Turhaanko olen joikunut.
Parkunut rakkautta.
Kertonut kuinka tuntuu.
Kuinka sattuu kun rakastuu.
Typeryydessäni avoinna ollut.
Kuin sivut kirjan.
Mielenkiintoisen romaanin.
Alussa ihana.
Lopahtaa.
Kun luvun loppuun saa.
Sitäkö kaikki lie.
Kuka ties.
Vaiko omia ajatuksiani.
Ääneen ajattelua.
Niin sen tunsin.
Niin sen ajattelin.
Ei kannata.
Tuulimyllyn kulkua.
Kääntää.
Se menee kuitenkin menojaan.
Omalla painollaan.
Jättäen vain jälkeensä kaipauksen.
Ja suuren kysymyksen.
Parkunut rakkautta.
Kertonut kuinka tuntuu.
Kuinka sattuu kun rakastuu.
Typeryydessäni avoinna ollut.
Kuin sivut kirjan.
Mielenkiintoisen romaanin.
Alussa ihana.
Lopahtaa.
Kun luvun loppuun saa.
Sitäkö kaikki lie.
Kuka ties.
Vaiko omia ajatuksiani.
Ääneen ajattelua.
Niin sen tunsin.
Niin sen ajattelin.
Ei kannata.
Tuulimyllyn kulkua.
Kääntää.
Se menee kuitenkin menojaan.
Omalla painollaan.
Jättäen vain jälkeensä kaipauksen.
Ja suuren kysymyksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta joskus sen ymmärtää kokonaan,
mitä kaikki tarkoittaa.
kaikki on totta ja runosi on aito.Ihailen sitä taitoa jolla runoja kirjoitat.Sydämellinen kiitos sulle tästäkin kauniista runosta.*halaus*
Halaan takaisin.
Lauantai-iltaa ihanaa.
Sinne jonnekin.
Kannattaapas!
Upeasti kirjoitettu runo *huokaa*
kyllä kannattaa kirjoittaa, niin tunnetta täynnä
on tämä runosi.
" se menee kuitenkin menojaan,
omalla painollaan
jättäen vain jälkeensä kaipauksen,
ja suuren kysymyksen "
Runosi puhui sen.