. Hankkeessa on kehitetty voimavarakeskeisiä menetelmiä huolen varhaiseen puheeksi ottamiseen vanhempien kanssa sekä yhteistyöhön eri työntekijöiden ja hallinnonalojen välille.

Stakesin PERHE -hankkeen tavoitteena on edistää lasten hyvinvointia vahvistamalla niitä yhteisöjä, joissa lapsi elää ja toimii. Keskeistä on vahvistaa vanhemmuutta ja ehkäistä ongelmien syntymistä päivähoidon, koulun ja neuvolan tuella. Päämääränä on luoda perhekeskuksia, joissa vanhemmat kohdataan yhteistyökumppaneina, ja joissa he voivat saada vertaistukea muilta perheiltä. Kunnallisten palvelujen lisäksi perhekeskuksen verkostoon kuuluvat seurakunnat, järjestöt ja yksityinen sektori.

Stakesin Kasvatuskumppanuus-hankkeeen (2003-2005) tavoitteena on ollut vahvistaa lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta, tukea lapsi-kasvattaja -suhteen syntymistä ja auttaa henkilöstöä luomaan luottamuksellinen suhde vanhempiin. Siinä tuotettiin koulutus- ja toimintamalli, joka uudistaa päivähoidon ja perheiden välistä yhteistyötä. Toimivassa kasvatuskumppanuudessa isän ja äidin tuntemus omasta lapsestaan yhdistyy työntekijän ammatilliseen tietoon.

Stakes osallistuu STM:n Lastensuojelun kehittämisohjelmaan (2004-2007), jossa uudistetaan ja kehitetään lastensuojelun menetelmiä, prosesseja ja toimintatapoja. Sen osana on laadittu selvitys sijaishuollon tilasta ja kehittämistarpeista. Lastensuojelulakiehdotuksen mukaan lapsiryhmien kokoa tulisi pienentää lastensuojelun toimipaikoissa nykyisestä kahdeksasta kuuteen lapseen.

Stakes on tuonut Suomeen alun perin Uudessa Seelannissa kehitetyn läheisneuvonpito-menetelmän (Family Conference). Sen avulla vahvistetaan lastensuojelun asiakkaan ja hänen lähipiirinsä asemaa ja voimavaroja oman asiansa selvittämisessä ja ratkaisemisessa. Stakes koordinoi Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamaa tutkimusta menetelmän toteuttamisesta Pohjoismaissa.

Stakesin alaisia valtion koulukoteja on järjestelmällisesti koulutettu ja resursoitu mm. sijaishuollon laadun, jälkihuollon ja erityisen huolenpidon kehittämiseksi.

(30.) Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio kiinnittää riittävästi huomiota lasten mielipiteisiin päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, että lapsen sijaishuollolla ei vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.

Lastensuojelulakiehdotuksessa esitetään, että lapsen mielipide sijaishuoltoon sijoitettaessa tulisi aina selvittää lapsen iästä riippumatta. Juridinen puhevalta olisi tietyissä asioissa 12 vuotta täyttäneellä lapsella, ja aina yli 15-vuotiaalla lapsella.

Lakiehdotuksen yksi johtavista periaatteista on kestävien ja jatkuvien ihmissuhteiden varmistaminen myös vaikeissa perhetilanteissa. Sijaishuollon aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoon.

(32.) Yleissopimuksen 19. artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio:

a) ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaista lasten hyväksikäyttöä vahvistaa valistus- ja opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan;

b) lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja yhteistyötä;

c) vahvistaa toimenpiteitä, jolla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, ja asettaa tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt syytteeseen;

d) jatkaa väkivallan uhreiksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysisen ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi:

Stakes julkaisi vuonna 2003 oppaan viranomaisille lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämisestä. Opas on selkiyttänyt ilmoitusmenettelyä, täsmentänyt viranomaisten vastuunjakoa, ja se on jo huomattavasti lisännyt poliisille tehtyjen hyväksikäyttöilmoitusten määrää.

Vuonna 2005 julkaistiin oppimateriaali "Turvataitoja lapsille". Sen avulla opetetaan päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa lapsille taitoja hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Oppaan avulla pyritään vahvistamaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan hankalissa tilanteissa. Oppaasta löytyy käytännöllisiä turvavinkkejä ja mielikuvaharjoituksia esim. koulukiusaamiseen, pahoinpitelyyn tai seksuaalinen ahdisteluun liittyen. Lapsia ohjataan huolissaan kääntymään turvallisten aikuisten puoleen. Opas sisältää myös tietoa ja välineitä moniammatilliseen ja kotien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Menetelmä on jo laajasti käytössä.

Seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille annettavan hoidon mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Stakes järjesti vuosina 2004-2005 kaksi pitkää koulutusta hyväksikäytettyjen lasten hoitoon osallistuville terapeuteille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Koulutukseen osallistuneiden lopputöistä koottiin julkaisu seksuaalisen hyväksikäytön hoitoon tarkoitettujen terapiamuotojen teoreettisista perusteista ja käytännön toteuttamisesta.

(35.) Nuorison terveyttä koskevan yleiskommentin nro 4 (2003) valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholinkäyttöön, kohdistuvia toimenpiteitä ja kehittää edelleen terveysohjelmiaan, joiden tulisi kohdistua muun muassa nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.

Koulujen uusi terveystieto-oppiaine tavoittaa varsin kattavasti nuorten ikäluokat. Stakes kehittää koulujen käyttöön työmenetelmiä, joilla tuetaan lasten sosioemotionaalista kehitystä ja ehkäistään myöhempiä ongelmia.

Useat terveyden edistämisen määrärahoilla toimeenpantavat paikalliset projektit tähtäävät lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen. Ehkäisevän päihdetyön projektit on suunnattu alkoholinkäytön ehkäisemiseen.

Stakesilla on meneillään nuorten päihdehaittojen ehkäisyn tutkimus- ja kehittämisprojekti (2004-2008). Hanke luo toimintamallin alkoholihaittojen ehkäisemiseksi paikallisella tasolla. Toimintapaikkakuntina ovat Jyväskylän ja Hämeenlinnan seudut. Tavoitteena on, että nuoret juovat vähemmän, että alkoholin käytön aloitusikä nousee, sekä että humalajuominen ja siihen liittyvät haitat vähenevät.

(37.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itsemurhien estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalvelujaan.

Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Noin 20 % nuorukaisista ei kuitenkaan suorita varusmiespalvelusta. Heistä lähes puolet vapautetaan mielenterveydellisten syiden perusteella. Time out! -hankkeessa (2004-2007) tuetaan syrjäytymisvaarassa olevia asevelvollisuusikäisiä nuoria miehiä. Hanke on Stakesin, Helsingin kaupungin, Vantaan kaupungin, Puolustusvoimien ja työministeriön yhteinen. Tähänastiset kokemukset ovat varsin rohkaisevia, ja toiminnan arvioidaan myös ehkäisevänitsemurhia

Stakesin Toimiva perhe- projektissa (2001-2010) tuetaan vanhemmuutta ja lasten tervettä kehitystä perheissä, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat psyykkisesti sairaita tai päihteiden ongelmakäyttäjiä. Näiden perheiden lapsilla on moninkertainen vaara sairastua mielenterveyden häiriöihin. Hankkeen aikana on kehitetty useita työmalleja, joiden avulla lapsia ja perheitä on voitu auttaa.

Stakes on keskeisenä toimijana vuonna 2005 aloitetussa Pohjanmaa-hankkeessa, joka on kuntien yhteistyössä rakentama maailman suurin mielenterveyden ja päihdetyön edistämishanke Kohteena ovat Vaasan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit. Hankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveys- ja päihdetyötä alueella edistämällä ennaltaehkäisevää työtä, henkilöstön osaamista ja tehokkaiden hoitomuotojen käyttöä, kuntoutusta sekä työhyvinvointia.

Pitkäniemen sairaalaan ja Stakesin alaiseen Niuvaniemen psykiatriseen sairaalaan on perustettu osasto erityisen vaikeahoitoisten nuorten psykiatrista hoitoa varten. Stakes arvioi näiden osastojen toimintaa keväällä 2006.

(41.) Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille antamalla taloudellista ja muuta apua sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia suojellaan taloudellisella ja ei-taloudellisella avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.

Stakes tutkii lasten ja lapsiperheiden toimeentuloa, taloudellista tilannetta ja köyhyyttä sekä niiden yhteyttä lasten hyvinvointiin. Aiheesta on julkaistu useita tutkimusjulkaisuja ja tietoa on levitetty laajasti päätöksentekijöille. Viimeisin selvitys on vuodelta 2005. Sen mukaan muita heikompi tulokehitys on ollut yksinhuoltajaperheissä, monilapsisissa perheissä ja alle 3-vuotiaiden lasten perheissä. Selvitykseen liittyen Stakes oli mukana sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka laati suosituksia lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Osa niistä on jo otettu huomioon valtion vuoden 2007 tulo- ja menoarviota tehtäessä.

Stakes tekee joka toinen vuosi kyselytutkimuksen hyvinvoinnin ja palvelujen tilasta Suomessa. Kyselyn erityiskohteena ovat vuorottain lapsiperheet ja vanhusväestö. Vuonna 2006 tutkimus kohdistuu erityisesti lapsiperheisiin.

Pääjohtaja Vappu Taipale
Kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen

Lähde:
http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/lausunnot/2006/060914.htm

Mikäs nyt tuli, onhan se palkka vähemmälläkin häsläämisellä juossut.

Missä raportti, missä raportti:

No ei ainakaan tässä:

"
YK:n komitea: Suomen taattava turvapaikanhakijoiden oikeudet
Eija Palosuo
Keskiviikko, 27. Elokuu 2003
YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea on huolissaan ulkomaalaislain mukaisesta, turvapaikkahakemusten nopeasta käsittelystä Suomessa sekä käännyttämistä koskevan päätöksen nopeasta täytäntöönpanosta. Myös kiitoksia herui Suomen hallituksen edustajille, jotka olivat komitean kuultavina elokuun puolivälissä.

Komitea käsitteli Suomen lokakuussa 2001 YK:lle toimittamaa, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa 16. määräaikaisraporttia Genevessä elokuun puolivälissä. Komitean päätelmissä 22.8. Suomi sai sekä kiitosta että moitteita.

Sapiskaa Suomi sai saamelaisten maaoikeuskysymyksen ratkaisun viipymisestä sekä romanien kohtaamista vaikeuksista työllisyyden, asumisen ja koulutuksen osalta. Komitea on huolissaan myös rasististen asenteiden esiintymisestä tiettyjen väestöryhmien, kuten nuorten keskuudessa, sekä rasistisen aineiston leviämisestä internetin välityksellä.

Sekä nykyiseen ulkomaalaislakiin että hallituksen esittämään lakiuudistukseen sisältyvä, turvapaikkahakemusten nopeutettu käsittely sekä käännyttämistä koskevan päätöksen nopea täytäntöönpano saivat YK:n rotysyrjinnän vastaiselta komitealta erityistä huolta osakseen. Myös kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet lakia, jonka nojalla viime vuonna jo yli 60 prosenttia hakemuksista hoidettiin nopeutetulla käsittelyllä.

Kiitosta Suomi sai etnisen syrjinnän ja rasismin vastaisen toimintaohjelman hyväksymisestä, vähemmistövaltuutetun viran perustamisesta ja vähemmistöjä koskevien tutkimusten ja selvitysten tekemisestä. Hyvänä pidetään myös rikoslain uudistusta, jossa rasistiset motiivit lisättiin rangaistuksen koventamisperusteisiin. Komitea antoi valtiolle kiitosta myös siitä, että se oli raporttia laatiessaan konsultoinut kansalaisjärjestöjä.

Suomen YK:lle toimittama raportti on luettavissa ulkoministeriön verkkosivuilta pdf-versiona.


Lähde:
http://fi.oneworld.net/article/view/66783/1/

Koittakaas klikata linkin viimesta pdf-versiota, vastaus: EI LÖYDY. Mitä, eikö se ole poliittisesti korrekti raportti.

Wau, älkää unohtako tätä loistavaa ja lapsirakasta toimikuntaa:

"
Suomen lapsiasiain toimikunta
Esitys lapsiasiainvaltuutetusta ja lapsi- ja perheasioiden koordinaatiosta

Työryhmämuistioita 2004:7
ISBN 952-00-1534-5, ISSN 1237-0606

Tiivistelmä
Sammandrag
Summary

   

Tilaukset

Tiivistelmä

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1989 ja Suomessa se astui voimaan 1991. Yleissopimuksen täytäntöön panoa valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka antoi Suomen toista määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissään lokakuussa 2000 suosituksen siitä, että Suomen tulisi lapsen oikeuksien toteuttamisen koordinaation parantamiseksi perustaa lapsiasioihin keskittyvä taho hallituksen sisälle sekä luoda koordinaatiomekanismeja eri ministeriöiden väliselle että keskushallinnon ja paikallistason viranomaisten väliselle yhteistyölle. Komitea antoi myös suosituksen lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisesta.

Vuonna 2002 YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnossa hyväksyttiin loppuasiakirja A World Fit for Children, jonka pohjalta jäsenvaltioiden edellytettiin laativan omat kansalliset toimintaohjelmansa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti maaliskuussa 2003 Suomen lapsiasiain toimikunnan. Toimikunnan toimikausi päättyy 31.3.2005. Sen keskeisenä tehtävänä on valmistella Suomen kansallinen toimintaohjelma 'Lapsille sopiva maailma'. Tämän lisäksi toimikunnan tulee muun muassa tehdä esitys kansallisesta pysyväisluontoisesta lapsi- ja perheasioita koordinoivasta rakenteesta. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003 sisältää lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisen.

Tämä julkaisu on Suomen lapsiasiain toimikunnan esitys lapsi- ja perheasioiden koordinoimiseksi. Suomen lapsiasiain toimikunta korostaa sitä, että lasten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu kaikille hallinnonaloille. Toimikunnan mielestä lapsiasioita koskevaa suunnittelua ja päätöksentekoa tulee vahvistaa valtion hallinnon perustyössä ja ministeriöiden välisessä yhteistyössä. Näin luodaan nykyistä paremmat edellytykset YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoon ja lapsen edun huomioon ottamiseen päätöksenteossa. Toimikunnan mielestä Suomeen tulee tämän lisäksi perustaa lapsiasiainvaltuutetun virka. Valtuutetun tehtävistä säädettäisiin lailla. Valtuutettu olisi tehtävissään hallituksesta ja eduskunnasta riippumaton. Lapsiasiainvaltuutetun keskeisimpänä tehtävänä olisi vahvistaa lasten asemaa yhteiskunnassa. Tehtäviensä menestykselliseksi hoitamiseksi valtuutettu tarvitsee toimiston ja asiantuntijatasoisia työntekijöitä.

Avainsanat (asiasanat) : Lapset, lapsiasiamies, perhe

Sarjan nimi ja numero: Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2004:7

Kieli: suomi ja ruotsi

Hinta: 10,80 €

Jakelu: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisumyynti, PL 536, 33101 Tampere, puh. (03) 260 8158 ja (03) 260 8535, fax (03) 260 8150, sähköposti: [email protected]

"
Lähde;
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/2012/index.htx

Pietariin, Pietariin, matka vei:

"
Pietarin kaupungin ulkosuhteiden komitea

Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea

Ensi- ja turvakotien liitto ry
Helsingin Ensikoti ry

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

Lastensuojelun Keskusliitto ry

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto


PIETARI 300

Suomalais-venäläinen

LASTENSUOJELUN JUHLASEMINAARI

”Vuosituhat vaihtui – miten voivat lapset ja perheet?”

11.9.2003

Smolna, Lepnoj zal, 3.krs

Juhlaseminaarin virallinen suojelija: tohtori Pentti Arajärvi
Ohjelma


09.00 Osanottajien ilmoittautuminen

09.30 Juhlaseminaarin avaus.

Seminaarin puheenjohtajat Marita Ruohonen ja Natalia Lemke

Avauspuheenvuorot.

Varakuvernööri Aleksandr Prohorenko, Pietarin kaupunki

Suurlähettiläs René Nyberg, Suomen Moskovan suurlähetystö

Multimediaesitys (pietarilaisten järjestöjen ja laitosten valokuvia ja lasten piirustuksia: Pietarin vammaisten lasten vanhempainyhdistysten liitto, Malenkaja mama, Armeliaisuuden talo, Korchakin keskus, Venäjä-verkosto; esityksen valmistelu: ”Katse tulevaisuuteen” järjestö)

10.00-10.45 ”Lastensuojelu ja ihmisoikeudet Euroopassa”

Professori Matti Mikkola, Helsingin yliopisto

”Lasten oikeuksien turvaaminen Venäjän Federaation ja Pietarin kaupungin lainsäädännössä”

Kaupunginvaltuutettu, puheenjohtaja Natalia Jevdokimova, Pietarin kaupungin lakiasäätävän kokouksen sosiaalilautakunta

10.45-11.00 ”Lasta ja perhettä neuvoen ja tukien”

Pääsihteeri Eeva Kuuskoski, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry



11.00-11.30 Kahvitauko


11.30-12.00 ”Pietarin kaupungin uusi perhepoliittinen ohjelma”

Osastopäällikkö Natalia Lemke, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasian komitea

12.00-13.00 ”Yhteinen huoli yhdistää meitä”

Johtava sosiaalityöntekijä Juha Jokinen, Vuosaaren sosiaalitoimisto;

vastaava ohjaaja Arto Hovi, Pihkapuiston perhetukikeskus;

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

Hallintopäällikkö Jelena Rubljova, erityisasiantuntija Tatjana Garkusha; Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea



13.00 ”Tämän päivän lapset – ja huomisen”

Tohtori Pentti Arajärvi



Keskustelua

14.00-15.00 Lounastauko

15.00-15.30 ”Vauvaperhetyötä kehittämässä – vuoropuhelua Helsingin ensikodin ja ”Malenkaja maman” välillä”

Johtaja Heli Heinjoki, Helsingin ensikoti ry; johtaja Marina Gretchichkina, Naisten kriisiavun keskus, Pietari

15.30-16.00 ”Kun perheessä on vammainen lapsi”

Järjestöpäällikkö Marjatta Tammisto, Kehitysvammaisten tukiliitto ry, Svetlana Zubrilina, hallituksen jäsen, Pietarin vammaisten lasten vanhempainyhdistysten liitto

16.00-16.15 Tauko



16.15-16.45 ”Lastensuojelun haasteet modernissa yhteiskunnassa”

Puheenjohtaja Seppo Lindblom, Lastensuojelun Keskusliitto ry

16.45-17.30 ”Hallinnon ja järjestöjen välinen yhteistyö lastensuojelussa”

Erityisasiantuntija Julia Ivashkina, Pietarin kaupungin Krasnogvardejskin kaupunginosan sosiaaliturvan osasto

”Lapsen ja perheen muotokuva tänään”

Sosiologi Olga Bezrukova, Pietarin valtiollinen yliopisto

Keskustelua

17.30 Päätöspuheenvuorot

”Suomalais-pietarilainen lastensuojeluyhteistyö, sen merkitys ja tulevaisuus”

Toimitusjohtaja Aulikki Kananoja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

Varakuvernööri Vladimir Derbin, Pietarin kaupunki


18.00-19.30 Tutustumiskäynti (Sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Maloohtinskin ahkeruuden talo”)

Juhlaseminaarin valmistelutyöryhmä:

Marita Ruohonen, toimitusjohtaja, Ensi- ja turvakotien liitto ry; valmistelutyöryhmän puheenjohtaja
Martti Kemppainen, suunnittelija, Lastensuojelun Keskusliitto ry

Eeva Kuuskoski, pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Irma Maikkula, kehittämiskonsultti, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto
Kirsi-Maria Manninen, toiminnanjohtaja, Helsingin Ensikoti ry

Ossi Oinonen, suunnittelija, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto; valmistelutyöryhmän sihteeri


Seminaarin suomalaiset osallistujat

1. Pentti Arajärvi, tohtori
2. René Nyberg, suurlähettiläs, Suomen Moskovan suurlähetystö
3. Kauko Jämsén, pääkonsuli, Suomen Pääkonsulinvirasto, Pietari
4. Teela Pakkasvirta, erityisasiantuntija, Suomen Pääkonsulinvirasto, Pietari
5. Riitta Viitala, apulaisosastopäällikkö, perhe- ja sosiaaliosasto, Sosiaali- ja terveysministeriö
6. Matti Mikkola, professori, Helsingin yliopisto
7. Marita Ruohonen, toimitusjohtaja, Ensi- ja turvakotien liitto ry
8. Outi Ruishalme, järjestöpäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto ry
9. Kirsi Suvensalmi, puheenjohtaja, Helsingin Ensikoti ry
10. Aira Heinänen, sosiaalineuvos, Helsingin Ensikoti ry
11. Ritva Winter, kunniapuheenjohtaja, Helsingin Ensikoti ry
12. Kirsi-Maria Manninen, toiminnanjohtaja, Helsingin Ensikoti ry
13. Heli Heinjoki, johtaja, Helsingin Ensikoti ry
14. Satu Helminen, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
15. Hannele Tiili, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
16. Kristiina Hannila, perhetyöntekijä, Helsingin Ensikoti ry
17. Etta Shemeikka, sosiaalityöntekijä, Helsingin Ensikoti ry
18. Eeva-Mari Fagerström, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
19. Tuija Toivonen, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
20. Jaana Wikgren, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
21. Eila Mäntyjärvi, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
22. Kaija Mikkola, sosiaalityöntekijä, Helsingin Ensikoti ry
23. Vuokko Peurala, ohjaaja, Helsingin Ensikoti ry
24. Aulikki Kananoja, toimitusjohtaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto
25. Pirjo Virkkala, kehittämiskonsultti, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Johdon tukiyksikkö
26. Irma Maikkula, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus/Kehittämis- ja koulutusyksikkö
27. Pirjo Rissanen, toimistopäällikkö, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus, Lasten sijaishuoltotoimisto
28. Hanna Maidell, toimistopäällikkö, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Itäinen sosiaalikeskus, Mellunkylän sosiaalipalvelutoimisto
29. Marjatta Klemola, johtaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus, Lasten sijaishuoltotoimisto, Naulakallion hoito- ja kasvatuskodit
30. Juha Jokinen, johtava sosiaalityöntekijä, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Itäinen sosiaalikeskus, Vuosaaren sosiaalipalvelutoimisto
31. Arto Hovi, vastaava ohjaaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus, Lasten sijaishuoltotoimisto, Pihkapuiston perhetukikeskus
32. Paul Rapanovich, ohjaaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus, Lasten sijaishuoltotoimisto, Pihkapuiston perhetukikeskus
33. Oili Grönroos, projektityöntekijä, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Yhteispalvelukeskus, Lasten sijaishuoltotoimisto, Naulakallion hoito- ja kasvatuskodit
34. Marjatta Tammisto, järjestöpäällikkö, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
35. Seppo Lindblom, puheenjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto ry
36. Martti Kemppainen, suunnittelija, Lastensuojelun Keskusliitto ry
37. Eeva Kuuskoski, pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
38. Ossi Heinänen, nuorisotyön päällikkö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
39. Jouko Vasama, pääsihteeri, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
40. Virpi Dufva, suunnittelija, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
41. Liisa Lähteenmäki, koordinaattori, Sosiaalikehitys Oy
42. Tapio Salomäki, lehtori, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu/sosiaaliala
43. Airi Leppänen, toimittaja, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto
44. Heidi Zidan, toimittaja, Radio YLE Finland
45. Hanna Koppelomäki, suunnittelija, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto
46. Ossi Oinonen, suunnittelija, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto




Seminaarin pietarilaiset osallistujat

1. Vladimir Derbin, varakuvernööri, Pietarin kaupunginhallinto
2. Aleksei Prohorenko, varakuvernööri, Pietarin kaupunginhallinto
3. Natalia Jevdokimova, kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan puheenjohtaja, Pietarin lakiasäätävä kokous
4. Vitalij Vinogradov, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea
5. Ljudmila Markina, varapuheenjohtaja, Leningradin alueen työ- ja sosiaaliasian komitea
6. Valentina Poleva, osastopäällikkö, Leningradin alueen työ- ja sosiaaliasian komitea, Perhe-, nais- ja lapsiasiain osasto
7. Ljubov Ogneva, Pietarin kaupungin lapsiasiain valtuutettu
8. Olga Bezrukova, dosentti, Pietarin valtiollinen yliopisto, sosiologian tiedekunta
9. Valentina Tchaplinskaja, varajohtaja, Euroopan komission Venäjän edustuston Pietarin toimisto
10. Jelena Baranova, varajohtaja, Pohjoismaiden ministerineuvoston Pietarin toimisto
11. Jannike Högström, koordinaattori, Pohjoismaiden ministerineuvoston Pietarin toimisto
12. Irina Krupskaja, neuvonantaja, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, kv-osasto
13. Natalia Lemke, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, kehittämisosasto
14. Jelena Rubljova, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, perhe- ja lapsiasiain osasto
15. Nadezhda Suhatsheva, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, perhe- ja lapsiasiain osasto
16. Tatjana Bulashova, erityisasiantuntija, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, perhe- ja lapsiasiain osasto
17. Tatjana Garkusha, erityisasiantuntija, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, perhe-,ja lapsiasiain osasto
18. Marina Zhukova, erityisasiaintuntija, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea, perhe-, ja lapsiasiain osasto
19. Marina Moreva, lehdistösihteeri, erityisavustaja, Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasiain komitea
20. Natalia Grigorjeva, erityisasiantuntija, Pietarin kaupungin ulkosuhteiden komitea
21. Jelena Nikandrova, erityisasiantuntija, Pietarin kaupungin ulkosuhteiden komitea
22. Julia Ivashkina, erityisasiantuntija, Pietarin kaupungin Krasnogvardejskin kaupunginosan sosiaaliturvan osasto
23. M. Rjabko, johtaja, Sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Kasvatuksen talo”
24. Oksana Vorogushina, erityisasiantuntija, kunnallinen itsehallintoalue no 76
25. Oksana Mihailova, johtaja, kunnallinen itsehallintoalue, lastensuojeluosasto
26. Nina Pljasunova, asiantuntija, holhousasiat, kunnallinen itsehallintoalue no 1
27. Olga Majorova, erityisasiantuntija, kunnallinen itsehallintoalue ”Moskovan portti”
28. Natalia Jolkina, asiantuntija, kunnallinen itsehallintoalue No 7
29. Jekaterina Matsujeva, erityisasiantuntija, kunnallinen itsehallintoalue No 49
30. Oksana Jegorova, erityisasiantuntija, kunnallinen itsehallintoalue No 3
31. Galina Tsvetkova, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin Viipurin kaupunginosan sosiaaliturvan osasto
32. Nina Malkova, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin Kirovin kaupunginosan sosiaaliturvan osasto
33. Vera Zhuravljova, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin Amiraliteetin kaupunginosan sosiaaliturvan osasto
34. Mihail Smirnov, osastopäällikkö, Pietarin kaupungin Vasilin saaren kaupunginosan sosiaaliturvan osasto
35. Vladimir Nikitin, johtaja, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Armeliaisuuden talo”
36. Galina Kurganova, varajohtaja, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Armeliaisuuden talo”
37. Natalia Bondarenko, johtaja, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Lapsi vaarassa”
38. Marina Mesherjakova, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Lapsi vaarassa”
39. Marina Gretchishkina, johtaja, Naisten kriisiavun keskus
40. Nonna Dubrovina, sosiaalityöntekijä, ”Malenkaja mama” –ensikoti
41. Irina Petchenko, psykologi, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Maloohtinskin Ahkeruuden talo”
42. Ljudmila Stasenko, johtaja, Perheiden ja lasten tukikeskus
43. Grigorij Sharkov, johtaja, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Vera”
44. Margarita Urmancheejeva, puheenjohtaja, Pietarin vammaisten lasten vanhempainyhdistysten liitto
45. Valerij Zaharov, tiedotuspäällikkö, Pietarin vammaisten lasten vanhempainyhdistysten liitto
46. Jelena Baranova, hankekoordinaattori, Pietarin vammaisten lasten vanhempainyhdistysten liitto
47. Sergei Ljamkin, johtaja, Innovaatiot –keskus, Sairaala No 15
48. Vera Zhuravlojova, johtaja ”Toivon sateenkaari” –päiväkeskus
49. Svetlana Jegoritcheva, varapuheenjohtaja, Lastensuojelu –säätiö
50. Radik Galijahmetov, psykologi, ”Toivon sateenkaari” –päiväkeskus
51. Natalia Trifonova, psykologi, Korchakin keskus ”Oikea tie”
52. Tatjana Havina, ohjaaja, vastaanottokoti ”Vera”
53. Viktor Lapan, johtaja, Pietarin kaupungin Perhe-keskus
54. Marina Levina, puheenjohtaja, Vanhempain silta –säätiö
55. Mihail Iljenkov, johtaja, sosiaalisen kuntoutuksen keskus ”Almus”
56. Marina Ivanova, toiminnanjohtaja, Sukupolvi –säätiö
57. Julia Pezhemskaja, toiminnanjohtaja, ”Luottamus” -yhdistys
58. Viktoria Ryskina, Varhaiskuntoutuksen keskus, Pietari
59. Oksana Popova, Sosiaali-psykologinen keskus ”Gloria”, Viipuri
60. Maija Rusakova, Stellit –yhdistys
61. Natalia Treumova, simultaanitulkki
62. Igor Stepanov, simultaanitulkki
63. Anna Skvortsova, koordinaattori, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto, Pietari
64. Natalia Gontcharova, assistentti, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto, Pietari
65. Anna Sidorova, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto, Petroskoi


Lähde:
http://64.233.183.104/search?q=cache:jVmmmNYGcLkJ:venajaverkosto.eyhdistys.fi/liitteet/venajaverkosto-00010097-1.doc Komitea Suomen lasten&hl=fi&ct=clnk&cd=38&gl=fi

"
Tohtori Pentti Arajärven puhe Naantalin Pelastakaa Lapset ry:n 50-vuotisjuhlassa 20.11.2004

Suomea pidetään ja Suomi julistaa olevansa pohjoismainen hyvinvointivaltio. Monilla aloilla olemmekin saavuttaneet sellaisia tuloksia, että voimme ehkä vähän rintaa röyhistäenkin sanoa olevamme hyvinvointivaltio. Elintasomme on korkeampi kuin koskaan ja olemme tässä suhteessa maailman menestyneitten valtioitten kärkijoukossa. Monet indikaattorit, joilla mi-tataan hyvinvointia näyttävät Suomessa korkeita lukuja. UNDP:n eli YK:n kehitysohjelman julkaisemalla ja laskemalla inhimillisen kehityksen listalla olemme kärkisijoilla, kun tutkitut ulottuvuudet ovat demokratia, oikeusvaltio ja korruptio. Erot kärjessä ovat hyvin pieniä ja Suomi häviää esimerkiksi sellaisissa seikoissa kuin väkivallan esiintymisessä kärjessä oleville maille. Ensimmäisinä ovat Norja, Ruotsi, Kanada ja Belgia.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydintä ovat palvelut. Lapset, nuoret ja lapsiperheet ovat palvelujen suurkuluttajia siinä kuin vanhuksetkin. Neuvola, päivähoito, koulut ja nuorisotyö, kaikki vaikuttavat vahvasti lasten ja nuorten elämään. Näissä kaikissa on kyse myös ihmissuhteiden rakentamisesta. Jatkuvasti vaihtuvat päivähoidon työntekijät ja opettajat eivät ole omiaan luomaan lapselle pitkäaikaisia, luottamuksellisia suhteita aikuisiin. Poikien, mutta varmaan myös samassa määrin tyttöjen ongelma on, että he eivät päivän aikana tapaa miestä. Päivähoidossa ja kouluissa ainakin alimmilla luokilla on aivan liian vähän miehiä työssä.

Neuvolat, kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto laajavaikutteisena ehkäisevänä terveydenhuollon toimintana ovat kuitenkin sitä ydintä, jolla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään pitkällä aikavälillä. Ehkäisy on inhimillistä, halpaa ja tehokasta. Mielestäni olisi vakavasti harkittava esimerkiksi sitä, että terveydenhoitaja edelleen vierailisi aina lapsen kotona muutamia kuukausia syntymän jälkeen. Kokenut terveydenhoitaja pystyy jo tällä jossain määrin haravoimaan mahdollisia riskitilanteita. Kouluterveydenhuolto sekä koulukuraattori- ja -psykologitoiminta on merkittävä ennakkovaroitusjärjestelmä sen ohella, että niillä on ehkäisevä roolinsa. Lastensuojelu on tunnetusti kallista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin osataan ja halutaan puuttua sitä tehokkaampaa ja halvempaa toiminta on. Luulen, että meillä lastensuojelu nykyisin puuttuu useissa tapauksissa aivan liian myöhään perheisiin. Sen seurauksena toimenpiteet ovat raskaita ja vaikeita.

Monissa lasten palveluissa ei nykyisin säästetä tarpeeksi. Säästöä on varhainen puuttuminen. Kun kevyemmällä lastensuojelulla vältetään raskaampi lastensuojelu ja ehkä myöhempi asosiaalisuuden kierre vankiloineen ja hoitolaitoksineen tai kun lastenpsykiatrisella kalliilla hoidolla vältetään aikuisiän ehkä vuosikausien mielenterveyspalvelut, on säästö merkittävä. Meidän olisi alettava säästää mutta ei kamreerimenettelyllä tuijottaen vain tämän tai ensi vuoden menoja vaan pitkällä aikavälillä. Tällä tavalla me olemme kansanterveystyön jo rakentaneet suhteellisen tehokkaaksi. Kuvaava esimerkki uudelleen kasvavista ongelmista on vähittäinen luopuminen ehkäisevästä hammashuollosta. Olemme saamassa takaisin lasten rikkinäiset hampaat, kun kuvittelemme asioiden jatkuvan ennallaan, vaikka laiminlyömme ehkäisyn. Syntynyttä terveysperintöä ei kannattaisi hukata.

Lapsella on yhteiskunnassa samat oikeudet kuin aikuisella. Erot syntyvät niistä vähäisistä oikeuksista, joissa edellytetään täysi-ikäisyyttä kuten äänioikeudesta ja toisaalta lapsen erityisistä oikeuksista. Nämä oikeudet, joita aikuisilla ei ole tai ei aikuisella ainakaan aina ole, ovat oikeus suojeluun, osallistumiseen ja huolenpitoon. Näistä kaikista oikeuksien osa-alueista on jopa sana ”lapsi” mainiten muistumia perustuslaissamme.

Lasten erityisen suojelun osalta erityinen lapsia koskeva säännös on ehkä suppein. Sananvapauteen voidaan lailla säätää kuvaohjelmia koskevia välttämättömiä rajoituksia lasten suojelemiseksi. Tässä kohdassa meillä siis sallitaan ennakkosensuuri. Tämän lisäksi kaikki yleensä ihmisten suojaksi ja turvaksi tehdyt säännökset koskevat yhtäläisesti lasta. En käy niitä luettelemaan, mutta tällaisiksi voidaan todeta esimerkiksi oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Taloudelliselta ja sosiaaliselta puolelta on erikseen mainittava oikeus ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään huolenpitoon. Se asettaa velvoitteet esimerkiksi lastensuojeluun mukaan lukien ehkäisevä lastensuojelu.

Jos hätä ja ahdinko on päällimmäinen tunne perheessä, lapsi kokee olonsa turvattomaksi. Hän ei saa tukea vanhemmiltaan, ja vanhempien ahdinko saattaa purkautua henkisesti jopa lapseen. Lapsen turvallisuus voi kadota myös aivan päinvastaisessa tapauksessa. Vanhempien hyvä sosiaalinen ja taloudellinen asema ei lasta auta, jos vanhemmat ovat aina poissa tai paikallakaan ollessaan eivät kiinnitä huomiota lapseensa. Lapsi ei ehkä saa osakseen rakkautta ja kiintymystä, joka on hänen henkiselle ja sosiaaliselle kasvulleen välttämätöntä. Perusturvallisuutensa menettänyt lapsi hakee tärkeimpien ihmissuhteiden tilalle korvikkeita. Kapina voi edetä siihen mittaan, että hän toivoo, että edes poliisi tulisi ja huolehtisi. Hädälle ja aggressioille on löydettävä purkautumistie.

Toinen perustuslakimme lasta nimenomaisesti koskeva säännös sisältää lapsen oikeuden osallistua. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Säännös on tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Sama säännös on myös laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lapsen oikeus osallistumiseen merkitsee sitä, että lapsella tulee olla mahdollisuus sanoa mielipiteensä häntä henkilökohtaisesti koskevasta asiasta. Vanhemmat tai muu huoltaja päättää lasta koskevista asioista tai jos päätöksen tekee joku muu, vanhempia on kuultava. Tämä ei kuitenkaan riitä. Myös lapsen mielipidettä on kuultava. Lapsen iän ja kehitystason perusteella on erikseen arvioitava, mikä paino lapsen mielipiteelle annetaan. Vuorovaikutuksen on kuitenkin toimittava.

Kolmantena erityisesti lasta koskevana oikeutena mainitsin oikeuden huolenpitoon. Perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Lapsen vanhemmat ja perhe ovat lapsen tärkeimmät ihmiset. Myös kaverit, harrastukset ja kouluyhteisö tulevat aikanaan tärkeiksi. Kiinalaisen sananlaskun mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Kyse on sosiaalisista suhteista koulusta ystäväpiiriin. Tässä yhteisössä ja yhteyksien verkossa rakennetaan perusturvallisuus, johon kuuluvat tunteet, ennen kaikkea kiintymys, ja pitkäaikaiset aikuissuhteet. Osana perusturvallisuutta nimenomaan tämä yhteisö luo myös säännöt, joiden mukaan toimitaan. Meistä aikuisista riippuu, ovatko säännöt positiiviset, yhteistä vastuuta ja henkistä kasvua eteenpäin vieviä normeja vai tuhoavia, nihilistisiä, egoistisia näkökantoja.

Olen tarkastellut asiaa suomalaista lainsäätäjää koskevassa viitekehyksessä. Kansainvälisesti tärkein lapsia koskeva asiakirja on YK:n piirissä laadittu lapsen oikeuksien yleissopimus. Se on maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus. Tämä sopimus sisältää monella tavalla ja monipuolisesti edellä mainitsemani lapsen suojelua, osallistumista ja hänestä huolehtimista koskevat periaatteet. Ehkä olennaisin on lapsen oikeuksien sopimuksen säännös, jonka mukaan viranomaisten on ensisijaisesti otettava huomioon lapsia koskevia päätöksiä tehdessään lapsen etu. Mutta tätä periaatetta ei ole rajoitettu viranomaisiin. Sopimuksessa se on ulotettu myös vanhempiin ja muihin huoltajiin. Lapsen edun on määrättävä myös heidän toimintansa. Myös Suomen kotimainen lainsäädäntö tuntee tämän periaatteen. Lapsen etu on puolestaan oma kysymyksensä. Joskus se merkitsee lapsen suojelemista vanhemmiltaan, ja joskus se merkitsee lapsen suojelemista viranomaisilta.

Lapsen suojelemisesta sisältyy Lapsen oikeuksien sopimukseen laaja kirjo määräyksiä alkaen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kiellosta ja laittoman maasta kuljettamisen ehkäisystä aina taloudellisen hyväksikäytön kieltoon ja pyrkimykseen estää lapsisotilaiden esiintyminen. Samoin on osallistumisen suhteen. Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapselle hyvin samantapaisesti kuin Suomen lainsäädäntö oikeuden tulla kuulluksi häntä henkilökohtaisesti koskevissa asioissa.

Lapsesta huolenpitäminen on sopimuksessa myös otettu laajasti huomioon. Lapsella on oikeus saada koulutusta, nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarvittavista palveluista, hänellä on oikeus nauttia sosiaaliturvasta ja myös kulttuurista ja vähemmistöön kuuluessaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Oppiminen ja kasvaminen sekä edellytysten luominen niille on monella tavalla otettu huomioon.

Kansainvälisillä sopimuksilla on erilaisia valvontajärjestelmiä. Tehokkaimpana pidetään yleisesti ns. yksilövalitusjärjestelmään perustuvaa järjestelyä, jossa kuka hyvänsä voi kannella sopimukseen sitoutuneen valtion toiminnasta, jota pitää kyseisen sopimuksen vastaisena. Esimerkki tästä on Euroopan ihmisoikeussopimus. Sopimusta valvovan Strasbourgissa toimivan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista saamme aina silloin tällöin lukea Suomenkin lehdistä. Heikoimmillaan sopimuksilla ei oikeastaan ole valvontajärjestelmää, vaan ne perustuvat vain suurin piirtein moraaliseen velvoittavuuteen. Ihmisoikeussopimusten tyypillinen valvontajärjestelmä on sopimukseen sitoutuneiden valtioiden määrävuosin antama sopimuksen toteuttamista koskeva raportti, jonka käsittelee kansainvälinen komitea. Lapsen oikeuksien sopimus kuuluu tähän järjestelmään. Suomi on viimeksi vuonna 2003 antanut sopimuksesta raportin YK:n lapsen oikeuksien komitealle, joka on Suomelle asiasta vastannutkin. Se on kiinnittänyt huomiota mm. lapsiasiamiehen puuttumiseen ja lasten aseman yleiseen heikkenemiseen. Astetta raskaampi raportointijärjestelmä on esimerkiksi Euroopan sosiaalisen peruskirjan järjestely, jossa valtion raportin ohella kansalaisjärjestöillä on erityinen organisoitu mahdollisuus tehdä valituksia, ja mm. kidutuksen vastaisen sopimuksen järjestelmä, jossa erityinen valvontaelin käy maassa tarkastamassa esimerkiksi vankiloiden ja mielisairaaloiden olosuhteita.

Yksilövalituksia koskevan järjestelmän vanhin sopimus on Euroopan ihmisoikeussopimus. Yksilövalitusjärjestelmä on voimassa myös Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen suhteen niiden valtioiden osalta, jotka ovat ratifioineet asiaa koskevan valinnaisen pöytäkirjan. Suomi on hyväksynyt tämän järjestelyn, joten YK:n ihmisoikeuskomitealla on toimivalta käsitellä yksilövalituksilla Suomen osalta. Viime vuosina on yksilövalitusjärjestelmää kansainvälisesti laajennettu. Suomi on sitoutunut mm. kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen yksilövalitusjärjestelmään.

Lapsen oikeuksien sopimuksen valvonta perustuu edelleen vain jäsenvaltioiden raportointiin. Sopimus on kuitenkin muodoltaan tyypillisesti sellainen, että se soveltuisi myös yksilövalituksille. Se on riittävän yksityiskohtainen ja siten valtioita velvoittava, että tällainen menettely olisi mahdollinen. Sopimuksen muuttaminen tai täydentäminen valinnaisella pöytäkirjalla, joka antaa mahdollisuuden yksilövalitusjärjestelmään, on pitkäaikainen toimenpide. Suomi voisi kuitenkin olla aloitteellinen sopimuksen tällaisessa kehittämisessä näin lapsen oikeuksien sopimuksen 15-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hyvinvointiyhteiskunta on ketjukirje. Nykyisin työssä olevat rahoittavat merkittävässä määrin vanhusten ja nuorten kustannuksia ja ovat aikanaan saaneet nykyisiltä vanhuksilta merkittäviä etuisuuksia. Samalla me työssä olevat uskomme, että tämän hetken nouseva polvi rahoittaa aikanaan meidän vanhuuttamme. Tämä yhteiskuntaan sisäänrakennettu solidaarisuus on yksi hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä ideoita.

Samalla meidän on pohdittava sitä, millä me parhaiten turvaamme nuoren sukupolven tulevaisuuden. Ensimmäinen seikka on, että lasten hyvinvoinnin lisääminen lisää toisten hyvinvointia. Kysymys on valinnoista. Toinen seikka on yhteistyö yli sukupolvien ja elämänkaariajattelu auttavat näkemään kokonaisuuksia. Kolmas seikka on halumme hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Tässä suhteessa niin kaikki poliittiset suuntaukset kuin kansalaisetkin näyttävät olevan valmiita säilyttämään hyvinvointipalvelut ja merkittävä osa kansalaisista ja poliittista liikkeistä on ilmaissut halunsa nykyistä korkeampaan verotukseen, jos vaihtoehtona on hyvinvointipalvelujen leikkaaminen. Hyvinvointiyhteiskunta on Suomessa hyväksytty tavoite.

Paljon puhutaan vanhemmuuden häviämisestä. En tarkkaan tiedä mitä sillä tarkoitetaan, mutta jos kyse on siitä, että vanhemmuutta ei nyky-yhteiskunnassa arvosteta tai sen mukaista vastuuta ei haluta ottaa, en väitettä suoralta kädeltä allekirjoita. Toisaalta vanhemmuus on hukassa silloin, kun varhaisteinit ovat yökaudet ulkona, kun alaikäisille hankitaan alkoholia tai kun vanhemmat eivät tunne vastuuta lapsistaan ja lastensa käyttäytymisestä. Yhteiskunnassa on panostettava vanhemmuuden merkityksen korostamiseen ja vanhemmuuden tukemiseen.

Palveluja on suunnattava erityisesti lasten ja nuorten ongelmia ehkäisevään toimintaan. Tarvitaan tukiopetusta, erityisopetusta, koulukuraattori- ja -psykologipalvelujen parantamista, kouluterveydenhuollon ja opiskelijaterveydenhuollon kehittämistä, voimavarojen lisäämistä ja uudelleen suuntaamista neuvoloissa, nuorisotyön, liikunnan ja taiteen harrastamisen olosuhteiden parantamista, koulujen kerhotoimintaa ja iltapäivätoimintaa. Kirjo on loputon eikä läheskään aina kallis. Ja vaikka se maksaisikin se pohjimmiltaan säästää.

Lapsiperheiden suhteellista asemaa tulonsaajina tulisi parantaa. Tämä ilmeisesti tapahtuisi tehokkaimmin asuntopolitiikalla, joka antaisi mahdollisuuden nuorille perheille kohtuuhintaiseen asumiseen. Asuntopolitiikan painopiste on suunnattava lapsiperheisiin.

Hyvä kuulijat,

Kaikki tämä tarvitsee tietoista ja suunnitelmallista toimintaa. Eteneminen on mahdollista tehdä samaan aikaan useilla eri tasoilla. Avainasemassa ovat tässäkin kunnat, joskin tarvitaan myös valtion tukea. Mutta meidän ei tule pysähtyä kuntiin, vaan kuntaa pienemmän yksiköt, kaupunginosat, kylät, asuinalueet ja monet muut voivat organisoitua omalta osaltaan tukemaan lasten hyvinvointia. Lapsiperheiden vanhemmilla ei välttämättä aina ole aikaa ja voimavaroja tähän, mutta lisävoimaa voidaan etsiä vaikkapa isovanhemmista ja mukaan on tietysti saatava myös viranomaiset. Monilla suurilla lastensuojelujärjestöillä on alueverkosto sen ohella, että paikallisesti toimii koulujen vanhempainyhdistyksiä, päiväkotien erilaisia vanhempien toimikuntia ja muita vastaavia kansalaisjärjestöjä. Merkittävässä määrin kyse on asenteista. Yhteiskunta, joka ei välitä lapsistaan ja nuoristaan ei välitä oikeastaan mistään.

"
Lähde:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=36702

Ei vaan valmista synny.

40 artikla

1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle, jonka väitetään syyllistyneen rikoslain rikkomiseen, jota syytetään siitä tai jonka on todettu sitä rikkoneen, oikeuden tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lapsen ihmisarvoa ja arvokkuutta, joka vahvistaa lapsen kunnioitusta muiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kohtaan sekä ottaa huomioon lapsen iän ja pyrkimyksen edistää hänen yhteiskunnallista sopeutumistaan ja rakentavan roolin omaksumista yhteiskunnassa.

2. Tämän toteuttamiseksi ja ottaen huomioon kansainvälisten asiakirjojen asiaankuuluvat määräykset sopimusvaltiot takaavat erityisesti, että:

a) lapsen ei väitetä syyllistyneen rikoslain rikkomiseen, häntä ei syytetä siitä tai hänen ei todeta rikkoneen sitä tekojen tai laiminlyöntien perusteella, jotka eivät tekohetkellä olleet kiellettyjä kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisessä oikeudessa;

b) lapsella, jonka väitetään syyllistyneen tai jota syytetään rikoslain rikkomisesta, on ainakin seuraavat takeet;

i) häntä pidetään syyttömänä, kunnes hänet lain mukaan todetaan syylliseksi;

ii) hänelle on ilmoitettava viipymättä ja suoraan, tai tarvittaessa vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa välityksellä häntä vastaan esitetyt syytteet, ja hänellä on oikeus saada oikeusapua tai muuta asianmukaista apua puolustuksensa valmistelussa sekä sen esittämisessä;

iii) hänen on viipymättä saatava lainsäädännön mukaisesti asiansa toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen päätettäväksi rehellisessä oikeudenkäynnissä oikeus- tai muun asianmukaisen avustajan läsnäollessa ja ottaen erityisesti huomioon lapsen iän, hänen tilanteensa, hänen vanhempansa tai lailliset holhoojansa tai huoltajansa läsnäollessa, ellei sen todeta olevan lapsen edun vastaista.

iv) häntä ei saa pakottaa todistamaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Hänen on voitava kuulustella tai kuulusteluttaa vastapuolen todistajia sekä saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi tasapuolisuuden nimissä;

v) jos hänen katsotaan rikkoneen lakia, hänellä on oikeus saada tämä päätös ja sen perusteella määrätyt toimenpiteet korkeamman toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen käsiteltäväksi lainsäädännön mukaisesti;

vi) hänen on saatava maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu kieltä, jolla asiaa käsitellään;

vii) hänen yksityisyyttään on kunnioitettava täydellisesti asian käsittelyn kaikissa vaiheissa.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sellaisten lakien säätämistä, menettelytapojen ja viranomaisten asettamista ja laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin, joiden väitetään syyllistyneen, joita syytetään tai joiden on todettu rikkoneen rikoslakia, ja erityisesti:

a) säätämällä vähimmäisiän, jota nuorempia lapsia ei pidetä kelpoisina rikkomaan rikoslakia;

b) aina milloin mahdollista ja toivottavaa, ryhtymään muihin kuin oikeudellisiin toimenpiteisiin tällaisten lasten kohdalla, edellyttäen, että ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa kunnioitetaan täydellisesti.

4. Sen varmistamiseksi, että lapsia kohdellaan heidän hyvinvoinnilleen sopivalla sekä heidän olosuhteisiinsa ja rikkomukseensa oikeassa suhteessa olevalla tavalla, on oltava mahdollisuus erilaisiin järjestelyihin, kuten huolenpitoon, ohjausta ja valvontaa koskeviin päätöksiin, neuvontaan, viranomaisvalvontaan, sijaisperhehoitoon, opetus- ja ammattikoulutusohjelmiin ja muihin laitossijoituksen vaihtoehtoihin.

Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060

jonkin sortin "varjosepustuksen"
ja tietenkin periaatteella
"ettei omaa pesää liata"
ja
" että nämä asiat pysyvät näiden seinien sisäpuolella" ....


62. Komitea arvostaa sopimusvaltion säännöllistä ja ajallaan tapahtuvaa raportointia ja kehottaa
sopimusvaltiota antamaan 19 päivään heinäkuuta 2008 mennessä neljännen
määräaikaisraporttinsa, jonka ei tulisi ylittää 120 sivua (ks. CRC/C/118).

Sijaishuolto

28. Komitea toteaa,
että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän mielipidettään,
ja on huolissaan siitä,
että viranomaiset eivät aina riittävästi tue ensisijaisen tärkeänä
pidettävää vanhemman ja lapsen välisten yhteyksien säilymistä.
Lisäksi komitea kuitenkin uudistaa
aikaisemmin esittämänsä huolen
sijaishuollossa olevien lasten kasvavasta määrästä, samalla
huomioiden uuden Lastensuojelun kehitysohjelman.

29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota
lasten sijaishuollon lisääntymisen
perussyihin,
muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi.
Sopimusvaltion tulisi myös
varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä
hoitoa.

30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet
päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon.
Lisäksi komitea suosittelee,
ettei lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.



Ulkopuolisen ja vierailta mailta olevan tahon tekstiä ja siltikin juuri niin oikeassa olevaa.
Omassa maassa virallisilta tahoilta joko kielletään ettei tälläista ole
taikka vaietaan kokonaan juuri näistäkin lastensujelun epäkohdista.