Apua..

Mikä on mielestäsi miehen identitetti ja miten se käy ilmi aloittajan postauksesta? Silläkö, että hän kutsui itseään pojaksi? Entäpä jos hän tarkoitti juridista sukupuoltaan johon hänet on syntymästä asti määritelty ja erittäin todennäköisesti kasvatettukin? Tosi on, että se identiteetti pitää saada kuntoon ennen tutkimuksiin hakeutumista ja siksi itsetutkiskelu ja itsensä tunteminen onkin tärkeää. On myös totta, että prosessi ei ole helppo vaan ihan oikeasti vaikea jo niitten virallisten juttujen takia, loppu vaikeus onkin sitten puhtaasti tuurista ja omasta sopeutumisesta kiinni. Transitiotakin voi kokeilla asteittain(joskin hormonien hankkiminen epävirallisia teitä on jo vähän hankalahkoa, mutta se onkin ajankohtaista vasta sitten kun oikeasti tietää mitä on ja haluaa olla), siinä ei vielä menetä mitään ja saanee kuvaa todellisuudesta, jos se tuntuu oikealle ja hyvälle, niin en näkisi miksei se voisi olla oikea vaihtoehto jos elämä "miehenä" tuntuu sietämättömältä. Pään seinään hakkaaminen ja itsensä kieltäminen on ajanut monet hulluuten ja itsemurhaan... Onko se sitten mielestäsi parempi vaihtoehto?

Toki eriasia jos on skitsofreeninen tms. vakavasti harhainen jolloin nuo halut ja toiveet voivat olla ohimeneviä, mutta ei aloittaja sellaiselta vaikuta(vaikka yhden epämääräisen postauksen pohjalta hankala sanoa) ja oikeasti sekaisin olevat kyllä putoavat tutkimuksista(ja kyllä sen ystävätkin/vanhemmat huomaavat).

Se tiittikorttikin on varmasti hauska ja kiva vetää, mutta mitä sanot monista sukupuolensa korjaukseen tyytyväisistä joilla voi olla ollut pitkäkin tiittitausta? Muutenkin ei-eroottisella transvestisuudella tuntuu olevan aika selkeitä yhtymäkohtia transsukupuolisuuteen, tuon kieltäminen kuuluu lähinnä tiittien vaimoille jotka pelkäävät ettei se heidän "mies" olekaan oikeasti mies...

Aloittaja on myös siinä iässä, että identiteetti ei ole välttämättä kovinkaan kunnolla kehittynyt, mutta myöskin juuri siinä iässä jolloin se kehittyy ja transtuntemukset selkeytyvät jos niitä on olemassa, "tavallisella" miehellä tai naisella ei niitä ole joten niitten pelkkä olemassaolokin on kuitenkin aina merkki jostain.

Toisaalta mikäli kyse on oikeasta asiasta, niin nuori ikä voi olla hyvä juttu transition kannalta. Hormonit toimivat paremmin ja elämässä ei ole todennäköisesti tullut rakennettua kulisseja jotka joutuu purkamaan.

fhf5yfger kirjoitti:

Mikä on mielestäsi miehen identitetti ja miten se käy ilmi aloittajan postauksesta? Silläkö, että hän kutsui itseään pojaksi? Entäpä jos hän tarkoitti juridista sukupuoltaan johon hänet on syntymästä asti määritelty ja erittäin todennäköisesti kasvatettukin? Tosi on, että se identiteetti pitää saada kuntoon ennen tutkimuksiin hakeutumista ja siksi itsetutkiskelu ja itsensä tunteminen onkin tärkeää. On myös totta, että prosessi ei ole helppo vaan ihan oikeasti vaikea jo niitten virallisten juttujen takia, loppu vaikeus onkin sitten puhtaasti tuurista ja omasta sopeutumisesta kiinni. Transitiotakin voi kokeilla asteittain(joskin hormonien hankkiminen epävirallisia teitä on jo vähän hankalahkoa, mutta se onkin ajankohtaista vasta sitten kun oikeasti tietää mitä on ja haluaa olla), siinä ei vielä menetä mitään ja saanee kuvaa todellisuudesta, jos se tuntuu oikealle ja hyvälle, niin en näkisi miksei se voisi olla oikea vaihtoehto jos elämä "miehenä" tuntuu sietämättömältä. Pään seinään hakkaaminen ja itsensä kieltäminen on ajanut monet hulluuten ja itsemurhaan... Onko se sitten mielestäsi parempi vaihtoehto?

Toki eriasia jos on skitsofreeninen tms. vakavasti harhainen jolloin nuo halut ja toiveet voivat olla ohimeneviä, mutta ei aloittaja sellaiselta vaikuta(vaikka yhden epämääräisen postauksen pohjalta hankala sanoa) ja oikeasti sekaisin olevat kyllä putoavat tutkimuksista(ja kyllä sen ystävätkin/vanhemmat huomaavat).

Se tiittikorttikin on varmasti hauska ja kiva vetää, mutta mitä sanot monista sukupuolensa korjaukseen tyytyväisistä joilla voi olla ollut pitkäkin tiittitausta? Muutenkin ei-eroottisella transvestisuudella tuntuu olevan aika selkeitä yhtymäkohtia transsukupuolisuuteen, tuon kieltäminen kuuluu lähinnä tiittien vaimoille jotka pelkäävät ettei se heidän "mies" olekaan oikeasti mies...

Aloittaja on myös siinä iässä, että identiteetti ei ole välttämättä kovinkaan kunnolla kehittynyt, mutta myöskin juuri siinä iässä jolloin se kehittyy ja transtuntemukset selkeytyvät jos niitä on olemassa, "tavallisella" miehellä tai naisella ei niitä ole joten niitten pelkkä olemassaolokin on kuitenkin aina merkki jostain.

Toisaalta mikäli kyse on oikeasta asiasta, niin nuori ikä voi olla hyvä juttu transition kannalta. Hormonit toimivat paremmin ja elämässä ei ole todennäköisesti tullut rakennettua kulisseja jotka joutuu purkamaan.

Tiadan miettiä vielä jonku vuoden..

Sitä onko transitio juuri sinulle oikea ratkaisu ei voida määrittää millään testeillä tai tutkimuksilla. Sitä pitää kokeilla(vaikka asteittain), vain silloin voi tietää onko se oikea valinta. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua vasta siinä vaiheessa kun on jo tietoinen ratkaisun oikeudesta.