parasta

... on ehdottomasti ehjyyden tunne. Pahinta, että ympäristölle pitää rautalangasta vääntää ettei ole hetero (ulkonäkö kun ei paljasta!).

naiset, ja paskinta sydänsurut.

Minulla on taipumusta ylpeyteen ja koppavuuteen, mutta se, että minussa on tällainen asia, mitä ympäröivä maailma halveksuu, tekee minusta nöyremmän ja avoimemman muita ihmisiä kohtaan.

tämä ei ole mitenkään erityisen kivaa. Joutuu monesti kokemaan itsensä jotenkin ulkopuoliseksi. Tai ehkä tämä on ain niitä päiviä, kun jopa oma olemassaolo ärsyttää...

Lesbon mielestä parasta on, kun kaksi toisilleen sopivaa naista ovat onnistuneet löytämään toisensa. Silloin kestää mitä tahansa tämän maan päällä. Hurja vastausten kirjo alkaakin sitten siitä, ketkä ja millaiset sopivat toisilleen.

Tylsä vastaus, joten jatkan omasta puolestani. Kaltaiselleni tavikselle sopii toinen samanmoinen: aika paljon luontaista yhtäläisyyttä arvoissa, tiedontasossa, iässäkin, olisi hyväksi.

Muut ominaisuudet varikoikoot vapaasti, ulkoiset tai sisäiset. NE eroavuudet täydentävät omia puutteita ja samalla hidastavat kyllästymistä (kyllästymisprosessi on luonnollinen ilmiö, siihen voi vaikuttaa). Muut eroavuudet tuppaavat viemään eri suuntiin, jatkuva sovittelu ja "keskustelut" samoista kitkakohdista aiheuttavat pinnistelyä, kalvavat voimia ja vievät kuin luonnostaan keinulautaefektiin (kiikun kaakun). Ja lähdön tunnelmiin.

Suppeaa? Myönnän, olen suppea, onneksi tiedän sen. Pääosin yhteiset arvot johtavat arvoristiriitoja läpikäyviä pareja todennäköisemmin jotakuinkin tasa-arvoiseen suhteeseen (paitsi s/m-suhteissa, mutta niissä sekin on jaettu yhteinen arvo).

Minun tapauksessani: ei ikinä nöyryyteen. Toinen EI SAA olla nöyrä, hyvä luoja, en ole itsekään. Mutta toisiamme kunnioittavaan, tasa-arvoiseen, itsenäiseen (ei ripustautuvaan), luotettavaan, huumorintäyteiseen ja leikilliseen. Yksi osaa yhtä, toinen toista, yhdessä enemmän ja nautinnollisemmin, ja vain nainen voi tuottaa nautintoa lesbolle. Ei kuka tahansa nainen, SE oikea vain. Hänen koskettamisensa, ihon pehmeys, sanaton ymmärtäminen, sanailun säihke. Ja vaikka kauppareissut, halonhakkuu, kaikki tuntuu hyvältä yhdessä. Myös omat menot ja harrastukset, ne eivät erota, koska vallitsevana on tietoisuus halusta ja ilosta pitää yhtä.

Se on ihanaa, niin kauan kuin siinä onnistuu ;).

Kamaluudet ovat muuten samoja kuin heteroilla, mutta meidän spesiaali ongelma on "markkinan" niukkuus, meitä on vähän ja siksi vaikea löytää toisiamme. Ylimalkaan löytää, ja varsinkaan kestävän kehityksen periaatteella.

Parasta: naisena maailmassa eläminen ja naiset!

Paskinta: Että joutuu olemaan ensisijaisesti lesbo monessakin tilanteessa, myös lesbojen parissa. Sitten tulee pitkä hajurako ja sen jälkeen vasta kaikki muu mitä olet ihmisenä, naisena, osaamiseltasi, elämänkatsomukseltasi ja niin edelleen.

Ja aina joutuu selittämään jollekin, jos erehtyy avoimesti olemaan.

on seksi ja suuteleminen:)

on se ihana läheisyyden tunne, jota ei miehen kanssa tunne. Naisen kanssa on jotenkin herkempää.

Parasta: Minä... Paskinta: että se eräs ihana paskapää ei tajua sitä...;)