http://blogs.helsinki.fi/huostaanotto/2008/02/22/kun-9-vuotiaalla-pojalla-on-narsistinen-hairio/
Kun 9-vuotiaalla pojalla on narsistinen häiriö
Tämä tapaus tuli tietooni aivan äskettäin. 9-vuotiaan pojan isä otti minuun yhteyttä kun hänen poikansa ei halunnut olla äitinsä (ja äidin “oman” sosiaalityöntekijän) järjestämällä hoitojaksolla psykiatrisessa lastensairaalassa. Poika oli päässyt viikonloppulomalle äitinsä luo ja lähtenyt suoraan isän luokse. Isällä ja äidillä oli yhteishuolto (vuoroviikoin), mutta ongelmana siis oli että poika ei viihtynyt äidin luona. Poika tuli usein äitinsä viikolla isän luokse, mutta isä oli aina palauttanut pojan takaisin. Nyt tilanne oli toinen kun poika oli joutunut “hoitoon” missä ei halunnut olla.
Annoin isälle neuvoksi että ilmoittaa heti viranomaisille että poika on nyt täällä eikä halua lähteä pois. Olin samaa mieltä kuin isä, että on pojalle kova isku, jos isä nyt pettää hänet ja toimittaa viranomaisille joiden toimiin ei usko. Neuvo oli sekä oikea että väärä.
Seuraavaksi nimittäin sosiaalityöntekijä ilmoitti että poika tullaan sijoittamaan kiireellisesti (nykylain mukainen termi) ellei häntä seuraavana päivänä palauteta. Hänellä oli siis kovat piipussa. On täysin selvää että poika jolla ei ole vakavia psyykkisiä ongelmia (vrt. alla) ja joka tulee vapaaehtoisesti huoltajansa luo joka on halukas ja kykenevä hoitamaan häntä, ei ole kiireellisen huostaanoton tarpeessa, ei edes “muutoin”-pykälän varjolla. Kiireellistä huostaanottoa käytettiin siis vain uhkana isää (ja poikaa) kohtaan, mitä pidän laittomana. Sosiaalityöntekijä lähetteli myös pojalle ikäviä tekstiviestejä.
Seuraavaksi todellakin huostaanottoa yritettiin toteuttaa poliisin ja lastensuojelun päivystysyksikön avulla. Nämä eivät havainneet kiireellisen huostaanoton tarvetta vaan poistuivat paikalta (Poliisiraportista: “Puhutuksen yhteydessä X oli ilmoittanut halunsa jäädä isänsä luokse, eikä huostaanottoa oltu tehty, vaan X oli saanut jäädä isänsä luokse. Paikalla olleen konstaapeli J L:n
näkemyksen mukaan X oli ilmaissut päätöksensä omasta vapaasta tahdosta, eikä
asunnolla ollessa ilmennyt seikkoja, joiden perusteella X olisi vaarassa isänsä luona.”)
Poliisi toimi siis niin kuin laki heiltä edellytti. Poika ilmoitti vastustavansa poiosviemistä, eikä hänellä ollut minkäänlaista hätää. Sitten isä ja poika lähtivät runsaaksi viikoksi hiihtelemään. Kun he palasivat takaisin isä, toimitti pojan (asianajajansa neuvosta) takaisin psykiatriselle osastolle, mikä oli jälkikäteen arvioiden paha virhe. Hänen olisi vain pitänyt antaa pojan olla kaikessa rauhassa eli pitää kiinni aikaisemmasta linjasta. Niin kauan kun poika vastusti palautusta ja hoitoa, eikä hänellä ollut mitään vaaraa, häntä ei olisi voitu viedä minnekään. Ainakaan parempien kaupunkien sosiaalipäivystykset eivät tee turhia huostaanottoja, vaikka päivätyöntekijät tätä vaativat.
Palautuksen jälkeen alkoi tapahtua: poika eristettiin täydellisesti isästään huostaanoton nojalla ja hoitavan psykiatrin tuella. Tämä laati pojasta seuraavan lausunnon :
” Lausunto on laadittu lastensuojelun sosiaalityöntekijä M:n pyynnöstä (sosiaalihuollon asiakaslaki 20 pykälä). Pyynnössä pyydetään kannanottoa X:n psykiatrisen hoidon tarpeesta lastensuojelullisia toimenpiteitä varten.
X on ollut tutkimuksissa akuutilla lastenpsykiatrisella osastojaksolla x kertaa. Kaikkien em. tutkimusten perusteella X:n psyykkisestä kehityksestä on noussut suuri huoli. X:n persoonallisuuden kehityksessä on havaittavissa narsistisia piirteitä ja on todennäköistä, että ilman psykiatrista hoitoa X:n psyykkinen kehitys huomattavasti vaarantuu ja persoonallisuuden kielteinen kehityskulku jatkuu, jonka vuoksi hänelle suositeltiin jatkohoidoksi lastenpsykiatrista osastohoitoa. Sairaalaseurannan perusteella X:lle on asetettu diagnooseiksi F92.8 Samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö (uhmakkuus, agressiivisuus, omnipotenssi, itsetunnon heikkous) ja Z61.8 Kielteiset lapsuudenaikaiset elämäntapahtumat. Hoitosuosituksen perusteella X aloitti lastenpsykiatrisen osastohoidon
Kuluneen hoitojakson perusteella voidaan todeta, että X hyötyisi lastenpsykiatrisesta osastohoidosta. Tällä hetkellä kuitenkin Xn vanhempien ristiriitaiset näkemykset hoidon tarpeesta ja sen sisällöstä sekä Xn lojaliteettiristiriita suhteessa vanhempiinsa vaikeuttavat Xn asettumista hoitoon ja sitä kautta heikentävät hänen mahdollisuuksiaan hyötyä osastohoidosta. Mielestäni X on kiireellisen, muttei välittömän psykiatrisen osastohoidon tarpeessa. Toisaalta jo alkaneen hoitojakson epäonnistuminen todennäköisesti heikentää Xn mahdollisuuksia hyötyä tulevista hoitointerventioista, koskien erityisesti osastohoitoa.”
Toisin sanoen, ainakaan mitään välitöntä kiireellisen huostaanoton tarvetta ei olisi ollut! Mitään sellaista ei lausunnossa käy ilmi. Sen sijaan ei voi muuta kuin ihmetellä lastenpsykiatrisia diagnooseja. 9-vuotiaalla pojalla on narsistinen häiriö ? Kuten tänne sivuille liittämäni linkit kertovat, narsimi on lähinnä psykoanalyysiin liittyvä termi, joka ongelmana koskee aikuisia. Monet ex-miehiään vihaavat naiset ovat myös keksineet että heidän miehensä ovat narsistisia hirviöitä. Mutta 9-vuotias poika? Hän on uhmakas, agressiivinen, kokee omnipotenssia, mutta hänellä on itsetunnon heikkous. Ja hänellä on ollut kielteisiä lapsuudenaikaisia elämäntapahtumia (avioero). On siis mahdollista että hänellä voi olla ongelmia tulevaisuudessa, mutta ei suinkaan mitenkään varmaa. Tällaiset olettamukset eivät ole ymmärtääkseni huostaanoton perusteita. Sen sijaan on tiedossa että hän vastustaa hoitoa ja on ilmeisesti käyttäytynyt huonosti äitiään kohtaan ja lisäksi myös häntä hoitavia lääkäreitä kohtaan.
Minusta on ongelma, että psykiatrien ei tarvitse mitenkään perustella lausuntojaan. Ne ovat kuin Jumalan tuomioita, yhtä kovia ja käsittämättömiä. Viittaan tässä jo Pierren tapauksessa siteerattuun Lääninhallituksen ratkaisuun, jonka mukaan asiantuntijalausunnoilta ei niinkään kaivata asiantuntijan esittämiä mielipiteitä, vaan sellaista tapauksen analyysiä jonka perusteella viranomainen voi tehdä ratkaisujaan. Nyt psykiatrin lausunnon voi useimmiten joko hyväksyä tai hylätä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Itse pitäisin niitä käytännössä useimmiten arvottomina. Varsinkin jos lausunnonantaja on psykiatrin toimensa ohella koulutettu psykoanalyytikko. Mikä on siis suunnilleen samaa kuin jos tähtitieteilijä arvioi tuloksiaan astrologian avulla.
Tällä hetkellä poika on edelleen hoidossa, isältä on kielletty kaikenlainen yhteydenpito. Tämä on vain tulkittavissa niin että poikaa yritetään melko julmalla tavalla painostaa alistumaan siihen että hänen pitää ymmärtää “totella” äitiä ja viranomaisia. Tästä tuskin pitemmällä tähtäyksellä hyvää seuraa. Ei pojalle eikä äidille eikä viranomaisille. Mutta tilanne on tällä hetkellä täysin auki. Kiireellistä sijoitusta ei aiota keskeyttää, ja on todennäköistä että perusteluja rustataan vähintään kahden kuukauden ajan.
Voi vain kysyä (kuten 15-vuotiaan tytön tapauksessa), miten pojan vastentahtoinen hoito poikaan mahdollisesti vaikuttaa. Olisiko mahdollisesti äidin mietittävä uudelleen tarvettaan saada poika psykiatrisella hoidolla tottelemaan itseään. Ja olisiko sosiaalitoimen mahdollisesti mietittävä uudelleen sitä, että se on asettunut täydellisesti toisen osapuolen puolelle?
Toistan tässä lääninhallituksen tuoreesta ratkaisusta, joka koski tapausta “Kun äitiä ei voi ottaa huostaan…” seuraavan kiireellistä huostaanottoa koskevan muotoilun:
“Kiireellinen huostaanotto on perusteltua tehdä esimerkiksi väkivaltatilanteissa, lapsen heittellejättötilanteissa, vanhemman ollessa siinä määrin päihtynyt ettei kykene huolehtimaan lapsesta tai vanhemman sairaus uhkaa välittömästi lapsen turvallisuutta” (Päätös STU 1115A, 5.9.2007)
9-vuotiaan pienen pojan kiireellinen sijoitus ei täyttänyt näitä perusteita.
Tilanne on siis kehittyy edelleen koko ajan. Isä on osallistunut kokoukseen jossa hän on voinut esittää omia näkökulmiaan mm. siitä että hän ei pääse tapaamaan poikaansa, hoitava lääkäri on saatu myös sallimaan esim sen että poika sai isänsä lähettämän ystävänpäiväkortin (hän ei olisi saanut sitä ilman yhteydenottoa potilasasiamieheen! ) ja hänellä on sellainen tunne että häntä on kuunneltu. Poliisi ei ole myöskään katsonut mitään rikosta tapahtuneen, kun poika ei halunnut palata isänsä luota sairaalaan. Mutta toisaalta hän ei ole saanut huostaanottoon liittyviä asiakirjoja, huoltajuuskysymyksiä selvittelee sama työntekijä, joka teki (isälle kielteisen) asuinolosuhdeselvityksen aikaisemmin (näinhän tapahtui tietysti myös Pierren tapauksessa). Ja sijoitus ja eristäminen jatkuu …
Tästä siis nousee välittömästi yksi toimintaohje: yli 12 vuotiaiden lasten kiireellinen huostaanotto ei käytännössä ole mahdollista ellei mukana ole lääkärin lausuntoa jonka mukaan huostaanotettava olisi jostain muusta syystä vaarassa vaikka hän vastustaisi huostaanottoa ja olosuhteet ovat selvästi turvalliset.
Tarkistin psykiatrin lausunnon diagnoosinumerot perustuvat WHO:n ICD-luokituksiin ja F92.8 on englanniksi näin:
Other mixed disorders of conduct and emotions
Z61.8 On taas yhtä kuin “Other negative events in childhood” Narsismia ei ICD tunne, ainakaan lapsuuteen liittyvänä häiriönä. Erityisesti kohta F92.8 ei lainkaan vastaa psykiatrin kuvausta lapsen ongelmista eikä tietenkään lainkaan isän käsitystä lapsen tilanteesta. Herää siis kysymys, onko lausunto edes tosiasiallisesti oikea. Ainakin on selvää että se pitäisi perustella paljon paremmin jos sen pohjalla lapsi määrätään vastoin tahtoaan pitkäaikaiseen hoitoon. Todettakoon että psykiatri on antanut lausuntonsa “kunniansa ja omantuntonsa” kautta…
Kun 9-vuotiaalla pojalla on narsistinen häiriö
Tämä tapaus tuli tietooni aivan äskettäin. 9-vuotiaan pojan isä otti minuun yhteyttä kun hänen poikansa ei halunnut olla äitinsä (ja äidin “oman” sosiaalityöntekijän) järjestämällä hoitojaksolla psykiatrisessa lastensairaalassa. Poika oli päässyt viikonloppulomalle äitinsä luo ja lähtenyt suoraan isän luokse. Isällä ja äidillä oli yhteishuolto (vuoroviikoin), mutta ongelmana siis oli että poika ei viihtynyt äidin luona. Poika tuli usein äitinsä viikolla isän luokse, mutta isä oli aina palauttanut pojan takaisin. Nyt tilanne oli toinen kun poika oli joutunut “hoitoon” missä ei halunnut olla.
Annoin isälle neuvoksi että ilmoittaa heti viranomaisille että poika on nyt täällä eikä halua lähteä pois. Olin samaa mieltä kuin isä, että on pojalle kova isku, jos isä nyt pettää hänet ja toimittaa viranomaisille joiden toimiin ei usko. Neuvo oli sekä oikea että väärä.
Seuraavaksi nimittäin sosiaalityöntekijä ilmoitti että poika tullaan sijoittamaan kiireellisesti (nykylain mukainen termi) ellei häntä seuraavana päivänä palauteta. Hänellä oli siis kovat piipussa. On täysin selvää että poika jolla ei ole vakavia psyykkisiä ongelmia (vrt. alla) ja joka tulee vapaaehtoisesti huoltajansa luo joka on halukas ja kykenevä hoitamaan häntä, ei ole kiireellisen huostaanoton tarpeessa, ei edes “muutoin”-pykälän varjolla. Kiireellistä huostaanottoa käytettiin siis vain uhkana isää (ja poikaa) kohtaan, mitä pidän laittomana. Sosiaalityöntekijä lähetteli myös pojalle ikäviä tekstiviestejä.
Seuraavaksi todellakin huostaanottoa yritettiin toteuttaa poliisin ja lastensuojelun päivystysyksikön avulla. Nämä eivät havainneet kiireellisen huostaanoton tarvetta vaan poistuivat paikalta (Poliisiraportista: “Puhutuksen yhteydessä X oli ilmoittanut halunsa jäädä isänsä luokse, eikä huostaanottoa oltu tehty, vaan X oli saanut jäädä isänsä luokse. Paikalla olleen konstaapeli J L:n
näkemyksen mukaan X oli ilmaissut päätöksensä omasta vapaasta tahdosta, eikä
asunnolla ollessa ilmennyt seikkoja, joiden perusteella X olisi vaarassa isänsä luona.”)
Poliisi toimi siis niin kuin laki heiltä edellytti. Poika ilmoitti vastustavansa poiosviemistä, eikä hänellä ollut minkäänlaista hätää. Sitten isä ja poika lähtivät runsaaksi viikoksi hiihtelemään. Kun he palasivat takaisin isä, toimitti pojan (asianajajansa neuvosta) takaisin psykiatriselle osastolle, mikä oli jälkikäteen arvioiden paha virhe. Hänen olisi vain pitänyt antaa pojan olla kaikessa rauhassa eli pitää kiinni aikaisemmasta linjasta. Niin kauan kun poika vastusti palautusta ja hoitoa, eikä hänellä ollut mitään vaaraa, häntä ei olisi voitu viedä minnekään. Ainakaan parempien kaupunkien sosiaalipäivystykset eivät tee turhia huostaanottoja, vaikka päivätyöntekijät tätä vaativat.
Palautuksen jälkeen alkoi tapahtua: poika eristettiin täydellisesti isästään huostaanoton nojalla ja hoitavan psykiatrin tuella. Tämä laati pojasta seuraavan lausunnon :
” Lausunto on laadittu lastensuojelun sosiaalityöntekijä M:n pyynnöstä (sosiaalihuollon asiakaslaki 20 pykälä). Pyynnössä pyydetään kannanottoa X:n psykiatrisen hoidon tarpeesta lastensuojelullisia toimenpiteitä varten.
X on ollut tutkimuksissa akuutilla lastenpsykiatrisella osastojaksolla x kertaa. Kaikkien em. tutkimusten perusteella X:n psyykkisestä kehityksestä on noussut suuri huoli. X:n persoonallisuuden kehityksessä on havaittavissa narsistisia piirteitä ja on todennäköistä, että ilman psykiatrista hoitoa X:n psyykkinen kehitys huomattavasti vaarantuu ja persoonallisuuden kielteinen kehityskulku jatkuu, jonka vuoksi hänelle suositeltiin jatkohoidoksi lastenpsykiatrista osastohoitoa. Sairaalaseurannan perusteella X:lle on asetettu diagnooseiksi F92.8 Samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö (uhmakkuus, agressiivisuus, omnipotenssi, itsetunnon heikkous) ja Z61.8 Kielteiset lapsuudenaikaiset elämäntapahtumat. Hoitosuosituksen perusteella X aloitti lastenpsykiatrisen osastohoidon
Kuluneen hoitojakson perusteella voidaan todeta, että X hyötyisi lastenpsykiatrisesta osastohoidosta. Tällä hetkellä kuitenkin Xn vanhempien ristiriitaiset näkemykset hoidon tarpeesta ja sen sisällöstä sekä Xn lojaliteettiristiriita suhteessa vanhempiinsa vaikeuttavat Xn asettumista hoitoon ja sitä kautta heikentävät hänen mahdollisuuksiaan hyötyä osastohoidosta. Mielestäni X on kiireellisen, muttei välittömän psykiatrisen osastohoidon tarpeessa. Toisaalta jo alkaneen hoitojakson epäonnistuminen todennäköisesti heikentää Xn mahdollisuuksia hyötyä tulevista hoitointerventioista, koskien erityisesti osastohoitoa.”
Toisin sanoen, ainakaan mitään välitöntä kiireellisen huostaanoton tarvetta ei olisi ollut! Mitään sellaista ei lausunnossa käy ilmi. Sen sijaan ei voi muuta kuin ihmetellä lastenpsykiatrisia diagnooseja. 9-vuotiaalla pojalla on narsistinen häiriö ? Kuten tänne sivuille liittämäni linkit kertovat, narsimi on lähinnä psykoanalyysiin liittyvä termi, joka ongelmana koskee aikuisia. Monet ex-miehiään vihaavat naiset ovat myös keksineet että heidän miehensä ovat narsistisia hirviöitä. Mutta 9-vuotias poika? Hän on uhmakas, agressiivinen, kokee omnipotenssia, mutta hänellä on itsetunnon heikkous. Ja hänellä on ollut kielteisiä lapsuudenaikaisia elämäntapahtumia (avioero). On siis mahdollista että hänellä voi olla ongelmia tulevaisuudessa, mutta ei suinkaan mitenkään varmaa. Tällaiset olettamukset eivät ole ymmärtääkseni huostaanoton perusteita. Sen sijaan on tiedossa että hän vastustaa hoitoa ja on ilmeisesti käyttäytynyt huonosti äitiään kohtaan ja lisäksi myös häntä hoitavia lääkäreitä kohtaan.
Minusta on ongelma, että psykiatrien ei tarvitse mitenkään perustella lausuntojaan. Ne ovat kuin Jumalan tuomioita, yhtä kovia ja käsittämättömiä. Viittaan tässä jo Pierren tapauksessa siteerattuun Lääninhallituksen ratkaisuun, jonka mukaan asiantuntijalausunnoilta ei niinkään kaivata asiantuntijan esittämiä mielipiteitä, vaan sellaista tapauksen analyysiä jonka perusteella viranomainen voi tehdä ratkaisujaan. Nyt psykiatrin lausunnon voi useimmiten joko hyväksyä tai hylätä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Itse pitäisin niitä käytännössä useimmiten arvottomina. Varsinkin jos lausunnonantaja on psykiatrin toimensa ohella koulutettu psykoanalyytikko. Mikä on siis suunnilleen samaa kuin jos tähtitieteilijä arvioi tuloksiaan astrologian avulla.
Tällä hetkellä poika on edelleen hoidossa, isältä on kielletty kaikenlainen yhteydenpito. Tämä on vain tulkittavissa niin että poikaa yritetään melko julmalla tavalla painostaa alistumaan siihen että hänen pitää ymmärtää “totella” äitiä ja viranomaisia. Tästä tuskin pitemmällä tähtäyksellä hyvää seuraa. Ei pojalle eikä äidille eikä viranomaisille. Mutta tilanne on tällä hetkellä täysin auki. Kiireellistä sijoitusta ei aiota keskeyttää, ja on todennäköistä että perusteluja rustataan vähintään kahden kuukauden ajan.
Voi vain kysyä (kuten 15-vuotiaan tytön tapauksessa), miten pojan vastentahtoinen hoito poikaan mahdollisesti vaikuttaa. Olisiko mahdollisesti äidin mietittävä uudelleen tarvettaan saada poika psykiatrisella hoidolla tottelemaan itseään. Ja olisiko sosiaalitoimen mahdollisesti mietittävä uudelleen sitä, että se on asettunut täydellisesti toisen osapuolen puolelle?
Toistan tässä lääninhallituksen tuoreesta ratkaisusta, joka koski tapausta “Kun äitiä ei voi ottaa huostaan…” seuraavan kiireellistä huostaanottoa koskevan muotoilun:
“Kiireellinen huostaanotto on perusteltua tehdä esimerkiksi väkivaltatilanteissa, lapsen heittellejättötilanteissa, vanhemman ollessa siinä määrin päihtynyt ettei kykene huolehtimaan lapsesta tai vanhemman sairaus uhkaa välittömästi lapsen turvallisuutta” (Päätös STU 1115A, 5.9.2007)
9-vuotiaan pienen pojan kiireellinen sijoitus ei täyttänyt näitä perusteita.
Tilanne on siis kehittyy edelleen koko ajan. Isä on osallistunut kokoukseen jossa hän on voinut esittää omia näkökulmiaan mm. siitä että hän ei pääse tapaamaan poikaansa, hoitava lääkäri on saatu myös sallimaan esim sen että poika sai isänsä lähettämän ystävänpäiväkortin (hän ei olisi saanut sitä ilman yhteydenottoa potilasasiamieheen! ) ja hänellä on sellainen tunne että häntä on kuunneltu. Poliisi ei ole myöskään katsonut mitään rikosta tapahtuneen, kun poika ei halunnut palata isänsä luota sairaalaan. Mutta toisaalta hän ei ole saanut huostaanottoon liittyviä asiakirjoja, huoltajuuskysymyksiä selvittelee sama työntekijä, joka teki (isälle kielteisen) asuinolosuhdeselvityksen aikaisemmin (näinhän tapahtui tietysti myös Pierren tapauksessa). Ja sijoitus ja eristäminen jatkuu …
Tästä siis nousee välittömästi yksi toimintaohje: yli 12 vuotiaiden lasten kiireellinen huostaanotto ei käytännössä ole mahdollista ellei mukana ole lääkärin lausuntoa jonka mukaan huostaanotettava olisi jostain muusta syystä vaarassa vaikka hän vastustaisi huostaanottoa ja olosuhteet ovat selvästi turvalliset.
Tarkistin psykiatrin lausunnon diagnoosinumerot perustuvat WHO:n ICD-luokituksiin ja F92.8 on englanniksi näin:
Other mixed disorders of conduct and emotions
Z61.8 On taas yhtä kuin “Other negative events in childhood” Narsismia ei ICD tunne, ainakaan lapsuuteen liittyvänä häiriönä. Erityisesti kohta F92.8 ei lainkaan vastaa psykiatrin kuvausta lapsen ongelmista eikä tietenkään lainkaan isän käsitystä lapsen tilanteesta. Herää siis kysymys, onko lausunto edes tosiasiallisesti oikea. Ainakin on selvää että se pitäisi perustella paljon paremmin jos sen pohjalla lapsi määrätään vastoin tahtoaan pitkäaikaiseen hoitoon. Todettakoon että psykiatri on antanut lausuntonsa “kunniansa ja omantuntonsa” kautta…
Vastaukset 3
Vanhimmat
#
jproos
Kirjoittanut 28.2.2008 10:23 | #
Keskustelin eilen pitkään erään psykiatrin kanssa joka kertoi minulle
että Suomi on erittäin poikkeuksellinen maa lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa:
muualla heitä ei enää pidetä lainkaan pakolla laitoksissa,
hoitojaksot ovat lyhyitä samoin kuin tutkimusjaksot.
Meillä ihan normaali tutkimusjakso on kuusi kuukautta laitoksessa.
Psykiatri sanoi myös että meillä on lastenpsykiatrisia sairaaloita (esim Lastenlinna) jotka ovat juuri psykoanalyytikkojen pesäpaikkoja ja joissa annetaan lapsille diagnooseja,
jotka itse asiassa ovat vastoin lääketieteellisen psykiatrian periaatteita.
Alle 18-vuotiaille ei pitäisi vielä antaa minkäänlaisia persoonallisuushäiriödiagnooseja, varsinkaan sellaisia joissa puhutaan epämääräisesti häiriön eri vaiheista …
Hän kehotti minua myös tarkistamaan mitä todellisuudessa löytyy näiden diagnoosinumeroiden taustalla. Ne perustuvat WHO:n erittäin löyhään luokitukseen jota ei voi käyttää esim. tutkimuksessa (tulokset yllä tapauskuvauksen lopussa!)
Kun siis puhutaan esimerkiksi siitä
että meillä on hirmuiset jonot lastenpsykiatriseen hoitoon,
niin se johtuu juuri siitä, että “hoito” on täysin tolkutonta.
Resurssit voitaisiin suunnata uudelleen, hoitojaksoja merkittävästi lyhentää, satsata avopalveluihin.
Siis tehdä sama mikä aikuispsykiatriassa on tehty jo aika päiviä sitten.
http://blogs.helsinki.fi/huostaanotto/2008/02/22/kun-9-vuotiaalla-pojalla-on-narsistinen-hairio/
ovat varmasti maan pahimpia paikkojen lasten psykiatrisen hoidon suhteen.
Noista paikoista on vaikea saada lasta ulos ilman traumoja ja tiukasti hyppysissä yritetään pitää sellainenkin lapsi, joka ei tosiasiassa psykiatrinen potilas olisikaan.
Vai narsistinen lapsi!
Eiköhän ne lapsen oireet useinkin johdu juuri siitä,että väkivalloin vastentahtoa viedään kotoa ja sijoitetaan sairaalaan.
Kukaan terve lapsi ei siinä tilanteessa käyttäydy normaalisti.Vai uhmakkuus?Aivan normaalia tuossa tilanteessa,olisiko jotenkin enemmän normaalia alistua tilanteeseen tyynesti?Ei lapselta voi odottaa sellaista.
Panen vaikka pääni pantiksi,että kuka tahansa lapsi,aivan kuka tahansa,käyttäytyy "epänormaalisti" tilanteessa,jossa hänet repäistään kotoa ja eristetään vanhemmistaan,eri asia sitten mistä oireilu johtuu.
Sanoisin ennemmin että lapsi joka tuollaisessa tilanteessa on täysin rauhallinen ja normaalsiti käyttäytyvä on se "epänormmaali"