Taas sinua ajattelin,
ilman hyvää syytä kai.
Mietin mitä sanoisin,
jos sanoa sen voisin.
Sanoisinko jotain toisin?
Sanomatta jäi paljonkin.
Kun kaikki oli hyvin,
sanoja vähän tarvitsi.
Kun rakkaus on syvin,
on yksi sana kylliksi.
Ja mitä silloin näin,
ei ollut kauneutesi.
Näin senkin kyllä,
mutta totuus kaiken yllä,
jotain syvää minussa
kosketti sama tumma vesi,
suru sinun sydämesi.
- En voinut silloin auttaa
sinua liian vähin eväin,
vaikka samaa lauttaa
käytimme kerran keväin.
Sen lautan tulva vei,
merellä ajelehdimme nyt molemmat.
Näkyykö rantaa missään, ei.
ilman hyvää syytä kai.
Mietin mitä sanoisin,
jos sanoa sen voisin.
Sanoisinko jotain toisin?
Sanomatta jäi paljonkin.
Kun kaikki oli hyvin,
sanoja vähän tarvitsi.
Kun rakkaus on syvin,
on yksi sana kylliksi.
Ja mitä silloin näin,
ei ollut kauneutesi.
Näin senkin kyllä,
mutta totuus kaiken yllä,
jotain syvää minussa
kosketti sama tumma vesi,
suru sinun sydämesi.
- En voinut silloin auttaa
sinua liian vähin eväin,
vaikka samaa lauttaa
käytimme kerran keväin.
Sen lautan tulva vei,
merellä ajelehdimme nyt molemmat.
Näkyykö rantaa missään, ei.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nurkan takaa iskevät välillä muistot,
tekevät olon haikeaksi ja vaikeaksi.
Sinun runojesi voima on, ettet
alennu katkeruuteen.
Asetat sanasi niin kauniisti:)
Niinhän ne tekevät itsekullekin, muistot. Parempi tehdä niistä kauniita kuin onnettomia.
Kauniisti asettelet sanasi sinäkin, Marin.
Miksiköhän nämä sinun runosi on niin koskettavia? Katson aina tänne löytääkseni jotain kaunista luettavaa.
Kaunis,ja ajatuksia herättävä!
Voisin melkein itse ajatella samoin eräästä. Samaa en ole tuntenut sen jälkeen.
Kiitos vastauksestasi; tunnustan, että odotan sitä ja olen pettynyt, ellei mitään kuulu. Kohtuutonta tietysti, kun mihinkään hyvään ei pitäisi tottua.
Mutta inhimillisyys on yhteinen ominaisuutemme, myös menetys ja kaipaus, kaikki.
upea rakkausruno.
"Sen lautan tulva vei,
merellä ajelehdimme nyt molemmat.
Näkyykö rantaa missään, ei."
loppu tuntuu niin lohduttomalta.
"Taas sinua ajattelin,
ilman hyvää syytä kai"
Näitä ajatuksia poukkoilee, aina hetkittäin...
Kiitän sinua viestistäsi, sanoistasi, osaamatta sanoa muuta kuin että en tarkoittanut runoa lohduttomaksi, surulliseksi kyllä.
Koskettavat minua aina ..
"..
jotain syvää minussa
kosketti sama tumma vesi,
suru sinun sydämesi.
- En voinut silloin auttaa
sinua liian vähin eväin...."
Kiitos :)
Sanomatta jää myös liian
usein asioita,
joita pitää itsestään selvinä..
Totta, niin paljon sanomatta jää. Uskoo siihen olevan aikaa.
runosi..
Siinä kaikki.
Mitä tähän voin sanoa? En mitään.
Upea runo!
Voi herrajestas, miten tämä koskettaa...
Kiitos vastuksesta - siis kohteliaisuudesta!
runojesi sydämessä. Jokainen niistä puhuu kaipa-
uksesi, aina yhtä riipaisevasti - niin nytkin.
Jos ilman syytä ajattelitkin, niin syystä kirjoi-
tit runon - ikäväsi koskettavan.
Sinulla on taito asetella sanasi oikein muutenkin kuin runoissa. Kiitos siitä!