Virtaa juoksee
kohiseva koski
Tunteitten suunnaton
rakkauden palo
Hyväillen tuut
jokaisen kiven luo
Rakkaus kipunoit
viestejäs koirjoitat
Jokaielle solulle
hermotetuille huulille
OO juokset
koko luomuksessas
Olen kuin kukka
Sinä minussa
kuin mehiläinen
Etsit heräävää tuoksua
virtaavaa mettä
kohiseva koski
Tunteitten suunnaton
rakkauden palo
Hyväillen tuut
jokaisen kiven luo
Rakkaus kipunoit
viestejäs koirjoitat
Jokaielle solulle
hermotetuille huulille
OO juokset
koko luomuksessas
Olen kuin kukka
Sinä minussa
kuin mehiläinen
Etsit heräävää tuoksua
virtaavaa mettä
Vastaukset 12
Vanhimmat
runossasi on tuttuun taattuun tyyliisi kirjoitet-
tu säkeet, joissa voi melkein kuulla kohisevan
kosken ja aistia kevään.
Tulla enää sanoo mitää?
En pyri täälä olee se ensimmäinen.
Olen vain tämmönen vähillä varustetu ja
niillä eväillä mitä on annettu- kirjoitan.
Sinulle lindallidal1
Kiitos en välitä, olnehan saanu osakseni jo
niin paljon ylenkatsetta, luen rivienki väleistä sen.
Mut tänää kiitän, kiitän
saan olla lapsi Jumalan.
Ohrasuurimopuuro uunissa muhii, sitä ois Sinullekki..Liisa
mitäs se Liisa nyt siellä torpassa touhuilee:)
"Olen kuin kukka
Sinä minussa
kuin mehiläinen "
aivan ihanasti sanottu, voi että...
tuokin..
"hyväillen tuut
jokaisen kiven luo"
...hienosti sanottu.
Ei vielä aurinko tänään paista, paistaako lie koko päivänä, mutta runosi piristi aamuni, kiitos siitä:)
Omaa soppaani keittelen ja
toivon siemeniä sekaan heittelen.
Jostaki niitä onneks löytyy ja
tekee tästäki päivästä elämisen arvoisen.
Valikoivalla katseella eteenpäin
tähän asti on tultu.
Sä oot hienotunteinen ihminen,
et minusta virheitäni etsi.
Vaan tuohon runoon,
siihen taaski niin lämpimästi, kiitos
Sunnutaita ja keväistä mieltä ,
nyt on tääläki valkoinen hanki.Liisa
nii'in :)
et sinä, en minä
sitä koskaan näe
että totuus liekeissä
leimahtais
se seisoo kallion huipulla
se vain hiljaa maailmaamme
tarkkailee
ei siihen liekit, ei piikit yllä
sen kuumuus vain helmeksi puristaa
mutta ei se rakkautta polta
ei se koskaan sydäntä särje
se yksin vaeltaa ja ymmärtää
se on totuus, se rakkauden aikaan saa
mutta se yksin vaeltaa
se ymmärtää
Minulla tuli tämä
mieleen sinun runostasi,
kirjoitit koskettavasti, kiitos !
Hyvää sunnuntaita !
"iltaan hiljaiseen......
Mitkä lohdutuksen kielet Sinussa soi?
Murtuu syvin seki ja sydämestä kiittää.
Kiitos ..sana tuoki nyt köyhä
Lämmin sen toivon, sydämelles,kiitos vielä.
Hyvää sunnuntaita myöski Sinulle lähimmäinen.Liisa
runon otsikko ensinnä tuo mieleen kauhukuvaston: naisen veressä kylpevä miehen sydän.
Niin runo on sitten kyllä taattua Liisaa.
En ole kaikkia palstalla olleita runojasi lukenut mutta mitä olen lukenu, olen pitänyt, ja niin tästäkin. Jollakin tapaa teksteissäsi inhimillisyys tulee poikkeuksellisen lähelle. En osaa tunnetta paremmin kuvata. Jopa nuo pienet "kirjoitusvirheet" niin kuin tässä tuntuu ikäänkuin kuuluvan asiaan. Kuinka sen sanoisin... ne vahvistaa tunnetta että sanojen takana on todellinen, elävä ja tunteva ihminen ei joku sanamuotoja hiova tekstinikkari.
Herkkää ja voimakasta. Pidin tästä kovasti...
Halaus päivääsi!
-parta
Minua pelottaa korkeesti askeltavat.
Noo ,kuiteski onneks sydän kestää senkin.
Jospa oiskii se see miehen sydän,
mitä palavasti vois rakastaa?
-parta sehän minulta pois otettu ja
sen mentyksen aalltot meinanneet minut,
alleen haudata.
Uskon ikuiseen rakkauteen ja sen kantavaaan voimaan.
Tärkeintä on ettei katkeroituis,
sydämessä asuis - rakkaus.
Nyt nestyykejä menny tänää jo monta.
Onneks osaan itkee, ilossa ja surussa.
Sinulle jos sydäntippoja ojentaa voisin,
kun pelästyit het alussa.
Suurella ymmärryksellä kirjoittelit,
siitä lämmin kiitos.Liisa töllistään
kiitos kauniista sanoistasi...
Minäkin uskon ikuiseen rakkauteen. Hänen nimensä on Jeshua.
Täytyy tunnustaa... monta kertaa olisin varmaan katkeroitunut, ei ainoastaan toisiin ihmisiin vaan itseenikin, masentunut perin juurin... jos en olisi Hänen luokseen mennyt asioideni kanssa, rukouksin, aina läsnäolevan Jumalan eteen ja neuvotellut. Hänen kanssaan, siitä saanut näkökulmaa sitten myös ihmisiin, lähimmäisiin. Ja itseeni.
Tärkeintä minulle ei kuitenkaan ole Hänen apunsa... lohdutuksensa, johdatuksensa, rukousvastaukset... vaan Hän itse. Kun suhde Häneen jotenkin viilenee, seurusteleva, kuunteleva rukous jää elämässä taka-alalle... jotenkin koko elämä silloin ikäänkuin himmenee, ja sitten mielihyvää ja sisäistä iloa etsii asioista ja olosuhteista... mutta kun suhde Häneen syvenee taas läheiselle tasolle...
Niin kaikki tilanteet ja olosuhteet saa ottaa vastaan Hänen kanssa, iloiten tästä läsnäolosta ja sitä kautta myös tilanteista ja olosuhteista, mitä niihin aukeaa.
Elämän rikkautta! Jeshuan (Jeesuksen Kristuksen) omana ottaa vastaan kaikki mitä annetaan; ja että hyvältä tuntuvat jutut tosiaan on hyviä lahjoja Häneltä eikä jostain muualta sen voi tarkistaa asian luonteesta, että siinä on ensisijassa rakkaus Häneen ja sen kautta sopusoinnussa ihmisiin niin, ettei mikään oma tai toisen halu mene Hänen asettaman pyhyyden ja puhtauden edelle.
:)
En malta olla laittamatta, E. Stanley Jonesin kirjasta "Pyhiinvaeltajan laulu". Kirja on hänen omaelämäkerta, jonka hän kirjoitti 83-vuotiaana ja kirjassa hän kertoo keskusteluistaan Gandhin kanssa, kristillisestä ashram-liikkeestä jonka hän perusti Intiassa ym. Kirjan alussa hän sanoo: "On hauskaa olla 83-vuotias ja kristitty, ja elämä käy kaiken aikaa hauskemmaksi!"
Kirja on lempparikirjojani ja tässä yksi parhaita katkelmia:
"Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen... Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatuimmat ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi... Kaiken elämän sydämen salatuista ajatuksista aina kaukaisimpiin kansallisiin suhteisiin asti tulee joutua Jumalan valtakunnan hallintaan. Tämä on todellista totalitarismia. Te sanotte:
- Tuo olisi täydellistä orjuutta.
Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden, kun sitä täydellisesti totellaan. En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni... Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä... Vain Jumala voisi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi.
Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti alistuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden."
(166-167)
Vielä.
"Lentokone teki matkaa hyvin kuoppaisessa säässä; kaikki tulivat kipeiksi lentoemäntää ja erästä ystäväni ystävää lukuun ottamatta. Nuo kaksi auttoivat sairaita matkustajia. Sitten kone pääsi tyynempään säähän, ja ystävä meni paikalleen ja alkoi itsekseen laulaa. Hänen takanaan istunut nainen ei voinut kestää sitä, vaan marisi:
- Kellään ei ole oikeutta olla niin onnellinen kuin te. Ystävä siirtyi taakse hänen viereensä ja vastasi:
- Olette oikeassa, kellään ei ole oikeutta olla niin onnellinen kuin minä. Ja jos se riippuisi minun oikeudestani olla onnellinen, minulla ei olisi onnea ollenkaan. Mutta ei minun oikeuteni onneen tee minua onnelliseksi, vaan Herran Jeesuksen armo. Armo, ei oikeus, saa minut laulamaan. Uteliaana nainen sanoi:
- Kertokaa minulle siitä. Hän kertoi, ja ennen kuin he olivat saapuneet perille, tuo kansainvälisesti tunnettu elokuvatähti oli löytänyt saman onnen - ei oikeuden perusteella, vaan armosta."
(20 - 21)
Kertomuksen edellä E. Stanley Jones toteaa:
"Jos siis en aina voikaan laulaa 'Mooseksen virttä' ulkonaisista kahleista vapautumisen kunniaksi, voin aina laulaa 'Karitsan virttä' - se kertoo sisäisestä vapautumisesta, sisäisistä siteistä vapautumisesta. Voin laulaa siitä huolimatta ja sen vuoksi. Aina voin laulaa. Sillä minulla on mistä laulaa."
(sivu 20)
Kirja löytynee hyvin varustetuista kirjastoista...
Oikein sydämellinen halirutistus Liisalle. Olet aarre. Levollista sunnuntaita!
-parta
Toit esiin moninaisia väläyksiä,
tuosta lapseudesta jonka armosta saamme.
Siinä tila olla luomistyötä, ainutkertainen.
Rakkauden laajassa sylissä, kämmenellä siin
olen saanu levon myrskyissä.
äitiparta
Vielä kiitän annoit aikaas, hyvää sunnuntaita
töllin suunnalta.Liisa
...tompan diagnoosi tästä runosta on selvä, naisella on kevättä rinnassa...
Runosi on kauneudessaan erittäin hieno. Haluan kertoa, että pidin kovasti runostasi.
Ahaas..diagnoosin minusta teet?
Ei onneks kummempaa, kuin kevättä rinnassa.
Sitä minulla alkaaki jo aiaksin, huomaan jo
joululta koinun oksat punertaa.
Josta edesmennyt mieheniki teki diagnoosin ja
tosesi, säähän haistat jo joululta kevään.
Kiitos tomppa2006 sanoistas.
Keväistä sunnuntaipäivää..Liisa