CRC/C/15/Add.272
30. syyskuuta 2005
LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA
40. istunto
SOPIMUSVALTIOIDEN YLEISSOPIMUKSEN 44 ARTIKLAN MUKAISESTI ANTAMIEN
RAPORTTIEN KÄSITTELY
Päätelmät: Suomi
1. Komitea käsitteli Suomen kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/129/Add.5) 1068. ja 1069.
istunnossaan (ks. CRC/C/SR.1068 ja 1069) 22 päivänä syyskuuta 2005 ja hyväksyi 30 päivänä
syyskuuta 2005 pidetyssä 1080. istunnossaan seuraavat päätelmät.
A. Johdanto
2. Komitea kiittää sopimusvaltiota kolmannen määräaikaisraportin antamisesta samoin kuin
lisäkysymyksiin (CRC/C/Q/FIN/3) annetuista kirjallisista vastauksista, joiden avulla komitea sai
selkeän käsityksen lasten tilanteesta Suomessa. Komitea arvosti eri sektoreita edustavan valtuuskunnan
läsnäoloa ja heidän antamiaan lisätietoja.
B. Sopimusvaltion seurantatoimet ja saavuttamat tulokset
3. Komitea kiinnittää tyytyväisenä huomiota:
a) alaikäisten haastatteluohjeistuksen hyväksymiseen maaliskuussa 2002;
b) lapsiasiavaltuutetun viran perustamiseen syyskuussa 2005;
c) kansallisen toimintasuunnitelman "Lapsille sopiva Suomi" hyväksymiseen vuonna 2005;
d) ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman valmistumiseen 31 päivänä maaliskuuta 2005.
4. Komitea pitää myönteisenä myös sitä, että Suomi on ratifioinut:
a) lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin
selkkauksiin 28 päivänä toukokuuta 2002;
b) lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan
kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 182 17 päivänä tammikuuta 2000;
c) Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 29 päivänä joulukuuta 2000.
C. Pääasialliset huolenaiheet ja suositukset
1. Yleiset täytäntöönpanotoimet
(yleissopimuksen 4, 42 ja 44 (6 kappale) artikla)
Komitean aikaisemmat suositukset
5. Komitea toteaa tyytyväisenä, että sopimusvaltion toisen määräaikaisraportin (CRC/C/70/Add.3)
käsittelyn yhteydessä esitettyjen huolenaiheiden ja suositusten (CRC/C/15/Add.132, 16 päivänä
lokakuuta 2000) johdosta on ryhdytty lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai muihin toimenpiteisiin.
Komitea kuitenkin pahoittelee, että joitakin sen huolenaiheista ja suosituksista koskien muun muassa
2
yhtenäistä lapsia koskevaa politiikkaa, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen
väkivalta, ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, on käsitelty riittämättömästi tai vain osittain.
6. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin niiden toisen
määräaikaisraportin päätelmien sisältämien suositusten käsittelemiseksi, joita ei ole vielä pantu
täytäntöön, sekä käsittelemään kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä nyt esitetyt
huolenaiheet.
Yhteensovittaminen / kansallinen toimintaohjelma
7. Komitea kiinnittää huomiota useisiin ohjelmiin, joiden avulla pyritään lasten oikeuksien
täydellisempään toteuttamiseen, ja pitää myönteisenä laajaa kansallista toimintaohjelmaa "Lapsille
sopiva Suomi", - joka perustuu yleiskokouksen erityisistunnon toukokuussa 2002 hyväksymään
asiakirjaan “Lapsille sopiva maailma" -, mutta on huolissaan siitä, että näitä suunnitelmia ei ole hyvin
sovitettu yhteen.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
a) varmistaa, että kansallinen toimintaohjelma kohdistuu selkeästi yleissopimuksen suojaamiin
lapsen oikeuksiin;
b) antaa toimintaohjelman täytäntöönpanoon riittävät varat;
c) yhdistää kansallisen toimintaohjelman alaisuuteen kaikki muut toimintasuunnitelmat ja
-ohjelmat, jotta lasten oikeuksien toteuttamisessa vältetään hajanainen lähestymistapa;
d) antaa uuden lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi seurata kansallista toimintaohjelmaa ja arvioida
sen edistymistä.
Itsenäinen valvonta
9. Komitea pitää myönteisenä lapsiasiavaltuutetun viran perustamista syyskuun alusta 2005 lukien ja
sitä, että hänen tuekseen on asetettu laaja-alainen, eri alojen asiantuntemusta edustava neuvottelukunta,
jossa kansalaisjärjestöt tulevat olemaan edustettuina. Komitea kuitenkin toteaa, että lapsiasiavaltuutetun
toimivaltuudet koskevat pääasiassa yleissopimuksen toteutumisen edistämistä ja neuvoa-antavia
palveluita eivätkä sisällä yksittäisten tapausten tutkimista, mikä jää eduskunnan oikeusasiamiehen
toimivaltaan.
10. Komitea suosittelee, että:
a) lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan itsenäisiä ihmisoikeusinstituutioita koskevan
yleiskommentin nro 2 (2002) mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus ottaa vastaan ja tutkia
lasten tekemiä valituksia;
b) sopimusvaltio antaa lapsiasiavaltuutetun toimistolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset
voimavarat, jotta tämä voisi tehokkaasti seurata yleissopimuksen täytäntöönpanoa koko maassa;
c) lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus esitellään eduskunnalle ja siitä keskustellaan samassa
yhteydessä, kun käsitellään niitä toimia, joihin hallitus aikoo ryhtyä sen suositusten
täytäntöönpanemiseksi.
Lapsiin kohdistettavat voimavarat
11. Komitea jakaa sopimusvaltion huolen siitä, että - johtuen paikallisviranomaisten laajasta
itsehallinnosta ja autonomiasta - muutokset ovat tarpeen, jotta varmistetaan lapsiin kohdistettavien
voimavarojen jakautuminen ja palvelujen saatavuus tasa-arvoisesti koko maassa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tekee selvityksen, jonka avulla arvioidaan ja
analysoidaan lapsiin kohdistetut voimavarat, ja jatkossakin tarvittaessa ryhtyy tehokkaisiin
3
toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja
palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.
Tietojen kokoaminen
13. Komitea toteaa huolestuneena, että lapsia koskevia tilastotietoja ei koota yhdenmukaisesti ja
säännöllisesti. Tämä koskee erityisesti kaikkein haavoittuvimpia lapsiryhmiä, kuten vammaiset lapset,
turvapaikkaa hakevat lapset, oikeusjärjestyksen puitteissa hankaluuksissa olevat lapset ja
vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia
koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin
kuuluvien lasten osalta, jotta lasten elinolosuhteita ja heidän oikeuksiensa toteutumista voidaan
yksityiskohtaisesti analysoida.
Yleissopimukseen liittyvä koulutus / tiedottaminen
15. Komitea toteaa, että yleissopimusta koskevan tiedon jakaminen jää suurelta osin
kansalaisyhteiskunnan vastuulle, ja on huolissaan siitä, että yleissopimusta on tuskin saatavilla
vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kielillä. Lisäksi komitea on huolissaan siitä, että lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille annettava yleissopimukseen liittyvä koulutus on riittämätöntä.
16. Komitea kannustaa sopimusvaltiota edelleen jakamaan tietoa yleissopimuksesta, myös
koulujen opetussuunnitelmien kautta, ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakamiseen
haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen sekä etnisten tai
kielellisten vähemmistöjen keskuudessa, sekä jatkamaan pyrkimyksiään antaa lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille riittävää ja järjestelmällistä lasten oikeuksia koskevaa
koulutusta ja/tai perehdytystä.
2. Yleiset periaatteet
(yleissopimuksen 2, 3, 6 ja 12 artikla)
Syrjimättömyys
17. Samalla kun komitea pitää tervetulleena yhdenvertaisuuslain voimaantuloa helmikuussa 2005, se on
huolissaan siitä, että maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät, erityisesti romanit, kohtaavat
arkielämässään syrjiviä ja muukalaisvihaa osoittavia asenteita samoin kuin tosiasiallista syrjintää, ja että
tämä on lisääntymässä nuorten keskuudessa.
18. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa ja
vahvistaa pyrkimyksiään ehkäistä ja poistaa kaikenlainen lapsiin kohdistuva syrjintä, mukaan
lukien romani- ja ulkomaalaistaustaiset lapset, ja kiinnittää erityistä huomiota nuorten
koulutukseen syrjivien asenteiden osalta.
19. Lisäksi komitea kehottaa sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiin yksityiskohtaista
tietoa niistä lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvistä toimenpiteistä ja ohjelmista, joihin
sopimusvaltio on ryhtynyt seuratakseen vuoden 2001 rasismia, etnistä syrjintää, muukalaisvihaa
ja muuta niihin liittyvää suvaitsemattomuutta vastaan järjestetyn maailmankonferenssin
hyväksymää julistusta ja toimintaohjelmaa, ottaen myös huomioon yleissopimuksen 29 artiklan 1
kappaletta (koulutuksen tavoitteet) koskevan yleiskommentin nro 1.
4
Lapsen etu
20. Samalla kun komitea toteaa, että lapsen edun periaate otetaan usein huomioon lainsäädännössä,
mukaan lukien esimerkiksi uuden ulkomaalaislain 6 §, jossa selkeästi tunnustetaan lasten erityisasema,
se on huolissaan siitä, ettei tätä periaatetta riittävästi kunnioiteta eikä käytännössä panna täytäntöön
kaikilla lapsiin vaikuttavilla alueilla.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata, että lapsen edun
yleinen periaate tulee ymmärretyksi, asianmukaisesti huomioiduksi ja sovelletuiksi kaikissa
säädöksissä samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja
palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.
Lapsen mielipiteen kunnioittaminen
22. Komitea kiinnittää huomiota tietoihin lasten kuulemista oikeudellisissa menettelyissä koskeviin
sääntöihin, jotka liittyvät esimerkiksi huoltajuutta tai lastensuojelua koskeviin toimenpiteisiin, mutta on
huolissaan siitä, että vain 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla on oikeus tulla suoraan kuulluksi
tuomarin / tuomioistuimen toimesta. Tätä nuorempien osalta lapsen suora kuuleminen on jätetty
tuomarin harkintaan, ja lasten mielipiteet annetaan tuomioistuimelle kolmannen osapuolen välityksellä
ja toisinaan näin tapahtuu ilman, että kyseinen kolmas osapuoli on kuullut lasta.
23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 12 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön, erityisesti
siltä osin kuin on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuomarille silloin, kun
oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä.
3. Kansalaisoikeudet ja vapaudet
(yleissopimuksen 7, 8, 13 - 17 ja 37(a) artikla)
Pääsy asianmukaiseen tietoon
24. Vaikka komitea pitää tässä suhteessa myönteisenä sopimusvaltion pyrkimyksiä, mukaan lukien laki
sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003), se ilmaisee huolensa lasten altistumisesta
väkivallalle, rasismille ja pornografialle, erityisesti Internetin välityksellä.
25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi
suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestinteknologian,
videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä, mukaan lukien Internet. Komitea
ehdottaa myös, että sopimusvaltio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla
matkaviestinteknologiaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja
vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lasten hyvinvoinnille vahingollisesta tiedosta ja aineistosta.
Sopimusvaltiota kannustetaan kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä toimittajien ja
tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta tiedotusvälineissä esiintyvälle
haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.
5
4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito
(yleissopimuksen 5, 18 (1-2 kappaleet), 9-11, 19-21, 25, 27 (4 kappale) ja 39 artikla)
Vanhempien vastuu
26. Komitea kiinnittää huomiota Suomessa esiintyviin erittäin pitkäaikaisiin huoltajuuskiistoihin, joilla
saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
27. Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan
tarkoituksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään
koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.
Sijaishuolto
28. Komitea toteaa, että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän
mielipidettään, ja on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät aina riittävästi tue ensisijaisen tärkeänä
pidettävää vanhemman ja lapsen välisten yhteyksien säilymistä. Lisäksi komitea kuitenkin uudistaa
aikaisemmin esittämänsä huolen sijaishuollossa olevien lasten kasvavasta määrästä, samalla
huomioiden uuden Lastensuojelun kehitysohjelman.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen
perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tulisi myös
varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä
hoitoa.
30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet
päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, ettei
lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.
Väkivalta, hyväksikäyttö ja laiminlyönti
31. Samalla kun komitea kiittää vuosina 1997-2002 järjestettyä väkivallan vastaista kampanjaa ja sen
toista vaihetta, se jakaa Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen huolen siitä, että vuosia 2004 - 2007
koskeva perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi
vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa.
32. Yleissopimuksen 19 artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
(a) ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön vahvistaa valistus- ja
opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan;
(b) lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja
yhteistyötä;
(c) vahvistaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan
lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, sekä asettaa
syytteeseen tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt;
(d) jatkaa väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysisen
ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi;
33. Liittyen pääsihteerin käynnissä olevaan seikkaperäiseen tutkimukseen lapsiin kohdistuvasta
väkivallasta (A/RES/56/138) ja siihen liittyvään hallitukselle osoitettuun kyselyyn komitea kiittää
sopimusvaltion tähän kyselyyn antamia kirjallisia vastauksia ja osallistumista Sloveniassa 5-7
päivänä kesäkuuta 2005 pidettyyn Euroopan ja Keski-Aasian aluekokoukseen. Komitea
suosittelee, että sopimusvaltio käyttää alueellisten neuvottelujen tuloksia keinona ryhtyäkseen
6
- yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa - toimiin jokaisen lapsen suojelemiseksi kaikenlaiselta
fyysiseltä, seksuaaliselta tai henkiseltä väkivallalta sekä vahvistaakseen konkreettisia ja
tarvittaessa määräaikaan sidottuja toimia tällaisen väkivallan ja väärinkäytön estämiseksi ja
siihen reagoimiseksi.
5. Perusterveys ja hyvinvointi
(yleissopimuksen 6, 18 (3 kappale), 23, 24, 26, 27 (1-3 kappaleet) artikla)
Perusterveydenhoito ja hyvinvointi
34. Komitea ilmaisee huolensa lasten lisääntyvästä alkoholinkäytöstä sekä ylipainoisten ja liikalihavien
lasten kasvavasta määrästä.
35. Nuorison terveyttä koskevan yleiskommentin nro 4 (2003) valossa komitea suosittelee, että
sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholinkäyttöön,
kohdistuvia toimenpiteitä ja kehittää edelleen terveysohjelmiaan, joiden tulisi kohdistua muun
muassa nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.
36. Antaen samalla tunnustusta toimenpiteille, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt, komitea on edelleen
huolissaan itsemurhien korkeasta esiintymisasteesta nuorten keskuudessa.
37. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itsemurhien
estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalvelujaan.
38. Komitea on myös huolissaan tiedosta, jonka mukaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD
(Attention Deficit Hyperactivity Disorder) ja tarkkaavaisuushäiriö ADD (Attention Deficit Disorder)
diagnosoidaan väärin ja tämän vuoksi mielialalääkkeitä määrätään liikaa huolimatta lisääntyvistä
todisteista näiden lääkkeiden haitallisista vaikutuksista.
39. Komitea suosittelee, että ADHD:n ja ADD:n diagnosointia ja hoitoa tutkitaan lisää, mukaan
lukien tutkimukset psyykelääkkeiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista lasten fyysiseen ja
psyykkiseen hyvinvointiin, ja että näiden käyttäytymishäiriöiden hoidossa käytetään
mahdollisuuksien mukaan muita käsittely- ja hoitomenetelmiä.
Elintaso
40. Samalla kun komitea pitää myönteisenä kansallista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaista
toimintasuunnitelmaa 2003-2005, se on huolissaan köyhyydessä elävien lapsiperheiden määrän
kasvusta ja siitä, etteivät taloudellinen apu ja taloudelliset tuet ole aina seuranneet talouskasvua.
41. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden
ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tukeaan
talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia
suojellaan taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla
vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.
7
6. Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta
(yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)
42. Komitea, samalla kun se huomioi sopimusvaltion toimenpiteet tässä suhteessa, ilmaisee huolensa
romanilasten korkeasta koulun keskeyttämisasteesta ja heidän vaikeuksistaan päästä koulutukseen, millä
on kielteinen vaikutus heidän kehitykseensä ja myöhempään pääsyynsä työelämään. Lisäksi komitea
toteaa myös huolensa romaniopettajien ja romanikielisen esikoulumateriaalin puutteesta.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 28 ja 29 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön
kaikkien lasten osalta koko maassa, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvat
lapset, kuten romanilapset.
44. Komitea pitää myönteisenä ihmisoikeuskasvatuksen mukaan ottamista perusopetuksen kansallisiin
opetussuunnitelmiin, mutta on huolissaan siitä, etteivät kaikki lapset mahdollisesti saa
ihmisoikeuskasvatusta, mukaan lukien lapsen oikeuksia koskeva kasvatus, koska tämän aiheen
sisällyttäminen opetusohjelmaan edelleen riippuu viime kädessä opettajan päätöksestä.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tutkii, missä määrin ihmisoikeuskasvatusta on
saatavilla kouluissa ja varmistaa, että kaikille lapsille ei ainoastaan anneta opetusta
ihmisoikeuksista, vaan että heidät myös otetaan mukaan hankkeisiin, joissa ihmisoikeusnormeja
ja -arvoja toteutetaan käytännössä niin kotona, koulussa kuin yhteisönkin sisällä.
46. Komitea pitää myönteisenä niitä toimenpiteitä, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt puuttuakseen
kouluväkivaltaan ja -kiusaamiseen, mukaan lukien vaatimus, jonka mukaan kaikissa kouluissa tulee
laatia kiusaamisen ja väkivallan vastainen toimintaohjelma, mutta on huolissaan siitä, että nämä
käyttäytymistavat ovat edelleen melko yleisiä erityisesti vammaisia lapsia ja vammaisten vanhempien
lapsia kohtaan.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltiot - liittäen lapset täysimääräisesti mukaan toimintaan -
edelleen jatkaa asiaankuuluvia toimia kiusaamis- ja väkivaltailmiötä vastaan kouluissa, mukaan
lukien tekemällä opiskelijoiden, henkilökunnan ja vanhempien keskuudessa määräajoin
selvityksiä koulussa edistettävien vertaissuhteiden laadusta. Erityisesti tulisi keskittyä vammaisiin
lapsiin ja vammaisten vanhempien lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan.
7. Erityiset suojatoimet
(yleissopimuksen 22, 38, 39, 40, 37 (b)-(d) ja 32-36 artikla)
Lapset turvapaikanhakijoina
48. Komitea toteaa, että maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa
koskevan lain muutos, joka panee täytäntöön neuvoston direktiivin 2003/9/EY, on hyväksytty
kesäkuussa 2005 tarkoituksena parantaa turvapaikkaa hakevien lasten oikeudellista asemaa ja varmistaa,
että heidän tarpeisiinsa kiinnitetään enemmän huomiota. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että
nykyisen ulkomaalaislain nojalla tietyntyyppisiin turvapaikkahakemuksiin sovellettavalla ns.
"nopeutetulla menettelyllä" saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
49. Samalla kun komitea pitää myönteisenä, että yksin saapuvien lasten hakemusten käsittelyaika on
huomattavasti lyhentynyt, se on edelleen huolissaan siitä, että perheiden yhdistämiseen kuluu liian
paljon aikaa.
8
50. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että ns. ‘nopeutetussa menettelyssä’
kunnioitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja turvapaikanhakijoiden
oikeusturvaa.
51. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio käsittelee perheen yhdistämistä koskevat
hakemukset myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa
52. Samalla kun komitea pitää myönteisenä rikoslain viimeaikaisia muutoksia, joiden myötä
ihmiskauppa on Suomen lainsäädännön mukaan rikos, ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisia
toimia koskevaa kansallista toimintaohjelmaa vuodelta 2000 samoin kuin kansallista ihmiskaupan
vastaista toimintaohjelmaa vuodelta 2005, se on huolissaan tiedoista, joiden mukaan ihmisiä, mukaan
lukien lapsia, edelleen kaupataan Suomeen ja Suomen kautta.
53. Yleissopimuksen 34 artiklan ja muiden siihen liittyvien artiklojen valossa komitea suosittelee,
että sopimusvaltio edelleen vahvistaa pyrkimyksiään tunnistaa, estää ja vastustaa seksuaalisen ja
muun hyväksikäytön tarkoituksiin tapahtuvaa lapsikauppaa. Lisäksi komitea suosittelee että
sopimusvaltio:
a) harkitsee liittymistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista yleissopimusta
täydentävän ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja
rankaisemista koskevaan pöytäkirjaan;
b) harkitsee liittymistä kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia
koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen.
Alaikäisiä koskeva oikeudenkäyttö
54. Komitea on huolissaan siitä, että:
a) lapsia voidaan tuomita ‘ehdottomaan vankeuteen’ erityisen vakavissa olosuhteissa;
b) sopimusvaltio on pysyttänyt voimassa varaumansa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen, mikä
voi haitata lapsen oikeuksien koskevan yleissopimuksen 37 artiklan c kohdan täysimääräistä
täytäntöönpanoa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio saattaa alaikäisiä koskevan oikeudenkäytön täysin
yleissopimuksen ja erityisesti sen 37, 40 ja 39 artiklan ja muiden Yhdistyneiden Kansakuntien
nuoriso-oikeuden alaan kuuluvien normien mukaiseksi, mukaan lukien Yhdistyneiden
Kansakuntien nuoria koskevat oikeudenkäynnin vähimmäissäännöt (Pekingin säännöt),
Yhdistyneiden Kansakuntien nuorisorikollisuuden ehkäisemistä koskevat säännöt (Riadin
säännöt), Yhdistyneiden Kansakuntien säännöt vapautensa menettäneiden nuorten suojelusta ja
lapsia rikosoikeusjärjestelmässä koskevat Wienin toimintaohjeet; ja komitean nuoria koskevaa
oikeudenkäyttöä käsitelleen yleiskeskustelunsa aikana (CRC/C/46, § 203-238) antamat
suositukset. Tässä suhteessa komitea suosittelee, että sopimusvaltio erityisesti:
a) jatkaa kaikkia tarvittavia toimia sen varmistamiseksi, että vapaudenmenetystä käytetään alle
18-vuotiaisiin vain viimesijaisena keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, ja että heidät on
pidtään erillään vapaudenmenetyksensä aikana;
b) varmistaakseen lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon
harkitsee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10
artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen tekemiensä varaumien peruuttamista;
9
Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset
56. Komitea ilmaisee huolensa jatkuvasta eriarvoisuudesta valtaväestön ja romanilapsien välillä, mikä
vaikuttaa vakavalla tavalla romanilasten mahdollisuuksiin nauttia täysin oikeuksistaan, erityisesti
suhteessa asumiseen ja koulutukseen.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa toimenpiteitä romanilasten yhteiskuntaan
osallistumisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ja leimautumisen torjumiseksi. Lisäksi tarvitaan
muita toimenpiteitä varmistamaan, että romanilapset voivat nauttia täysimääräisesti kaikista
yleissopimuksen suojaamista oikeuksista, erityisesti koskien heidän pääsyään koulutukseen ja
riittävää elintasoa.
8. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja
58. Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion keskustelun aikana antamia vakuutuksia lasten
oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen
pöytäkirjan tulevasta ratifioinnista.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio mahdollisimman pian liittyy lapsen oikeuksien
yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan
valinnaiseen pöytäkirjaan.
9. Seuranta ja tiedon jakaminen
Seuranta
60. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen näiden suositusten täysimääräisen täytäntöönpanon, muun muassa toimittamalla
suositukset hallituksen jäsenille, eduskunnalle sekä kunnanhallituksille ja -valtuustoille, jos nämä
tulevat kysymykseen, asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.
Tiedon jakaminen
61. Komitea suosittelee myös, että keskustelun ja tietoisuuden herättämiseksi yleissopimuksesta
sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta sopimusvaltion antama kolmas määräaikaisraportti ja
kirjalliset vastaukset sekä näihin liittyvät komitean hyväksymät suositukset (päätelmät)
saatetaan, mukaan lukien mutta ei yksinomaan Internetin kautta, laajasti koko yleisön,
kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, nuorisoa edustavien ryhmien ja lasten saataville.
10. Seuraava raportti
62. Komitea arvostaa sopimusvaltion säännöllistä ja ajallaan tapahtuvaa raportointia ja kehottaa
sopimusvaltiota antamaan 19 päivään heinäkuuta 2008 mennessä neljännen
määräaikaisraporttinsa, jonka ei tulisi ylittää 120 sivua (ks. CRC/C/118).
Lähde:
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/aineistot/sopimus/raportit.htx.i1142.pdf
30. syyskuuta 2005
LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA
40. istunto
SOPIMUSVALTIOIDEN YLEISSOPIMUKSEN 44 ARTIKLAN MUKAISESTI ANTAMIEN
RAPORTTIEN KÄSITTELY
Päätelmät: Suomi
1. Komitea käsitteli Suomen kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/129/Add.5) 1068. ja 1069.
istunnossaan (ks. CRC/C/SR.1068 ja 1069) 22 päivänä syyskuuta 2005 ja hyväksyi 30 päivänä
syyskuuta 2005 pidetyssä 1080. istunnossaan seuraavat päätelmät.
A. Johdanto
2. Komitea kiittää sopimusvaltiota kolmannen määräaikaisraportin antamisesta samoin kuin
lisäkysymyksiin (CRC/C/Q/FIN/3) annetuista kirjallisista vastauksista, joiden avulla komitea sai
selkeän käsityksen lasten tilanteesta Suomessa. Komitea arvosti eri sektoreita edustavan valtuuskunnan
läsnäoloa ja heidän antamiaan lisätietoja.
B. Sopimusvaltion seurantatoimet ja saavuttamat tulokset
3. Komitea kiinnittää tyytyväisenä huomiota:
a) alaikäisten haastatteluohjeistuksen hyväksymiseen maaliskuussa 2002;
b) lapsiasiavaltuutetun viran perustamiseen syyskuussa 2005;
c) kansallisen toimintasuunnitelman "Lapsille sopiva Suomi" hyväksymiseen vuonna 2005;
d) ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman valmistumiseen 31 päivänä maaliskuuta 2005.
4. Komitea pitää myönteisenä myös sitä, että Suomi on ratifioinut:
a) lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin
selkkauksiin 28 päivänä toukokuuta 2002;
b) lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan
kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 182 17 päivänä tammikuuta 2000;
c) Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 29 päivänä joulukuuta 2000.
C. Pääasialliset huolenaiheet ja suositukset
1. Yleiset täytäntöönpanotoimet
(yleissopimuksen 4, 42 ja 44 (6 kappale) artikla)
Komitean aikaisemmat suositukset
5. Komitea toteaa tyytyväisenä, että sopimusvaltion toisen määräaikaisraportin (CRC/C/70/Add.3)
käsittelyn yhteydessä esitettyjen huolenaiheiden ja suositusten (CRC/C/15/Add.132, 16 päivänä
lokakuuta 2000) johdosta on ryhdytty lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai muihin toimenpiteisiin.
Komitea kuitenkin pahoittelee, että joitakin sen huolenaiheista ja suosituksista koskien muun muassa
2
yhtenäistä lapsia koskevaa politiikkaa, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen
väkivalta, ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, on käsitelty riittämättömästi tai vain osittain.
6. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin niiden toisen
määräaikaisraportin päätelmien sisältämien suositusten käsittelemiseksi, joita ei ole vielä pantu
täytäntöön, sekä käsittelemään kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä nyt esitetyt
huolenaiheet.
Yhteensovittaminen / kansallinen toimintaohjelma
7. Komitea kiinnittää huomiota useisiin ohjelmiin, joiden avulla pyritään lasten oikeuksien
täydellisempään toteuttamiseen, ja pitää myönteisenä laajaa kansallista toimintaohjelmaa "Lapsille
sopiva Suomi", - joka perustuu yleiskokouksen erityisistunnon toukokuussa 2002 hyväksymään
asiakirjaan “Lapsille sopiva maailma" -, mutta on huolissaan siitä, että näitä suunnitelmia ei ole hyvin
sovitettu yhteen.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
a) varmistaa, että kansallinen toimintaohjelma kohdistuu selkeästi yleissopimuksen suojaamiin
lapsen oikeuksiin;
b) antaa toimintaohjelman täytäntöönpanoon riittävät varat;
c) yhdistää kansallisen toimintaohjelman alaisuuteen kaikki muut toimintasuunnitelmat ja
-ohjelmat, jotta lasten oikeuksien toteuttamisessa vältetään hajanainen lähestymistapa;
d) antaa uuden lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi seurata kansallista toimintaohjelmaa ja arvioida
sen edistymistä.
Itsenäinen valvonta
9. Komitea pitää myönteisenä lapsiasiavaltuutetun viran perustamista syyskuun alusta 2005 lukien ja
sitä, että hänen tuekseen on asetettu laaja-alainen, eri alojen asiantuntemusta edustava neuvottelukunta,
jossa kansalaisjärjestöt tulevat olemaan edustettuina. Komitea kuitenkin toteaa, että lapsiasiavaltuutetun
toimivaltuudet koskevat pääasiassa yleissopimuksen toteutumisen edistämistä ja neuvoa-antavia
palveluita eivätkä sisällä yksittäisten tapausten tutkimista, mikä jää eduskunnan oikeusasiamiehen
toimivaltaan.
10. Komitea suosittelee, että:
a) lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan itsenäisiä ihmisoikeusinstituutioita koskevan
yleiskommentin nro 2 (2002) mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus ottaa vastaan ja tutkia
lasten tekemiä valituksia;
b) sopimusvaltio antaa lapsiasiavaltuutetun toimistolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset
voimavarat, jotta tämä voisi tehokkaasti seurata yleissopimuksen täytäntöönpanoa koko maassa;
c) lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus esitellään eduskunnalle ja siitä keskustellaan samassa
yhteydessä, kun käsitellään niitä toimia, joihin hallitus aikoo ryhtyä sen suositusten
täytäntöönpanemiseksi.
Lapsiin kohdistettavat voimavarat
11. Komitea jakaa sopimusvaltion huolen siitä, että - johtuen paikallisviranomaisten laajasta
itsehallinnosta ja autonomiasta - muutokset ovat tarpeen, jotta varmistetaan lapsiin kohdistettavien
voimavarojen jakautuminen ja palvelujen saatavuus tasa-arvoisesti koko maassa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tekee selvityksen, jonka avulla arvioidaan ja
analysoidaan lapsiin kohdistetut voimavarat, ja jatkossakin tarvittaessa ryhtyy tehokkaisiin
3
toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja
palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.
Tietojen kokoaminen
13. Komitea toteaa huolestuneena, että lapsia koskevia tilastotietoja ei koota yhdenmukaisesti ja
säännöllisesti. Tämä koskee erityisesti kaikkein haavoittuvimpia lapsiryhmiä, kuten vammaiset lapset,
turvapaikkaa hakevat lapset, oikeusjärjestyksen puitteissa hankaluuksissa olevat lapset ja
vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia
koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin
kuuluvien lasten osalta, jotta lasten elinolosuhteita ja heidän oikeuksiensa toteutumista voidaan
yksityiskohtaisesti analysoida.
Yleissopimukseen liittyvä koulutus / tiedottaminen
15. Komitea toteaa, että yleissopimusta koskevan tiedon jakaminen jää suurelta osin
kansalaisyhteiskunnan vastuulle, ja on huolissaan siitä, että yleissopimusta on tuskin saatavilla
vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kielillä. Lisäksi komitea on huolissaan siitä, että lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille annettava yleissopimukseen liittyvä koulutus on riittämätöntä.
16. Komitea kannustaa sopimusvaltiota edelleen jakamaan tietoa yleissopimuksesta, myös
koulujen opetussuunnitelmien kautta, ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakamiseen
haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen sekä etnisten tai
kielellisten vähemmistöjen keskuudessa, sekä jatkamaan pyrkimyksiään antaa lasten kanssa ja
hyväksi työskenteleville ammattilaisille riittävää ja järjestelmällistä lasten oikeuksia koskevaa
koulutusta ja/tai perehdytystä.
2. Yleiset periaatteet
(yleissopimuksen 2, 3, 6 ja 12 artikla)
Syrjimättömyys
17. Samalla kun komitea pitää tervetulleena yhdenvertaisuuslain voimaantuloa helmikuussa 2005, se on
huolissaan siitä, että maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät, erityisesti romanit, kohtaavat
arkielämässään syrjiviä ja muukalaisvihaa osoittavia asenteita samoin kuin tosiasiallista syrjintää, ja että
tämä on lisääntymässä nuorten keskuudessa.
18. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa ja
vahvistaa pyrkimyksiään ehkäistä ja poistaa kaikenlainen lapsiin kohdistuva syrjintä, mukaan
lukien romani- ja ulkomaalaistaustaiset lapset, ja kiinnittää erityistä huomiota nuorten
koulutukseen syrjivien asenteiden osalta.
19. Lisäksi komitea kehottaa sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiin yksityiskohtaista
tietoa niistä lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvistä toimenpiteistä ja ohjelmista, joihin
sopimusvaltio on ryhtynyt seuratakseen vuoden 2001 rasismia, etnistä syrjintää, muukalaisvihaa
ja muuta niihin liittyvää suvaitsemattomuutta vastaan järjestetyn maailmankonferenssin
hyväksymää julistusta ja toimintaohjelmaa, ottaen myös huomioon yleissopimuksen 29 artiklan 1
kappaletta (koulutuksen tavoitteet) koskevan yleiskommentin nro 1.
4
Lapsen etu
20. Samalla kun komitea toteaa, että lapsen edun periaate otetaan usein huomioon lainsäädännössä,
mukaan lukien esimerkiksi uuden ulkomaalaislain 6 §, jossa selkeästi tunnustetaan lasten erityisasema,
se on huolissaan siitä, ettei tätä periaatetta riittävästi kunnioiteta eikä käytännössä panna täytäntöön
kaikilla lapsiin vaikuttavilla alueilla.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata, että lapsen edun
yleinen periaate tulee ymmärretyksi, asianmukaisesti huomioiduksi ja sovelletuiksi kaikissa
säädöksissä samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja
palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.
Lapsen mielipiteen kunnioittaminen
22. Komitea kiinnittää huomiota tietoihin lasten kuulemista oikeudellisissa menettelyissä koskeviin
sääntöihin, jotka liittyvät esimerkiksi huoltajuutta tai lastensuojelua koskeviin toimenpiteisiin, mutta on
huolissaan siitä, että vain 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla on oikeus tulla suoraan kuulluksi
tuomarin / tuomioistuimen toimesta. Tätä nuorempien osalta lapsen suora kuuleminen on jätetty
tuomarin harkintaan, ja lasten mielipiteet annetaan tuomioistuimelle kolmannen osapuolen välityksellä
ja toisinaan näin tapahtuu ilman, että kyseinen kolmas osapuoli on kuullut lasta.
23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 12 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön, erityisesti
siltä osin kuin on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuomarille silloin, kun
oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä.
3. Kansalaisoikeudet ja vapaudet
(yleissopimuksen 7, 8, 13 - 17 ja 37(a) artikla)
Pääsy asianmukaiseen tietoon
24. Vaikka komitea pitää tässä suhteessa myönteisenä sopimusvaltion pyrkimyksiä, mukaan lukien laki
sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003), se ilmaisee huolensa lasten altistumisesta
väkivallalle, rasismille ja pornografialle, erityisesti Internetin välityksellä.
25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi
suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestinteknologian,
videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä, mukaan lukien Internet. Komitea
ehdottaa myös, että sopimusvaltio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla
matkaviestinteknologiaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja
vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lasten hyvinvoinnille vahingollisesta tiedosta ja aineistosta.
Sopimusvaltiota kannustetaan kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä toimittajien ja
tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta tiedotusvälineissä esiintyvälle
haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.
5
4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito
(yleissopimuksen 5, 18 (1-2 kappaleet), 9-11, 19-21, 25, 27 (4 kappale) ja 39 artikla)
Vanhempien vastuu
26. Komitea kiinnittää huomiota Suomessa esiintyviin erittäin pitkäaikaisiin huoltajuuskiistoihin, joilla
saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
27. Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan
tarkoituksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään
koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.
Sijaishuolto
28. Komitea toteaa, että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän
mielipidettään, ja on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät aina riittävästi tue ensisijaisen tärkeänä
pidettävää vanhemman ja lapsen välisten yhteyksien säilymistä. Lisäksi komitea kuitenkin uudistaa
aikaisemmin esittämänsä huolen sijaishuollossa olevien lasten kasvavasta määrästä, samalla
huomioiden uuden Lastensuojelun kehitysohjelman.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen
perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tulisi myös
varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä
hoitoa.
30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet
päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, ettei
lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.
Väkivalta, hyväksikäyttö ja laiminlyönti
31. Samalla kun komitea kiittää vuosina 1997-2002 järjestettyä väkivallan vastaista kampanjaa ja sen
toista vaihetta, se jakaa Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen huolen siitä, että vuosia 2004 - 2007
koskeva perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi
vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa.
32. Yleissopimuksen 19 artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio:
(a) ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön vahvistaa valistus- ja
opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan;
(b) lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja
yhteistyötä;
(c) vahvistaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan
lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, sekä asettaa
syytteeseen tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt;
(d) jatkaa väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysisen
ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi;
33. Liittyen pääsihteerin käynnissä olevaan seikkaperäiseen tutkimukseen lapsiin kohdistuvasta
väkivallasta (A/RES/56/138) ja siihen liittyvään hallitukselle osoitettuun kyselyyn komitea kiittää
sopimusvaltion tähän kyselyyn antamia kirjallisia vastauksia ja osallistumista Sloveniassa 5-7
päivänä kesäkuuta 2005 pidettyyn Euroopan ja Keski-Aasian aluekokoukseen. Komitea
suosittelee, että sopimusvaltio käyttää alueellisten neuvottelujen tuloksia keinona ryhtyäkseen
6
- yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa - toimiin jokaisen lapsen suojelemiseksi kaikenlaiselta
fyysiseltä, seksuaaliselta tai henkiseltä väkivallalta sekä vahvistaakseen konkreettisia ja
tarvittaessa määräaikaan sidottuja toimia tällaisen väkivallan ja väärinkäytön estämiseksi ja
siihen reagoimiseksi.
5. Perusterveys ja hyvinvointi
(yleissopimuksen 6, 18 (3 kappale), 23, 24, 26, 27 (1-3 kappaleet) artikla)
Perusterveydenhoito ja hyvinvointi
34. Komitea ilmaisee huolensa lasten lisääntyvästä alkoholinkäytöstä sekä ylipainoisten ja liikalihavien
lasten kasvavasta määrästä.
35. Nuorison terveyttä koskevan yleiskommentin nro 4 (2003) valossa komitea suosittelee, että
sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholinkäyttöön,
kohdistuvia toimenpiteitä ja kehittää edelleen terveysohjelmiaan, joiden tulisi kohdistua muun
muassa nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.
36. Antaen samalla tunnustusta toimenpiteille, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt, komitea on edelleen
huolissaan itsemurhien korkeasta esiintymisasteesta nuorten keskuudessa.
37. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itsemurhien
estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalvelujaan.
38. Komitea on myös huolissaan tiedosta, jonka mukaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD
(Attention Deficit Hyperactivity Disorder) ja tarkkaavaisuushäiriö ADD (Attention Deficit Disorder)
diagnosoidaan väärin ja tämän vuoksi mielialalääkkeitä määrätään liikaa huolimatta lisääntyvistä
todisteista näiden lääkkeiden haitallisista vaikutuksista.
39. Komitea suosittelee, että ADHD:n ja ADD:n diagnosointia ja hoitoa tutkitaan lisää, mukaan
lukien tutkimukset psyykelääkkeiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista lasten fyysiseen ja
psyykkiseen hyvinvointiin, ja että näiden käyttäytymishäiriöiden hoidossa käytetään
mahdollisuuksien mukaan muita käsittely- ja hoitomenetelmiä.
Elintaso
40. Samalla kun komitea pitää myönteisenä kansallista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaista
toimintasuunnitelmaa 2003-2005, se on huolissaan köyhyydessä elävien lapsiperheiden määrän
kasvusta ja siitä, etteivät taloudellinen apu ja taloudelliset tuet ole aina seuranneet talouskasvua.
41. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden
ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tukeaan
talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia
suojellaan taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla
vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.
7
6. Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta
(yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)
42. Komitea, samalla kun se huomioi sopimusvaltion toimenpiteet tässä suhteessa, ilmaisee huolensa
romanilasten korkeasta koulun keskeyttämisasteesta ja heidän vaikeuksistaan päästä koulutukseen, millä
on kielteinen vaikutus heidän kehitykseensä ja myöhempään pääsyynsä työelämään. Lisäksi komitea
toteaa myös huolensa romaniopettajien ja romanikielisen esikoulumateriaalin puutteesta.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että yleissopimuksen 28 ja 29 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön
kaikkien lasten osalta koko maassa, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvat
lapset, kuten romanilapset.
44. Komitea pitää myönteisenä ihmisoikeuskasvatuksen mukaan ottamista perusopetuksen kansallisiin
opetussuunnitelmiin, mutta on huolissaan siitä, etteivät kaikki lapset mahdollisesti saa
ihmisoikeuskasvatusta, mukaan lukien lapsen oikeuksia koskeva kasvatus, koska tämän aiheen
sisällyttäminen opetusohjelmaan edelleen riippuu viime kädessä opettajan päätöksestä.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tutkii, missä määrin ihmisoikeuskasvatusta on
saatavilla kouluissa ja varmistaa, että kaikille lapsille ei ainoastaan anneta opetusta
ihmisoikeuksista, vaan että heidät myös otetaan mukaan hankkeisiin, joissa ihmisoikeusnormeja
ja -arvoja toteutetaan käytännössä niin kotona, koulussa kuin yhteisönkin sisällä.
46. Komitea pitää myönteisenä niitä toimenpiteitä, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt puuttuakseen
kouluväkivaltaan ja -kiusaamiseen, mukaan lukien vaatimus, jonka mukaan kaikissa kouluissa tulee
laatia kiusaamisen ja väkivallan vastainen toimintaohjelma, mutta on huolissaan siitä, että nämä
käyttäytymistavat ovat edelleen melko yleisiä erityisesti vammaisia lapsia ja vammaisten vanhempien
lapsia kohtaan.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltiot - liittäen lapset täysimääräisesti mukaan toimintaan -
edelleen jatkaa asiaankuuluvia toimia kiusaamis- ja väkivaltailmiötä vastaan kouluissa, mukaan
lukien tekemällä opiskelijoiden, henkilökunnan ja vanhempien keskuudessa määräajoin
selvityksiä koulussa edistettävien vertaissuhteiden laadusta. Erityisesti tulisi keskittyä vammaisiin
lapsiin ja vammaisten vanhempien lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan.
7. Erityiset suojatoimet
(yleissopimuksen 22, 38, 39, 40, 37 (b)-(d) ja 32-36 artikla)
Lapset turvapaikanhakijoina
48. Komitea toteaa, että maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa
koskevan lain muutos, joka panee täytäntöön neuvoston direktiivin 2003/9/EY, on hyväksytty
kesäkuussa 2005 tarkoituksena parantaa turvapaikkaa hakevien lasten oikeudellista asemaa ja varmistaa,
että heidän tarpeisiinsa kiinnitetään enemmän huomiota. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että
nykyisen ulkomaalaislain nojalla tietyntyyppisiin turvapaikkahakemuksiin sovellettavalla ns.
"nopeutetulla menettelyllä" saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
49. Samalla kun komitea pitää myönteisenä, että yksin saapuvien lasten hakemusten käsittelyaika on
huomattavasti lyhentynyt, se on edelleen huolissaan siitä, että perheiden yhdistämiseen kuluu liian
paljon aikaa.
8
50. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että ns. ‘nopeutetussa menettelyssä’
kunnioitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja turvapaikanhakijoiden
oikeusturvaa.
51. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio käsittelee perheen yhdistämistä koskevat
hakemukset myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa
52. Samalla kun komitea pitää myönteisenä rikoslain viimeaikaisia muutoksia, joiden myötä
ihmiskauppa on Suomen lainsäädännön mukaan rikos, ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisia
toimia koskevaa kansallista toimintaohjelmaa vuodelta 2000 samoin kuin kansallista ihmiskaupan
vastaista toimintaohjelmaa vuodelta 2005, se on huolissaan tiedoista, joiden mukaan ihmisiä, mukaan
lukien lapsia, edelleen kaupataan Suomeen ja Suomen kautta.
53. Yleissopimuksen 34 artiklan ja muiden siihen liittyvien artiklojen valossa komitea suosittelee,
että sopimusvaltio edelleen vahvistaa pyrkimyksiään tunnistaa, estää ja vastustaa seksuaalisen ja
muun hyväksikäytön tarkoituksiin tapahtuvaa lapsikauppaa. Lisäksi komitea suosittelee että
sopimusvaltio:
a) harkitsee liittymistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista yleissopimusta
täydentävän ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja
rankaisemista koskevaan pöytäkirjaan;
b) harkitsee liittymistä kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia
koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen.
Alaikäisiä koskeva oikeudenkäyttö
54. Komitea on huolissaan siitä, että:
a) lapsia voidaan tuomita ‘ehdottomaan vankeuteen’ erityisen vakavissa olosuhteissa;
b) sopimusvaltio on pysyttänyt voimassa varaumansa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen, mikä
voi haitata lapsen oikeuksien koskevan yleissopimuksen 37 artiklan c kohdan täysimääräistä
täytäntöönpanoa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio saattaa alaikäisiä koskevan oikeudenkäytön täysin
yleissopimuksen ja erityisesti sen 37, 40 ja 39 artiklan ja muiden Yhdistyneiden Kansakuntien
nuoriso-oikeuden alaan kuuluvien normien mukaiseksi, mukaan lukien Yhdistyneiden
Kansakuntien nuoria koskevat oikeudenkäynnin vähimmäissäännöt (Pekingin säännöt),
Yhdistyneiden Kansakuntien nuorisorikollisuuden ehkäisemistä koskevat säännöt (Riadin
säännöt), Yhdistyneiden Kansakuntien säännöt vapautensa menettäneiden nuorten suojelusta ja
lapsia rikosoikeusjärjestelmässä koskevat Wienin toimintaohjeet; ja komitean nuoria koskevaa
oikeudenkäyttöä käsitelleen yleiskeskustelunsa aikana (CRC/C/46, § 203-238) antamat
suositukset. Tässä suhteessa komitea suosittelee, että sopimusvaltio erityisesti:
a) jatkaa kaikkia tarvittavia toimia sen varmistamiseksi, että vapaudenmenetystä käytetään alle
18-vuotiaisiin vain viimesijaisena keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, ja että heidät on
pidtään erillään vapaudenmenetyksensä aikana;
b) varmistaakseen lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon
harkitsee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10
artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen tekemiensä varaumien peruuttamista;
9
Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset
56. Komitea ilmaisee huolensa jatkuvasta eriarvoisuudesta valtaväestön ja romanilapsien välillä, mikä
vaikuttaa vakavalla tavalla romanilasten mahdollisuuksiin nauttia täysin oikeuksistaan, erityisesti
suhteessa asumiseen ja koulutukseen.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa toimenpiteitä romanilasten yhteiskuntaan
osallistumisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ja leimautumisen torjumiseksi. Lisäksi tarvitaan
muita toimenpiteitä varmistamaan, että romanilapset voivat nauttia täysimääräisesti kaikista
yleissopimuksen suojaamista oikeuksista, erityisesti koskien heidän pääsyään koulutukseen ja
riittävää elintasoa.
8. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja
58. Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion keskustelun aikana antamia vakuutuksia lasten
oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen
pöytäkirjan tulevasta ratifioinnista.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio mahdollisimman pian liittyy lapsen oikeuksien
yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan
valinnaiseen pöytäkirjaan.
9. Seuranta ja tiedon jakaminen
Seuranta
60. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen näiden suositusten täysimääräisen täytäntöönpanon, muun muassa toimittamalla
suositukset hallituksen jäsenille, eduskunnalle sekä kunnanhallituksille ja -valtuustoille, jos nämä
tulevat kysymykseen, asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.
Tiedon jakaminen
61. Komitea suosittelee myös, että keskustelun ja tietoisuuden herättämiseksi yleissopimuksesta
sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta sopimusvaltion antama kolmas määräaikaisraportti ja
kirjalliset vastaukset sekä näihin liittyvät komitean hyväksymät suositukset (päätelmät)
saatetaan, mukaan lukien mutta ei yksinomaan Internetin kautta, laajasti koko yleisön,
kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, nuorisoa edustavien ryhmien ja lasten saataville.
10. Seuraava raportti
62. Komitea arvostaa sopimusvaltion säännöllistä ja ajallaan tapahtuvaa raportointia ja kehottaa
sopimusvaltiota antamaan 19 päivään heinäkuuta 2008 mennessä neljännen
määräaikaisraporttinsa, jonka ei tulisi ylittää 120 sivua (ks. CRC/C/118).
Lähde:
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/aineistot/sopimus/raportit.htx.i1142.pdf
Vastaukset 19
Vanhimmat
4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito
(yleissopimuksen 5, 18 (1-2 kappaleet), 9-11, 19-21, 25, 27 (4 kappale) ja 39 artikla)
Vanhempien vastuu
26. Komitea kiinnittää huomiota Suomessa esiintyviin erittäin pitkäaikaisiin huoltajuuskiistoihin, joilla
saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin.
27. Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan
tarkoituksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään
koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.
Sijaishuolto
28. Komitea toteaa, että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän
mielipidettään, ja on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät aina riittävästi tue ensisijaisen tärkeänä
pidettävää vanhemman ja lapsen välisten yhteyksien säilymistä. Lisäksi komitea kuitenkin uudistaa
aikaisemmin esittämänsä huolen sijaishuollossa olevien lasten kasvavasta määrästä, samalla
huomioiden uuden Lastensuojelun kehitysohjelman.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen
perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tulisi myös
varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yksilöllistä
hoitoa.
30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet
päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, ettei
lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.
Ja reakoiko Suomi kentien näihin suosituksiin,jäämme odottamaan,älä pidätä hengitystä:)
Sai aikaan tällä palstalla,sijareita ei näy kiinnostavan Suomikuva maailmalla,eikä epäkohdat Suomen lastensuojelussa,miksiköhän?
Olisin odottanut edes Amalian kommentoivan.
kiittelevät köyhyyden poistoohjelmasta ja köyhiä on enemmän kuin milloinkaan mukana myös lapsiperheitä.
tälläiset suositukset, jotka näyttävät hienoilta paperilla, mutta vasta sillä on merkitystä mulle, mikä toteutuu käytännössä.
Pyrkimykset on hyviä, mutta kun tietää mitä todellisesti tapahtuu, niin eipä jaksa kiinnostaa.
En muutenkaan jaksa lukea tuollaisia monen kohdan ohjelmia, pykäliä toisensa perään ja usein vaikeaselkoista tekstiä.
Mulle pitää sanoa asiat yksinkertaistettuna ja selkokielellä, olen niiiin tollo, että en vain jaksa keskittyä tollaseen.
YK tahtoo sanoa että Suomen lastensuojelu on päin persettä.
kyllä ymmärsin, mutta silti se tyytyy vain antamaan suosituksia.
Onhan meillä oma lainsäädäntömmekin, mutta ei sitäkään noudateta, miten sitten jotain suosituksia.
Raportissa annetut suositukset tarkoittavat sitä, että meidän olemassa olevat lait eivät riitä. Raportissa kerrotaan, miten olemassaolevia lakejamme tulee muuttaa, jotta ne olisivat kelvollisia lapsen oikeuksia suojaamaan. Tämän jälkeen tulee sitten valtion edustajien kertoa seuraavaa raporttia varten, eli heinäkuuhun 2008 mennessä, MITEN lakejamme muutettiin. Sitten YK taas kiittää niistä muutoksista, jotka teimme ja moittii niistä, joita emme tehneet vaikka meitä pyydettin tekemään. Haluaisinkin tietää KETKÄ aina vuodesta toiseen jarruttavat YK:n suosittelemien lakejen parantamista maassamme. KETKÄ SIIS, löytyykö nimet jostain?
Raportissa ei edes ole otettu kantaa siihen, että emme edes omaa, raportin mukaan puuttellista lainsäädäntöämme noudata. Heiltä on kokonaan pimitetty se, että noita meidän omia lakejakin rikotaan viranomaisten puolelta. Kenenkään viranomaisen edun mukaista ei ole sitä heille paljastaa, koska samalla paljastuisi, ettei meillä oikeuslaitoskaan pelaa.
uusi lastensuojelulaki velvoittaa ( en ole lukenut ko.lakia)että sijoittajakunta ottaa selville missä sijoitetun lapsen vanhemmat ovat ja mitä heille kuuluu. Tämä tuli ilmi meidän yhden lapsen kohdalla, kun äiti oli muuttanut ja kunta kyseli minulta, että tiedänkö missä äiti nyt asuu. Tiesin kyllä, kun olin ollut hänen kanssa yhteyksissä. Niin siinä tilanteessa sossu sanoi, että uusi laki velvoittaa ottamaan selvää vanhempien tilanteesta. No kyselin tätä samaa meidän pienten sijoittajakunnalta, niin vastaus oli ettei minkäänlaista hajua. Enkö minä sitten tiedä, kysyttiin! No ei ole äitiä näkynyt eikä kuulunut vuoteen! Minunko pitää ottaa näistä asioista selvää, vai kuinka? Eli on näköjään ihan sama mitä laki sanoo.Tehdään niin kuin huvittaa!
(ilmeisesti naiivisti), että kunnan pitäisi joka tapauksessa olla kärryillä siitä, missä kunnan sijoittamien lasten vanhemmat liikkuvat, ilman mitään erityistä lakiakin. Eikö se nyt olisi aika itsestään selvää? Mitä jos lapsen asioista pitäisi päättää jotain tai sattuisi jotain vakavaa...
Äiti51, sano sossuille seuraavalla kerralla, että ei sinulla ole siviilihenkilönä valtuuksia jahdata täysivaltaisia aikuisia ihmisiä, elelkööt missä huvittaa. Näitäkin asioita sossun olisi kenties pitänyt miettiä ENNEN kuin lähti lapsia huostaanottamaan ja sijoittamaan. Jotkut vanhemmat ovat voineet matkustaa vaikka kiertämään Intiaa pariksi vuodeksi, kun lapsetkin tulevat niin hyvin hoidetuiksi verovaroin, ettei tarvitse mistään huolta kantaa.
En kyllä tiedä, millä valtuuksilla se sossukaan voi metsästää niiden huostavanhempien olinpaikkaa. Ei niillä lain mukaan niillä aikuisilla ihmisillä ole mitään tilintekovelvollisuutta sossuille enää sen jälkeen olostaan ja elostaan, kun lapset on viety, varsinkin, jos on heille viestitetty, että huostaanottoja ei juurikaan pureta maassamme, ei ainkaan vuosikausiin. Jostain kumman syystä sossut elävät illuusiossa, että kaikki aikuiset lakkaavat elämästä ja jämähtävät täysin siihen tilaan vuosikausiksi, johon jäivät kun lapset, ja että heidät sieltä samasta paikasta sitten löytää, jos joskus jotain asiaa tulis.
Meidän sijoitettu sanoi minulla tässä kerran ruokapöydässä, että minulla on oikeus tietää mitä äitille kuuluu! Vastasin hänelle, että sinä tiedät kaiken, minkä minäkin. Eli en tiedä mitään! Tämä sai minut soittamaan kuntaan sossulle. Vastaus oli siis se, että heillä ei ole mitään tietoa.Sanoin, että itselle on se ja sama, missä äiti luuraa, mutta lapselle ei. Sossu lupasi ottaa asiasta selvää. Tästä on nyt kaksi kuukautta ja edelleen tilanne on sama. Ei mitään tietoa.Kysyin asiaa uudestaan ja sanottiin taas, että pitänee soittaa ko. kaupungin sossulle.Mikään osoite, tai numero mitä ollaan saatu lapsen äidiltä ei ole nyt voimassa, joten yhteydenotto yrityksemme on aina epäonnistunut!
siihenkään, mitä Suomi selvityksessään kirjottaa.
Siis voidaan kaunistella ja jättää kertomatta asioista ja mikään ei muutu.
Kiitos sulle selvityksestä kuitenkin, et laiska ja tyhmäkin voi pysyä edes vähän kärryillä.
vaikka sinä Äiti51 olisitkin sijoitetuille hyvä sijaisäiti niin olisihan se lapsen kannalta hyvä edes tietää missä päin maata hänen vanhempansa on ja onko ylipäätään hengissä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#P54
54 §
Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet.
Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.
linkkien kautta lukenut ovat täyttä huuhaata.
Vähän on projektia siellä täällä puuhasteltu
kyseisen YK:n listan moitpuitteissa
ja vähän on tehty kokeiluluontoisesti sitä ja tätä.
Ja kun projekti on loppu
on taas palattu samaan vanhaan mistä meitä on jo aiemmin moitittu.
Lapsen vapauden riisto ilman oikeudenkäyntiä jne. Vierailla mailla kun sellaisesta puhutaan
ovat täällä kotomaassa jeesustelijat kauhuissaan
lasten kohtaloista ja kohtelusta
mutta kun samaa tehdään Suomessa
ei kukaan edes ihmettele asiaa
tai ole siitä ollenkaan edes kummissaan
kuinka tietyntyyppinen lapsen kohtelu on edes mahdollista.
Toinen pienempi asia on esimerkiksi
lasten oikeuksien tiedon aktiivinen ja järjestelmällinen levittäminen
esimerkiksi viranomaisten tietoisuuteen,
vastaus on
ei meillä sellaista tarvita
ja kuitenkin toimitaan monenkin viranomaisen taholta lapsia kohtaan tavalla joka ei kestä edes päivänvaloa.
elämästä. Tapahtui reilut 5 vuotta sitten. Sijoitettumme oli osastohoidossa. Osastolla oli soittoaika, jolloin nuori voi olla yhteydessä läheisiin. Nuori soitti omalle äidille, joka sillä kertaa oli aika huonossa kunnossa. Yleensä valitti nuorelle, että hän kuolee pian tms.Sitten puhelu katkesi ja uudestaan äiti ei vastannut.Nuori soitti minulle itkien, että äiti on huonossa kunnossa ja nyt se ei vastaa.Pyysi minua tekemään jotain. Mitä siinä oli tehtävissä, kun en edes tietänyt missä äiti on.Yritin vaan lohdutella häntä, että kyllä äiti vastaa, että rauhoitu nyt.Myöhemmin kun nuori oli yhteydessä, hän kertoi, että oli soittanut äidille AMBULANSSIN. No lanssi ei löytänyt äitiä. Seuraavana päivänä äiti oli ollut yhteydessä nuoreen ja hän rauhoittui.Eli näin huolissaan sitä nuori ja lapsi voi olla.Voi kumpa äidit ja isät ymmärtäisivät tämän asian. Ajattelinkin tämän nuoren kohdalla aina, että on se parempi jos äiti soittaa vaikka humalassa, kuin se ettei anna kuulua itsestään mitään.
Meidän nykyisen sijoitetun tuskaa äidin tilanteesta lisää myös koulukaverin sanominen tässä ennen lomia, että olen kuullut, että siellä .....a on kuollut ....a niminen nainen.Lohduttelin, että jos näin olisi käynyt tietäisin varmaan minäkin ja myös sinä, joten ole ihan rauhassa. Kaveri vaan halusi kiusata!
Kannattaa ottaa sekin huomioon, että YK:n käyttää raporteissaan hyvinkin sovittelevaa ja diplomaattista kieltä, ja silti tulos on tuon kaltainen. Kun vielä otetaan huomioon se, että suomentaja voi lievittää YK:n englanninkielisen tekstin vielä omalta osaltaan ja käsitteitä valitessaan, ja kun ulkoministeriö ei edes sitä kehtaa pistää helposti saatavaan avoimeen jakoon netissä ja lehdistössä, vaan pistää oman vielä lepsummaksi referoidun versionsa niin saamme todella sokerikuorutetun kakun Suomen lasten tilanteesta. Totuuden näkee itsemurhatilastoita ja vain siitä, jos sekään kehdataan julkaista YK:lle totuudenmukaisena.
Esimerkiksi lapsen "seksuaalinen hyväksikäyttö", jota ilmaisua meillä viljellään jopa rikoslaissa, on oikeasti lapsen seksuaalinen ja henkinen pahoinpitely ja aina törkeä teko.
Juuri eilen nelosen uutisissa kaunisteltiin oikeuslaitoksen lepsuutta korjaamalla yleistä käsitystä, että seksuaalirikoksista oikeesti saakin kovat rangaistukset. No siinä oli aikuisiin naisiin kohdistuneet rangaistukset mukana, ja aikuisiin naisiin kohdistuneet teothan ovatkin suht kovien rangaistusten piirissä ja tapetilla kaiken aikaa, kiitos feministien. Mutta lapsen seksuaalinen pahoinpitely tai henkinen seksuaalinen pahoinpitely ja lapsipornoteollisuus eivät ole vastaavalla tavalla kenenkään kiinnostuksen kohteena, ja siitä pääsee ehdollisella eli vapaaksi kävelemään luontoon melkein aina. Mielestäni nelosen uutiset teki raukkamaisesti niputtamalla lasten seksuaalisen pahoinpitelyn rangaistuksen samaan tilastoon aikuisten kanssa eilen saaden kaiken näyttämään taas tilastollisesti ihan jees oloiselta ja että muka yleinen käsitys on vääränlainen. Raukkikset, en enää luota nelosen uutisiin yhtään.
Monet pedofiilit ovat lapsena kokeneet seksuaalista ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, ja koska siihen ei ole Suomessa puututtu silloin, eivätkä he lapsena saaneet oikeutta, niin kaipa niitä pedofiileja sitten pitää oikeuslaitoksen ja median mielestä nyt aikuisena sitten paapoa (aiheuttaen samalla niitä lisää). Muuta järjellistä syytä en näe siihen, että Suomen lastensuojelujärjestöjen kannanotoissa kartellaan pedofiilien rikoksia täysin edes mainitsemasta ja ainoa mitä lasta kohtaan myönnytään tukemaan on "älä lyö lasta -tyyli", sivuuttaen ja "unohtaen" tyystin, että lyömättäkin lapsen saa alistettua seksuaalisesti ja se sitä väkivaltaa onkin, törkeimmillään.
Näistä ei puhuta sanaakaan lastensuojelujärjestöjen kannanotoissa, ei täällä Suomessa, eikä heidän käydessään Pietarissa neuvomassa.
Tuo äitihän siinä olis pitänyt huostaanottaa eikä sitä lasta. Mitä ihmeen lastensuojelua toikin on olevinaan. Tahallaan toi on tehty. Ei mikään lastensuojeluviranomainen voi olla noin tyhmä, että holhousta tarvitseva äiti saa kuormittaa sairaalaan joutunutta lastaan. Mitä teki sairaalan henkilökunta lapsen hyväksi tuossa tilanteessa, mitä teki sosiaaliviranomaiset lapsen hyväksi tuossa tilanteessa. Kaikki vastuu jätettiin sijari51:lle, jolla ei ole valtuuksia asian hoitoon ja äidin saattamiseksi holhoukseen ja huostaan. MISSÄ oli aikuissosiaalihuolto. MISSÄ sellainen on?
Tämän lapsen/ nuoren kanssa on kaikki mennyt pieleen. Huostaanotettiin vasta, kun kaikki kamala oli hänen elämässään tapahtunut. Nyt laitoksessa, mutta homma äidin kanssa jatkuu. Kertoilee asioista, kun pitää minuun yhteyttä joka viikko.Hyvin on mielessä, kun äiti minulle soitti keskellä yötä, että olen soittanut tyttärelle, että tapan itseni yöllä. Halusi minulle myös asian ilmoittaa, kun olin kuulemma syyllinen lapsen olemiseen laitoshoidossa.Aamulla sitten vähän selvittyään pyysi yöllisiä soittojaan anteeksi. Olin kyllä siinä tilanteessa vähällä sanoa, että jumankaut miks et tehnytkään mitä lupasit. Niin monet itkut on meillekkin aiheuttanut tämä äiti.Ihmettelin sitä aina, että miksi vuodesta toiseen annetaan äidin olla lapseen yhteydessä, kun jokainen tiesi mitä se lapselle tekee.
tarkoitus ei toteudu!
Kyllähän itsensä tappamisesta puhuva ihminen kuuluisi sairaalahoitoon. Ja sinne hänet olisi otettukin, kun vain joku olisi sinne kuskannut.
Aiheettomassa huostaanotossa voidaan kyllä erottaa vanhemmista vaikka kuinka tehokkaasti, mutta sitten ei tuollaisessa tapauksessa!
On se kumma, että kukaan ei pysty suojelemaan lasta tuollaisessa tilanteessa.