Nykyään mulla on välillä tosi paha olo. suurin syy on se että kaikki mun ympärillä alkaa pikkuhiljaa löytämään kivan pojan jonka kanssa seurustella mutta mä oon kaikki 14 ikävuottani ollu sinkku. Mulla ei oo muita ongelmia joita osaisin selittää paitsi jokapäiväinen tunne siitä että ei enää vaan jaksa. Kun kerron kavereilleni pahasta olostani he vain kysyvät: mikä syy sulla muka on angstata eihän sulla oo ongelmia. Elämä tuntuu vaan niin turhalta ja yleensä itken ainakin kerran päiväs :( Millasia kokemuksia teillä on masennuksesta ja millaiseksi arvioitte mun tilnatee?
Paha olo?
EmmiRiina
9863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä sä vielä sen oikean löydät.
14 vuotta ei ole missään nimessä sellainen ikä että olisi pitänyt jo seurustella.
Ja masenus kuuluu nuoruuteen.
Kaikilla ihmisillä on masennus jossakin elämänsä vaiheessa.
Ja masennus myös lähtee pois, sen mä tiedän ku iteki oon ollu masentunu.
Äläkä peilaa itteäs muihin.
Jokainen on erilainen ja se on tässä elämässä hienoa :)
Kylllä se siitä :)
sama asia kuin masennus. Itse itken joka toinen päivä/ joka päivä. Ikää on vieläpä enemmän kuin sinulla :) Enkä tunne itseäni lainkaan hupsuksi, saati edes masentuneeksi. On hyvä vain, että pahan olon saa purettua oikealla tavalla (eikä esim. väkivallalla).
Sinä olet nuori nainen. Ehdit seurustella koko loppuelämäsi. Ei ole mitään kiirettä eikä paniikkia asiassa, mutta tietysti ihminen aikuistuessaan alkaa kaivata toista rinnalleen. Lapsena sen sijaan oli ihan huoleton, kun katsottiin perään 24/7 :) Nyt tilanne on toinen, ja oikeanlaista kumppania kannattaa odottaa vielä ainakin vuosi tai ehkä jopa kaksi. Pojat kun tuntuvat olemaan tuossa iässä vielä kovin lapsellisia ja ajattelemattomia.
Sillon tuntu pahalta. Itellä toi tyhjä olo yksinäisyydestä ja rakkaiden ihmisten kaipuusta (myös poikaystävän kaipauksesta) alkoi 11vuotiaana ja kesti 14ikävuoteen asti, kunnes sain poikaystävän, joka kiltisti jätti minut viimeisillä viikoilla ennen, kuin täytin 15. Eli kaunis draama seki. Se tuntuu pahalta, mut sun täytyy kestää... Sä saatat itkee ittes uneen joka ilta ku sattuu nii hirveesti ku ei oo omaa kultaa, mut silti on pakko kestää... vaikka itkis joka päivä ku muut ei nää nii silti... Kyl se oikee jostain vielä tulee ja ku niin käy nii sä oot ilonen ja kaikki on hyvin.. Koita selvitä... se tunne on kamala. Tiedän sen henkilökohtaisesti ja kuinka kipee sydän on ku on yksin, mut kyl se helpottaa vielä.. toivon ainaki, että helpottaa. Sit auttaa ku löydät jonkun...
olen 21-vuotias mies enkä ole vielä ikinä seurustellut. ainoat naiskokemukset ovat diskossa satunnaista nuolemista
Must tuntuu et sä oot ihana persoona ku vaa lakkaat murehtimast. Mie oon 16, ja suoraan sanottuna mulla ei oo ollu ku yks poika kaveri.. ja sekin osoittautu sit täydeks paskapääks eli et todellakaan oo menettänyt mitään.
Must tuntuu et toi on ns. "lievää masennust" josta pääset yli kun alat etsimään oikeita ystäviä joille voi puhua ja jotka tukee sua. Ja sit tietty voisit alkaa listaamaan hyvii puolii itsestäs, mulla se nimittäin autto ja opin että en olekkaan niin ruma ja hirveä mitä luulin enkä usko et sinäkään oot.
tsemppiä sulle!
Mulla on myös paha olo päivittäin. Asiaa pahensi vielä se että poika josta tykkäsin ei halunnut mitään ystävyyttä vakavampaa. Ensin osoitti kiinnostuksensa ja sitten vei sydämen.
Ystäiä löytyy, mutta tuntuu että heillä ei ole aikaa mulle.
Pahan olon puran syömällä mitä kaapista löytyy.
Tuijottelen myös aika paljon ikkunasta ulos ja haaveilen itseni muualle.
Ehkä jos ottaisin itsestäni niskasta kiinni voisi asiat hieman muuttua.
MInulla on kanssa paha olo koko ajan ja se johtuu myös pojista ,koska kukaan poika ei oo koskaan tykännyt musta ja siskoillani ja kavereillani on pokaystävät ja se tuntuu pahalta katsella niitä yhdessä ,vaikka onhan se mukavaa kun on onnellisia ihmisiä.
Minulla on myös muita ongelmia kavereita ja siskoja ei kiinnosta mun jutut ja mun toiveet. Minulle on todettu masennus ja syömishäiriö ja myös paniikkihäiriötä minulla on näkynyt.
Ostin itselleni koiran jotta saisin miettimistä (etten ajattele muitten asioita niin paljoa ) ja lopettaisin itsemurhani suunnittelemisen. Välillä ajattelen itsemurhaa mutta en enään niin paljoa ,kun puolivuotta sitten.. :)
Suosittelen ,että menet puhumaan asioistasi koulukuraattorille tai jollekkin muulle jolla on aikaa kuunnella :)Minua puhuminen on auttanut jonkin verran.. Hyvää jatkoa :)
Jos mä oisin sä niin menisin puhumaan kuraattorille tai jollekkin muulle ihmiselle kenellä on aikaa kuunnella.Koska jos olet masentunut ja se ei tunnu lähtevän mitenkään pois niin apua tarvitset!Itselläni on ollut masennus reilun vuoden ja se on auttanut kun kävin juttelemassa kuraattorille/psykiatrille.Sain loppujen lopuksi masennuslääkkeet ja ne on auttaneet!Mene puhumaan jollekkin ihmiselle!:)
Oon samaa mieltä.. Sulla on vielä aikaa löytää uusia tuttavuuksia. Mulla taas, just 18 täyttäneellä kundilla on toivottomampi tilanne. Silti yritän epätoivoisesti päästä tilanteisiin joissa tutustuisin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea tyttöihin.
Kannattaa harkita esim. jonnekin leirille menemistä.. Parhaat kaverini olen saanut leireiltä. Koulussa on tuntunut, ettei ole ollut oikein aikaa tutustua keneenkään. Nyt olen jo yli-ikäinen kaikille leireille ja kaverit jotka olen leirien kautta saanut ovatkin sitten sen varassa, jaksanko pitää heihin yhteyttä vaiko en. Toisaalta olen kouluttautumassa leiriohjaajaksi ja luotan siihen, että saan sitäkautta uusia tuttavuuksia. Kannattaa myös rohkeasti kokeilla tutustua uusiin tyyppeihin netin kautta :) Itse olen kovin ujo ja tutustuminen netin kautta on tuntunut mahdottomalta ajatukselta mutta iän myötä on tullut rohkeutta lisää ja olen uskaltanut tavatakin joitain tyyppejä ja onhan heidän joukostaan pari hyvää ystävääkin tullut..
Tsemppiä sinulle ja muista, ettei ole vielä mikään kiire.
T: jo 18 vuotta sinkku :p
voi lisäillä meseen jos kiinnostaa jutella enempi.